Kansallismielisyyden ja natsismin eroista

Itsenäisyyspäivää vietettiin taas. Juhlintamenot jatkuivat muutamana viime vuonna vakiintuneella kaavalla: kansallismieliset järjestävät soihtukulkueen, jonka liepeillä pyörii natseja omassa kulkueessaan, sekä antifasisteja hyökkäilemässä satunnaisesti natsien, soihtukulkueen ja muiden vääränmielisten kimppuun, ja lopulta mediassa valitetaan viikkotolkulla siitä, kuinka tällaiset natsien ja muun äärioikeiston pogromit tuhoavat kaiken sen hyvän, mitä Suomessa on, vaikka eihän sitä juuri ole, koska Suomi on yksi maailman huonoimmista maista kaikessa.

Yksi innovaatio tänä vuonna sentään tehtiin. Keksittiin tuoda joitain bolivialaisia kebabeläimiä 612-kulkueen tielle, että poliisin pitäisi siirtää ne johonkin muualle, ja sitten päästäisiin suureen ääneen ihmettelemään, että miksi poliisi noudattaa lakia, eikä ala omin päin ja fiiliksen mukaan kieltelemään tapahtumia poliittisen oikeaoppisuuden perusteella, koska kyllähän nyt lapset ja alpakat ovat söpömpiä kuin ihmiset, jotka ovat äärivasemmiston kanssa eri mieltä.

Kebabeläin.

Tosiaan, tämänvuotisista pippaloista ei ole mitään sellaista sanottavaa, jota en olisi jo edellisinä vuosina sanonut. Paitsi tietysti se, että niiden 100v-logojen tunkeminen kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin yltää ärsyttävyydessään melkein jo vuoden 1999 millennium-keuhkoamisen tasolle, ja se on jo paljon se.

Mutta joo, äärioikeisto on taas ollut marssilla, ainakin Hesarin mukaan:

612-marssijat kokoontuvat itsenäisyyspäivänä kello 18.30 Töölöntorilla, ja kulkueen päätepiste on Hietaniemen hautausmaalla.

Helsingin Töölöntorille on tulossa itsenäisyyspäivänä samanaikaisesti äärioikeistolaiseksi profiloitunut kokoontuminen ja lastentapahtuma alpakka-aitauksineen. Poliisi ja Helsingin kaupunki pohtivat parhaillaan, mahtuvatko tilaisuudet samaan paikkaan.

612-kulkue ei toki ole itsekseen profiloitunut äärioikeistolaiseksi, vaan sen profiloinnin ovat suorittaneet ihan muut tahot, kuten esim. Hesari itse. Tietysti Hesarin toimittajakunnan ja ilmeisesti kohdeyleisönkin mielestä kaikki paitsi islamofeministinen ekokommunismi on äärioikeistolaisuutta, mutta koska muualla tulin innostuneeksi selittämään kansallismielisyyden ja natsismin eroja, ajattelin, että voisin kirjoittaa asiasta pidemmin tännekin.

Itse en oikein osaa luokitella itseäni oikeistolaiseksi enkä vasemmistolaiseksi, en liberaaliksi enkä konservatiiviksi. Ainoa luokittelu, jonka allekirjoitan, on "kansallismielinen", joten halusin kirjoittaa aiheesta selventääkseni yleisölle, mitä se tarkoittaa. Tällainen kirjoitushan on ihan turha, koska kansallismieliset tietävät nämä jutut jo valmiiksi, ja kansallisvastaiset tahot kuittaavat tällaiset vain surkean natsin surkeaksi selittely- ja saivarteluyritykseksi, mutta onpahan ainakin yritetty.

Antifasistiset tahot mielellään vetävät ronskit yhtäläisyysmerkit kansallismielisyyden ja natsismin välille, mutta todellisuudessa kansallismielisissä piireissä ei yleensä katsella natseja hyvällä. Mieleen tulee ainakin kolme syytä.

1. Natsit ovat kansallismielisten kanssa samoilla linjoilla monista asioista, mutta eri perusteilla ja sellaisella tavalla, että se on hyvin huonoa mainosta ja aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin edistystä. Esimerkiksi monikultturismi on älytöntä paskaa, jota voi vastustaa järkevilläkin argumenteilla liittyen vaikkapa yhteiskunnan pirstaloitumiseen ja segregoitumiseen, lisääntyneisiin sensitiivisyys- ja kulttuurinkohtaamishaasteisiin tai verorahojen tuhlaantumiseen kalliisiin kotouttamistoimenpiteisiin. Ei siihen tarvitse enää tulla puhumaan mistään valkoisen rodun puhtaudesta.

Vastaavasti jos yritetään käydä vakavaa keskustelua yhteisvaluutan ongelmista, ja joku tulee siihen höperehtimään juutalaisten salaliitoista, keskustelun voikin lopettaa siihen paikkaan.

2. Ainakaan Suomen Vastarintaliike ei ole oikeasti kansallismielinen tehdessään yhteistyötä ruotsalaisten kollegoidensa kanssa luodakseen yhteispohjoismaisen natsi-imperiumin. Ennemminkin sellaista voisi pitää maanpetoksellisena toimintana.

Tuo pistääkin miettimään, että mikä ihmeen vietti suomalaisilla on aina pyrkiä liittymään vähemmistöksi johonkin suurempaan. Sata vuotta sitten täällä tapeltiin siitä, pitäisikö Suomesta tehdä Saksan vai Venäjän satelliittivaltio. Hävinneen osapuolen henkiset perilliset haikailivat Neuvostoliiton perään vielä kymmeniä vuosia myöhemmin, ja voittaneen osapuolen henkiset perilliset ovat vielä nykyäänkin innokkaasti tyrkyttämässä päätösvaltaa Suomesta EU:lle.

Sitten se porukka, jonka ainakin luulisi olevan vahvan itsenäisen Suomen kannalla, haluaakin päästä takaisin Suur-Ruotsin itäprovinssiksi. Ei voi käsittää.

3. Nuo edelliset ovat lähinnä pintaa. Syvällisempi ero tulee kansallismielisten ja natsien suhteessa valtioon. Kansallismielisille valtio on olemassa vain valvoakseen kansalaistensa etuja ja oikeuksia. Siitä voidaan toki väitellä, kuinka hyvin se tässä tehtävässään onnistuu, mutta siis se on valtion ainoa olemassaolon oikeutus. Jos Suomi ei aja suomalaisten asiaa, ei sitä tee mikään muukaan taho. Valtio on olemassa ihmistä varten, eikä toisinpäin.

Miksi sitten kansallisvaltio? Miksei kaupunkivaltio, tai Euroopan liittovaltio? No, mitä pienemmiksi valtiot jaetaan, sitä paremmin demokraattinen päätöksenteko toimii, mutta toisaalta sellaisen valtion kansantuote jää niin pieneksi, että sillä ei kovin suuria projekteja toteuteta. Korkeakoulutus ja erikoistunut terveydenhuolto jäisivät harvojen etuoikeuksiksi, jos niitä ylipäänsä edes olisi. Suuressa liittovaltiossa taas budjettia riittää vaikka mihin, mutta demokratia on siellä parhaimmillaankin vain näennäistä. Kansallisvaltio on suhteellisen toimiva kompromissi näiden välillä.

Kansallisvaltiossa on myös muutama etu, joita ei monikansallisessa valtiossa ole:

+ Yhteinen kieli, minkä ansiosta kansalaisten kommunikointi toistensa ja viranomaisten välillä on halpaa ja tehokasta.

+ Yhteisesti jaettu moraalikäsitys, ml. näkemys oikeasta ja väärästä sekä oikeudenmukaisuudesta, minkä ansiosta lainsäädäntötyö on mahdollisimman tehokasta ja kansa kunnioittaa lakeja.

+ Tunne yhteisestä kansasta ja sitä kautta yhteisestä edusta, minkä ansiosta yhteiskunnasta toisaalta puuttuu jatkuva etnisten ryhmien välinen kyräily ja vastakkainasettelu, ja toisaalta niin rikkaat kuin köyhätkin ymmärtävät ihan oikeasti elävänsä samassa yhteiskunnassa, eivätkä sorru nahistelemaan keskenään.

Tähän usein huomautetaan, että kansallisuudet ovat pelkkää fiktiota, jotka perustuvat pelkkiin myytteihin ja yleistyksiin. Satunnaisesti valittu yksilö ei välttämättä sovi muottiin lainkaan, eikä ole muihin yksilöihin yhteydessä mitenkään muuten kuin mielivaltaisen "kansan" kautta.

Niin varmaan, mutta mitä sitten? Ihminen kehittyi juoksemaan alasti savannilla antilooppeja kiinni ja syömään niiden lihan raakana. Kaikki muu on keksittyä. Moderni, järjestäytynyt ja pitkälle erikoistunut yhteiskunta nyt vain ei toimi kivikautisen metsästäjä-keräilijäyhteisön dynamiikan mukaan. Väestöntiheys on suurempi, joten tarvitaan suurempia käsiteyksiköitä. Nykymaailmassa kansa on käyttökelpoinen ja hyödyllinen käsite, joten se on myös todellinen.

Tästä myös seuraa väistämättä periaate, että jokaisella kansalla tulisi olla oma valtionsa, jos se sellaisen demokraattisesti haluaa perustaa. Natsien taipumus valloittaa muita kansoja alaisuuteensa ja sortaa vähemmistöjä ei sovi tämän periaatteen kanssa yhteen mitenkään päin.

Esimerkkinä voisin ottaa Katalonian. Kansallismielisissä piireissä yleinen konsensus on vahvasti sitä mieltä, että Katalonian pitäisi saada itsenäistyä, ja Espanja on yksiselitteinen pahis tässä kuviossa. Espanjan tyyli tukahduttaa separatismi väkivaltaisesti sopii paremmin natsistiseen ajatusmaailmaan.

"Olisiko teillä hetki aikaa puhua johtaja Hit--"
"Tulkaa ihmeessä peremmälle!"

Natsismi, eli kansallissosialismi, on se, mitä saadaan, kun yhdistetään kansallismielisyys ja sosialismi. Johan se sanotaan aatteen nimessäkin. Antifasistit mielellään kiinnittävät huomionsa ainoastaan kansallismielisyysaspektiin, koska he itse ovat yleensä jonkin sortin sosialisteja tai kommunisteja, eivätkä siksi voi edes teoriassa hyväksyä ajatusta, että sosialismissa voisi olla jotain vikaa.

Itse väitän, että natsismin ongelmat johtuvat juuri sosialismiaspektista. En väitä tätä siksi, että olen itse kansallismielinen, vaan siksi, koska sosialismi on aina epäonnistunut ja tuottanut pelkkää kurjuutta ja totalitarismia kaikkialla, missä sitä on kokeiltu, täysin riippumatta siitä, mitä muita aatteita sen kylkeen on ympätty.