Jossain Englannin maaseudulla asuu viisi sisarusta, joiden äidin elämäntehtävänä on saada heidät kaikki naimisiin tasokkaiden miesten kanssa. Kirjan päähenkilö on Elizabeth, sisaruksista toiseksi vanhin. Alussa hän tapaa juhlissa erittäin rikkaan ja komean herra Darcyn, mutta koska Darcy ei pyri harrastamaan smalltalkia kaikkien tapaamiensa kanssa, Elizabeth toteaa hänen olevan koppava kusipää, ja päättää vihata häntä. Sitten hän kuljeskelee siskojensa kanssa tapailemassa isoa laumaa muita miehiä, kunnes lopulta tajuaa, että herra Darcy onkin itse asiassa ihan mukava tyyppi, mutta ei vain oikein osaa lähestyä tuntemattomia.
Ymmärrän hyvin, miksi englanninkielisessä maailmassa tätä luetetaan äidinkielen tunneilla. Se on teknisesti oikein hyvin kirjoitettu, ja kiinnostaisi tietää, puhuttiinko 1800-luvun alun Englannissa tosiaan noin huolitellusti. Juonellisesti kirja tosin on kuin Sinkkuelämää, mutta ilman seksiä ja huumoria. Kyllä sellaisellekin varmaan löytyy oma lukijakuntansa, mutta en vain pysty tajuamaan, miten tämä kirja on voinut saada niin suuren suosion ja maineen, kuin sillä nykyään on.
Kaksi pistettä viidestä. Lähinnä kirjoitustyylin ansiosta. Kannattaa lukea alkuperäiskielellä, jos englanti kiinnostaa. Muuten suosittelen jännemmäksi luettavaksi vaikka kreikkalaisten firmojen tilikirjoja.
No, rehellisesti sanottuna suurin syy, miksi luin tuon kirjan, on se, että viime kirjamessuilta tarttui vitosella mukaan paranneltu versio: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Ajattelin, että sen tarjoama lukunautinto ei ole täydellinen, ellen tutustu ensin alkuperäiseen. Kansilehdellä siitä luvataan, että:
Klassinen rakkaustarina - nyt mukana myös väkivalta!
Alkuperäisen mitäänsanomattomuudesta huolimatta odotukseni tätä kirjaa kohtaan ovat edelleen korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti