lauantai 24. kesäkuuta 2017

Puheenjohtajia ja vihreää logiikkaa

En olekaan vähään aikaan ottanut kirjoittaakseni lukijapyyntöjä. Katsotaanpa vaikka hakusanoja, joilla Bloggerin hallintapaneelin mukaan tänne on tultu viimeisen viikon aikana:

isomulkku
tissit

Äh, antaa olla. Onneksi sisko kävi kylässä ja esitti toiveen, että kirjoittaisin jotain Jussi Halla-ahon valinnasta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Noh, kirjoitetaan sitten siitä, mutta ei mennä siihen ihan vielä. Tämä aihehan on aika tylsä, koska koko juttu meni oikeastaan ainoalla mahdollisella tavalla. Valituksi tuli ehdoton ennakkosuosikki; muut puolueet ilmoittivat saman tien, että me ei leikitä Jussin kaa; ja Soinikin totesi saaneensa jo Persuista irti kaiken saatavissa olevan henkilökohtaisen hyödyn ja että on aika jatkaa matkaa. Yllättävää oli lähinnä vain se, että Soini sai suostuteltua mukaansa niinkin paljon jopa Halla-ahon lähipiiriläisiä.

Mielenkiintoisempi aihe on, että eiväthän Persut olleet ainoa puolue, joka puheenjohtajaansa vaihtoi, vaan sama kävi myös Vihreissä. Siellä valituksi tuli Touko Aalto huolimatta siitä, että monet vihreät olivat etukäteen ilmoittaneet pettämättömällä vihreällä logiikalla, että koska sukupuolella ei saa olla merkitystä puheenjohtajan valinnassa, pitäisi äänestää nimenomaan naista sen varmistamiseksi, että valituksi tulee nainen naiseudestaan huolimatta.

Touko on oikein hyvä valinta Vihreille. En tietenkään tarkoita sitä absoluuttisesti tarkasteltuna - olin artikkelin testin mukaan vain 18,5 %:sesti hänen kanssaan asioista samaa mieltä - vaan Vihreiden omalla mittapuulla, ja parasta Toukossa onkin, että hän ei ole Emma Kari. Emman muistamme siitä, kun hän talvella kävi karkoituspäätöstä vastustavien turvapaikanhakijoiden leirissä ja kertoi löytävänsä sieltä naisia ja lapsia, vaikka kameraan ei sattunutkaan tallentumaan muita kuin karvaisia äijänköriläitä.

Reiluuden nimissä on toki todettava, että Emmalle irvailu tästä aiheesta on ollut vähän liian ankaraa. Tuohan on ihan ymmärrettävä virhe, joka olisi voinut tapahtua kenelle tahansa. Meinaan vain, että jos tyyppien toimintametodi on "me ei aleta, ellei vaatimuksiimme suostuta", en minäkään välttämättä heti tunnistaisi heitä aikuisiksi miehiksi.

Mutta joo, Halla-ahokin kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten vihreistä, että he ovat joko tyhmiä tai epärehellisiä. Heidän mielipiteensä ovat toisistaan irrallisina ihan hyväksyttäviä, mutta yhdistettyinä ne muodostavat niin ristiriitaisia ja epäloogisia kokonaisuuksia, ettei heitä kerta kaikkiaan voi ottaa vakavasti. Hän antoi pari esimerkkiä, jotka jätän toistamatta tässä, ja huomasin, että onhan niitä vuosien varrella tullut lisääkin.


Esimerkiksi se, että Emma Kari ja ex-pj Ville Niinistö ovat aktiivisesti olleet vastustamassa Rautatientorin mielenosoittajien karkoitusta. On sinänsä ihan hyväksyttävä mielipide, että turvapaikan myöntämisen kriteerit ovat liian tiukat, ja ymmärrän jopa senkin, jos jonkun mielestä turvapaikka pitäisi antaa automaattisesti jokaiselle sitä pyytävälle. Ei siinä mitään.

Kriteerit nyt kuitenkin ovat mitä ovat, ja Rautatientorin mielenosoittajat ovat järjestään porukkaa, joiden tapaus on käsitelty useaan otteeseen eri tasoilla ja hylsy on napsahtanut joka ikinen kerta. Valtio on siis vakaasti sitä mieltä, että kyseiset tyypit eivät turvapaikkaa tarvitse, ja ainoa todiste tarpeesta on hakijoiden oma sana. Jos siis heille myönnettäisiin turvapaikka, käytännössä sitä ei voitaisi enää evätä keltään muultakaan, koska totta kai jokainen turvapaikanhakija ilmoittaa tarvitsevansa turvapaikan, ja hakijan oma sana jouduttaisiin katsomaan painavammaksi todisteeksi kuin mikään viranomaisten tutkimus.

Emma ja Ville ovat siis loogisesti sitä mieltä, että ainuttakaan turvapaikanhakijaa ei saa palauttaa. He kuitenkin vastustavat vain karkoituksia, eivätkä kallista, raskasta ja aikaavievää hakuprosessia. Toisin sanoen he ovat sitä mieltä, että on hyvä idea istuttaa hakijoita puolitoista vuotta tyhjän pantteina vastaanottokeskuksissa ja maksaa siitä riemusta miljarditolkulla rahaa, joka muuten tulisi käytettyä kaikenlaiseen humpuukiin, kuten vaikka koulutukseen tai terveydenhuoltoon.

He ovat myös sitä mieltä, että hakemuksiin saa antaa kielteisiä päätöksiä, joista saa sitten tehdä valituksia, joihin niihinkin saa antaa kielteisiä päätöksiä. Ainoa asia, mitä he vastustavat, on kielteisten päätösten toimeenpano.

Eikö olisi sekä turvapaikanhakijoiden että veronmaksajien kannalta järkevämpää vastustaa koko turvapaikanhakuprosessia ja vaatia, että turvapaikka annetaan automaattisesti kaikille, jos kerran lopputulos olisi joka tapauksessa sama?

Loogisesti orientoitunut tarkkailija saattaisi kehittää salaliittoteorian, jonka mukaan vihreät itsekin ymmärtävät, ettei Suomen talous kestäisi sitä tulijavirtaa, jonka heidän ajamansa politiikka aiheuttaisi, ja siksi he räksyttävätkin vain räksyttämisen ilosta siinä uskossa ja toivossa, ettei heitä kuitenkaan oteta vakavasti.

Itse en usko tuohon. Minulle on tullut Vihreistä kuva puolueena, jossa aina joku saa jonkin hyvänkuuloisen idean, ja kaikki muut innostuvat heti, että "joo, tuota me ruvetaan ajamaan!", eikä kukaan pysähdy hetkeksikään miettimään, miten uudet ideat sopivat yhteen toistensa, Vihreiden aiempien linjausten, tai yhtään minkään muunkaan kanssa.


Asiaan. Halla-ahostahan minun piti kirjoittaa, eikä vain jäädä haukkumaan Vihreitä. Eipä tässä juuri ole mitään, mitä ei olisi jo muualla sanottu moneen kertaan. Soini käytti Perussuomalaisia hyväkseen edetäkseen urallaan, eikä siksi riskeerannut ministerikelpoisuuttaan ajamalla niitä asioita, joiden takia Persuja ylipäätään äänestettiin. Asian kääntöpuolena Persujen kannatus romahti, koska meillä oli jo riittävästi isohkoja konsensuspuolueita, eikä neljännelle samanlaiselle enää riittänyt kysyntää eikä markkinaosuutta.

Koska puoluekentän ideologian kulmakivenä ei ollut Soinin henkilökohtaisen uran edistäminen, kenttä äänesti valtaan miehen, jolta tohtii odottaa muutakin. Asia tuskin tuli yllätyksenä kenellekään, edes Soinille. No, Hesarin toimittajille ehkä.

Toimittajathan ovat viime aikoina ruvenneet jopa pitämään Soinista ja hänen hovistaan. Toimittajathan eivät halua, että Persut muuttuisivat sopuisammaksi ja sävyisämmäksi yhteistyö- ja vastuunkantopuolueeksi, vaan että se kuihtuisi ja katoaisi kokonaan pois häiritsemästä hyvää systeemiä. Viime aikoina Soini on tässä tavoitteessa parhaansa mukaan auttanut. Halla-ahon valinnan myötä heille tuli mieleen, ettei niin taida käydäkään, ja vanha "pimeyden aikakausi"-retoriikka palasi journalismiin.

Erinomaisen esimerkin saamme tästä artikkelista, joka pisti silmääni heti jo kauniin otsikkokukkasensa ansiosta: Halla-aho pakotti Sipilän ja Orpon heittämään perussuomalaiset hallituksesta – Halla-aholle sopivat kaikki hallituskumppaneiden vaatimukset.

On se vaan liukas ryökäle. Että kehtaakin suostua kaikkiin vaatimuksiin. Ihan kiusallaan sen teki, että hänet olisi pakko heittää ulos koulukiusaustyylisesti, eikä millään asiaperusteella. Ja olisihan se nyt pitänyt itsekin tajuta, ettei järkiperäisellä maahanmuuttokriittisyydellä ole mitään sijaa nykyeurooppalaisessa päätöksenteossa, ja vetäytyä ihan itse vähintään oppositioon tai mieluumin kokonaan pois politiikasta, julkisuudesta ja kaikesta interaktiosta muiden ihmisten kanssa.
Kyse on nimenomaan heittämisestä, sillä perussuomalaiset pakottivat hallituskumppanit siihen. Itse he eivät suostuneet lähtemään.
Halla-aho teki kaikkensa, että perussuomalaiset saisivat marttyyrin viitan.
Ja sitten vielä vaati, että hallitusohjelmaa noudatettaisiin, jolloin kävi ikävästi ilmi, ettei esim. Soinin kanssa sovittuja maahanmuuttolinjauksia ollut ollut tarkoituskaan toteuttaa, vaan ne oltiin vain nimellisesti kirjoitettu ylös ihan vaan persuäänestäjien hiljentämiseksi.
”Pääministeri ilmoitti hetki sitten, että maahanmuuttoa koskevien kirjausten nykyistä tarkempi noudattaminen ei ole mahdollista, ja ettei edellytyksiä hallitusyhteistyön jatkumiselle ole.”


Että sellaista. Mitenkäs tästä eteenpäin? Soinin tukijoukot ovat perustamassa uutta puoluetta. Uuden "Sininen tulevaisuus"-puolueen pääteesit ovat:

1. Aurinkokuningas Soinin totteleminen,
2. Aurinkokuningas Soinin poliittisen uran edistäminen,
3. Demokraattisen prosessin määrittäminen "vallankaappaukseksi",
4. Perussuomalaisille tärkeisiin teemoihin suhtautuminen "nollatoleranssilla",
5. Hallituksessa istuinten lämmittäminen Keskustan ja Kokoomuksen armosta ja ehdoilla.

Tämä kun yhdistetään siihen, että vaaleissa he voivat vokotella äänestäjiä käytännössä pelkästään Perussuomalaisten vanhasta äänestäjäkunnasta, en ennusta puolueelle kovinkaan pitkää tai loistokasta tulevaisuutta. Vastaavasti Persuista saattaa tämän myötä tulla taas ihan varteenotettava vaihtoehto.

Ainakin minulle Halla-aho sopii, koska tämän artikkelin testin mukaan olen hänen kanssaan asioista 83,3 %:sesti samaa mieltä. Kun nyt puolueidensa johdossa ovat Jussi Halla-aho ja Touko Aalto, olen heidän kanssaan yhteensä jopa 101,8 %:sesti samaa mieltä, ainakin näin vihreällä matematiikalla. Ei ollenkaan paha.

Lopuksi toivotan lukijoilleni hyvää ja turvallista juhannusta. Sen kunniaksi laitan soimaan perinteistä juhannusmusiikkia:


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kaikenvärisestä roskaväestä

Tehän tiedätte, mitä roskaväki on. Ihmisiä, jotka elävät pääsääntöisesti sosiaalituilla jo monennessa sukupolvessa ja ilmoittavat koulutustaustakseen elämän koulun. He ovat jatkuvasti pienessä kaljapörinässä, ratkovat ongelmiaan mielellään väkivallalla ja viihdyttävät itseään ilkivallalla ja muulla pikkurötöstelyllä. Lapsia he tekevät enemmän kuin viitsivät kasvattaa, koska avaruudellinen hahmotuskyky ei riitä sen oivaltamiseen, miten kondomi laitetaan päälle, ja lapsilleen he antavat nimiä, joiden kirjoitusasu poikkeaa normaalista.

He eivät tietenkään itse pidä itseään roskaväkenä, vaan tuntevat ylpeyttä viiteryhmästään, koska aika kova jätkä pitää olla, että pystyy istuskelemaan veronmaksajien kustantamassa yksiössä jossain Vantaan lähiössä, josta ei edes pääse suoraan junalla Helsinkiin, vaan pitää ensin mennä linja-autolla naapurikaupunginosaan junapysäkille. Joku espoolainen ei kestäisi päivääkään, niin. Ja koska he tuntevat ylpeyttä viiteryhmästä, jossa ei paljoa ylpeiltävää ole, he myös tuntevat vihaa ja katkeruutta muita ryhmiä kohtaan, joita he syyttävät ongelmistaan.

Tehän tiedätte, mitä valkoinen roskaväki on. Se on sama kuin edellämainittu, kunhan vain kiinnitetään huomio heidän ihonväriinsä. Suomen kontekstissahan tuossa ei ole mitään järkeä, kun käytännössä kaikki muutkin ovat valkoisia, mutta koska kaikki amerikkalainen tapaa olla muotia, ollaan tämäkin termi lainattu sellaisenaan Amerikasta miettimättä sen kummemmin mitään niin arkipäiväisiä kuin järkevyys. Suomessa kyseistä termiä on viljellyt kuuluvimmin Jari Tervo, mutta alkaa se vähitellen vakiintua normaaliin kielenkäyttöön muuallakin ja varsinkin antifasistisissa ja muuten vaan rasismia vastustavissa piireissä.


Tietysti antifasistit haluavat kiinnittää huomiota roskaväen valkoisuuteen osoittaakseen, etteivät valkoisetkaan mitään varsinaisia nietzscheläisiä übermenschejä ole, mutta eiväthän he tätäkään asiaa ole loppuun asti miettineet. Meinaan vain, että "valkoinen roskaväki" on itse asiassa rasistisin termi, jonka tiedän. Enkä nyt tarkoita, että tässä etuoikeutettu valkoinen sortaja rutisee, kun kerrankin joutuu itse maistamaan omaa lääkettään, vaan termi on rasistinen nimenomaan muita kuin valkoisia kohtaan.

Katsotaanpas tuota roskaväen määritelmää uudestaan. Huomaamme, että roskaväki käyttäytyy kuten rasistiset stereotypiat väittävät etnisten vähemmistöjen käyttäytyvän. Lisäksi voidaan pitää itsestäänselvyytenä, että kaikenvärisistä löytyy sekä roskaväkeä että asiallista porukkaa. Siitä huolimatta en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan esim. "mustasta roskaväestä", vaan ainoastaan valkoiset voidaan erikseen määritellä roskaväeksi.

Blogistikollegani Yrjöperskeleen mukaan toinen blogistikollegani Jaska Brown on joskus esittänyt tällaisen erittäin tarkan huomautuksen:
Jos jokin termi tarvitsee lisämääreen, kyseessä on poikkeus. Ei ole olemassa esimerkiksi ”kiduskalaa”, koska kaikilla kaloilla oletusarvoisesti on kidukset. Sen sijaan on olemassa ”keuhkokala”, koska kala jolla on keuhkot, on poikkeus ja poikkeavaa ominaisuutta on korostettava.

Mitä voidaan siis päätellä siitä, että meillä on olemassa sanat ”oikeistopopulisti” ja ”vasemmistointellektuelli”, mutta ei sanoja ”oikeistointellektuelli” ja ”vasemmistopopulisti”?
(En löytänyt alkuperäistä postausta, vaikka kävin Jaskan koko blogin kirjoitukset läpi. Ehkä se on jossain kommenteissa.)

Mitäs tuosta ylläolevasta seuraa nyt puheenaolevassa kontekstissa? Kaksi asiaa:

1. Jos on olemassa erikseen roskaväkeä ja valkoista roskaväkeä, perusoletus on, että roskaväki on yleensä muunväristä kuin valkoista.

2. Jos on olemassa erikseen valkoisia ja valkoista roskaväkeä, perusoletus on, että valkoiset eivät yleensä ole roskaväkeä. Jos tällainen jaottelu on katsottu tarpeelliseksi tehdä valkoisten kohdalla, mutta kuitenkaan ei olla eritelty muunvärisiä ja muunväristä roskaväkeä, tästä loogisesti seuraa oletus, että muunväriset ovat roskaväkeä, kunnes toisin mainitaan.


Väännetään vielä rautalangasta: Jos puhut "valkoisesta roskaväestä", annat samalla ymmärtää, että muunväriset ovat roskaväkeä lähtökohtaisesti. Samalla myönnät aiemmin mainitut rasistiset stereotypiat tosiksi toteamalla, että valkoisilta voi vaatia jotain, mitä muunvärisiltä ei ole kohtuullista odottaa.

Ei ehkä ihan se tavoiteltu tavoite. Jos välttämättä haluaa yhdistää rasisminvastaisuuden ja joidenkin ihmisryhmien parjaamisen, kannattaisi puhua ihan vain roskaväestä.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Espanjalaisissa häissä

No niin tosiaan, piipahdin pikaisesti Espanjassa. Serkkutyttö meni sikäläisen pojan kanssa naimisiin, joten menimme Sevillaan lähes koko suvun voimin juhlimaan.

On se jännä maa. Sevilla varsinkin on jännä kaupunki. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissahan on se keskiaikainen ns. vanha kaupunki, joka ei yleensä ole halkaisijaltaan kuin ehkä kilometrin kokoinen. Sevillassa kuitenkin on (muistaakseni) Euroopan suurin sellainen, mikä on turistienkin hyvä ottaa huomioon.

Yleensä olen hyvä suunnistamaan vieraissa paikoissa. Muistan senkin, kun 19-vuotiaana nulikkana muutin Helsinkiin, ja päätin huvikseni käydä tutustumassa Akateemisen Kirjakaupan tarjontaan. Menin linja-autolla Kamppiin ja lähdin kävelemään. Siinä vaiheessa tajusin, että olin ensimmäistä kertaa Helsingin keskustassa, minkä lisäksi minulla ei ollut aavistustakaan, missä ko. kauppa sijaitsee. Totesin, että tärkeintä on vain, ettei minua epäillä turistiksi, joten lähdin vain päättäväisin askelin sattumanvaraiseen suuntaan. Lopputulos oli, että löysin kohteeseeni pitkin reittiä, joka myöhemmässä tarkastelussa paljastui lyhimmäksi mahdolliseksi.

Olen tuosta joskus tainnut kertoakin. Mutta joo, Sevilla ei kuitenkaan ole kuten muut kaupungit. Kadut ovat jotenkin oudosti kaarevia, eivätkä ne ole järkevissä kulmissa toisiinsa nähden. Virallinen selitys on, että näin saadaan katutaso pysymään koko päivän ajan varjossa ja siten viileänä, mutta siitä seuraa myös, että suuntavaisto ei toimi mitenkään. Vasta reissun loppupuolella aloin hahmottaa edes suurin piirtein, missä mikäkin on.


Ravintolakulttuuria on pakko kehua. Näillä on sellainen keksintö kuin "tapas", joka tarkoittaa lähinnä välipalaa. Ravintoloissa useimpia ruokalajeja saa kolmessa koossa: tapas, puolikas annos ja kokonainen annos. Tapaksen voi nauttia välipalaksi, tai jos on kunnon nälkä, voi ottaa vaikka kolme eri tapasta. Puolikas annos on yhden ihmisen ateria, ja kokonaisesta riittää syötävää useammalle. Yleinen käytäntö on, että seurue tilaa ison läjän erilaisia tapaksia ja sitten napsivat niitä toistensa lautasilta.

Kun on ravintolassa ulkomailla, täytyy tilata jotain, jonka sisällöstä ei ole pienintäkään aavistusta. Kauan siinä meni, mutta sain lopulta seurueeni taivuteltua suostumaan, että tilataan "iberialaisen kyyneleitä". Tyynnyttelin heidän huoliaan muistuttamalla, että ei ravintola ottaisi listalleen mitään syömäkelvotonta, ja jos ottaisikin, ainakin se olisi paljon kalliimpaa. Lopputulos oli sitten tällainen lautanen:


Ilmeisesti friteerattua sikaa. Oikein hyvää. Muutkin olivat tyytyväisiä. Muita herkkuja:

Sianposkea ja sieniä tapaskoossa.

Sianlihaa viskikastikkeessa, puolikas annos.

Kinder-kakku.

Joo, Allah ei paljoa akbar Espanjassa, vaan sikaa syödään hyvillä mielin. Sevillan alue on myös viimeisiä paikkoja, joissa harrastetaan kunnon vanhan ajan härkätaisteluita. Erään ravintolan seinällä oli hieno kokoelma taisteluissa kuolleiden härkien päitä:


Tutkin sitten, paljonko tuollainen maksaisi, jos toisin sellaisen olohuoneen seinää koristamaan. Ruokapöydän yllä on tyhjä kohta, jota varten emäntä hankki taulun kehykset heti muuton jälkeen, mutta joka on vielä neljän vuoden jälkeenkin täyttämättä ja ripustamatta. Hinnat pyörivät tonnin molemmilla puolilla, halvimmillaan saisi jopa alle viidellä sadalla. Tästä kaikesta huolimatta hankintalupaa ei tullut.

Ei naisia voi ymmärtää.

Ei tullut kuitenkaan käytyä härkätaistelussa, koska liput ovat parin sadan euron luokkaa. Jalkapallo-otteluun osa suvusta kyllä meni, kun paikallinen Betis (tjsp) pelasi Atletico Madridia vastaan. Sinnekin liput olivat melkein satasen, joten väliin jäi.

Sitten juomakulttuurista. Väitetään, että suomalaiset juovat paljon alkoholia. Paskapuhetta. Suomalaiset juovat lähinnä vain viikonloppuisin, kun taas espanjalaiset kittaavat kaljaa aamusta iltaan. Kahviloissa on näppärää kietaista pikkuinen kalja ohimennen, koska kaljaa myydään kahden desin pulloissa ihan vain sitä varten, että sillä saa sammutettua nopean pikkujanon. Tuossa ilmanalassa pitääkin nesteyttää jatkuvasti.

Kahden desin kalja.

Kaljaa saa kyllä isommissakin astioissa, jos välttämättä haluaa, mutta paikallinen erikoisuus on se, että kaksi pientä kaljapulloa tulee usein yhteensä paljon halvemmaksi kuin yksi iso pullo, vaikka sisältöä olisi saman verran.

Toinen kulttuurishokki tuli eräässä fiinimmässä cocktailbaarissa, kun yritin tilata tuplaviskin. Aikani selitettyäni sain baarimikon hämärästi ymmärtämään, että taidan haluta suuremman annoksen kuin normaalisti, jolloin hän alkoi kaataa lasiin hitaasti ja käski minun sanoa kun riittää. Hinta oli silti sama 6 € kuin normaaliannoksellakin. Itse asiassa kaikki juomat kyseisessä paikassa maksoivat saman 6 €, täysin riippumatta siitä, kuinka paljon viinaa tai muita ainesosia juomaan meni. Ja tuo tosiaan oli hieno ja kalliimmanpuoleinen paikka.

Kävimme sitten viinakaupassakin. Tai ei varsinaisessa viinakaupassa, mutta paikallisen marketin viinaosastolla. Erilaisia viinejä oli parikymmentä hyllymetriä, ja halvin pullo maksoi 1,57 €.

Toisaalta, kun tarkemmin ajattelee, pakkohan alkoholin on olla halpaa. Eihän paikallisilla muuten olisi varaa ryypätä, kun kaikki rahat ovat jo menneet jalkapallolippuihin.

Peruspolttoainetta myydään puolentoista litran pulloissa, litrahinta kympin tuntumassa.

Ostin sitten tällaisen pullon 34 €:lla, lähinnä koska sen mukana tuli pari kaunista viskilasia:


Minullahan ei ennestään ole ollut viskilaseja, joten olen joutunut käyttämään itse tekemääni lasia:


2000-luvun alussa, kun kokispullot olivat vielä kovaa muovia eivätkä sellaista lötköä kuin nykyään, valmistin viskilasin sahaamalla puolen litran kolapullosta pohjan pois. Oikein hyvin toimii edelleen. Emäntä kovasti haluaisi heittää tuon menemään, kun nyt kerran on ihan oikeitakin laseja, mutta enhän minä sellaiseen suostu. Tuolla on tunnearvoa. Glenmorangie-lasit ovat vieraita varten.

Lopuksi vielä on mainittava paikallinen limuviina, sangrian kaltainen tinto de verano, joka täällä tehdään sekoittamalla kolme osaa viiniä yhteen osaan spriteä. Ihan hyvää.

Tuosta tuplajutusta tuli vielä mieleen paikallisten kielitaito. Ne eivät osaa englantia. Ei kukaan, ei yhtään. Kyllähän se tiedettiin, että mitä isompi ja vanhempi eurooppalainen maa on kyseessä, sitä vähemmän niitä kiinnostaa opetella englantia, mutta yllätti silti näin täydellinen ummikkous jopa sellaisten tyyppien kohdalla, jotka ovat asiakaspalveluammatissa ja varmasti kohtaavat turisteja päivittäin.

Joka maassa on omanlaisensa suhtautuminen vieraskielisiin. Italiassakaan ei osata englantia, mutta siellä parhaan mukaan yritetään, tai haetaan paikalle joku, joka osaa. Ranskassakaan ei osata englantia, ja joskus reaktio saattaa olla töykeä, mutta pääsääntöisesti silti hyväksytään se tosiasia, että ihmiset saattavat joskus matkustella maihin, joiden kieltä eivät osaa.

Espanjalaisten kalloihin taas ei lainkaan mahdu sellainen konsepti, että joku ei muka osaisi espanjaa. Eivät he siitä pahastu tai mitään, mutta eivät vain osaa käsitellä tilannetta. Keskustelu noudattaa yleensä seuraavaa kaavaa:

Espanjalainen: *käsittämätön ryöpsähdys espanjaa*
Minä: Sorry, I don't speak Spanish. Do you speak English?
Espanjalainen: OK.
Minä: How much does this cost?
Espanjalainen: *käsittämätön ryöpsähdys espanjaa*

Onneksi sisko oli viikon verran opiskellut espanjaa jostain kännykkäsovelluksesta, joten hän osasi sujuvasti keskustella paikallisten kanssa ja toimia tulkkinamme.

Ei mutta osaavathan nämä monia kieliä. Kun kävin pankkiautomaatilla, se tarjosi jopa kuusi kielivaihtoehtoa. Espanjan ja englannin lisäksi oli myös galego, euskara, katalaani ja oliko vielä valencia. Piti oikein ottaa pari askelta taaksepäin ja tarkistaa pankin julkisivusta, että olihan kyseessä varmasti Banco de España, eikä Banco de Star Trek ñörda.

Sevillassa on muuten maailman suurin goottilaistyylinen katedraali. Tekstin ensimmäinen kuva on otettu sen kellotornista. Tornin huipulle ei mene portaita, vaan kierreramppi, koska aikoinaan munkit eivät jaksaneet kiivetä omin jaloin aina tasatunnein kelloja soittamaan, vaan ratsastivat sinne hevosella.

Näkymä sisältä. On siellä kävijöillä kasvunvaraa.

Keskiajalla katedraaleissa käytettiin pekkaniskoja lähemmäs Jumalaa pääsemiseen.
Eräänä päivänä, kun olimme lounaalla, kuului jostain kaukaa sellainen jysähdys, että ensin luulin, että ehkä Allah sittenkin vähän akbar, mutta kun ei kuulunut hälytysajoneuvoja eikä yleistä paniikkia, jatkoin syömistä. Hetkeä myöhemmin jysähti uudestaan, nyt vähän lähempänä. Ja uudestaan. Vähän ajan kuluttua katu ja viereinen tori täyttyi ihmisistä, jotka pällistelivät tällaista hitaasti etenevää viritelmää:


Varmaan neitsyt Maria tai jotain. Pauke tuli perässä marssivasta rumpalikomppaniasta. Kuulemma pääsiäisenä Sevillassa on aivan mahdotonta liikkua ulkona, kun useat tuollaiset kulkueet täyttävät kadut ja hurmoshenkiset uskovaiset törmäilevät toisiinsa.

Paikallista jumalanpalvelusta ei harmikseni päästy näkemään. Häissä sitten vähän uskonnollista meininkiä oli. Alttari näytti tältä:


Hieno ulkoilmapaikka, jonka viidakkomaisuutta korosti mukavasti Jurassic Parkin tunnussäveltä soittava jousitrio. Tarjoilijat kantoivat jatkuvasti pientä suolapalaa ja juotavaa, että varsinaisen aterian koittaessa ei viimeistä ruokalajia enää edes jaksanut.


Yhden tarjoilijan toimenkuvaksi oli määrätty pelkästään veistää siivuja kuivatusta kinkusta. Kinkku oli siasta, jota oli ruokittu pelkillä tammenterhoilla, ja sellaiset erikoiskinkut ovatkin niin harvinaisia ja arvokkaita, ettei niitä saa edes ostettua mistään, vaan tuo oltiin saatu lahjaksi jostain.

Ruokaa ja juomaa riitti, niitä kantamaan oli palkattu arviolta kymmeniä tarjoilijoita. Juhlan budjetti olikin kuulemma 30 000 €. Pääsi serkku vähän hienompaan sukuun.

Vielä pari hajahuomiota. Paikallinen liikennekulttuuri on suomalaisen silmään aika kaoottista, joskin on sitä pahempaakin tullut nähtyä. Taskuparkkeerauksen kanssa paikalliset eivät jaksa nysvätä, vaan toteavat puskurien olevan sitä varten, että niillä voi näppärästi työntää liian lähellä olevan auton vähän kauemmas. Niinpä useimmissa autoissa on enemmän tai vähemmän naarmuja ja lommoja. Sentään suojateitä paikalliset kunnioittavat, eivätkä parkkeeraa niiden päälle. Esimerkiksi tämäkin tyylikäs suoritus:


Luulen, että turistien itsemurhat ovat yleinen ongelma Sevillassa. Ainakin niin päättelin siitä, että joka paikassa kaivonkansista ja liikenteenestäjistä lähtien on tällainen logo:


Hirttosilmukka ja teksti "no do".

Laitetaanpa loppuun pieni arvaustehtävä. Lentokone teki välilaskun Müncheniin. Sanokaapas, mistä tietää olevansa Saksassa?

No kun menee miesten vessaan, ja siellä on seinällä tällainen automaatti: