perjantai 29. marraskuuta 2013

Musiikkia ja vasemmistoa

Viikonloppuna oli puhetta siitä, kuinka suomalainen yöelämä (ts. kapakoissakäynti) on alennustilassa. Ihmiset yksinkertaisesti eivät halua käydä baareissa. Haastateltu ravintoloitsija epäili syyksi sitä, että liian korkeilla veroilla ollaan höylätty ihmisten ostovoima niin matalaksi, että köyhien kansalaisten on pakko hakea humalansa Virosta.

Tuo on varmasti yksi osatekijä, mutta ei ainoa eikä edes merkittävin. Muiksi syiksi ollaan ehdotettu baarimikkojen kylmäkiskoista palveluasennetta, baarien persoonattomuutta ja geneerisyyttä, järjettömän korkeita hintoja ja sitä, että ihmiset ovat vihdoin hankkineet itselleen elämän ja keksineet parempaakin tekemistä kuin ryyppäämisen. Varmasti nuo kaikki ja monet muut syyt ovat osaltaan vaikuttaneet enemmän tai vähemmän.

Minä väitän, että suurin yksittäinen tekijä on kuitenkin musiikki. Yökerhoissa nykyisin soitettava musiikki on niin kertakaikkisen paskaa, että ihmiset eivät yksinkertaisesti viihdy. Eräässä espoolaisessa baarissa siirryttiin hiljattain käytäntöön, että joka perjantaina soitetaan vain 90-luvun musiikkia, ja vaikutus on huomattu. Toki jotkut alaikäiset huppariolennot ovat valittaneet muutoksen olleen huonompaan suuntaan, mutta henkilökunta sanoo toista: kun tavallisesti lauantai oli ennen viikon kiireisin ilta, nyt on perjantai noussut ohi.

Siksipä tänään tällä kanavalla soitetaankin 90-luvun musiikkia.


Kun asiaa tarkemmin miettii, ei se 90-luvun musiikkikaan yleisesti ottaen niin erikoista ollut. Se vain kuulostaa hyvältä, kun sitä vertaa nykyiseen. 80-luvun musiikkiin verrattuna se on aika huonoa, ja 80-luvun musiikki vuorostaan ei aivan pärjää 70-luvun musiikille. Olemmekin palanneet 60-luvulle, jolloin musiikkia tehtiin sillä oletuksella, että sitä kuunnellaan huumeiden vaikutuksen alaisena.


Ero nykypäivään on kuitenkin se, että silloin käytettiin lähinnä luonnontuotteita kuten marihuanaa ja heroiinia ja mitä näitä nyt on, joiden vaikutus riitti tekemään keskinkertaisesta musiikista hyvää ja hyvästä erinomaista. Nykyään käytössä on erilaisia synteettisiä design-mömmöjä, jotka pistävät kuupan niin ankaraan resettiin, että näiden traagisten ihmisraunioiden harhaisissa mielissä jopa Skrillexin tuotanto kuulostaa hyvältä musiikilta, tai ylipäänsä musiikilta.


Kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla ei ole vielä näkyvissä muutosta parempaan suuntaan. Ehkä sitten 20-luvulla taas. Suomestakaan muutos tuskin tulee alkamaan ainakaan niin kauan kuin kulttuuriministerinämme on sellainen tapaus kuin Paavo Arhinmäki. Iltalehdessä hän on taas jatkanut aiheesta Cheek. Cheekin olympiastadionkeikan viisinumeroinen lippumäärä myytiin äkkiä loppuun, ja Paavo kommentoi asiaa jotenkin kryptisesti.
...ei pitänyt Olympiastadionin Cheek-keikan varausmyrskyä ihmeellisenä asiana.
- Monty Python veti kuitenkin alle minuutissa.
Oltiin vasureista mitä mieltä tahansa, heissä on kuitenkin yleensä se hyvä puoli, että he eivät peittele mielipiteitään. Kok/Kesk/SDP-akselin poliitikot kiertelevät ja selittelevät, koska he itsekin tietävät yrittävänsä vain suhmuroida etuja itselleen ja kavereilleen, mutta vihervasemmisto uskoo vilpittömästi olevansa Oikeassa ja Hyvällä Asialla, eikä siis katso asialliseksi häpeillä. Nyt en kuitenkaan ymmärrä, mitä Paavo vertauksellaan ajaa takaa. Kehuuko hän Cheekiä, vai solvaako Monty Pythonia? Veikkaan jälkimmäistä, koska noissa piireissä katsotaan eduksi, jos ei tajua mistään mitään.


Siinä esimerkkiä Monty Pythonista. Millainen ihmishirviö voisi olla pitämättä tuota hauskana? Ja Cheek, tuo Suomen Will Smith, on toki nykyisistä suomiräppäreistä paras, mutta sillä ei paljoa voi ylpeillä, koska se ei ole mikään suuri saavutus. En nyt linkitä tähän mitään Cheekiä, vaan ihan oikeaa räppiä ajalta, jolloin sitä eivät olleet vielä pilanneet kastroidut pop-laulajat:


Aiemmin kovin sanoin Cheekiä tylyttänyt Arhinmäki mietti ohjelmassa, "onko rahalla, autoilla ja vähäpukeisilla naisilla rehentely nyt ihan se juttu, ottamatta kantaa musiikin tasoon".
Aiemmin, kuten muistamme, hän on sanonut, että:
- Pidän yhteiskunnallisesta Suomi-rapista.
Kaikki lukijani varmasti haluavat esimerkkejä mainitusta Arhinmäen fanittamasta "yhteiskunnallisesta Suomi-rapista" saadakseen jotain käsitystä siitä, mikä "se juttu" nyt sitten olisi. No, eräs mainitunkaltainen artisti, jonka kanssa Arhinmäki on ollut tekemisissä, on Steen1. Hänen tuotannostaan löytyy esim. seuraavat sanoitukset:

"Vitun koulukiusattu, vitun pikkuäpärä, mitä vittuu, vitun homot,
teidät pitäis kaikki saatana tappaa,
mikä vitun syy teil on vittu hakkaa jengii vittu kun ne vähän vittu,
tägää johonkin vitun seinään, vitun homot, vittu,
vittuun koko vitun virkavalta ja vittu muu vitun laki, saatana."

100-prosenttista vihaa ja väkivaltaa,
en suostu virkavaltaa kunnioittamaan.
100-prosenttista vihaa ja väkivaltaa, väkivaltaa, väkivaltaa.

Steen Christensen, voiks sitä syyttää?
Sehän vaan pisti kylmäks pari kyttää.
Tommonen tapa pitäis idäs säilyttää ja aina ku kyttä nähä,
niin sitä turpaan mättää.
Christensen on itäpuolen sankari,
sille pitäis antaa kytäntappomitali.


Muistammehan jo entuudestaan Arhinmäen näkökulman laulussa mainittuun tapaukseen. Takaisin asiaan, vielä yksi kappale:


EDIT: Ai niin, tätä ei saa unohtaa:


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Synttärijuhlat

Minulla oli syntymäpäivä jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt ehdin juhlimaan sitä. Eipä siitä tässä iässä enää jaksa pitää niin tarkkaa lukua, ja juhlatkin on kivempi pitää pieninä. Emäntä sitten järjesti jotain pientä; hän tykkää juhlia muiden syntymäpäiviä, koska on itse ollut 19-vuotias jo 5 vuotta, eikä siis usein pääse juhlimaan omiaan.

Mentiin ensin Kampissa sijaitsevaan aasialaisravintolaan Tang Dynastyyn, jossa oli buffet viitisellätoista eurolla. Kyseessä on nimenomaan aasialainen ravintola (eikä esim. kiinalainen, japanilainen tai thaimaalainen), jossa em. kansallisuuksien ruuat nököttivät laareissa kauniisti sekaisin. Onkohan Kiinassa eurooppalaisbuffetteja, joissa on samassa pöydässä prosciuttoa ja karjalanpiirakoita?

Oikein hyvä ja suositeltava paikka se silti oli, vaikka olikin ruuhkainen aika ja kersat kiljuivat. Erityismaininnan ansaitsee paikan wasabi. Wasabi, Aasian merkittävin kontribuutio sivistykselle, on siis se vaaleanvihreä tahna, joka maistuu vähän sinapilta, mutta on hardcorempi, koska sitä ei olla suunniteltu nössöille valkonaamoille. Lähes aina wasabissa on sellainen outo vika, että sen aromit nousevat takakautta nenään ja laittavat silmät vuotamaan, mutta noiden tahna oli tulista ilman epämiellyttävää nenäreaktiota.

Ruokailun jälkeen jatkoimme elokuviin.

Mistähän se johtuu, että irtokarkkeja ei ole saatavilla alle kilon satseissa?

Siellä katsoimme kahden aikamme parhaimman näyttelijän, Sylvester Stallonen ja Arnold Schwarzeneggerin, yhteistyön tuloksen, elokuvan nimeltä Escape Plan. Onhan se romanttista, kun emäntä tietää, mistä tykkään.

Siinä Stallone on entinen lakimies, joka nykyään työkseen karkaa vankiloista paljastaakseen niiden turvallisuuspuutteet. CIA palkkaa hänet testaamaan uutta huippuvarmaa vankilaa, mutta CIA:n yhteyshenkilö katoaakin, ja Stallone joutuu karkaamaan oikeasti henkensä kaupalla apuaan hänelle tyrkyttävän Schwarzeneggerin esittämän sekopäisen saksalaisvangin avustamana. Myös Kohde-sarjan pääosan esittäjä Jim Caviezel tekee loistavan suorituksen vankilanjohtajana; aiemmin Kohdetta katsoessani olenkin sanonut monta kertaa, että hän on niin kova jätkä, että hänen pitäisi tehdä toimintaelokuvia.

Ainoa asia, mikä harmittaa, on se, että Stallone ja Schwarzenegger keskittyivät koko 90-luvun vain tekemään leikkimielistä pilaa toisistaan elokuvissaan, ja ymmärsivät vasta vanhoilla päivillään ruveta tekemään filmejä yhdessä. Toisaalta ehkä he joutuivat odottamaan pientä hiipumista, koska jos he olisivat voimainsa huipulla ryhtyneet tähän, kaikkien muiden olisi ollut aivan turha tehdä elokuvia. Kuka niitä muka olisi katsonut?

Escape Plan ei ehkä aivan pärjää heidän edelliselle yhteisteokselleen The Expendables 2:lle, mutta on se silti oikein hyvä, jännittävä ja juonensa puolesta mielenkiintoinen ja yllättävä. Toisaalta The Expendables 2 on täydellinen elokuva, ja sen laatua voivat muut elokuvat vain lähestyä, eivät saavuttaa, samalla tavoin kuin liikkuva kappale ei voi saavuttaa valonnopeutta.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Suomalaisen asiakaspalvelun puolesta

Suomalaisilla on alkoholiongelma. Nimittäin sellainen, että ihmiset eivät enää käy tarpeeksi kapakoissa ryyppäämässä, ja sen seurauksena kapakoitsijat murehtivat elantonsa puolesta. Jotenkin ihmiset pitäisi saada kotisohviltaan kalsarikännäämästä takaisin baareihin, mutta ymmärrettävästi se on hankala tehtävä. Kotona kavereiden kanssa juhliessa seura on parempaa, tai ainakin sen saa itse valita. Musiikkikin on parempaa, ja sen voi säätää sellaiselle volyymille, että voi vielä keskustella huutamatta. Baarissa saa kaksi drinkkiä samalla hinnalla millä Alkosta saa koko pullon, ja kaljakin maksaa 3-4 kertaa enemmän kuin marketissa. Oikeastaan ainoa syy mennä baariin on naisten vokottelu, mutta niitäkin voi nykyään tavata netissä, ja siellä daamin luoma ensivaikutelma ei todennäköisesti perustu kengille oksenteluun ja itkuiseen angstiin.

Ratkaisuksi haastateltu ravintoloitsija ehdottaa alkoholiveron alentamista. Ei sillä, että hintoja sitten alennettaisiin, mutta jäisipä ravintoloitsijalle enemmän katetta, mikä vähän helpottaisi rahapulaa. En sinänsä vastusta verojen laskua ylipäänsä, mutta mielestäni sen voi tehdä paremmistakin syistä kuin siitä, että sitten ihmisillä olisi varaa ryypätä enemmän. Kyllä omien havaintojeni mukaan kansalaisilta näyttää aina siihen rahat löytyvän.

Helsinkiläiset ovat edelläkävijöitä tulevaisuuden ihanne-Suomen rakentamisessa.

En minä kuitenkaan tuosta halunnut puhua. Vaikka arvostankin kaikkea yrittäjyyttä periaatteellisella tasolla, on ihan oikein, että rahan vähetessä karsiminen aloitetaan sieltä turhimmasta päästä, kuten juottoloista. Se, mikä artikkelissa pisti silmään, oli tekstin oikealla puolella oleva gallupkysymys: "Onko suomalaisten ravintoloiden palvelu huonoa?" Vähän jäi epäselväksi, mitä tekemistä tällä on artikkelin kanssa, mutta reippaasti yli puolet vastanneista on sitä mieltä, että on, ja samaan päätelmään päädytään kommenteissakin monta kertaa.

Lopettakaa nyt jo.

Tämä ongelmahan ilmenee yleensä silloin, kun valittaja käy ulkomailla ja havaitsee, että sikäläiset ihmiset ovat erilaisia kuin suomalaiset: he hymyilevät, juttelevat ja vaikuttavat ihan oikeasti nauttivan vieraiden ihmisten seurasta. Varsinkin tarjoilijat näyttävät nauttivan työstään niin, että tulee miettineeksi, että tarvitseekohan noille maksaa palkkaa ollenkaan, eikä välttämättä tule mieleen, että palvelun tasoon saattaa vaikuttaa se, että he olettavat saavansa kunnon tipit vastineeksi.

Tällaisen kokemuksen jälkeen mieleen nousee kaksi valituksenaihetta, joita ei ennen reissua olisi tullut edes ajatelleeksi: tuntuu töykeältä, kun suomalainen tarjoilija ei virnuilekaan suupielet korvissa koko aikaa, ja nököttää baaritiskin takana odottamassa asiakkaita sen sijaan, että aktiivisesti itse juoksisi pöydissä kyselemässä, voisiko vielä jotenkin olla avuksi.

Vaikka suomalainen palvelu ei olisikaan ylitsevuotavan nuoleskelevaa, se on asiallista. Tarjoilija hymyilee vain, jos hymyilyttää, enkä suomalaiseen kulttuuriin tottuneena haluaisikaan ympärilleni ihmisiä, jotka hymyilevät jatkuvasti. Karmivaa sellainen on. Toisaalta suomalaiset tarjoilijat eivät ala suhtautua asiakkaaseen kylmäkiskoisesti jos asiakas ei vaikkapa osaa puhua tarjoilijan kieltä, kuten Euroopan vanhoissa sivistysmaissa saattaa joskus käydä.

Suomalainen kulttuuri oli tiedettävästi jo esihistoriallisella ajalla poikkeuksellisen tasa-arvoinen. Feodalismi ja vanhoilliskristillinen näkemys esim. naisten oikeuksista olivat vain päälleliimattua tuontitavaraa, ja siksi tasa-arvon kehitys nyky-yhteiskunnassa on ollut nopeampaa ja luontevampaa kuin useimmissa muissa maissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka puhutaan asiakaspalvelijoista, he eivät koe asiakkaiden olevan millään lailla parempia ihmisiä, vaan tasa-arvoisia itsensä kanssa. Tästä syystä jos asiakas jättää asian sisäistämättä ja erehtyy komentelemaan tai tytöttelemään/pojittelemaan, vastaus saattaa olla ilkeänsävyinen. Tätä ei saa erehtyä pitämään huonona palveluna, vaan se on täysin ansaittu ja oikeutettu näpäytys. Ei, asiakaspalvelijalle ei makseta suunsoiton kuuntelusta.

Yksittäisiä poikkeuksia tietenkin on niin parempaan kuin huonompaankin suuntaan. Yleisesti ottaen kuitenkin suomalainen asiakaspalvelu on hyvää, ja silloinkin kun se ei ole, se on silti niin hyvää kuin asiakas ansaitsee.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kirja-arvostelu: Toni Morrison - Sula

Onkin jo kertynyt iso läjä kirjoja tuohon pöydänkulmalle arvostelua odottamaan. Pitää yrittää vähän purkaa sumaa, joten älkää ihmetelkö, jos lähitulevaisuudessa täällä näkyy kirja-arvosteluja tavallista tiheämmässä tahdissa.

Tekstianalyysin kurssilla annettiin luettavaksi Nobel-voittaja Toni Morrisonin Sula. Ensimmäinen reaktioni luettuani takakannen oli, että onks pakko jos ei haluu. Kirja "tutkii feminiinisyyden myyttistä voimaa köyhässä mustien maalaisyhteisössä", ja avaruusaluksia, kung fu -taisteluita, mutanttihirviöitä ja muita laatukirjallisuuden tunnusmerkkejä lupaillaan hyvin vähän.


Kirjan nimi ei tarkoita jäätyneen vastakohtaa, vaan se on päähenkilön etunimi. Pikkutytöt Sula ja Nel ovat parhaat kaverukset pienen ja eristyneen ohiolaiskaupungin vielä pienemmässä ja eristyneemmässä neekerighetossa 20-luvulla. Elämä yhteisössä on kovaa, mutta se vain tekee ihmisistä sitkeitä ja päättäväisiä. Arvokasta kuolemaa pidetään parempana vaihtoehtona kuin nöyryyttävää olemassaoloa, mikä ilmenee välillä hyvinkin brutaalisti ihmisten päästellessä toisiaan tuskistaan.

Kylän ihmiset ovat toinen toistaan oudompaa porukkaa, ja heidän parissaan tytöille kehittyvät erilaiset maailmankuvat. Aikuiseksi kasvettuaan Nel menee naimisiin ja jää kotikylään lapsia tekemään, kun taas Sula lähtee kiertämään maailmaa.

Kymmenen vuotta kuluu, ja Sula tulee takaisin. Hän kuitenkin huomaa, ettei häntä enää hyväksytä osaksi yhteisöä. Hän ei suostu alistumaan perinteiseen naisen rooliin, eikä hän kouluja käyneenä muutenkaan ole enää samalla aaltopituudella lukutaidottomien kotirouvien kanssa. Ulkonäkökään ei ole hänellä rupsahtanut tarpeeksi, eikä naapurisuhteita paranna se, että hän koeajaa kaikki kaupungin miehet kaverinsa Nelin miehestä alkaen.

Tämä kirja kuuluu "literary fiction" -genreen, eli kirjoihin, joissa päähuomio keskittyy taitavaan ja tyyliteltyyn tekstiin varsinaisen juonen jäädessä ohuemmaksi. Mukava sitä olikin lukea. Pelkäsin sen olevan pelkkää tunteilevaa jankkausta, mutta se olikin yllättävän hardcore, ja henkilöhahmot olivat syviä ja mielenkiintoisia.

3,5 pistettä viidestä. Tämä ei ollut mielestäni ajanhaaskausta, mutta tätä on hankala suositella. Minuun itseeni vetosivat kerronta, henkilöt ja aikakauden elämän karuuden kuvaaminen, mutta juonen konsepti on sellainen, että minun on vaikea siitä innostua. Toisaalta joku, joka nimenomaan haluaa feminististä draamaa, saattaa järkyttyä kohtauksista, joissa mm. sotatraumoja hoidetaan polttamalla potilas elävältä.

Nyt pitäisi vielä kirjoittaa essee aiheesta "Miten henkilöhahmojen rotu, sukupuoli, seksuaalisuus, yhteiskuntaluokka ym. näkyvät teoksen kokonaismerkityksessä?"


perjantai 15. marraskuuta 2013

Pekka lukee lehteä 8: Demokratiaa, fasismia ja kauniita ajatuksia

Pisti tuossa aamulla silmään uutinen, jonka mukaan aivokuollut unkarilainen nainen synnytti terveen poikavauvan. Sinänsä tuo on jännä juttu, ja muutenkin pidän kovasti unkarilaisista, mutta täytyy silti todeta, että veljeskansamme jää meille kirkkaasti toiseksi. Suomessahan on tavallista, että aivokuolleet akat synnyttävät meille jopa uusia lakeja noudatettaviksi.

Asiaan. Mitä eroa on demokratialla, fasismilla ja kauniilla ajatuksilla?

- Demokratiassa ihmisten annetaan tehdä mitä ne haluavat (ja sitten kantaa vastuu tekemisistään).
- Fasismissa ihmiset tekevät niin kuin käsketään, tai itkevät ja tekevät niin kuin käsketään.
- Kauniita ajatuksia ajattelevat ihmiset haluavat, että kaikilla olisi kivaa ja hyvä mieli.

Äkkiä ajatellen voisi kuvitella, että nuo kolme eivät olisi kovin helposti sovitettavissa yhteen. Se on kuitenkin harhaluulo, sillä suomalaisessa lainsäädännössä tuota kolminaisuutta käytetään ohjenuorana hyvinkin usein. Esimerkkejä on paljon, mutta ehkä oppikirjamaisin niistä on suhtautuminen tupakointiin. Olen maininnut asiasta ennenkin, ja olen edelleen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei minua voisi vähempää haitata, vaikka tupakointi kiellettäisiinkin kokonaan. Jonkin aikaa vieroitusoireista kärsivät addiktit olisivat kärttyisiä mulkvisteja, mutta sellaisiahan monet ovat muutenkin. Periaatteessa vain ihmetyttää.

Tupakka aiheuttaa paljon epätoivottavia terveysvaikutuksia, esim. kuoleman, joten kaunis ajatus on, että ihmisten tupakointia tulisi saada vähennettyä. Kun fasistisesti suuntautunut lainsäätäjä kohtaa ikävänä pitämänsä asian, hänen ensimmäinen impulssinsa on kieltää se. Koska kuitenkin elämme virallisesti demokratiassa, jonkin suurta kansansuosiota nauttivan ilmiön suoraa kieltämistä on vaikea toteuttaa. Koska tupakointia itseään ei voi kieltää, täytyy kieltää mahdollisimman paljon tupakointiin liittyviä pikkuasioita ja toivoa, että kansalaiset ymmärtävät vetää oikeat johtopäätökset. Tästä päästäänkin päivän mitävattuaan:

1. IS: Muumipapan tupruttelu liikaa - Muumeihin K-18-ikäraja?


Jollekin demariministerille ollaan valmisteltu raportti nimeltä "Tupakkapolitiikan uusi maailmanjärjestys aika". Kuulostaapa lupaavalta.
Raportissa esitetään reilua 60 toimenpide-ehdotusta, joilla koetetaan saada Suomea tupakoimattomaksi.

Eräällä ehdotuksista haluttaisiin kieltää alaikäisiltä elokuvat ja ohjelmat, joissa poltetaan.

”Tupakkatuotteita, tupakan jäljitelmiä, vastikkeita sekä tupakointikohtauksia ja tupakointia esittävät elokuvat ja kuvatallenteet merkitään kielletyksi alaikäisiltä 18 vuoden ikärajalla”, raportissa kirjoitetaan.
Tupakointia ei tohdita kieltää, joten kielletään 60 tupakointiin etäisesti viittaavaa asiaa silläkin uhalla, että se vaikuttaa yhtä ärsyttävästi tupakoimattomien elämään, eikä juuri vaikuta tupakoinnin määrään.
Tarkoittaako tämä, että jatkossa vain täysi-ikäiset saavat katsoa Muumeja, koska Muumipappa tupruttelee piippua?- Ei se ihan sitä tarkoita, vaan sitä, että siihen tulisi varoitusmerkintä, Hara vastaa.
Minkälainen varoitusmerkintä Muumeihin tulisi?
- No siinä voisi vaikka lukea: "tässä käytetään tupakkatuotteita".
Käsi ylös ne, jotka uskovat, että tuollainen merkintä vaikuttaa kenenkään katselupäätökseen, tai että lapset ovat tähän asti katsoneet muumipapan tupakointia ihaillen ja varoitustekstin jälkeen alkavatkin suhtautua siihen inhoten, eikä käy esim. niin, että aikaisemmin lapset eivät ole kiinnittäneet asiaan lainkaan huomiota ja nyt vasta tajuavat, että muumipappahan tykkää poltella. Kädet alas te vanhat stalinistit siellä takarivissä, ei teiltä kysytty.
Mikä sitten olisi oikea ikärajamerkintä Muumeille, jossa poltellaan piippua ja jossa on myös Nuuskamuikkunen? - Nuuskamuikkunen on vain nimellään mukana. Se piipun polttaminen on minimaalista, joten tervettä järkeäkin voi käyttää.
Niinhän sitä voi. Pakko ei ole jos ei halua.


Seuraava erikoisuus tuleekin kansainväliseltä tasolta. Sama kolminaisuus vaikuttaa jossain määrin myös ulkomailla, joskin siellä painotukset saattavat olla erilaiset. Universaalien ihmisoikeuksien toteutumiseen kiinnitetään enemmän huomiota, koska siellä niitä saatetaan sortaa oikeasti eikä vain hippien mielikuvituksessa, ja myös olosuhteet ovat erilaiset esim. sotien vuoksi.

2. HS: Ysimillinen Hamlet

Afganistanissa soditaan. Vastakkain ovat yhtäällä iso joukko länsimaita, ja toisaalla muslimiterroristit, jotka tykkäävät huvitella teloittamalla vääräuskoisia, ja miksei oikeauskoisiakin, jos ne eivät ole riittävän fanaattisia uskossaan.

Nyt on käynyt pähkinänkuoressa näin: Taleban-kapinallinen kiusasi brittejä niin kauan, että britit tympääntyivät ja lähettivät taisteluhelikopterin lopettamaan perseilyn. Kapinallista ei ihan saatu hengiltä, joten muutama sotilas lähetettiin viimeistelemään työ. Sotilaat löysivät kapinallisen kitumasta, ja päästivät hänet tuskistaan.

Tarjosiko komentaja pojille kaljat hyvin hoidetusta tehtävästä? No ei. Lätkäistiinkö pojille murhasyyte? No totta kai. Vihollissotilaan tappamisesta sodassa. Vihollisen jauhaminen silpuksi helikopterin tulivoimalla on siis ihan kosher, mutta kituvaa vihollista ei saa enää lopettaa. Muistetaan nyt vielä, että ruosteisella kalashnikovilla aseistautuneen taistelijan puolustautumismahdollisuudet taistelukopteria vastaan ovat suurin piirtein yhtä hyvät kuin rammaksi ammutun ja kuiviin vuotavan aseettoman miehen puolustautumismahdollisuudet ympärille kertyneitä kolmea vihollista vastaan.

Tietysti on ihan hyvä, että meillä on Geneven sopimukset, joilla pyritään pitämään ihmisten tappaminen kokemuksena, josta jää kaikille osapuolille hyvä mieli, enkä halua kannustaa ketään rikkomaan niitä. Jos brittisotilaat tekisivät vaikkapa tällaista, murhasyytteet voisivat tulla kyseeseen. (Tuossa nyt tekijänä olivat ne talebanit, mutta siis kumminkin.) Nyt kyseessäolevasta sotarikoksesta pitäisi kyllä mielestäni riittää parin viikon poistumiskielto.

Toimittajan mielestä erityisen järkyttävän tästä rikoksesta tekee se, että ampuessaan murhaaja siteerasi Shakespearen Hamletia. Yhteys väkivaltaviihteen ja väkivaltaisen käytöksen välillä on siis selvä. Onneksi kuitenkin on syytä olettaa, ettei hän tiennyt sitaattinsa olevan Shakespearelta, joten toimittaja voi edelleen uskoa sotilaiden olevan sivistymättömiä juntteja.

To be or not to be? Not to be.

Lopuksi asiaan liittymätön uutinen suositussa sarjassamme "turhia tutkimuksia":

3. Jättivertailun yllättävä tulos: Pekoni parantaa ruoan kuin ruoan

Tuonkin minä olisin voinut kertoa ilman erillistä tutkimusta. Poikkeuksellisen turhan tästä tutkimuksesta tekee se, että kaiken lisäksi loppupäätelmä meni väärin:
Pastasta ja jälkiruoista se tosin kannattaa tämän vertailun mukaan jättää pois.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Hyvää mongolialaisuuden päivää!

Muutama päivä sitten vietimme ruotsalaisuuden päivää. Liputettiin, mutta ei saatu palkallista eikä edes palkatonta vapaata.

Suomessahan on tiettyjä tahoja, jotka jaksavat aina revitellä sillä väitteellä, että kaikki hyvä, mitä Suomessa on, on Ruotsista peräisin. Olemme ruotsalaisten sivistämiä, rahoittamia ja jopa geneettisesti rikastamia, ja oikeastaan mitään varsinaista suomalaisuutta ei ole olemassakaan. Ruotsalaisten kielikin on parempaa kuin suomi, koska sen avulla oppii saksaa ja voi käydä ulkomaankauppaa, jos ei osaa englantia.

Pohjanlahden toisella puolella asiaan ei kuitenkaan suhtauduta ihan yhtä suurella innolla, enkä muista ainakaan kuulleeni, että siellä olisi TV-sarja nimeltä "Ruotsi on suomalainen". Ruotsalaiset rotutieteilijät tulivat viime vuosisadan alkupuolella johtopäätökseen, että suomalaiset polveutuvat mongoleista, ja asiaa opetettiin koulukirjoissa vielä vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeenkin. En tiedä, vaikka opetettaisiin vieläkin.

Nyt kun Absolutin ja mädän silakan maku on keskiviikon jäljiltä ehtinyt hälvetä kurkusta, ehdotankin, että säästääksemme länsiserkkumme suomalaisten Ruotsi-fanien aiheuttamalta kiusaantumiselta ja myötähäpeältä, säädämme tämän päivän, marraskuun toisen lauantain, mongolialaisuuden päiväksi. Lauantai sen täytyy olla siksi, koska silloin on paras aika juhlistaa asiaa hartaalla ryyppäämisellä. Tutkimusten mukaan mongoleilla on geenimuunnos, joka heikentää viinapäätä, ja sillä ollaan joskus yritetty selittää suomalaisten itsetuhoista suhdetta alkoholiin. Tšingis-kaanin muuten tiedetään sanoneen näin (en nyt muista sanatarkasti):
Sopiva määrä alkoholinkäytölle on kaksi kertaa kuussa. Jos mies ryyppää vain kerran kuussa, hän ansaitsee kehut. Kaikkein parasta olisi tietysti olla ryyppäämättä kokonaan, mutta mistä muka löytyy sellainen mies, joka ei ikinä juo?
(No jos totta puhutaan, minun piti kirjoittaa tämä jo viikolla, mutta on niin paljon muutakin kirjoitettavaa, ettei meinaa ehtiä. Nytkin pitäisi olla kirjoittamassa esseetä siitä, miten kertovat tasot ja kertojan suhde yleisöön vaikuttavat Joseph Conradin Pimeyden Sydämen tulkintaan. Kaikenlaiseen sitä meneekin pieni ihminen itsensä tunkemaan.)

Hiljentykäämme kuulemaan Mongolian kansallislaulu suloisen lapsikuoron esittämänä:


Mongoleilla oli 1200-luvulla historian suurin yhteinäinen imperiumi, ja vaikka he, toisin kuin ruotsalaiset, eivät koskaan Suomeen asti päässeet, se oli hyvin pienestä kiinni; Laatokalle ja Suomenlahdelle he jo ehtivät. Heillä oli jo valmiina suunnitelmat koko Euroopan valtaamiseksi, mutta Ögödei-kaanin äkillinen kuolema sydänkohtaukseen keskeytti suunnitelmat ja käänsi huomion sisäpolitiikkaan. Suomalaiset eivät siis päässeet auttamaan mongoleja Euroopan valloituksessa kuten ruotsalaisia muutama sata vuotta myöhemmin, mikä on tietysti harmi, koska meitä jatkuvasti muistutetaan suomalaisten sotaisasta ja verenhimoisesta kansanluonteesta, ja tuo jos mikä olisi ollut hyvä tappelu.

Se ainakin on varmaa, että mongolit hallitsivat kauan suomensukuisten kansojen alkukotia Keski-Venäjällä - tosin kauan sen jälkeen, kun suomalaiset olivat sieltä jo lähteneet - ja väitteen mukaanhan kaikki suomalaisuus, mikä ei ole ruotsalaisuutta, on itse asiassa venäläisyyttä.

Mongoliassa, aivan kuten Suomessakin, äärioikeisto on nousussa.

Mongolialainen ruokakulttuuri on hyvä ja kuuluisa varsinkin liharuoistaan, joskin asiasta esiintyy eriäviäkin mielipiteitä. Nuorena poikana asuin vuoden verran Teknillisen Korkeakoulun opiskelija-asuntolassa, jossa minulla oli kämppäkavereina kaksi kiinalaista. Samoihin aikoihin aloin itse opetella kokkausta, ja löysin netistä hyvänkuuloisen mongolialaisen liha-sieni-nuudelipatareseptin. Hyvää oli, ja tein kerralla niin ison lastin, että siitä olisi riittänyt seuraavaksikin päiväksi.

Kun seuraavana päivänä menin keittiöön etsimään tähteitäni, löysin ne roskiksesta. Toinen kiinalaisistani oli haistanut ruokaani, todennut sen olevan pilaantunutta ja heittänyt menemään. En kuitenkaan tiedä, oliko vika minun kokkaustaidoissani, mongolialaisessa ruoassa yleensä vai kiinalaisten rasistisuudessa. Hän oli kyllä asiasta pahoillaan, ja selitti luulleensa sen olleen sen toisen kiinalaisen kokkausta. Hänen kokemuksensa aiemmista suomalaisista kämppäkavereista oli antanut hänen ymmärtää, ettei suomalaiseen kulttuuriin kuulu, että mies laittaa itse ruokaa.

Viehättävä sisustussuunnittelijani Battsetseg (englannintaitoiset pidättäytykööt vääntämästä vitsiä nimestä) on kotoisin Mongoliasta.

Olisin sanonut tähän jotain nasevaa mongolinkielellä, mutta sitä ei valitettavasti löydy Google Translatesta. Kielen puhujia löytyy kuitenkin maailmasta lähes yhtä paljon kuin suomen, ja on spekuloitu, että kielet olisivat altailaisen kielikunnan kautta jopa sukua keskenään. Mongolinkielen opiskelusta olisi siis suomalaiselle hyötyä ulkomaankaupan edistämisen lisäksi myös oman kulttuurinsa arvostamisessa, ja se myös auttaisi muiden eurooppalaisten kielten, kuten kalmukin, opiskelussa.

Vielä tähän eräs saksalaisen suomalaisen kulttuurin kulmakivistä:


maanantai 4. marraskuuta 2013

Oikeutta ja eufemismeja

Amerikasta on lähtöisin monta kivaa asiaa. Esimerkiksi suuren budjetin toimintaelokuvat, sananvapaus ja sykliset hiukkaskiihdyttimet. Toisaalta sieltä on kotoisin myös monta ikävämpää asiaa, kuten poliittinen korrektius.

Poliittinen korrektius kielen tasolla tarkoittaa sitä, että jos jokin asia on epämiellyttävä, sitä kuvaavalle ytimekkäälle ja kansantajuiselle sanalle on keksittävä korvike, joka on pidempi ja hankalampi, mutta pehmeämpi. Esimerkiksi sokeita ja halvaantuneita ei saa sanoa sokeiksi ja halvaantuneksi, vaan näkö- ja liikuntarajoitteisiksi. Näin he eivät enää ole ihan yhtä sokeita ja halvaantuneita, tai ainakin heillä on parempi mieli.

Neekereitäkään ei saa sanoa neekereiksi, koska myös rasistit käyttävät sitä sanaa, ja niin ollen sana itsessään on rasistinen. Heitä pitää sanoa värillisiksi. Sitten havaitaan, että rasistitkin ovat siirtyneet puhumaan värillisistä, jolloin ennen kohtelias sana on nahistunut rasistiseksi. Pitää ruveta puhumaan afroamerikkalaisista. Sitten huomataan, että osa heistä asuu Euroopassa tai Afrikassa, mutta se ei haittaa, koska ainakaan ei olla rasisteja.

Periaatteessahan asialla ei yleensä ole väliä, mutta ongelmia voi tulla, jos uudella kiertoilmauksella on jo ennestään jokin muu merkitys. Esimerkki:

IS: Kurvikkaat naiset haastoivat Lagerfeldin oikeuteen lihavuuskommenteista
Kurvikkaiden ranskalaisten ryhmä nimeltä Belle, Ronde, Sexy et je M'assume on haastanut Karl Lagerfeldin oikeuteen.
Naiset saivat tarpeekseen lihavia ihmisiä arvostelleesta muoti-ikonista. Karl Lagerfeld on solvannut muun muassa Adelea liian lihavaksi eikä pidä lihavista ihmisistä.
- Kukaan ei halua nähdä kurvikkaita naisia. On olemassa lihavia äitejä, jotka syövät päivät pitkät sipsejä sohvan äärellä ja sanovat, että laihat mallit ovat rumia, Lagerfeld on sanonut.
Karl Lagerfeldille sallittakoon se lipsahdus, että yhdistää lihavuuden ja kurvikkuuden, koska hän ei taida olla naisista kiinnostunut muuten kuin muotiluomustensa kantotelineinä. Sen sijaan Belle, Ronde, Sexy et je M'assume -ryhmän ("kaunis, pyöreä, seksikäs ja hyväksyn sen" tai jotain sinnepäin) edustajille ja kaikille muillekin todettakoon, että lihavuus ei ole kurvikkutta. Verratkaa itse:

Viehättävä assistenttini Denise on kurvikas...

...kun taas em. aktivistiryhmän puheenjohtaja Betty on jotain ihan muuta.

Jos asia jäi vielä epäselväksi, esitän sen tieteellisessä muodossa:


Lihavuutta pidetään yleisesti rumana, kurvikkuutta kauniina ja tavoiteltavana. Näiden tyyppien oletus siis on, että sama henkilö voi silmänräpäyksessä muuttua rumasta kauniiksi ihan vain vaihtamalla termiä, jolla häntä saa kuvailla. Lukekaa ihmiset vähemmän Orwellia, jos olette noin alttiita vaikutuksille.

Jos tämä jäisi tähän, minua ei niin kauheasti kiinnostaisi. Mitäpä se minulle kuuluu, mitä mieltä muut ihmiset ovat läskin kauneudesta. Eniten minua tässä häiritsee toinen Amerikasta tuttu ikävä asia, eli se käytäntö, että jos jokin asia ei miellytä, haastetaan joku oikeuteen. Ilmeisesti on tai ainakin pitäisi olla laitonta olla pitämättä lihavista naisista. Argumenttina käytetään sitä, että jos julkkikset puhuvat tuollaisia, se aiheuttaa nuorille lihaville tytöille itsetunto-ongelmia.

Voihan se olla, mutta itse veikkaisin, että nuoria tyttöjä kiinnostaa paljon enemmän tuntemiensa nuorten poikien mielipiteet kuin jonkun 80-vuotiaan muotisuunnittelijan mielipiteet. Sen ainakin voin varmuudella sanoa, että nuoret pojat eivät piittaa tuon taivaallista 80-vuotiaiden muotisuunnittelijoiden mielipiteistä, moralisoivista aktivisteista puhumattakaan.

Odotan kuitenkin innolla sitä päivää, kun minä pääsen haastamaan oikeuteen naiset, jotka kieltäytyvät lähtemästä treffeille kanssani. Päivääkään en tee töitä sen jälkeen. Mutta oli minulla vielä toinenkin asia:

HS: Nestepommiterroristi yrittää saada vankeustuomionsa peruttua
Tuhansien ihmisten surmaamista suunnitellut brittiterroristi yrittää saada pitkän vankeustuomionsa peruttua, koska hänen ihmisoikeuksiaan loukattiin oikeudenkäynnin aikana.
En tiedä onko Amerikasta vai mistä lähtöisin ajatus, että jos rikollista ei kohdella kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, se jotenkin neutraloi hänen tekemänsä rikoksen, ja hänet pitäisi päästää takaisin luontoon. Rikolliset kuitenkin käyttävät ajatusta ahkerasti hyväkseen, ja keksivät uusia ihmisoikeuksia jatkuvalla syötöllä. Mitäs tällä kertaa?
Alin mukaan hänen mahdollisuutensa oikeudenmukaiseen tuomioon tuhottiin laajalla julkisuudella.
Nykyisessä ajattelutavassa rikollinen on oikeastaan uhri, koska paha yhteiskunta on painostanut hänet rikoksen poluille, ja eihän uhria saa rangaista. Tästä syystä sana 'oikeudenmukainen' on nykyään yhtä kuin 'lievä'.

Oikeasti oikeudenmukainen tuomiohan tuollaiselle tyypille olisi nappi otsaan ja tunkiolle. Alin mahdollisuudet oikeudenmukaiseen tuomioon ollaan siis tuhottu jo kymmeniä vuosia sitten, mutta ei hänellä henkilökohtaisesti luulisi olevan asiasta mitään kitisemistä.

lauantai 2. marraskuuta 2013

James-testini tulokset

Viikon pääpuheenaihe on ollut TV:ssä näytetty islam-ilta. Itse en sitä ole katsonut enkä aiokaan, mutta ei kai se voi estää minua muodostamasta asiasta mielipidettä? Olenhan nähnyt näitä ennenkin, ja ne menevät aina samalla kaavalla. Siellä on pari persua kertomassa, mitä muslimit ovat maailmalla tehneet ja kysymässä, halutaanko sellaista Suomeenkin, ja joukko suomalaisia toimittajia ja vasemmistopoliitikkoja kertomassa, että oikeastaan islam on ihan samanlaista kuin meidän maallistunut luterilaisuutemme, mutta muslimit vain tulkitsevat sitä väärin.

Tämänkertaisessa ohjelmassa kuitenkin poikkeuksellista oli se, että ääneen päästettiin myös muslimit itse, ilmeisesti tarkoituksena osoittaa, että ihan normaaleja ihmisiä hekin ovat, vaikka kulttuurierojen takia tai ansiosta heillä olisikin eksoottinen näkökulma asioihin. No, pääsi löytymään sellaista eksotiikkaa, että homot kuulemma joutaisi hirttää.


Tämä aiheutti vihervasemmistossa kohonnutta aivoverenvuodon riskiä jonkin aikaa, kun ihmeteltiin, miten asiaan tulisi suhtautua. Toisaalta homoja pitää aina puolustaa, mutta persuksihan tässä leimautuu, jos alkaa väittää muslimeille vastaan.

Onneksi ratkaisu löytyi nopeasti: ongelma ei ole suinkaan se, että muslimit sortavat naisia ja homoja, vaan se, että persut puuttuvat naisten ja homojen sortoon vain silloin, kun sortajina ovat muslimit.
Ero feministin ja valefeministin välillä on tämä: valefeministit vastustavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä. Feministit vastustavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa aina, myös silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä.
Tämä on ymmärrettävä luokittelu, mutta vielä kiinnostaisi tietää, millä termillä pitäisi kuvata henkilöä, joka vastustaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa aina, paitsi silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä. Mutta minuakin kiinnostaisi tietää, mihin kategoriaan kuulun. Onneksi meille on tarjottu James Hirvisaaren, arkkityyppisen valefeministin, mukaan nimetty testi. Minä pidän kovasti netin persoonallisuustesteistä, ja vastailen niihin silloin tällöin, jos on tylsää. Tämänkin mukaan olisin Natsi-Saksassa kuulunut vastarintaliikkeeseen, tämän mukaan olisin roolipelimaailmassa velho, ja tämän mukaan internetin hauskoista kissakuvista minua vastaa parhaiten tämä:

Pelottavan tarkka testi. Enhän tiennyt tästä tuloksesta ennen kuin valitsin Blogger-avatarini.

Vastataan siis tähän James-testiinkin. (Nimimerkki IDA jo vastasi testiin omassa blogissaan, mutta koska suunnittelin tämän tekstin jo toissapäivänä, sanoudun irti kaikista plagiointisyytteistä.) Tästä lähtee:
1. Oletko joskus ottanut naisten oikeudet puheeksi ilman, että puheenvuoro on liittynyt islamiin?
Hyvä kysymys. Islamista olen puhunut hyvin vähän ylipäänsä, mutta mitäs olen sanonut naisten oikeuksista? Tuolla olen sitä mieltä, että kauniilla naisilla pitäisi olla oikeus poseerata bikinikuvissa ilman pelkoa potkuista, vaikka työskentelisikin alaikäisten parissa. Tuolla ilmaisen tukeni Suomen euroviisukappaleelle kuvalla pussailevista naisista, tuolla taas kritisoin kappaleen aiheuttamaa lesbokritiikkiä. Tuolla taas pussailevia naisia, joskaan en ole varma, lasketaanko sitä, koska toinen näyttää ihan mieheltä. Tuolla huomautan, että miehillä ei ole yksinoikeutta irstaaseen tuijotteluun, vaan myös naisille se on tavanomaista. Tuolla vaadin, että yleisurheilukisoissa naisten sarjoille annetaan enemmän lähetysaikaa miesten sarjojen kustannuksella. Tuolla ilmoitan naisille, ettei heidän kannata ottaa niin suuria paineita rintojensa koosta, koska stereotyypin vastaisesti miehet eivät oikeasti aina kuolaakaan jättimäisten tissien perään. Tuolla vaadin naisille oikeutta harrastaa seksiä ihan mistä syystä itse haluavat, mukaanlukien se, että heille maksetaan siitä.

Missään kohdassa en ole sanallakaan maininnut islamia, joten ensimmäiseen kysymykseen voin ylpeästi vastata, että kyllä.
2. Teetkö jotain konkreettista edistääksesi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia?
Pidän blogia, joka edellisen vastauksen perusteella vaikuttaa suorastaan feministishenkiseltä. Myönnetään, että yleisöni ei ehkä ole yhtä laaja kuin Hesarin Nyt-liitteen, mutta se ei ole minun vikani. Teen kaikkeni nostaakseni omaani ja laskeakseni Hesarin levikkiä.
3. Vastustatko kaikkien uskontojen, esimerkiksi omasi, nimissä harjoitettua naisten sortoa?
Vastustan. Tosin oma uskontoni ei ole harjoittanut naisten sortoa minun elinaikanani, joten kysymys on melko turha.
4. Voiko muslimi mielestäsi olla feministi ja kannattaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia samoin kuin kristitty?
Jos muslimi mielletään yhtä laajana käsitteenä kuin kristitty, niin voi. Suomen väestöstähän suurin osa on sellaisia kristittyjä, jotka eivät ole uskontoonsa kosketuksissa muuten kuin häissä, ja silloinkin toivovat, että niitä jeesusjuttuja vähennettäisiin, että päästäisiin nopeammin ryyppäämään. Oleellinen kysymys onkin, kuinka suuri osa muslimeista on sellaisia?

Kerran muuten junassa istuessani kuuntelin vierestä, kun pari somalinuorukaista jutteli (suomeksi, koska olivat suomessa syntyneitä). Toinen kertoi, kuinka kaikki naiset omia perheenjäseniä lukuunottamatta ovat "pelkkiä huoria nussimista varten", ja ainoa nainen, jota hän kunnioittaa on Tarja Halonen. Kuulemma heti, kun Niinistö tuli presidentiksi, kaikki hinnat räjähtivät kasvuun, mutta Halonen oli tosi hyvä tyyppi. Sitten vaunuun astui mies koira talutushihnassa. Em. somalipoika heti innostui paijaamaan koiraa, ja omistaja ihmetteli, että eiväthän muslimit saa koirista tykätä. Siihen somali vastasi, että koraani ja muut uskontokirjathan ovat vain satuja, ei niitä tarvitse ottaa vakavasti.

Mutta siis joo, periaatteessa.
5. Kannatatko tasa-arvoa myös siinä tapauksessa, että edistääksesi sitä sinun pitäisi luopua jostain?
Vastaan, että kyllä, mutta jos rehellisiä ollaan, en voi oikeastaan tietää. Minulle ei tule mieleen ainuttakaan esimerkkiä, jossa tasa-arvon edistäminen edellyttäisi minua luopumaan jostain.
6. Ovatko vähemmistöjen vainoaminen ja heikompiin kohdistuva väkivalta mielestäsi väärin riippumatta siitä, minkä uskonnon, elämänkatsomuksen tai yhdistyksen nimissä ne suoritetaan?
Ovat. Tosin toivoisin vähän suhteellisuudentajua. Ihan oikeastiko lainaamani kolumnisti on sitä mieltä, että homojen hirttäminen on täysin rinnastettavissa siihen, että homot eivät voi sanoa avioliittoaan avioliitoksi?
Bonuskysymys: Vastustatko sukupuolen perusteella määrättyä asevelvollisuutta?
No en. Siksi, koska suurin osa miehistä on asekelpoisia, kun taas suurin osa naisista ei ole, eikä ole mitään järkeä pistää tyttöjä tapattamaan itseään rintamalle ihan vain siksi, koska joku tantta on sitä mieltä, että tasa-arvo vaatii sitä. Yhtä lailla ei ole mitään järkeä nostaa käsiä pystyyn ja antautua suosiolla kenen tahansa hyökkääjän palloteltavaksi ihan vain siksi, että jos naisten ei tarvitse sotia, niin ei sitten miestenkään.
Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, saatat olla oikeasti tasa-arvon kannattaja.
Jos vastasit joihinkin kysymyksiin ei, saatat olla James Hirvisaari.
Hitto. Se oli niin lähellä.