Maailman pelottavin eläin

Ai niin joo. Marraskuun täytekirjoitus meinasi aivan unohtua. No, tehdään se nyt. Täytin 38 vuotta. Mutta miksi vasta viime vuonna sain tietää, että syntymäpäiväni on samalla Pyhän Homobonuksen päivä? Miksi tällaisia oleellisia tietoja ei opeteta koulussa?

Isot pojat ovat kertoneet, että joissain seksitarvikekaupoissa saa tietyistä tuotteista alennusta Pyhän Homobonuksen päivänä.

Ei saisi nauraa. "Homobonus" tarkoittaa hyvää ihmistä, ja pyhimykseksi hänet julistettiin hänen työstään kotikaupunkinsa köyhien hyväksi. Hän oli menestynyt liikemies, joka uskoi, että Jumala antoi hänen menestyä, että hän voisi paremmin auttaa huonompiosaisia. Kaikki kunnia hänelle. Eihän se hänen kunniaansa himmennä, että 800 vuotta myöhemmin jossain parin tuhannen kilometrin päässä jotain junttia hihityttää.

Muinaisista merkkihenkilöistä samaistun kuitenkin ehkä eniten kreikkalaiseen filosofi Khrysippokseen:

En ole tarkemmin perehtynyt hänen ajatuksiinsa, mutta perimätiedon mukaan hän kuoli nauruun, kun hän juotti aasille viiniä ja sitten seurasi vierestä sen humalaista toikkarointia. Epäilemättä minunkin kohtaloni tulee olemaan jotain tuonsuuntaista.

Asiaan. Jo aikojen alusta asti ihmiskunta on väitellyt siitä, kummat ovat kaikkein pelottavimpia eläimiä: käärmeet vai hämähäkit.

Ja siis tosiaan nyt puhutaan vain maailman pelottavimmasta eläimestä, ei maailman pelottavimmasta puolueesta, jossa sarjassa Suomen edustusjoukkue Vihreät on oikein tosissaan päättänyt ruveta urheilemaan. Ensinnäkin vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, joka keksi ehdottaa laittomasti maassa oleville "palomuuria", eli järjestelmää, jolla he voisivat hoitaa asioitaan viranomaisten kanssa ilman riskiä kiinnijäämisestä ja kotiin palauttamisesta.

Sivustahuutelijat ovat puolustaneet ideaa sillä, että se ehkäisee "varjoyhteiskunnan" syntymistä, eli sitä, että nämä tyypit jäävät Suomeen elämään rikoksilla ja pimeällä työllä ilman mitään toivoa yhteiskunnallisesta noususta tai normaalista elämästä.

Juuei. Tällaiset palomuurit vain kiihdyttävät varjoyhteiskunnan syntymistä. Vaikka laittomat maassaolijat pääsisivätkin viranomaispalvelujen piiriin, ei heidän laittomuusstatuksensa siitä mihinkään muuttuisi, vaan kaikissa muissa suhteissa he eläisivät edelleen yhteiskunnan ulkopuolella. Kun lisäksi kotimaihin leviäisi tieto, että Suomessa voi laitonkin maassaolija elää ihan hyvin, se kannustaisi lisää porukkaa yrittämään. Todettaisiin, että turvapaikka nyt vain on sellainen muodollisuus, ei siihen välttämättä tarvita myönteistä päätöstä.

Toisena esimerkkinä vihreä ulkoministeri Pekka Haavisto, jonka kohdalla perustuslakivaliokunta totesi, että hän syyllistyi rikokseen raivatessaan tieltään virkamiehen, joka ei suostunut salakuljettamaan Suomeen terroristeja laittomin keinoin, mutta että rikos oli sen verran lievä, ettei nyt sentään ministerismiestä sellaisista pikkujutuista viitsi kuumotella. Sen myötä eduskunta äänesti siitä, nauttiiko Haavisto edelleen eduskunnan luottamusta.

Ei siinä muuta, mutta kun Haavisto äänesti itse oman luottamuksensa puolesta. Ja ilmeisesti Vihreissä tätä pidetään ihan normimeininkinä, koska en ainakaan itse havainnut, että asiaa olisi kyseenalaistettu puolueen omista riveistä. Itse muistan vielä ajan, jolloin vihervasemmiston mielestä "enemmistön diktatuuri" oli huono juttu ja lakeihin haluttiin kirjattavan tiettyjä rajoituksia, etteivät vallanpitäjät voi enemmistöpäätöksillä runnoa läpi omia moraalikoodejaan. Niin se maailma muuttuu.

Sinänsähän se, että eduskunnalta vielä luottoa riitti, ei ollut yllätys, joten ei siitä sen enempää. Keskustalta jotkut odottivat ihmejärkiintymistä, mutta voitte unohtaa sellaiset haaveet. Pokerinpelaajilla on oma termi tilanteelle, jossa pelaaja tietää jo häviävänsä jaon, mutta maksaa silti kaikki korotukset kiltisti, koska on jo tunkenut pottiin niin paljon rahaa, ettei kerta kaikkiaan ole varaa luovuttaa enää siinä vaiheessa. En muista, mikä se termi on, mutta Keskusta on siinä pisteessä. Se puolue on jo niin paljon miinuksella, ettei sillä ole varaa luovuttaa nyt, vaan katkeraan loppuun asti mennään, vaikka kuinka pahaa tekee, ja toivotaan ihmettä.

Ääh. Miten tämä liittyy käärmeisiin ja hämähäkkeihin? Ei mitenkään. Unohtakaa tuo. Yritetään uudestaan. Jo aikojen alusta asti ihmiskunta on väitellyt siitä, kummat ovat maailman pelottavimpia eläimiä: käärmeet vai hämähäkit.

Enää ei tarvitse miettiä. Tietooni on tullut, että vuonna 2006 löydettiin Iranista otus, jossa noiden parhaat puolet yhdistyvät:

Samaan tapaan kuin kalkkarokäärmeet ovat kehittäneet häntänsä päähän helistimen, tämä kyykäärmeiden heimoon kuuluva kaveri on kehittänyt häntänsä päähän mokkulan, joka etäisesti muistuttaa suurta hämähäkkiä. Saalistaessaan se heiluttaa häntäänsä tavalla, joka muistuttaa hämähäkin juoksentelua, ja odottaa, että joku petolintu syöksyy yrittämään napata sen.

Aika hieno.

Porstuassa kylässä: Cthulhun kultisti

Tänään ajattelin kokeilla jotain aivan uutta. Blogistiikan oppi-isälläni Yrjöperskeleellä on suositut ja loistavat Epäilyksen Piru- ja Antero Lärvänen -tekstisarjansa, joissa tekstien kuvitteellinen nimikkohenkilö haastattelee kuvitteellista, mutta arkkityyppistä poliitikkoa tms. yhteiskunnallista vaikuttajaa ikään kuin harjoituksena ymmärtää sellaisten sielunmaisemaa.

Niinpä ajattelin itsekin kokeilla samanlaista formaattia. En kuitenkaan halua matkia, joten tämänkertainen kirjoitus ei liity millään lailla politiikkaan tai yhteiskunnallisiin ilmiöihin, vaan ihan vain kirjallisuuteen. Viimeisen parin vuoden aikana kun on tullut päntättyä vain ns. oman alan kirjallisuutta, jolloin kirja-arvostelut ja muut kirjallisuuspostaukset ovat jääneet kokonaan pois, ja koska kirjallisuus kumminkin kuuluu Pekan Porstuan keskeiseen aihevalikoimaan, asialle on tehtävä jotain.

Niinpä pidemmittä puheitta, toivottakaamme tervetulleeksi blogin historian ensimmäinen haastatteluvieras, herra Cthulhun Kultisti.

- Kiitos kiitos. Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!

Anteeksi kuinka?

- Se on ikään kuin meidän tunnuslauseemme. Se on muinaista r'lyehin kieltä ja tarkoittaa "Cthulhu nukkuu". Kuten sloganien kanssa yleensäkin, merkityssisällöllä ei ole niinkään väliä, mutta siitä tiedämme, kuka on puolellamme. Toinen, mitä tykkäämme julistaa, on "ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn".

Hetkinen. Tarkoittaakos tuo suunnilleen "palatsissaan R'lyehin kaupungissa kuollut Cthulhu uinuu"?

- Katos, jätkähän osaa!

Niin, minähän kävin muutama vuosi sitten yliopistolla pakollisen virkamiesr'lyehin kurssin, ja vaikka se ei enää tuoreessa muistissa ollutkaan, se meni yllättävän hyvin, vaikka itse sanonkin. Mutta asiaan. Sinähän olet fiktiivinen hahmo. Sinut, ja koko Cthulhu-mytologian, loi kauhunovelisti H.P. Lovecraft 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Mutta kuka, tai mikä, on suuri Cthulhu?

- Hän on suuri muinainen jumala ja muiden muinaisten jumalten ylipappi, ja kulttimme tavoite on herättää hänet kuoleman ikiunesta. Kun hän herää, hän auttaa palauttamaan muinaiset jumalat valtaan. Ne ovat kosmisia hirviöitä, kotoisin universumin synkimmistä ääristä, ja ihmisen elämä merkitsee niille vähemmän kuin hyttysen elämä meille. Kun ne palaavat, ihmiskunta syödään viimeistä yksilöä myöten pois häiritsemästä uutta järjestystä. Muita jumalia ovat Azathoth, demonisulttaani; Abhoth, epäpuhtauden lähde; Nyarlathotep, ryömivä kaaos...

Aivan, ymmärrän. Teidän uskontonne siis perustuu sille, että palvomalla näitä tuhoajajumalia saisitte ne muuttamaan mielensä ja jättämään ihmiskunnan rauhaan?

- Ei, nyt käsitit väärin. Ihmiskunta on tuomittu. Kaikki syödään. Se on kohtalo, eikä sitä voi muuttaa.

Te siis palvotte näitä jumalia, että teidät itse henkilökohtaisesti säästettäisiin?

- Eijei, et vieläkään ymmärrä. Kun sanon, että kaikki syödään, tarkoitan että aivan jokainen, myös sinut ja minut.

No miksi ihmeessä te sitten palvotte niitä? Mitä te siitä hyödytte?

- Uskolliset palvelijat palkitaan siten, että meidät syödään viimeisinä. Joo, joudumme katsomaan vierestä, kun maailma tuhoutuu, mutta meidän mielestämme se on pienempi paha kuin se, että elämämme päättyy täysin äkkiarvaamatta tuntemattomien hirviöiden kynsissä.

No tuossa nyt ei ole mitään järkeä.

- Päin vastoin, tämä on ainoa järkevä toimintatapa. Koska pelastusta ei kerta kaikkiaan ole, loogisinta on toimia niin, että oma elinaika edes pitenee mahdollisimman paljon.

Joo joo, mutta ymmärrättehän te, että vaikka teidät syötäisiinkin viimeisinä, te tulette silti syödyiksi aikaisemmin kuin siinä tapauksessa, että muinaisia suuria jumalia ei herätetä?

- Nyt... Nyt en oikein ymmärrä tuota tulokulmaa...

Siis meinaan vain, että eiväthän ne välttämättä juuri nyt ole heräämässä. Jos ne ovat uinuneet jo tuhansia vuosia, kyllä ne todennäköisesti jatkavat vielä ainakin sinun elinaikasi verran. Lovecraftin aikaisetkin kultistit ovat jo maatuneet kymmeniä vuosia sitten.

- ...

...

- Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!

Joo, eiköhän tämä haastattelu ollut nyt tässä. Kiitos vierailusta, herra Kultisti.

- Minulle luvattiin haastattelupalkkioksi jumalten juomaa, IPA-olutt--

Häivy nyt jo siitä.

* * *

Jooh, antaa olla, ei tästä tule mitään. Tällainen idea nyt vain tuli mieleen, kun tajusin, etten ole pitkiin aikoihin lukenut Lovecraftia. Onpahan nyt kokeiltu, ettei tarvitse kokeilla toistamiseen.

En edes keksi, mitä kuvia näin turhaan tekstiin viitsisi laittaa, mutta pakko kai jotain on. Tissejäkin laitoin juuri edelliseen tekstiin, joten ei niitäkään oikein viitsi. No, katsotaan, mitä kuvahaulla tulee vastaan ja laitetaan jotain sekalaista.

Korostan siis uudestaan, että nämä kuvat eivät liity millään tavalla tekstiin tai yhtään mihinkään muuhunkaan, vaan ovat täysin sattumanvaraista täytemateriaalia:

Siedätyshoitoa ja muuta homoilua

Aijjumalauta että voikin ihmistä ottaa päähän. Olo on kuin sillä oravalla, jonka käpy jäätyi.

Kävi sillä tavalla, että töissä joku nilkki oli juonut kahvia minun mukistani. Ei se nyt sinänsä mitään haittaisi, mutta lisäksi hän oli jättänyt mukin puoliksi juotuna tiskialtaaseen imemään kylmää kahvia pinnoitteensa huokosiin yön yli. Jouduin hinkkaamaan sen kolme kertaa tiskiaineella, ennen kuin sain kunnolla puhtaaksi.

Tästä hermostuneena päätin teettää itselleni mukin, jossa on oma nimeni ja kuvani, ettei enää jää kenellekään epäselväksi, kenen mukista on kyse. Ifolorin nettisivuilta saa näppärästi tilattua, eikä ole edes kallis. Koska postimaksu olisi ollut melkein yhtä kallis kuin itse muki, piti sitten ottaa saman tien kaksi. Tällaisia niistä tuli:

Eräs kollega kommentoi, että kenen tahansa muun tekemänä tuo olisi ollut outoa, mutta minulta tällaista on jo totuttu odottamaan.

Pienestäpä minäkin mieleni pahoitan. Mutta asiaan. Kuten olen joskus puhunutkin, mielestäni Muhammed-pilakuvat ovat hieno juttu.

Mehän tiedämme, että islamilaisessa kulttuurissa kasvaneilla on silloin tällöin taipumusta väkivaltaiseen mellakointiin syistä, jotka eivät suomalaisille ole aina ihan itsestään selviä. Suomalaiselle kulttuurillehan väkivaltainen mellakointi yhtään mistään syystä on täysin vierasta, ja sitten jos perusteeksi vielä ilmoitetaan epämääräinen tuherrus jostain puolitoista tuhatta vuotta sitten eläneestä tyypistä, suomalaisten aivojen logiikkakeskus menee täydelliseen syntax erroriin.

Tyypillinen suomalainen myös ajattelee, että minä en sekaannu teidän asioihinne, kunhan tekään ette sekaannu minun asioihini. Niinpä hän on sitä mieltä, että kehitysmaissa paikalliset saavat käyttäytyä kuten haluavat, mutta jos sieltä tullaan tänne sivistysmaihin, on käytöksenkin muututtava sivistysmaihin sopivaksi.

Suomessa on vuosikymmenien ajan totuttu kaikenmoiseen jumalanpilkkaan. Milloin tehdään taidetta upottamalla krusifiksejä virtsaan, milloin tehdään mediatempauksia perustamalla Raamatut pornolehtiin -vaihtopisteitä. Se ei kiinnosta ketään. Vanhoillisimmat uskovaiset saattavat hiljaa paheksua, mutta sekään ei kiinnosta ketään. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihmiset eivät provosoidu ylimalkaisista mauttomuuksista, eivätkä ala tappelemaan mistään niin henkilökohtaisesta ja tieteellisen tarkastelun ulkopuolella olevasta kuin uskonto.

Jos maahan saapuu porukkaa, joka aloittaa apinakapinan pyhien arvojensa loukkaamisesta, mikä on silloin sivistyneen yhteiskunnan reaktio asiaan? Olettaen siis, että kyseisen porukan lähettäminen kotiinsa ei ole vaihtoehto. No tietysti se, että mainittuja arvoja ruvetaan tietoisesti loukkaamaan oikein urakalla. Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin olla ilkeitä ja pahoittaa toisten mieliä, vaan tavoite on, että jos joka päivä joutuu samasta asiasta hermostumaan, ehkä nahka ajan mittaan kovettuu, eikä lopulta enää kiinnosta. Silloin kaikki voittavat.

Minäkin piirsin pilakuvan:

Muhammediksi tuon voisi tunnistaa parrasta ja epämääräisen itämaisen oloisesta päähineestä. Tosin tuo kuvaus pätee noin miljardiin muuhunkin nykyään elävään tai aiemmin eläneeseen ihmiseen, joten varmoja hahmon muhammediudesta ei voida olla. Voi tuo olla Jeesuskin orjantappurakruunu päässään. Sovitaan, että se on panteistinen yleispilakuva.

Miksiköhän minä otin tämän puheeksi nyt? Miten tämä muka on ajankohtainen puheenaihe? No, nythän oli seksuaalivähemmistöjen juhlaviikko, joka huipentui kymmenien tuhanten ihmisten Pride-kulkueeseen Helsingin läpi.

Normaali ihminenhän ei halua kuulla tuntemattomien sivullisten seksijutuista, olivat suuntautumiset mitä hyvänsä, ja niinpä useimpien suhtautuminen prideihin on, että olkoot ihan niin homoja kuin huvittaa, mutta pakkoko sitä on kaikkien naamaan hieroa. Itsekin olin aiemmin sellaista mieltä.

Sitten tajusin, että homopridet ja Muhammed-pilakuvat ovat ihan sama asia. Molemmissa on kyse siedätyshoidosta. Kun herkästi närkästyville aina silloin tällöin näytetään oikein kunnolla keskisormea, muina päivinä voidaan elää rauhassa ilman jatkuvaa pelkoa närkästyjien närkästymisestä jostain aivan mitättömästä.

(No onhan tuossa se aste-ero, että muslimeilta odotetaan vain samaa kuin kristityiltäkin, kun taas prideissä näkee välillä sellaista meininkiä, jota ei katsottaisi hyvällä edes heteroilta, mutta periaate on sama.)

Joidenkin mielestä tässä on riski, että estoton julkihomoilu aiheuttaa vastareaktion, jolloin homoja suvaitsevat ihmiset alkavatkin vastustaa heitä jatkuvaan hypetykseen kyllästyneinä. Itse en usko, että sellainen ilmiö olisi ainakaan kovin merkittävä.Vaikka pridet saavatkin monissa aikaan tietoisen kyllästymisreaktion, tiedostamattaan he silti alkavat pitää normimeininkinä asioita, jotka ilman pridejä eivät tulisi kysymykseenkään.

Kuinka moni esimerkiksi on jaksanut hermostua ja pitää meteliä siitä, että ruokakaupoissa myydään kahvipaketteja homopornolla kuvitettuna? Ja minäkin saan rauhassa juoda mukistani työkavereiden reagoidessa vain tyyliin "hyvä läppä", eikä niinkään "haluatko turpaan?"

Aihe vaatii kuvitukseen kiintiöhomoja.

Hauska yksityiskohta muuten, että Helsinki Priden kotisivu on luettavissa suomen, englannin ja ruotsin lisäksi venäjäksi ja arabiaksi. Ollaankohan siellä sitä mieltä, että venäläiset ja arabit ovat prideilyn otollisinta kohdeyleisöä? Vaiko sitä, että venäläiset ja arabit ovat kaikkein kipeimmin valistuksen tarpeessa?

Mitäs muuta? Vaikka kannatankin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja nykyään näköjään suhtaudun pride-kulkueisiinkin sallivasti, valtionuskonnoista en tykkää. Tiedättekös mistä tunnistaa valtionuskonnon?

Vaikkapa siitä, että valtakunnan merkittävin sanomalehti ihmettelee, miksi poliittisen eliitin top 3:a ei kiinnosta ottaa osaa palvontamenoihin menemällä prideihin mukaan marssimaan, siitäkin huolimatta, että kyseisestä kolmikosta kukaan ei ole aiemmin tullut tunnetuksi homoagendan aktiivisesta edistämisestä omassa poliittisessa toiminnassaan tai muutenkaan osoittanut mitään henkilökohtaista tai ammatillista mielenkiintoa asiaa kohtaan.

Toisaalta luulen, että jos kyseiset herrat kulkueeseen menisivät, sama lehti ihmettelisi yhtä suureen ääneen, että mitä nuo kaksinaamaiset nilkit luulevat tekevänsä muka marssimassa homojen puolesta, vaikka politiikassa eivät tee elettäkään toteuttaakseen niitä uudistuksia, joita prideissä vaaditaan.

On se hankalaa.

Teodikeaa jumalauta

Edellisessä tekstissäni vakiokommentoijani Cheek on paskaa muistutti minua erään deaktivoituneen, mutta suuresti arvostamani blogistin, Junakohtauksen, olemassaolosta. Lueskelin sitten pitkästä aikaa hänen muitakin kirjoituksiaan, ja satuin huomaamaan hänen käsitelleen pariin otteeseen Teodikean ongelmaa. Hiljattain eläköitynyt blogistikollegani Ruukinmatruuna myös puhui aiheesta useaan otteeseen, kuten monet muutkin ateistiset ja uskontovastaiset kirjoittajat.

Vanha vitsi on, että uskovaisen kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa. Se kaataa nappulat, paskantaa laudalle ja lentää sitten parveensa kertomaan voittaneensa. Tämä on melko tarkka kuvaus, mutta siinä täytyy myös ateistit laskea uskovaisiksi. Ateistit tykkäävät usein levitellä väittämiä, joiden loogiset aukot ovat itsestäänselviä ja jotka ateisti itsekin huomaisi heti, ellei usko omaan asiaan kieltäisi tutkimasta väitteitä puolueettomasti.

Väitänkin, että taipumus uskonkappaleiden puusilmäiseen seuraamiseen ja hokemiseen on joissain ihmisissä sisäsyntyistä, ja on lähinnä sattumaa, löytävätkö tällaiset tyypit tyydytyksen dogmitarpeilleen uskonnoista vai jostain maallisemmasta, kuten ateismista. Eihän tämä kaikkiin päde, on niitä fiksuja ateisteja samoin kuin fiksuja uskovaisiakin.

Mutta joo, Teodikean ongelma on yksi sitkeimmistä ateistien lempihokemista. Se menee suunnilleen näin:

1) Määritelmän mukaan Jumala on hyvä ja kaikkivaltias;
2) Maailmassa tapahtuu pahoja juttuja ja kaikenlaista kärsimystä;
3) Hyvä ja kaikkivaltias Jumala estäisi kärsimyksen;
4) Koska Jumala ei estä kärsimystä, Hän ei ole jompaakumpaa tai kumpaakaan;
5) Jumalaa ei ole, tai jos onkin, Hän ei vastaa määritelmää, eikä siis ole palvomisen arvoinen, MOT.

No niin. Nyt ei ole tarkoituksenani ottaa kantaa kristinuskon puolesta eikä sitä vastaan, enkä tässä yhteydessä esittele omia uskomuksiani tai kommentoi oletuksia niistä. Haluan vain osoittaa, että kristinuskon näkökulmasta tuossa ei ole mitään ongelmaa, koska minua raivostuttaa katsella vierestä vuodesta toiseen, kun aikuiset ihmiset jankuttavat tällaisista palikkaongelmista aivan kuin saisivat siitä jonkinlaista valaistumisen kokemusta.

Eipä siinäkään mitään, kyllähän oikeassaolo hyvältä tuntuu. Sillä ei edes ole väliä, onko oikeasti oikeassa, kunhan vain muut ovat samaa mieltä. Uskoisinkin, että uskontojen, ateismin ja erilaisten poliittisten liikkeiden suuri suosio ja monien kuvailemat uskonnolliset kokemukset ja muut nirvanatunteet selittyvät suurelta osin sillä, että tuntuu kivalta olla porukalla oikeassa. Se on mahtava tunne, kun keskustelee jostain syvällisestä jonkun kanssa ja huomaa olevansa asioista samaa mieltä, menee oikein iho kananlihalle.

Niin, siitä Teodikeasta. Tässä voisi huomauttaa, että ateistit tekevät ajatusvirheen pitäessään kuolemaa pahana asiana, mitä se ei kristinuskon näkökulmasta ole; tai että suurin osa pahoista jutuista on itse asiassa ihmisten toiminnan seurausta eikä jumalallisia väliintuloja. Se on kuitenkin aika epäoleellista.

Mooseksen kirjojen mukaan ihminen luotiin paratiisiin, mutta koska ihminen voi itse päättää, mitä tekee ja mihin uskoo, ei voida olettaa, että jokainen olisi automaattisesti taivaspaikan arvoinen. Siksi luotiin maapallo ja tämä olevaisuuden taso, jossa nyt elämme. Maailma on tarkoituksella paskamainen ja epäreilu paikka, koska sellaisessa ihminen näyttää todellisen karvansa. Kivassa ja reilussa paikassa olisi aivan liian helppoa olla hyvä.

Ei se tuon monimutkaisempi ongelma ole.

Kun nyt tuli tämä ateismi/uskontojuttu puheeksi, mainittakoon, että aion kasvattaa tulevista lapsistani tavallisia tapaluterilaisia, ja samaa suosittelen myös (tai jopa erityisesti) ateistisille vanhemmille. Olen nimittäin ollut havaitsevinani, että tapaluterilaisiksi kasvatetut harvoin kääntyvät mihinkään erikoiseen. Ateisteiksi ehkä, tai sitten buddhalaisiksi tai ugrilaispakanoiksi tai mitä näitä on. Kumminkin niin, että ainoa muutos näkyy siinä, että kaulassa saattaa riippua erimuotoinen killutin ja kysyttäessä uskonnoksi ilmoitetaan joku muu, että saadaan mielenkiintoisia kahvipöytäkeskusteluja.

Ateistiksi kasvatetun kanssa taas on vain taivas rajana. He liittyvät kaikenmoisiin itsemurha- ja rahanlypsykultteihin, ja valtavirtauskonnon valitessaan alkavat horista vääräuskoisten mestauksesta ja siitä, kuinka jäniksiä ei saa syödä, koska ne märehtivät vaikka eivät ole sorkkaeläimiä, vai miten se nyt meni.

Uskoakseni tämä johtuu siitä, että A) tapauskonnolliseksi kasvatettu tietää, että hänellä on uskonto, mutta että sitä ei tarvitse ottaa turhan vakavasti, ja B) hän näkee laatueroja uskontojen välillä, jolloin hän osaa erotella ilmiselvät kusetukset ja kollektiiviset mielisairaudet niistä, joissa on jumalolennon olemassaolosta tai -olemattomuudesta riippumatta hyvä sanoma.

Sen sijaan jos lapsi, jolle on opetettu, että kaikki uskonnot ovat yhtä paikkansapitämätöntä huuhaata, alkaa kyseenalaistaa tätä opetusta, kaikki vaihtoehdot näyttävät hänelle yhtä uskottavilta ja houkuttavilta.

Mikä siis on loppupäätelmä? Aivan sama. Älkää väitelkö uskonnosta. Ette te sillä kenenkään mieltä saa muuttumaan, ja jos teitä ei kiinnosta heidän näkemyksensä, miksi heitäkään kiinnostaisi teidän näkemyksenne?

Temppeleitä on ihan liikaa

Espoossa on keskeisellä paikalla mormonien kirkko, ja sitä tulee usein ohi kulkiessa ihasteltua. Suuri ja mahtava laitos se on. Se vain pistää aina ihmettelemään, että onko Espoossa tosiaan niin paljon mormoneja, että ne saavat niin jumalattoman kokoisen kirkon täyteen, sillä eihän hurskaskaan perse vie kuin tilansa verran penkkiä.

Mormonit ovat vähän kuin Amerikan lestadiolaisia, paitsi että ne saavat ottaa useamman vaimon. Lisäksi uskontoon kuuluu jotain että Jeesus eli Amerikassa tai jotain sinne päin, mikä entisestään lisää ihmetystäni, että se on levinnyt Suomeen asti niin voimakkaasti. Mutta en minä mormoneista halunnut puhua. En ole koskaan tavannut heitä, joten minulla ei ole mitään heitä vastaankaan.

Ajattelin vain, että onhan se melkoista julkisen tilan haaskausta, että jokaisella uskonlahkolla pitää olla oma kirkkonsa. Vaikka itsekin olen melko uskonnollinen, en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä. Seinäjoellakin lapset menettivät luistinradan, kun helluntailaisten oli ihan pakko läiskäistä kirkkonsa sen paikalle, vaikka kaupungissa olisi kirkkoja kyllä ollut ennestäänkin.

Kuvituksessa sorsa nauttii tähtiportin läpi kulkemisesta.

Niinpä edellytänkin nyt vähän kristillistä solidaarisuutta. Kyllä kaikkien eri kirkkokuntien pitäisi pystyä tulemaan toimeen keskenään samoissa tiloissa.

Jos jumalanpalveluksissa nyt on joitain yhteensovittamattomia näkemyseroja, voitaisiin ottaa käyttöön vuorojärjestelmä. Vaikkapa niin, että sunnuntaiaamuna kuuden maissa ensimmäisinä vuoron saisivat jehovantodistajat ja mormonit, että sitten pääsisivät hyvissä ajoin lähtemään soittelemaan ihmisten ovikelloja. Sitten helluntailaiset, ortodoksit, katoliset ja niin edelleen. Normaalit luterilaiset voisivat olla viimeisinä joskus iltapäivällä, ettei tarvitse herätä turhan aikaisin.

Alttaritauluja voitaisiin vaihtaa samalla mekanismilla, jolla teatterissa vaihdetaan taustamaisemia.

Ja kun mietitään asiaa loogisesti pidemmälle, ei ole mitään järkeä siinäkään, että eri uskonnoilla on kullakin omat temppelinsä, vaan kaikki mahtuvat kyllä yhteen. Tässä vuorojärjestelmä jopa helpottuu, kun kaikkia ei tarvitse änkeä samalle päivälle. Muslimit voivat pitää menojaan perjantaina ja juutalaiset lauantaina. En tiedä, koska hindut, buddhalaiset, shintolaiset, zarathrustralaiset sun muut pitävät pyhäpäiviään, mutta varmaan heillekin ajat löytyvät. Ateistit voisivat vapaasti valita oman päivänsä.

Näin säästämme paljon julkista tilaa tuottavampaan käyttöön, ja samalla pääsemme eroon erinäisten uskonryhmien valituksesta siitä, ettei heille ole kukaan järjestänyt omaa paikkaa.

Ei mulla muuta.

Hygieniasta ja modernista taikauskosta

Ihmiskunnan alkuhämäristä asti meillä on ollut tarve löytää selitys asioille, joita maailmassa tapahtuu, ja keksiä keinot vaikuttaa niihin. Tieteellisten teorioiden puutteessa vallalle pääsivät erilaiset uskomukset yliluonnollisiin asioihin ja niiden myötä taikarituaalit, joilla pyrittiin karkottamaan pahoja henkiä tai saamaan jumalten suosio.

Ajan myötä pakanallinen taikausko menetti jalansijaa toisaalta tieteelle ja toisaalta järjestäytyneille uskonnoille, joskin joidenkin mielestä uskonnotkin ovat vain taikauskoa. Oli miten oli, nykyään kaikille mustien kissojen pelkääjille ja tikapuiden kiertäjille naureskellaan päin naamaa.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, että taikauskosta ja hyvän onnen rituaaleista oltaisiin kokonaan päästy, vaan edelleen yhteiskunnassa on kyseenalaistamattomia uskonkappaleita. Rituaaleja, joita ei edes mielletä taikauskoksi, vaan vakaasti ollaan sitä mieltä, että jotain pahaa tapahtuu, jos jättää rituaalin suorittamatta.

Tarkoitan tietysti käsien pesua kusellakäynnin jälkeen. Tilastojen mukaan vain n. kolme kymmenestä suomalaisesta ymmärtää, mistä on kyse. Yksi roiskii sormilleen, ja loput 6 ovat taikauskoisia.

Taannoin eräs naisihminen avautui minulle aiheesta. Hän myönsi itsekin, ettei hänen näkemyksellään ole mitään asiaperusteita, vaan että pesemättä jättäminen on yksinkertaisesti "ällöttävää". Toisaalta seurattuani ihmisten käsienpesua, olen huomannut sen olevan paremminkin vain kastelua kuin mitään pesemistä. Rupesin sitten miettimään, että mistähän tässä on kyse.

En minä sano, etteikö käsiä olisi hyvä silloin tällöin pestä, mutta hygieniastaan huolehtiva ihminen on todennäköisesti käynyt suihkussa viimeisen vuorokauden aikana, joten vehkeet ovat puhtaat. Lisäksi virtsa on steriiliä, eli siinä ei ole bakteereita. Koska ihminen koskettelee päivän mittaan vaikka mitä, kädet ovat paljon likaisemmat, joten jos nyt jotain hygienianäkökulmaa asiaan haluaa, olisi järkevämpää pestä kädet ennen kusemista. Sillä voitaisiin ehkä välttää joitain virtsatieinfektioita; jälkeenpäin pesemisestä ei enää ole mitään hyötyä.

Uskonkin, että tämä rituaali on jäänne vanhoilliskristillisestä seksuaalimoraalista, jossa sukuelimet ovat määritelmällisesti saastaiset. Niitä ei sovi käpälöidä ellei ole aivan pakko, ja jos on pakko, sen jälkeen pitää suorittaa puhdistautumisriitti.

Miehille motkottaville naisille vielä erikseen: minä en tiedä, mitä te käsillänne teette vessassa käydessänne, enkä välttämättä haluakaan tietää. Olen kuitenkin melko varma, ettei meidän tarvitse tehdä samaa. Niinpä jos olette sitä mieltä, että teidän on pakko pestä kädet, ei se tarkoita, että sitä pitäisi vaatia meiltäkin.

Loppuun vähän musiikkia:

Sanokaa "EI" tälle mielipuolisuudelle. Sanokaa se samalla painokkuudella kuin te sanotte "EI" niillekin, jotka vaativat heittämään suolaa olkapään yli tai uhraamaan neitsyitä sodanjumalalle.

Pekka lukee lehteä 16: Hohhoijaa

Tämä on kahdessadas tässä blogissa julkaistu kirjoitus. Ensimmäisen sataluvun saavuttamiseen meni viisi kuukautta, tähän toiseen taas 16. Ehkä kolmeen sataan päästään jo vuonna 2018. Toivottavasti lukijoiden mielestä edes laatu on pysynyt, vaikka tahti onkin rauhoittunut.

Katsotaan, jos jaksaisi myöhemmin aiheesta jonkinlaisen juhlapostauksen, mutta nyt on asiaakin. Nyt talvella on uutisten seuranta jäänyt vähän vähemmälle kuin tavallisesti. Ei mitään kummempaa syytä, kunhan vain kaiken maailman kiireitä. Oli miten oli, nyt vähän selasin lehdistöä, ja huomasin, että en ole mitään menettänyt. Aivan samoista asioista siellä kirjoitetaan kuin ennenkin. Otetaanpa muutama esimerkki.

Ensiksi feministit ovat edelleen sitä mieltä, että yleinen kauneuskäsitys on seurausta median julkaisemista tyttökuvista, eikä päinvastoin:

1. IL: XL-malli teki historiaa: poseeraa kuulussa uikkarinumerossa

Sports Illustrated -lehdestä ilmestyy vuosittain Swimsuit issue eli uimapukunumero, joka pikaisen vilkaisun perusteella on bikinikatalogin muotoon naamioitu tilaisuus mallimaailman nouseville tähdille edistää uraansa pehmopornolla. Koska lehden aihepiiri muissa numeroissa on urheilu, perinteisesti myös uimapukunumeron tytöt ovat olleet ruumiinrakenteeltaan urheilullisia.

Tänä vuonna ollaan päätetty kokeilla muuta, koska nyt "Maailma on valmis kurvikkaammille bikinivartaloille," ja mukaan on otettu yksi vähän vähemmän kuntosalia nähnyt neito.

Lehden sisäsivuilla poseeraa mallitähti Ashley Graham, 27, joka on julkaisun historian ensimmäinen pluskokoinen malli.

Ennenkin olen marissut kurvikkuuden käyttämisestä synonyyminä lihavuudelle, mutta nyt näyttää siltä, että myös pluskokoisuus on päätynyt yleiseen käyttöön, eikä se jäänytkään siihen yhteen kertaan. Kiertoilmauksenahan tuo on vähintään yhtä huono kuin "kurvikas". Ensinnäkin se on harhaanjohtava, koska oikeasti pluskokoinen nainenhan olisi esim. ko. lehden kansikuvatyttö Hannah Davis:

Tai en tiedä, mutta ainakin minulta nainen saa valtavasti plussaa, jos on tuon kokoinen.

Sanassa on myös erittäin noloa ironiaa, jonka tajuaa, kun huomaa, että McDonaldsissa saa ateriansa isommilla ranskalaisilla ja juomalla, jos sen tilaa pluskokoisena.

Myös naisia sortavissa sovinistipiireissä on vedetty oikea johtopäätös, että aatteellinen oikeaoppisuus täytyy tarkastuttaa feministeillä kaikessa toiminnassa. Toimittaja oli kysynyt Victoria's Secret -mallilta, mitä mieltä hän on väitteistä, että alusvaate-esittelyt tekevät naisista objekteja. Firman pr-miehet säntäsivät väliin ennen kuin malli ehti vastata, ja toimittaja sai valmiiksi suunnitellun vastauksen:

Victoria's Secret kuitenkin kiistää väitteet, joiden mukaan mallit palkattaisiin miesten ihanteiden perusteella. Alusvaatenäytöksen puolustajien mukaan Victoria's Secretin enkelit ovat vahvojen ja voimakkaiden naisten ylistys.

Malli itsehän olisi saattanut esittää vastakysymyksen, että mitä sieniä te olette vetäneet, eikä sellainen olisi ollut hyväksi julkisuuskuvalle.

Jatketaan. Kansanedustaja on palkkakuopassa:

2. IS: Sampsa Kataja valittaa kansanedustajan palkastaan – korvauksineen noin 8000 e/kk

Tyyppi meni eduskuntaan odottaen saavansa rahaa, valtaa, mainetta ja hienon toimiston, mutta ei se mennytkään ihan niin, ja nyt ei enää nappaa.

Ihan hyvä, että lopettaa nuo hommat. Olisi toivottavaa, että eduskuntaan ja ylipäänsä politiikkaan mentäisiin vilpittömästä halusta parantaa asioita, eikä kuppaamaan veronmaksajia. Toki kansanedustajan palkan pitää olla korkeahko monista syistä, mutta on se nyt jumalauta, jos ei kahdeksalla tonnilla pärjää.

Varsinkaan kokoomuslaista edustajaa ei tule ikävä ainakaan niin kauan kuin puolue johtaa maata samalla tyylillä kuin vaatekauppaa, että kaikki on saatava myytyä ennen kuin se menee pois muodista. Tilalle tosin tulee kuitenkin vain kepulaisia ja demareita, joten sinänsä aivan sama.

Pilke silmäkulmassa olen sanonut, että kansanedustajalla pitäisi olla se palkka, mikä oli aikaisemmalla työuralla, että viitsisi ottaa nämä haittapuolet mukaan, kun siirtyy huonopalkkaiseen, määräaikaiseen työhön.

Pilke silmäkulmassa voisin heittää sellaisen vastaehdotuksen, että kansanedustajien palkat sidottaisiin kansan mediaanituloihin. Sitten voisi olla ihan konkreettistakin tahtoa saada talous nousuun.

Sitten viikon allahuakbariin, joka tulee tällä kertaa Tanskasta:

3. HS: Uutiskooste Tanskan terrori-iskusta

Eipä tässä mitään uutta. Joku väitti muslimeja väkivaltaisiksi, ja siitä joku muslimi loukkaantui taas niin, että päätti todistaa väitteen vääräksi tappamalla kaikki.

Lopputuloskin on sama vanha. Julistetaan suureen ääneen, että täällä uskotaan sananvapauteen, tuumaakaan ei anneta periksi, terroristien kanssa ei neuvotella, mutta eiväthän kaikki muslimit kannata terrorismia, toivottavasti äärioikeisto ei nyt tee mitään, anteeksi, mutta minä sentään olen Charlie eikä mediaa voi vaientaa. Laitetaan nyt kuitenkin kaikki loukkaava vähäksi aikaa piiloon, ettei kukaan provosoidu.

Ainoa, mikä tässä nyt oli maininnanarvoista, oli se, että ilmeisesti pyhä soturi ampui sarjatuliaseella useamman lippaallisen, eikä saanut hengiltä kuin yhteensä kaksi ihmistä kolmessa kohteessa. Tämä toi mieleen vanhan klassikkokuvan:

Hesari myös toteaa tiukkaan sävyyn, että "Sanavapaudesta[sic] ei esitetä anteeksipyyntöä terroristeille," mutta muistaa onneksi huomauttaa, että:

Pohjois-Euroopan edelleen verisimmän terrori-iskun tekijä on norjalainen Anders Behring Breivik.

Olisikin muuten saattanut päästä unohtumaan, kun siitä kuulee niin harvoin. Breivikiin viittaaminen vain herättää pari ihmetyksenaihetta:

1. Miksi näissä aina valitaan vertailualueeksi Eurooppa tai Pohjoismaat, eikä koko maailmaa, jossa muslimit menisivät heittämällä kärkeen WTC-iskullaan?

2.  Miksi tässä yhteydessä laadullinen tarkastelu olisi mielekkäämpää kuin määrällinen? Breivikin iskusta on jo 3,5 vuotta, ja se on edelleen ainoa esimerkki äärioikeistolaisesta terrorismista, jonka kukaan osaa terrorismiväittelyssä mainita, kun taas maailmanlaajuisen uutiskynnyksen ylittäviä muslimi-iskuja tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa. Se, että muslimit tarvitsevat keskimäärin parikymmentä iskua päästäkseen samoihin ruumislukuihin kuin Breivik, ei kerro mitään muuta kuin sen, että norskit ovat aikaansaavaa porukkaa, kun taas muslimit eivät osaa kunnolla edes sitä ainoaa erikoisalaansa.

Lopuksi, idiotismia löytyy edelleen sellaistenkin kansalaisten keskuudesta, jotka eivät lukeudu feministeihin, poliitikkoihin tai hihhuleihin:

4. IL: Pikaruokaloiden itsepalvelu jakaa suomalaisia - kenen joukoissa seisot?

Mäkkärissä ja vastaavissa on tarkoitus ruokailun lopuksi kantaa tarjotin roskikselle. Pääsääntöisesti se ei aiheuta lisävaivaa, koska roskis on yleensä muutenkin matkan varrella ulko-ovelle, mutta silti puolet kansasta onnistuu tekemään tästäkin periaatteellisen ihmisoikeuskysymyksen. Kuulemma ravintolassa maksetaan palvelusta, ja siksi ei pitäisi joutua kaiken muun vaivan lisäksi siirtämään sata grammaa painavaa muovi- ja paperikasaa viittä metriä.

Juuri tällainen jumalaton itsetarkoituksellinen luupäisyys syö uskoani ihmiskuntaan paljon enemmän kuin mikään terrorismi. Terrorismilla sentään on jokin selkeä päämäärä, kuten vääräuskoisten hävittäminen tai sosialistinen diktatuuri tai mitä näitä nyt on. Tässä ei ole muuta päämäärää kuin olla laiska ja itsekeskeinen mulkku koska minullaonoikeus ja muttakunmähaluun.

Menkää johonkin michelintähtipaikkaan, jos ei pikaruokaloiden konsepti kelpaa. Kyllä niitä vaihtoehtoja on.

Eipä tässä muuta. Voisi vielä mainita, että Ukrainan tulitauko horjuu, koska sopimusta tehdessä "ei otettu huomioon sodan logiikkaa," koska eihän siinäkään ole mitään uutta tai sellaista, mitä en olisi voinut kertoa jo etukäteen, mutta eiköhän tämä jo tältä erää taas riitä.

Kiintiömuhammed

Kun nyt kaikki muutkin blogistit kirjoittavat Charlie Hebdon iskusta, täytyy kai minunkin. Tiedämmehän, että ollakseen suosittu ja kuuluakseen porukkaan, täytyy mennä ryhmän mukana kulloisiakin virtauksia kyseenalaistamatta, ja vastaavasti ollakseen uskottavalla tavalla omaperäinen ja erityinen, täytyy olla omaperäinen ja erityinen juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin omaperäiset ja erityiset tyypit.

Toisaalta kun kaikki muut ovat jo ehtineet, minun on aika hankala sanoa mitään plagioimatta muita, joten tästä ei tulle kovin pitkää tekstiä. Muutama pikkuhuomio vain.

Mutta joo. Jotkut ranskalaiset tekivät muslimeista pilakuvia, eivätkä muslimit tykänneet, vaan menivät tappamaan pilakuvailijat. En nyt jaksa kauhistella sitä, kuinka heidän aatteensa ei jostain syystä käykään dialogia samoin keinoin kuin länsimainen kulttuuri, vaan keskityn rakentaviin ehdotuksiin. Jos yksittäisiin pilakuviin reagoidaan noin, tällä hetkellä paras ratkaisu on, että jokainen julkaisee muhammedkuvia missä vain voi, että a) vastaavia iskuja ei voitaisi tehdä tai ainakaan niitä ei voitaisi todeta yksittäistapauksiksi, kun iskettävää olisi joka puolella; ja b) että äkäisten kilikallojen sietokyky tai ainakin stressitaso kasvaisi, eikä jaksaisi jokaisesta kuvasta lähteä rähisemään. Esimerkiksi minä laitan tähän vanhan kestosuosikkini:

On esitetty, että pilakuvien esittäminen asioista, joita toiset pitävät tärkeinä ja joiden pilkkaamisesta tiedetään heidän pahoittavan mielensä, on pelkkää moukkamaista ja epäkohteliasta perseilyä. Onhan se niin. On se kuitenkin pienempi paha kuin se, että jokainen vastakarvaan silittäjä ammutaan, eivätkä he ikinä opi tavoille, jos ei heiltä minkäänlaista ihmismäistä käytöstä edellytetä.

On myös kysytty, että onko pakko aina provosoida? Jos tiedetään, että muslimit pillastuvat aina, jos heidän ylivertaisuuttaan ja oikeassaoloaan ei jatkuvasti tunnusteta, niin eikö olisi parempi vain istua hiljaa kuin kusi sukassa, ettei vain tulisi häirinneeksi tai loukanneeksi ketään? Itse esittäisin vastakysymyksen, että onko pakko tietoisesti rahdata maahan sellaista porukkaa, jonka tiedetään olevan epävakaata ja herkästi syttyvää?

Sitten on vielä esitetty, että kristinusko se vasta verinen aate onkin ja sen nimeen ollaan tehty kaikki historian kamalimmat verityöt, millä yleensä viitataan ristiretkiin ja inkvisitioon ja mitä kaikkea niitä keskiajalla olikaan, eikä meillä siis ole mitään pelimerkkejä kritisoida muslimeja, jos ne nyt joskus vähän posauttelevat. Väitteen todenperäisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta tätä logiikkaa minä en ihan oikeasti tajua. Homma siis menee niin, että koska yksi porukka tappoi toisen porukan jäseniä joskus tuhat vuotta sitten, jollain kolmannella porukalla on moraalinen oikeus tulla ja tappaa väitteen esittäjä (ja minut ja sinut siinä samalla). Täh? Jatkokysymykseksi voisin esittää, että jos tavallisia muslimeja ja islamia ylipäänsä ei saa mainita terrori-iskujen yhteydessä, millä logiikalla sitten minut voidaan niputtaa yhteen ristiretkeilijöiden kanssa?

Myös Iltalehti on tullut johtopäätökseen, että jos pilakuvista suututaan, ratkaisu on tehdä lisää pilakuvia. Tämä kuva jotenkin hihitytti irvokkuudestaan huolimatta:

Useimmat kuvat kuitenkin olivat blogistikollegani Kumitontun osuvan määritelmän mukaan "lähinnä pasifistista lässytystä asettamalla kynät ja aseet vastakkain".

On esitetty, että kynä on miekkaa mahtavampi. En tiedä miekoista, mutta ei kynä näytä rynnäkkökiväärille pärjäävän. Nythän tilanne on terroristien hyväksi 12-0 pilapiirtäjiä vastaan. Se, että pilapiirtäjät, toimittajat ja poliitikot keskittyvät piirtelemään symbolisia kynänkuvia ja höpisemään ympäripyöreästi sananvapaudesta, osoittaa vain, ettei heillä ole pokkaa suunnata kritiikkiään sinne, missä sitä tarvittaisiin. Halla-ahokin kirjoitti hienosti:

Koska kukaan ei halua kuolla, terrorismin pelko ajaa yhteiskunnan yhä syvempään itsesensuuriin, lepyttelyyn ja myöntyväisyyteen. Tätä on käytännön islamisaatio, islamistien pillin mukaan tanssiminen. Siihen ei tarvita muslimien enemmistöasemaa.

No joo, enhän minäkään koko nimeäni tai naamaani paljasta. Minua ei edes pelota kuolema, vaan se, että joku tunnistaa minut ja tulee väittelemään asioista sellaisissakin tilanteissa, joissa minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta väitellä vastaan. Lisäksi emäntä on kieltänyt. Meinaan vain, että kai niitä pilakuviakin voi tehdä anonyymisti. Oli miten oli, tämä yhtäkkinen innostus sananvapaudesta muistuttaa ruotsalaista muurinrakentamista:

Klikkaa isommaksi.

Olen tässä pelannut emännän kanssa moninpelinä Civilization 5:ä, ja oma sivilisaationi on Ruotsi. Rakensin muurin pääkaupunkini ympärille, mutta jostain syystä kävi niin, että muurin sisällä puolet alueesta on tyhjänä, ja puolet kaupungista jäi muurin ulkopuolelle.

Joulumusiikkia maailmalta

Jouduin pääsin eilen emännän vanhempien mukana käymään kirkossa jouluhartaudessa. Täytyy sanoa, että Helsingissä on ihan jumalattomasti uskovaisia, sellainen ruuhka oli. Kuulemma normaalisti on vielä pahempi, mutta kun satoi lunta ja oli miinusasteitakin, niin eihän silloin voi mennä. Kai se on sitten niin, että Helvetissä ainakin on lämmin.

Meillähän ei koskaan ollut kotona tapana käydä kirkossa, vaan laitettiin vain toinen kersoista, yleensä minut, lukemaan jouluevankeliumi, ja se on aina riittänyt. Nyt ei päässyt sitäkään, vaan piti olla töissä. Siinä mielessä ihan mukavaakin välillä istua rauhassa kirkossa.

Oli miten oli, Porstuasta toivotetaan oikein hyvää joulua kaikille lukijoille, niin kanta-asiakkaille kuin satunnaiskävijöillekin.

Nyt ajattelin juhlan kunniaksi soittaa vähän jouluista musiikkia. En mitään perusklassikoita, koska ne ovat soineet radiosta jatkuvalla syötöllä jo monta päivää muutenkin, vaan jotain sellaista, mihin ei välttämättä törmää, ellei osaa etsiä oikeista paikoista.

Laitetaanpas ihan alkuun oikein kunnon punaniskameininkiä Amerikasta. Amerikkalaiset jouluklassikot ovat jo juurtuneet sitkeästi Suomeen, mutta tätä en ainakaan vielä ole radiosta kuullut:

Seuraavassa kappaleessa ollaan samassa valtiossa, mutta hyvin erilaisessa kulttuuripiirissä:

Tuo kappale onkin tuttu kaikille klassisten toimintaelokuvien ystäville.

"Don't you have any Christmas music?"
"This IS Christmas music!"

Kun nyt tuolle linjalle lähdettiin, löysin jotain jännää Nigeriasta:

Vaikuttaisi, että tuossa laulaa iso porukka paikallisia kuuluisuuksia. Eiköhän räppiosasto tullut jo sillä käsiteltyä. Seuraavaksi tanssittavampaa Sloveniasta:

Youtubesta löytyy myös kappaleen alkuperäisversio ilman ylimääräistä jumputusta, mutta sen video oli täynnä kuvia vähäpukeisista miehistä, joten ajattelin, että tämä on asiallisempi. Mikähän noita slaaveja vaivaa, kun aina pitää olla paljasta pintaa? No mutta soromnoo, tyylilajinsa kullakin.

Minkähän takia muuten soromnoo tarkoittaa suomessa että "hällä väliä"? Se näyttää venäläisperäiseltä sanalta, mutta ukrainassa se tarkoittaa häpeää, enkä nopealla haulla löytänyt tietoa, että tarkoittaako se venäjässä yhtään mitään.

Oli miten oli, seuraava tulee Koreasta:

Tietysti myös Suomessa on paljon hyvää musiikkia, mutta valitettavan usein suomalaisessa joulumusiikki- ja ylipäänsä musiikkiperinteessä lähdetään siitä, että surumielinen = kaunis. Tästä syystä pelkän melodian perusteella ei useinkaan tiedä, onko jokin kappale joulu- vai hautajaislaulu. Tästä seuraavasta kuitenkin tykkään, kuten Kaijasta yleensäkin:

Seuraavaksi jotain rakkaasta länsinaapuristamme:

Eiku oho, ei tuo ollutkaan enää joulumusiikkia. No, ei kai se niin tarkkaa ole. Satuinpa löytämään joululaulun myös Iron Maidenilta:

Seuraava lasketaan kyllä mainstreamiksi, mutta laitan sen silti, koska se on joululauluista oma suosikkini:

Siinähän niitä jo sitten olikin. Lopuksi vielä herra Garrisonin jouluterveiset ei-kristityille:

Kuten tulikin jo sanottua, hyvää joulua.

Lapsellista

Tänään on marraskuun toinen lauantai, ja tehän tiedätte, mikä päivä se on. Virallinen mongolialaisuuden päivä. Pitäkää hauskaa ja juhlistakaa. Viime viikonloppuna tuli huomatuksi, että amerikkalaiset halloween-perinteet ovat viimein lyöneet itsensä läpi Suomessa, joten vastaavasti odotan, että muutaman vuoden sisällä mongolialaisuuden päivä leviää ympäri maailman tai edes Amerikkaan asti.

No niin, asiaan. Pari tekstiä sitten kerroin, kuinka olin 8-vuotiaana päätellyt toimittajien ammatinkuvaan kuuluvan patologisen liioittelun ja sensaatiohakuisuuden. Tunsin pientä ylpeyttä huomatessani, että jo noin pienenä olen kyennyt noin fiksuihin ja kypsiin johtopäätöksiin.

Sitten tulin pohtineeksi asiaa pidemmälle töissä istuskellessani. Siellä on usein tylsää, joten on aikaa mietiskellä kaikenlaista. Siellä myös kohtaa paljon erilaisia ihmisiä, mikä joidenkin ekstrovertikkojen propagandasta huolimatta ei ole läheskään aina mukava asia. Tulin siihen johtopäätökseen, että ihminen on henkisesti kypsimmillään ala-asteikäisenä. Tämä saattaa tarkoittaa mielipiteiden oikeellisuutta ja syvällisyyttä, mutta lähinnä tarkoitan käytöstä sekä suhtautumista muihin ihmisiin ja asioihin.

Murrosikään tultaessa tapahtuu nopea romahdus henkisessä kypsyydessä, kuten kaikki tietävät. Parikymppiseksi kasvettaessa pahimpien hormonimyrskyjen laantuessa sisäinen maailma tasaantuu, ja nuoresta kasvaa pääosin asiallinen ja täysjärkinen ihminen, joka toki saattaa olla usein väärässä, mutta se johtuu vain elämänkokemuksen ja muun informaation puutteesta. Kolmeakymmentä lähestyttäessä taantuminen alkaa kuitenkin uudestaan; uskoakseni siksi, koska henkilökohtaisten saavutusten, tulojen ja syntymästä kuluneen vuosimäärän kasvaessa ihminen alkaa kuvittelemaan ns. olevansa jotain ja uskoo siksi omien mielijohteidensa olevan päteviä argumentteja asiassa kuin asiassa.

Verrataanpas lapsia ja aikuisia muutamassa kohdassa.

Ensinnäkin pikkulapset ovat harvoin kännissä. Tämän ansiosta, vaikka heidän älykkytensä ei vielä olekaan kehittynyt lopulliselle tasolleen, he silti kykenevät aina halutessaan kognitiivisiin prosesseihin. Siispä heidän kanssaan pystyy aina kommunikoimaan ja kärsivällisyydellä jopa järkeilemään. Pikkulapsille ei myöskään ole ehtinyt kehittyä machoistista kasvojenmenetys-kunniakulttuuria, joka estäisi heitä myöntämästä olevansa väärässä silloinkin, kun asia on aukottomasti todistettu.

Toiseksi, pikkulapset ovat toki itsekeskeisiä ja itsekkäitä, ja heille on tyypillistä vaatimus, että asiat tehdään joko juuri niin kuin he haluavat, tai sitten ei ollenkaan. Jos siihen ei suostuta, he toteavat, että "mä en sitten ala", ja ryhtyvät istumalakkoon tai jopa lähtevät kokonaan lätkimään. He kuitenkin osaavat yleensä kohdistaa protestinsa suurin piirtein oikeaan osoitteeseen.

Aikuisten maailmassa sen sijaan käy niin, että aina kun Päivi Räsänen höpisee jotain homoihin liittyvää, nelinumeroinen ihmismäärä eroaa kirkosta.

Itse keksin vain kaksi hyvää homoliittoihin liittyvää syytä erota kirkosta:

1) Kannatat homoliittoja, mutta sitten luet Raamatun ja huomaat sen kannan homoihin olevan sen verran yksiselitteisen kielteinen, ettei asiassa ole juuri tulkinnanvaraa, ja siksi toteat, ettei kristinusko ole sinun juttusi.

2) Vastustat homoliittoja, mutta sitten huomaat piispojen ja muiden päättävissä asemissa olevien kirkonmiesten puoltavan homoliittoja sen verran vahvasti, että toteat, ettei kirkko enää edusta oikeaa kristinuskoa.

Kummassakaan tapauksessa Päivi Räsäsen mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, koska hän on kirkossa vain rivijäsen, aivan kuten minä ja ne eroajatkin. Jos joku haluaa erota Kristillisdemokraatit-puolueesta Räsäsen kommenttien takia, se on ihan OK, mutta ei sekään pulju ole mikään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon parlamentaarisiipi.

Jumalauta. Minä olen Helsingin Yliopiston ylioppilaskunnan rivijäsen. Saatan täällä blogissani olla sitä mieltä, että koulussamme opetetaan joitain yhteiskuntatieteitä liikaa ja/tai vääristä lähtökohdista. Jos joku lukijani närkästyy tällaisesta mielipiteestä, pidän kohtuullisena ja hyväksyttävänä, että hän lopettaa blogini seuraamisen. Blogger-käyttäjätilin poistaminen voisi olla ylireagointia, mutta edes suunnilleen asiaan liittyvää. Mutta olisiko mitään järkeä erota ylioppilaskunnasta sen takia, että siellä on minunkinlaisiani jäseniä?

Kantakaa valitsemanne uskonto ylpeydellä.

Jatketaan. Kolmanneksi pikkulapsilla on tietyt uhmaikänsä, jolloin auktoriteetit kyseenalaistetaan ja rajoja haetaan. Muulloin he pääsääntöisesti kuitenkin kunnioittavat auktoriteetteja ja tekevät niin kuin käsketään ainakin sen viisi minuuttia, jonka keskittymiskyky sallii.

En nyt suinkaan väitä, että kaikkia auktoriteeteiksi itseään väittäviä pitäisi kyselemättä totella, mutta vähän voisi silti miettiä, mitkä kaikki tahot on syytä kyseenalaistaa ja millä perusteilla. Aikuisten maailmassahan saattaa nimittäin käydä niin, että jos vaikka poliisi käskee puhaltamaan alkometriin, kansalaiset suorastaan muotivillityksenomaisesti kieltäytyvät, ihan vain koska ei oo pakko jos ei haluu.

Ei se mitään, että tehtiin omalta osaltaan rattijuoppojen kiinniseulominen hankalammaksi ja siten autettiin niitä olemaan jäämättä kiinni, koska päästiinpähän sentään vähän lällättelemään poliiseille. Enpä usko, että monelle ala-astelaiselle mikään noin lapsellinen tulisi mieleenkään.

Ylipäänsäkin jos pikkulapset perseilevät, se johtuu yleensä siitä, että he eivät vain tule ajatelleeksi siitä olevan kiusaa muille. Aikuisilla sen sijaan on silloin tällöin tapana perseillä tietoisesti pelkästään siitä syystä, että heillä on siihen lain mukaan oikeus eikä siitä rangaista.

Nyt kun asiaa ajattelen, en enää halua olla töissä aikuisten parissa. Jos tätä lukee joku, joka rekrytoi ala-asteen luokanopettajia, kommentteihin saa laittaa työtarjouksia. Tässä ansioluetteloni:

- Valmistuin pedagogiksi vuonna 2001 Satakunnan Tykistörykmentin aliupseerikoulusta.
- Tiedän kaiken oleellisen.
- Huumorintajuni sopii hyvin ala-asteelle.
- Kämppäni lähellä kasvaa pitkä- ja notkeaoksaisia pajuja.
- Olen esimerkillinen roolimalli.

Joulun aika, homoilun aika

Kolmas kansalaisaloite saatiin eduskuntaan asti, tällä kertaa homoliitoista. Kahta edellistä käsittelin tuolla ja tuolla, joten käsitellään nyt tätäkin ihan johdonmukaisuuden vuoksi, vaikka olenkin aiheesta periaatteessa sitä mieltä, että minun puolestani homoille voidaan antaa vaikka yksinoikeus avioliittoon, jos sillä saadaan tämä jatkuva homoista lässyttäminen loppumaan.

Aloitteet pakkoruotsista ja turkistarhauksesta ohjattiin enempiä ihmettelemättä Ö-mappiin, koska persut ja kettutytöt eivät ole virallisesti vakavastiotettavia kansanryhmiä, eikä heidän mielipidettään siten tarvitse ottaa huomioon. Homot sen sijaan ovat muotia, joten heidän asioidensa julkisesta ajamisesta saa poliittista XP:tä, joten tämä aloite voi jopa mennä läpi.

Esitänpä siis kannanottoni ja odotan, että tätä tekstiä tullaan käyttämään eduskunnassa ohjenuorana asiasta päätettäessä.

Tämä kirjoitus antaa myös näppärän tekosyyn postailla kuvia vähäpukeisista naisista pussailemassa.

Suomi, kuten monet länsimaat, on siitä jännä, että täällä on lain mukaan uskonnonvapaus, mutta siitä huolimatta ei juurikaan uskonnollista vaihtelua tai kilpailua. Ne, jotka eivät ole luterilaisia, ovat pääasiassa lestadiolaisia, jehovantodistajia, mormoneja ja mitä näitä nyt on; porukkaa, jotka poikkeavat luterilaisista lähinnä siinä, että ne jaksavat käydä jumalanpalveluksissa ja kertovat uskonnostaan myös kysymättä. Ateistitkin pääasiassa huomaamattaan noudattavat kristillistä etiikkaa, mikä tietysti johtuu siitä, että kristinuskossa korostetaan harvinaisen paljon lähimmäisenrakkautta vääräuskoisten mestauksen kustannuksella.

Oli miten oli, tästä syystä homoliittoasiaa pitää tarkastella erikseen maallisesta ja uskonnollisesta näkökulmasta. Aloitetaan sillä maallisella.

Homoliittojen vastustajilla ei juuri ole maallista näkökulmaa, vaan argumentit perustuvat tavalla tai toisella uskontoon. Silloinkin, kun ei hoeta suoria raamatunlainauksia, puhutaan "avioliiton pyhyydestä", jota ilmeisesti ei vielä Anna Nicole Smith saanut rapautettua naimalla itseään 62 vuotta vanhemman miehen tienatakseen toista miljardia dollaria perintörahoja. Tai se, että puolet avioliitoista päättyy eroon.

Jos maassa on uskonnonvapaus, kaikki uskontoon perustuvat argumentit täytyy sivuuttaa huomiotta, koska omalla uskonnolla ei voi säädellä muiden ihmisten elämää, jos heitä ei ko. uskonto kiinnosta. Henkilökohtaisesti uskonnollisena ihmisenä en vastustaisi jonkinasteista kristillistä moraalia lainsäädännössä, mutta siinä on se ongelma, etten kuitenkaan pääsisi itse vaikuttamaan siihen, minkätasoinen hihhuli lakeja sitten olisi säätämässä. Tulilinjalle joutuisi helposti sellaisiakin asioita, joista pidän. Ylläolevaa kuvaakaan ei varmaan jonkun mielestä olisi saanut näyttää. Kaikkien kannalta on siis parempi olla menemättä tuolle linjalle ollenkaan.

Homoliittojen kannattajat taas horisevat tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista ikään kuin se, että homojen ja heteroiden liitoille on eri nimet on yhtä paha juttu kuin homojen mestaus, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Liberaaleilla on yleensäkin tapana keksiä uusia ihmisoikeuksia aina, kun he haluavat tehdä jotain eivätkä keksi loogisia perusteluja sille, miksi heidän pitäisi saada.

Tilanne on siis se, että vastustajien kantava argumentti on, että "me ei vaan haluta, että homot pääsee naimisiin", kun taas kannattajien argumentti on, että "me vaan halutaan, että homot pääsee naimisiin".

Itsenäisyyspäivän porstuanjuhlien jatkoilta on vain hämärät muistikuvat, mutta onneksi emäntä oli salaa virittänyt riistakameran ovenpieleen dokumentoimaan.

No kummat sitten ovat oikeassa? Ero on siinä, että homoja itseään asia koskettaa, kun taas vastustajille (joissa en usko olevan juurikaan homoja) asia ei millään tavalla kuulu. Vapautta arvostavana ihmisenä olen edellämainittujen liberaalien kanssa samaa mieltä siitä, että kaiken pitäisi olla sallittua, mitä ei ole syytä erikseen kieltää. Olemme toki usein eri mieltä siitä, mitä asioita sitten on syytä kieltää ja millä perusteilla, mutta en keksi mitään syytä olla päästämättä homoja naimisiin.

Toivoisin tosin homoliittojen kannattajilta rehellisyyttä. Ei ketään kiinnosta, lukeeko papereissa siviilisäädyn kohdalla avioliitto vai rekisteröity parisuhde. Oikeastihan tässä on kyse homoparien adoptiosta; kannattajat tietävät, että se ei menisi eduskunnassa läpi sellaisenaan, vaan pitää ajaa helpommin hyväksyttävää lakia, että voidaan jälkeenpäin todeta, että huppista, tulikin adoptio-oikeus vahingossa samalla.

En tiedä, mitä sukupuolta nuo ovat. Neutraaleja varmaan.

Sitten on se uskontopuoli, josta olen tainnut kirjoittaa aiemminkin. Hurmoksessaan homoliittojen kannattajat vaativat, että kun nyt kerran ruvetaan, saman tien pitää homoille saada kirkkohäätkin. Kirkko puolustaa pyrkimyksiä oikein arkkipiispan suulla.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että onkohan tuo Mäkinen valinnut nyt ihan varmasti oikean uskonnon. Raamatussa kun homoilu kielletään sen verran suoraan, ettei siinä juuri tulkinnanvaraa jää. Uskonnonvapauden luonnollisena kääntöpuolena on, että jos kirkot eivät saa sanella valtiolle, mitä saa tehdä, ei valtiokaan saa sanella sitä kirkoille.

Raamatun homoilukieltoon usein vastataan, että kyllähän siellä kielletään monta muutakin sellaista asiaa, joita suvaitaan. Syödään simpukoita ja jäniksiä, pukeudutaan sekoitekankaisiin, jätetään lepopäivä pyhittämättä ja mitä näitä nyt on. Että ei homoilusta olisi mitään sellaista vahinkoa, mitä ei olisi jo tehty. Niin, kaikenlaisia syntejä suvaitaan, koska anteeksianto on oleellinen osa kristinuskoa, mutta ei niille pyydetä Jumalan siunausta. Muistetaan myös, että Raamatussa tuomitaan vain homoilu, ei homoja itseään, eikä Raamattu tunne lainkaan sellaisia käsitteitä kuin "homo" tai "hetero". Uskonnollinen avioliittoon vihkiminen on nimenomaan siunauksen pyytämistä seksisuhteelle, eikä sillä raamatullisessa mielessä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Tässä voisi taas valittaa Suomen ev.lut. kirkon nolosta alennustilasta ja nöyristelystä jäseniä kerätäkseen sellaisten tyyppien edessä, joita kristinusko ei muutenkaan kiinnosta, mutta siitäkin olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Vielä yksi.

Yhteenveto: homot menkööt naimisiin maistraatissa kaikessa rauhassa, mutta jättäkööt kirkot rauhaan. Jos maailmankuvanne on ristiriidassa uskontonne kanssa, vaihtakaa uskontoa sen sijaan, että yrittäisitte moukaroida uskontonne miellyttävämmäksi itsellenne. Jos yritätte tuollaista moukarointia, ylennätte oman arvostelukykynne valitsemanne jumalan yläpuolelle, enkä osaa oikein kuvitella uskontoa, jossa sellaista katsottaisiin hyvällä.

Jumalainen interventio

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa tuli vakiokommentoija Caesarin kanssa puheeksi poltergeistit. Poltergeist eli räyhähenki on kummitus, joka terrorisoi talon asukkaita viskomalla tavaroita ympäriinsä. Aiheesta on tehty samanniminen kauhuelokuvasarjakin, josta pienenä tykkäsin.

Halusin jakaa oman kokemukseni aiheesta lukijoilleni. En kyllä tiedä, oliko kyseessä poltergeist, Jumalan väliintulo, kotitonttu vai muu-mikä. Tietysti on mahdollista, että asialle on täysin luonnollinenkin selitys, mutta siinä tapauksessa kiinnostaisi kovasti tietää, mikä se voisi olla.

No niin. Oli marraskuinen torstai kaksi vuotta sitten, jolloin vielä asuin yksikseni surkean pienessä yksiössä. Tulin koulusta kotiin kello 17:00. Olin kovin väsynyt, koska olin edellisenä yönä ehtinyt nukkua vain 3-4 tuntia. Tiesin, että seuraavanakin yönä saisin nukuttua vain saman verran, koska suurin osa yöstä menisi töissä, joten päätin ottaa niin pitkät päiväunet kuin aikataulu sallisi.

Töissä piti olla iltakymmeneltä. Säädin herätyskelloon hälytysajaksi 21:30, mikä antaisi minulle juuri riittävästi aikaa vetää vaatteet rauhassa päälle ja kävellä työmaalle. Kelloni oli halpa analogimalli, jossa hälytys säädettiin kääntämällä rullasta hälytysviisari oikeaan kohtaan ja nostamalla takaosasta hälytysnappi ylös. Olin kuitenkin jo niin väsymyksestä tokkurassa, että unohdin nostaa napin ylös, eikä kello siis hälyttänyt.

Olisin nukkunut onnellisesti työvuoroni ohi, mutta sitten kello 21:40 ilman mitään järkevää syytä putosi kirjahyllystäni kirja lattialle, ja heräsin sen aiheuttamaan kolahdukseen. Heitin äkkiä kamppeet niskaan ja kipitin parasta mahdollista vauhtia työmaalle. Perillä olin täsmälleen kymmeneltä.

Jumalan välikappale.

Kirjan putoaminen itsekseen hyllystä ei sinänsä ole mikään ihme, vaikka onkin epätodennäköistä. Erikoisempaa on tarkka ajoitus; jos se olisi pudonnut minuuttia myöhemmin, olisin myöhästynyt, ja jos minuuttia aiemmin, minulle olisi jäänyt luppoaikaa. Erityisen jännän tekee asiasta se, että vaikka kirja ei ehkä ollutkaan hyllyssä mahdollisimman tukevasti, oli se pysynyt siellä samassa asennossa jo viikon.

Nyt olisi sitten jonkun ateistin tai muun skeptikon vuoro selittää, että mitä tässä nyt oikein tapahtui.

James-testini tulokset

Viikon pääpuheenaihe on ollut TV:ssä näytetty islam-ilta. Itse en sitä ole katsonut enkä aiokaan, mutta ei kai se voi estää minua muodostamasta asiasta mielipidettä? Olenhan nähnyt näitä ennenkin, ja ne menevät aina samalla kaavalla. Siellä on pari persua kertomassa, mitä muslimit ovat maailmalla tehneet ja kysymässä, halutaanko sellaista Suomeenkin, ja joukko suomalaisia toimittajia ja vasemmistopoliitikkoja kertomassa, että oikeastaan islam on ihan samanlaista kuin meidän maallistunut luterilaisuutemme, mutta muslimit vain tulkitsevat sitä väärin.

Tämänkertaisessa ohjelmassa kuitenkin poikkeuksellista oli se, että ääneen päästettiin myös muslimit itse, ilmeisesti tarkoituksena osoittaa, että ihan normaaleja ihmisiä hekin ovat, vaikka kulttuurierojen takia tai ansiosta heillä olisikin eksoottinen näkökulma asioihin. No, pääsi löytymään sellaista eksotiikkaa, että homot kuulemma joutaisi hirttää.

Tämä aiheutti vihervasemmistossa kohonnutta aivoverenvuodon riskiä jonkin aikaa, kun ihmeteltiin, miten asiaan tulisi suhtautua. Toisaalta homoja pitää aina puolustaa, mutta persuksihan tässä leimautuu, jos alkaa väittää muslimeille vastaan.

Onneksi ratkaisu löytyi nopeasti: ongelma ei ole suinkaan se, että muslimit sortavat naisia ja homoja, vaan se, että persut puuttuvat naisten ja homojen sortoon vain silloin, kun sortajina ovat muslimit.

Ero feministin ja valefeministin välillä on tämä: valefeministit vastustavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä. Feministit vastustavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa aina, myös silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä.

Tämä on ymmärrettävä luokittelu, mutta vielä kiinnostaisi tietää, millä termillä pitäisi kuvata henkilöä, joka vastustaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa aina, paitsi silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä. Mutta minuakin kiinnostaisi tietää, mihin kategoriaan kuulun. Onneksi meille on tarjottu James Hirvisaaren, arkkityyppisen valefeministin, mukaan nimetty testi. Minä pidän kovasti netin persoonallisuustesteistä, ja vastailen niihin silloin tällöin, jos on tylsää. Tämänkin mukaan olisin Natsi-Saksassa kuulunut vastarintaliikkeeseen, tämän mukaan olisin roolipelimaailmassa velho, ja tämän mukaan internetin hauskoista kissakuvista minua vastaa parhaiten tämä:

Pelottavan tarkka testi. Enhän tiennyt tästä tuloksesta ennen kuin valitsin Blogger-avatarini.

Vastataan siis tähän James-testiinkin. (Nimimerkki IDA jo vastasi testiin omassa blogissaan, mutta koska suunnittelin tämän tekstin jo toissapäivänä, sanoudun irti kaikista plagiointisyytteistä.) Tästä lähtee:

1. Oletko joskus ottanut naisten oikeudet puheeksi ilman, että puheenvuoro on liittynyt islamiin?

Hyvä kysymys. Islamista olen puhunut hyvin vähän ylipäänsä, mutta mitäs olen sanonut naisten oikeuksista? Tuolla olen sitä mieltä, että kauniilla naisilla pitäisi olla oikeus poseerata bikinikuvissa ilman pelkoa potkuista, vaikka työskentelisikin alaikäisten parissa. Tuolla ilmaisen tukeni Suomen euroviisukappaleelle kuvalla pussailevista naisista, tuolla taas kritisoin kappaleen aiheuttamaa lesbokritiikkiä. Tuolla taas pussailevia naisia, joskaan en ole varma, lasketaanko sitä, koska toinen näyttää ihan mieheltä. Tuolla huomautan, että miehillä ei ole yksinoikeutta irstaaseen tuijotteluun, vaan myös naisille se on tavanomaista. Tuolla vaadin, että yleisurheilukisoissa naisten sarjoille annetaan enemmän lähetysaikaa miesten sarjojen kustannuksella. Tuolla ilmoitan naisille, ettei heidän kannata ottaa niin suuria paineita rintojensa koosta, koska stereotyypin vastaisesti miehet eivät oikeasti aina kuolaakaan jättimäisten tissien perään. Tuolla vaadin naisille oikeutta harrastaa seksiä ihan mistä syystä itse haluavat, mukaanlukien se, että heille maksetaan siitä.

Missään kohdassa en ole sanallakaan maininnut islamia, joten ensimmäiseen kysymykseen voin ylpeästi vastata, että kyllä.

2. Teetkö jotain konkreettista edistääksesi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia?

Pidän blogia, joka edellisen vastauksen perusteella vaikuttaa suorastaan feministishenkiseltä. Myönnetään, että yleisöni ei ehkä ole yhtä laaja kuin Hesarin Nyt-liitteen, mutta se ei ole minun vikani. Teen kaikkeni nostaakseni omaani ja laskeakseni Hesarin levikkiä.

3. Vastustatko kaikkien uskontojen, esimerkiksi omasi, nimissä harjoitettua naisten sortoa?

Vastustan. Tosin oma uskontoni ei ole harjoittanut naisten sortoa minun elinaikanani, joten kysymys on melko turha.

4. Voiko muslimi mielestäsi olla feministi ja kannattaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia samoin kuin kristitty?

Jos muslimi mielletään yhtä laajana käsitteenä kuin kristitty, niin voi. Suomen väestöstähän suurin osa on sellaisia kristittyjä, jotka eivät ole uskontoonsa kosketuksissa muuten kuin häissä, ja silloinkin toivovat, että niitä jeesusjuttuja vähennettäisiin, että päästäisiin nopeammin ryyppäämään. Oleellinen kysymys onkin, kuinka suuri osa muslimeista on sellaisia?

Kerran muuten junassa istuessani kuuntelin vierestä, kun pari somalinuorukaista jutteli (suomeksi, koska olivat suomessa syntyneitä). Toinen kertoi, kuinka kaikki naiset omia perheenjäseniä lukuunottamatta ovat "pelkkiä huoria nussimista varten", ja ainoa nainen, jota hän kunnioittaa on Tarja Halonen. Kuulemma heti, kun Niinistö tuli presidentiksi, kaikki hinnat räjähtivät kasvuun, mutta Halonen oli tosi hyvä tyyppi. Sitten vaunuun astui mies koira talutushihnassa. Em. somalipoika heti innostui paijaamaan koiraa, ja omistaja ihmetteli, että eiväthän muslimit saa koirista tykätä. Siihen somali vastasi, että koraani ja muut uskontokirjathan ovat vain satuja, ei niitä tarvitse ottaa vakavasti.

Mutta siis joo, periaatteessa.

5. Kannatatko tasa-arvoa myös siinä tapauksessa, että edistääksesi sitä sinun pitäisi luopua jostain?

Vastaan, että kyllä, mutta jos rehellisiä ollaan, en voi oikeastaan tietää. Minulle ei tule mieleen ainuttakaan esimerkkiä, jossa tasa-arvon edistäminen edellyttäisi minua luopumaan jostain.

6. Ovatko vähemmistöjen vainoaminen ja heikompiin kohdistuva väkivalta mielestäsi väärin riippumatta siitä, minkä uskonnon, elämänkatsomuksen tai yhdistyksen nimissä ne suoritetaan?

Ovat. Tosin toivoisin vähän suhteellisuudentajua. Ihan oikeastiko lainaamani kolumnisti on sitä mieltä, että homojen hirttäminen on täysin rinnastettavissa siihen, että homot eivät voi sanoa avioliittoaan avioliitoksi?

Bonuskysymys: Vastustatko sukupuolen perusteella määrättyä asevelvollisuutta?

No en. Siksi, koska suurin osa miehistä on asekelpoisia, kun taas suurin osa naisista ei ole, eikä ole mitään järkeä pistää tyttöjä tapattamaan itseään rintamalle ihan vain siksi, koska joku tantta on sitä mieltä, että tasa-arvo vaatii sitä. Yhtä lailla ei ole mitään järkeä nostaa käsiä pystyyn ja antautua suosiolla kenen tahansa hyökkääjän palloteltavaksi ihan vain siksi, että jos naisten ei tarvitse sotia, niin ei sitten miestenkään.

Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, saatat olla oikeasti tasa-arvon kannattaja.
Jos vastasit joihinkin kysymyksiin ei, saatat olla James Hirvisaari.

Hitto. Se oli niin lähellä.