Laskeskelin tässä uteliaisuuttani päivittäistä kalorinsaantiani, ja se näyttää yltävän hyvinä päivinä 1500 kcal:n kieppeille. (Tähän ei tietenkään ole laskettu pikkunaposteltavia tai satunnaisia megapekoniaterioita, mutta ei niistä päivää kohden montaa sataa kilokaloria kerry.)
Vertailun vuoksi sanottakoon, että suositus 30-vuotiaalle kohtuullisen aktiiviselle miehelle olisi 2600-2800 kcal päivässä. Auschwitzin työläisvangit saivat 1300-1700 kcal riippuen heidän tekemänsä työn raskaudesta. Ei ihmekään, ettei paino suostu nousemaan.
Täytyy kai pyrkiä lisäämään ruoansaantia väkisin, leipää ja muita välipaloja. Aina silloin tällöin olen sitä yrittänyt, mutta ei sellaiset kokeilut yleensä montaa viikkoa kestä. Jos ei vaan tee mieli, niin minkäs sille voi.
No joo, kyllähän kaloreita löytää, jos se siitä on kiinni. Taannoin citymarketissa hortoillessani havaitsin, että lastenkutsujen suolapurtava on omalla hyllyllään, ja miesten perunalastut ovat kokonaan erikseen. Siltä hyllyltä nappasin mukaani Blair's Death Rain -merkkisen pussin. Lupaavankuuloinen nimi, vai mitä?
Keskitulisia jalapeno-cheddar-lastuja. Olivat todella herkullisia; cheddarin maku oli voimakas, ja tulisuutta oli riittävästi, mutta ei niin paljon, että sen takia pitäisi pitää taukoja syödessä. Suurena miinuksena vaan oli se, että näiden kanssa pitää olla todella tarkkana, ettei hengitä sisään, kun näitä laittaa suuhun. Jalapenojauhe menee helposti henkeen, ja sitten yskityttää. Myöskään amerikkalaiset eivät näköjään osaa sipsinvalmistuksen tekniikkaa yhtä hyvin kuin pohjoiseurooppalaiset - tai ainakin itse pidän Estrellan ja Taffelin lastujen rakenteesta paljon enemmän. Kaikesta huolimatta erittäin suositeltava ostos.
En ole varsinaisesti suuri oluen ystävä. Kerran viikossa juon yhden saunakaljan, ja siihen se jää. Mutta se viikon ainoa ei olekaan mitään Koffia tai Karjalaa, vaan tässäkin asiassa haluan aina kokeilla uutta. Siispä kaljani tulevat ulkomaisten erikoiskaljojen hyllyltä, siitäkin huolimatta, että ne ovat siellä ärsyttävän kalliita perusmerkkeihin verrattuna. Tai no, turha valittaa; baarissa sillä neljällä ja puolella eurolla ei aina saa sitä hanatavaraakaan.
Enkä tapaa juoda samaa ainetta kahta kertaa. Viikon pullon valinta tapahtuu yleensä pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen, mutta tällä kertaa en ollut edes mukana, vaan emäntä toi kauppareissulta jotain omin päin.
"Inferno." Täytyy sanoa, että kyllä tuo emäntä minut tuntee. Noin hienon etiketin perusteella olisin varmaan itsekin valinnut saman. En vielä maistanut, vaan se odottaa saunailtaa sunnuntaihin asti jääkaapissa.
Huvittavana yksityiskohtana korkkiin on liimattu pieni valkoinen tarra, jossa lukee:
Olut/Öl - Sisältää ohramallas / Innehåller kornmalt
Ymmärrän, että on varmaan joku laki, jonka mukaan kaikessa pitää olla tuoteseloste suomeksi ja ruotsiksi, ja yleisesti ottaen se on varmaan ihan hyvä juttu. Silti tekisin uuden lakialoitteen: jos joku on jo valmiiksi niin tukevassa jurrissa - tai muuten vaan niin tyhmä - ettei pysty arvaamaan, että tuonnäköinen puteli todennäköisesti sisältää kaljaa, niin ei sellaiselle tyypille tarvitse kaljaa myydäkään.
helvetti että ärsyttää ne sipsi.. jotka on tehty siitä jostain.. mössöstä, ja valettu sipsin näköiseksi. YÖRGH. niistä tulee maha kipeäksi. Juu ei miulla muuta
VastaaPoistaHuomenta ja kiitos kommentista. Kiva, että nämä vanhatkin tekstit saavat joskus kommentteja.
VastaaPoistaNiissä mössösipseissä on sentään se hyvä puoli, että ne ovat tasalaatuisia. Eivät ole mustiksi palaneita eivätkä vihreitä, mahtuvat suuhun mutta eivät ole sellaista kynnenkokoista silppua, ja suolaa ja maustettakin on riittänyt jokaiseen palaan. Lähinnä niissä ärsyttää se, että ne purkit ovat niin surkean pieniä. Menee kertaistumalla koko tuubi niin ettei huomaakaan.