Say hello to my little friend

Sitä ei pieni ihminen uskoisi, kuinka paljon byrokratiaa ja muuta säätämistä liittyy niinkin yksinkertaiseen operaatioon kuin kaihdinten laittaminen ikkunoihin. Ensiksi täytyy tehdä taloyhtiölle kirjallinen anomus. Kun lupa (jota ei ilmeisesti kovin herkästi evätä) saadaan, varataan aika sille, että asentaja käy mittaamassa ikkunat. Tämän jälkeen jonkin määrittelemättömän ajan kuluttua asentaja tulee tunnin varoitusajalla tekemään varsinaisen asennustyön. Ei tässä muuten mitään, mutta kun jokaisen askeleen välillä kuluu aikaa viikko tai pari.

Nyt lopulta kaihtimet kuitenkin saatiin, emmekä ole ehtineet vanheta täällä edes kahta kuukautta. Tänään sitten viimeistellään työhuoneen sisustus; työpöydän laitoin jo paikalleen, ja seuraavaksi pitää ruveta virittämään tietokonetta paikoilleen. Ei siinäkään muuten mitään, mutta edellisestä kämpästä lähtiessä kaikki talon piuhat heitettiin kiireellä yhteen säkkiin, ja nyt ne ovat sellaisessa Gordionin solmussa, että sitä ei pelkällä puhejudolla selvitetä.

Ennen kuin ryhdyn siihen, haluan esitellä lukijoilleni pikku ystäväni, joka siirtyy nyt työpöytäni nurkalle asumaan.

Pahoittelen kuvanlaatua. Kännykästä loppui virta, joten jouduin ottamaan kuvat perunalla.

Tämä on Pörrö. Pörrö on noin 7-vuotias ghost-värimuotoinen viljakäärmepoika, joka on ollut perheeni jäsen reilut 4 vuotta.

Vähän näyttää ujostuttavan.

Se alkaa pikkuhiljaa olla täysikasvuinen. Kevät on sille rankkaa aikaa, kun sillä on kiima-aika, eikä ruoka maistu moneen kuukauteen. Se vain painelee ympäri koppiaan mylläten kaiken ympäri etsiessään epätoivoisesti tyttökäärmeitä. Kovasti olen yrittänyt kaikille käärmeistä pitäville tutuilleni ehdotella sellaisen hankkimista, että pääsisi munittamaan niitä ja saisi pieniä vauvakäärmeitä. Ne vasta suloisia ovatkin.

Nyt se alkaa olla tältä vuodelta jo ohi, ja ruoka alkaa taas maistua. Rauhoittumisen kunniaksi uudet sisustukset koppiin ja koppi lopulliselle paikalleen työpöydän kulmalle.

Uusia puruja haistelemaan.

Emäntä ei vieläkään ole uskaltanut ottaa sitä syliin, koska hän on aina pelännyt kuollakseen käärmeitä. Sen verran hän on jo tottunut, että uskaltaa silittää sitä häntäpäästä ja vaihtaa vedet juomakuppiin, mutta jos se alkaa tuijottaa takaisin, voi tulla painajaisia.

Siinä se nyt on. Jostain syystä mielenkiintoisin paikka näyttää olevan seinälevyn ja lasin väli, johon se on vääntänyt muutaman sentin raon. Siellä se nyt on ollut taas koko päivän. Alkuaikoina tuollaiset päähänpistot aiheuttivat minulle huolta ja murhetta, mutta nyt niihin on jo tottunut. Kyllä se itse tietää mitä tekee.

Rottaa naamariin.

 Tällä ilmoituksella Pörrö nimitetään Pekan porstuan viralliseksi maskotiksi.