tiistai 11. kesäkuuta 2013

Penisshortsit

Hesarin vakiofemakko Rosa Meriläinen on pitkästä aikaa innostunut valittamaan siitä, kuinka irstaat rumat sedät mittailevat naisia katseellaan ja näin degeneroivat nämä arvottomiksi kyljyksiksi. Tähän tietysti Internetin Vastarintaliike vastasi millisekunnissa, että mitäs naiset kulkevat minihameissa ja tissitopeissa, jos eivät halua tulla katselluiksi. Perunasäkki päälle ja ruokavalioon tofusalaatin tilalle pikmäkkiä, niin johan alkaa katseet kääntyä toiseen suuntaan. Tottahan tuo on, mutta ei siitä ole kyse. Kun feministinen tietoisuus on yliherkistynyt, varmaan maskottini Pörrönkin katse koetaan loukkaavana, alistavana ja esineellistävänä; sekin kun on urospuolinen ja sillä on tapana jäädä tuijottamaan ihmisiä pitkiksi ajoiksi.

Eikä Rosan ongelma rajoitu katseisiin, vaan häntä ei yleensäkään oteta vakavasti:


Edelleen keski-ikäisenäkin törmään tilanteisiin, missä tuntematon vanhempi mies pyytää minua polvellensa istumaan. Viimeksi niin kävi osallistuessani kahden miestutkijan kanssa keskustelutilaisuuteen Tampereen taisteluista vuonna 1918. Olenhan kirjoittanut huolelliseen historialliseen taustatyöhön pohjautuvan romaanin siitä sodasta. Minä tiedän, ettei asiantuntemustani himmennä se, että olen nainen. Yleisössä kaikki eivät sitä ymmärtäneet.

Ehkä Rosan uskottavuusongelma tässä tilanteessa ei johdu hänen naiseudestaan. Ehkä häntä ei oteta vakavasti, koska hän on kirjoittanut sisällissodasta punaisia ihannoivan kirjan, ja sellainen on omiaan kompromettoimaan kenet tahansa ulkonäköön, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Amerikkalaistakaan kirjailijaa tuskin otettaisiin vakavasti, jos hän kirjoittaisi sisällissotaromaanin siitä, kuinka pahat siniset lahtarit estivät hyviä Etelän vapaustaistelijoita orjuuttamasta neekereitä, vaikka siihen on oikein jumalallinen oikeutus.

Tarkoitukseni ei nyt kuitenkaan ollut vastata Rosan 1 200 000 kertaa esitettyihin väitteisiin ihan yhtä monta kertaa toistetuilla vastaväitteillä siitä, mitä naiset omalla pukeutumisellaan ajavat takaa tai kuinka naisten katseleminen on kivaa ja harmitonta estetiikan arvostusta eikä mikään raiskaukseen verrattava hyökkäys. En toisaalta halua myöskään puolustella tuijottajia, koska sellainen on tyylitöntä. Kyllä vähän voi edes yrittää esittää katselevansa välillä muuallekin. Lisäksi jos joku nainen suoraan sanoo, ettei häntä tarvitse katsella, ei siihenkään auta ruveta lässyttämään mistään geneettisistä käyttäytymismalleista.

Katsokaa hetki Candicea, ettei tarvitse Rosaa tuijottaa.

Tarkoitukseni oli ottaa kantaa Rosan vihjaukseen, että miehet ovat kuolaavia sikoja ja naiset puolustuskyvyttömiä uhreja. Väitän, että naiset ovat tässä asiassa ihan samanlaisia kuin miehet, ja ainoa syy, miksi miehillä on huonompi maine, on se, että naisilla on vain tiukemmat kriteerit miesten suhteen.

Kerronpa siis pienen tositarinan viime kesältä:

Vietin viime heinäkuussa muutaman viikon Sloveniassa. Säät olivat kauniit ja lämpimät, ja tungosta ei ollut missään, koska puolet paikallisväestöstä oli lähtenyt rannikolle lomanviettoon. Ljubljanan vanhassakaupungissa oli mukavaa kierrellä pitkin päivää ravintoloissa ja vaikka ihan muuten vaan istuskelemassa ja maisemia ihailemassa.

Huomasin jo ensimmäisinä päivinä kaupungissa kävellessäni, että silloin tällöin vastaantulevat naiset kohdistivat silmänsä jalkoväliini. Kyseiset naiset eivät edes olleet humalaisia vanhojapiikoja, vaan nuoria, tyylikkäitä ja hyvinkin kauniita. Se ei ollut vilkuilua tai ohimenevää tsekkausta, vaan tiivistä ja keskittynyttä tuijotusta, joka kesti katkeamatta siihen asti, kunnes nainen oli ohittanut minut. Parhaimmillaan heidän kaulansa ojentui eteenpäin ja otsalle ilmaantui hämmästynyt kurtistus.

Tämä ahdisti minua. Eivät suomalaiset naiset tuollaista harrastaneet. Oliko kyseessä jokin paikallinen tapa? Olinko kaatanut housuilleni jotain? Olinko pukeutumisellani rikkonut jotain paikallista tabua? Ihmettelin asiaa monta päivää, kunnes lopulta mysteeri ratkesi.

Olin pitänyt jalassani uusia shortseja, joita en ollut ennen sitä reissua käyttänyt. Ne olivat mukavan väljät ja ilmavat, mutta eivät hopparityylisen löysät. Tapanani on myös pitää lompakkoani vasemmassa etutaskussa. Shortsini olivat juuri sen verran tiukat, että näki jonkin suuren pullottavan lahkeessani, mutta sen verran löysät, ettei sen muodosta voinut päätellä, mikä se on. Niinpä asiasta tietämätön vastaantulija saattoi helposti luulla, että minulla on 30-senttinen mulkku.

En enää pitänyt tuijotusta ahdistavana, vaan lähinnä huvittavana. Aion ottaa samat shortsit mukaan kun lähden tänä kesänä samalle reissulle, jos vain emäntä hyväksyy.

4 kommenttia:

  1. Hahaha! Tää oli hauskaa luettavaa :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta, Eeva.

    Keksipä sinäkin itsellesi nimimerkki. Nyymit ovat siitä ikävää juttuseuraa, ettei niistä ikinä tiedä, onko kyseessä sama tyyppi vai joku muu.

    VastaaPoista
  3. Haluan vielä lisätä, että luettuani tuon Meriläisen kolumnin ymmärrän kyllä hänen kantansa. Siinähän puhutaan nimenomaan tasa-arvosta työpaikoilla, ei siellä Kanarian rantabulevardilla. On totta että miehet sanotulla tavalla kokevat jonkin sortin ylemmyydentuntoa etenkin miesvaltaisilla aloilla. Etekin ne keski-ikiäiset, paskantärkeät isomahaiset rumilukset. Tästä mainitusta ryhmästä myös yksi "herrasmies" tuli kerran huoltsikalla täyttämään pyöräni renkaita ja kertomaan milloin ne ovat hyvät, ensin tungettuaan sen Audinsa n. 5 senttimetrin etäisyydelle itsestäni. Mainittakoon, että en edes apua pyytänyt saatikka tarvinnut. Edes kysymykseni "meinasitko päälle ajaa?" ei karkoittanut tätä itsensäpönkittäjää. Kyllä vitutti.

    VastaaPoista
  4. Niin no, keski-ikäiset paskantärkeät audikuskit suhtautuvat ylimielisesti kaikkiin nuorempiin, eivät vain naisiin. Tuo sentään kuvitteli auttavansa; nuorelle miehelle se olisi saattanut tokaista, että ei tuostakaan näytä mitään tulevan, annas poika mulle tässä välissä sitä letkua kun joillain on hei kiire.

    Myönnän kyllä, että joillain miehillä ei ole käytöstavat hallussa. mutta jos miesvaltaisilla aloilla tätä näkyy enemmän, johtuuko se varmasti siitä, että siellä miehet ylipäänsä suhtautuvat naisiin huonommin, vai vain siitä, että koska siellä on enemmän miehiä, joukkoon mahtuu enemmän niitä huonotapaisiakin? Joukossa myös seksistisyys tiivistyy. Olen kuullut sen verran naisvaltaisten työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluja, että tiedän, ettei niissäkään mistään ruuanlaitosta ja verhoista jutella.

    Kuten tekstissäni sanoin, en yritä puolustella idiootteja, joiden mielestä naiset tykkäävät intensiivisestä tissiintuijotuksesta tai perseen hipelöinti on hyvää flirttailua. Rosa kuitenkin väittää, että tuollainen käytös olisi miesten taholta jonkinlainen tietoinen yritys alistaa ja alentaa naista, ja minä taas väitän, että tuo on ihan puhdasta paskapuhetta. Kyllä se on ihan rehellistä ihastusta, vaikka sitä ei osaisikaan ilmaista naista miellyttävällä tavalla.

    Ymmärrän toki, miksi naiset kehittävät näitä teorioita tietoisesta alistamisesta. Eihän kukaan halua tietää mitään vanhojen lihavien miesten seksifantasioista, eikä varsinkaan omasta roolistaan niissä. On paljon vähemmän ällöttävää todeta, että tuo on alistava sovinistisika, kuin miettiä, että mitähän kaikkea se tekisi jos luvan saisi.

    VastaaPoista