Rahaa, rautaa ja roteiinia

Tuli taas asioitua kaupungilla. Ensin piti käydä pankissa hakemassa lomareissua varten vähän rahaa; Kyllä Kroatiassa varmaan eurotkin hyväksytään, mutta vaihtokurssi voi olla vähän mitä sattuu. Nyt on sitten varmuuden vuoksi vähän kunia, paikallista valuuttaa.

Truu känstä

Oli harvinaisen tylsä pankkireissu. Yleensähän kun istuu penkille odottamaan vuoroaan ja räpläämään jonotusnumerolappua muodottomaksi, viereen ilmestyy eläkeläinen, joka alkaa höpisemään dinosauruksista tai mannerlaatoista tai jostain muusta jännästä. (Tuo on muuten vakioilmiö. Keskustelkaa pankissa eläkeläisen kanssa, niin keskustelu kääntyy väistämättä jossain vaiheessa dinosauruksiin.) Tällä kertaa ei juttua kuitenkaan syntynyt. Valitsin varmaan vierustoverini väärin, kun ei se ollut kuuttakymmentäkään. Parempi onni ensi kerralla.

Pienimmät saamani, kymmenen kunan setelit, ovat arvoltaan 1,34 euroa. Vitosiakin niillä olisi. Toisaalta eipä tuo ole vielä mitään verrattuna serbeihin, joiden pienimmät setelit ovat euroissa vajaat 9 senttiä.

Tuo kuva on suorastaan taiteellinen. Pitääkin ruveta ottamaan enemmän taidekuvia tätä blogia varten.

Pankin jälkeen kävin postissa katsomassa, jos Turkuun eksynyt Fitnesstukku-pakettini olisi jo löytänyt perille. Tilasin proteiinijauheita ja leuanvetotangon, jotka lähetettiin erillisissä paketeissa. Jauheet löysivät perille jo maanantaina, mutta tanko ei; siitä huolimatta posti pisti minulle saapumisilmoituksen molemmista erikseen yhtä aikaa.

Hyvää tuo sitruunajugurtin makuinen proteiini. Nyt on myös tanko perillä, ja sitä pääsee ruuvaamaan paikalleen, kunhan emäntä tulee töistä kotiin ja kertoo, mihin sen saa laittaa.

Postissakin on välillä mielenkiintoista, vaikka ei välttämättä pääsekään keskustelemaan paleontologiasta. Tiesittekö, että Algeriaan ei saa lähettää käytettyjä vaatteita eikä Islaminvastaista propagandaa? Nyt tiedän minäkin.