torstai 28. toukokuuta 2015

Pakollinen viisupostaus

Tämän viikon olen periaatteessa ollut kovalla kiireellä tekemässä viimeisiä hienosäätöjä kandityöhön, koska viimeinen palautuspäivä oli määrätty toukokuun loppuun. Nyt tuli kuitenkin professorilta viesti, että koska hän ei ole muistanut aktiivisesti muistutella asiasta, ja hän kuitenkin pyörii koululla vielä kesälläkin, siirretäänkin palautus kesäkuun loppuun.

On se mukavaa olla humanisti. Emännällä vain lähtee verenpaine aina nousuun, kun puhun tiedekuntamme jutuista.

Mutta joo, nyt ehtii vähän bloggaamaankin. Vaikka Euroviisuista. Ihan vain periaatteesta, vaikka yhtään ei tekisi mieli, koska oli niin tylsät kisat tänä vuonna. Muutamia pikkuhuomioita nyt kuitenkin.

Viime vuonna oli kovasti meteliä siitä, että voittaja oli ihan paska, eikä sillä olisi ollut mitään asiaa millekään sijoitukselle, ellei esittäjänä olisi ollut parrakas nainen, jota kaikki seksuaalisesti poikkeavat äänestivät. Oma vastaukseni oli, että esitys oli hyvä, eikä vähemmistöjen mielistelyllä saaduilla äänillä ole ratkaisevaa merkitystä, vaan edelleen voittoon tarvitaan niin hyvä kappale, että siitä tykkäävät nekin, jotka eivät tykkää (seksuaali)vähemmistöistä. Toki etnisten vähemmistöjen levinneisyyden takia joillekin maille riittää vähemmän erinomainen biisi kuin muille, mutta se on eri juttu.

Nythän sitten viime vuoden voittajaa oltiinkin matkittu oikein urakalla. Transuja ei tainnut olla, ja homoiluakin oli vain yhdessä esityksessä (joka jäi siitä huolimatta sijalle 18), mutta lähes oopperaksi meneviä voimaballadeja oli n. kolmella neljäsosalla maista. Ovathan sellaiset ihan kivoja, jos niitä on muutama siellä täällä, mutta kun niitä on kymmenen putkeen, ei jaksa enää.

Suomen esitys oli ainoa, jossa oli vähänkään kovempaa rockia, ja ensimmäisen semifinaalin tulostenlaskun yhteydessä erehdyin hetkeksi luulemaan, että PKN pääsisi jatkoon keräämällä yksin kaikkien rockin ystävien äänet, mutta ilmeisesti rokkikansa ei viisuja seuraa.

Kyllähän sen tiesi etukäteen. Vaikka biisi olikin punkin kontekstissa kova veto, Euroviisujen kohderyhmää ovat aivan toisenlaisen musiikin fanit. Siellä halutaan kauneutta, säihkettä ja tarttuvia melodioita, eikä mitään örinää.

Nyt oli kolme esitystä, joita harkitsin äänestäväni. Ensin Englanti:


Mukava tuollainen 20-luvun tyylinen renkutus maustettuna nykyaikaisilla tietokonesoittimilla. Länsi-Euroopassa ja varsinkin Englannissa on yleistä kansanhuvia äänestää viisuihin tarkoituksella kaikkein noloin biisi, koska evvk. Idässä (+ Ruotsi) viisut otetaan vakavammin, ja se näkyy kyllä tuloksissa. Itse kyllä pidän tuollaisesta kevyemmästä. Toinen vaihtoehtoni oli Israel:


Ehkä olisin pitänyt tuosta vähemmän, ellei kontrasti siihen kaikkeen oopperameininkiin olisi ollut niin suuri, mutta aivan sama. Sitten vielä Australia:


Tuo pääsi viidenneksi. Arvelinkin aussien pääsevän kärkiviisikkoon sillä, että muut äänestävät uutta tulokasta vieraanvaraisuuttaan, mutta itse kappalekin ansaitsee huomiota. Lopulta äänestin sitten Englantia, joka (arvattavasti) jäi neljänneksi viimeiseksi viidellä pisteellä. Israel sentään pääsi yhdeksänneksi.

Ruotsin voittokappale oli ihan jees, ja Virollakin oli ihan kiva, vaikka sen sanoitukset olivatkin niin Suomi-iskelmää, että oikein nauratti.

Jos olisin ulkonäön perusteella äänestänyt, olisin äänestänyt Unkarin Boggieta:


Biisi vain oli sen verran tylsä, etten jaksa edes linkittää sitä tähän. Muutenkin sodanvastaiset laulut ovat aika päättömiä, koska ne tahot, jotka sodista päättävät, eivät protestilauluja kuuntele. Venäjän Polina Gagarina ei myöskään jäänyt kauas jälkeen:


Ja kun nyt tuli Venäjästä puhe, niin Eurooppa, mitä vattua? Kivanoloinen tyttö ja kiva kappale, ja pisteidenjaossa porukka buuaa niin että koko halli raikuu.

Suhtautumiseni Venäjään on tietysti samantyylinen kuin roomalaispoliitikko Cato vanhemman suhtautuminen Karthagoon, ja nykyään ymmärrettävistä syistä sama asenne on levinnyt laajemmaltikin Eurooppaan. Ei se kuitenkaan kenenkään yksittäisen laulajan vika ole. Jos ette halua äänestää Venäjää poliittisista syistä, niin älkää äänestäkö, mutta turha siitä on Polinalle räyhätä.

Eikä asia tullut edes yllätyksenä, vaan halliin oltiin asennettu vehkeet, joilla pahimpia mölyjä saatiin karsittua TV-lähetyksestä. Loppua kohti, kun Ruotsi kasvatti etumatkaansa, hurraukset olivat jo sitä luokkaa, että eivät ne kaikki mitenkään voineet niin suuria Ruotsi-faneja olla, että sen takia olisivat huutaneet, vaan ne iloitsivat siitä, että voittaja on kuka tahansa muu kuin Venäjä.

Sen verran noloa touhua, että itse parrakas nainenkin oli silminnähden sitä mieltä, että nyt jumalauta jotain rajaa tuolle pelleilylle.

Ei kai tässä sitten muuta. Alkaa näyttää siltä, että seksuaalivähemmistöt saavat viisut pian ihan virallisestikin haltuunsa, päätellen siitä, että vaikka esityksissä ei yhtä lukuunottamatta homoiltukaan, alkuesittelyvideossa homoiltiin, eikä lavalla nähty enää juuri lainkaan vähäpukeisia naisia, paria isoa kaula-aukkoa lukuunottamatta. Niinpä vastapainoksi laitetaan tähän loppuun vielä viime vuoden moraalinen voittaja, Puola:


lauantai 23. toukokuuta 2015

Kuohimatta jääneistä poliitikoista

Pari tekstiä sitten oli puhetta erinäisistä hakusanoista, joilla mm. naiset saattavat löytää tiensä tähän blogiin, ja tekstiä ryydittämään laitoin kuvia kyrvistä ja muista vehkeistä. Koska täällä Porstuassa otetaan tasa-arvokysymykset hyvin vakavasti, täytyy vastapainoksi tarjota sisältöä myös miespuolisille googlettajille. Tässä viehättävä assistenttini Ewa:


Tämä kuva on omistettu niille uteliaille, jotka ovat vastuussa seuraavista hakusanoista:


Eräskin tyytyväinen käyttäjä filosofoi seuraavasti:
- Tietysti sellaiset kohtuullisen kokoiset kiinnittävät enemmän huomiota kuin aivan pienet.
Tämä toikin mieleeni viimeisimmän poliittisen skandaalin. Politiikkahan on tunnetusti hankalaa. Pitää luoda työpaikkoja, ei saa leikata, talous pitää tasapainottaa, asioita pitää kieltää ja rajoittaa sekä uusia veroja pitää keksiä, ja teki niin tai näin, aina on joku vinkumassa, että nyt Suomi tuhoutuu väistämättä. Kaiken lisäksi pitää olla tarkkana, ettei koskaan vahingossakaan sano mitään sellaista, josta kukaan voisi sanoa, että noin ei olisi saanut sanoa.

Politiikka vaatii siis jatkuvaa keskittymistä, eikä sellaisesta tule yhtään mitään, jos aina on vain pimpit mielessä. Niinpä kansanedustajilta edellytetään joko aseksuaalisuutta tai kemiallista kastraatiota, ja ministerinpaikat ja muut sulttaanin lähimpien alaisten virat ovat avoinna vain eunukeille kuten Ottomaanien imperiumissa aikoinaan.

Seula ei kuitenkaan ole täysin ilmatiivis, ja joskus politiikkaan pääsee vahingossa miehiä, jotka tykkäävät naisista. Silloin seurauksena on seksiskandaali. Viimeisin tällainen tapaus on Persujen Toimi Kankaanniemi.

Ihan ensin täytyy mainita, että suomalaiset seksiskandaalit ovat aivan säälittävän noloja. Euroopan vanhoissa sivistysvaltioissa skandaali tulee esim. siitä, että joku satavuotias kääkkä pukee huoria keskitysleirivangeiksi ja antaa niille raippaa natsiunivormuun sonnustautuneena, tai sitten kansanedustaja löytyy kuolleena bordellista seksi&huumeorgioiden jälkeen. Hardcore meininki siis. Mutta entäs Suomessa? Täällä on skandaali, kun mainitsee sukupuoliyhdynnän jonkun eukon Facebook-seinällä.

Toimi on kuitenkin toiminut kuten näissä kohuissa tapana on, eli pyydellyt anteeksi melkein kuin olisi murhasta syytettynä. Olisi kiva kerrankin kuulla jonkun vastaavan seksisyytöksiin, että "niin, ja mitä sitten?" Eihän se skandaali sillä loppuisi, mutta ainakin arvokkuus säilyisi. Olisi myös hauska seurata eräiden tiettyjen kolumnistien aivokramppeja siitä, etteivät he osaa käsitellä tilannetta, jossa joku mies ei suostukaan tuntemaan julkista häpeää mieheydestään.


Mutta joo, tarkemmin ajatellen eihän tässä kohussa olekaan välttämättä kyse siitä, että Toimi vonkasi seksiä, vaan siitä, että aina tähän asti hän on vahvasti ajanut perinteisiä perhearvoja, joihin eivät kuulu mm. hyvänmakuinen alkoholi, prostituutio, homoilu eikä avioliiton ulkopuolinen seksikään, ja aika mulkku jätkä pitää olla, että sikailee jossain haaremissa samalla, kun pyrkii kieltämään vastaavat huvittelut muilta.

Sama juttu oli Ilkka Kanervankin tapauksessa. Eihän ongelma ollut siinä, että hän lähetteli seksiviestejä, vaan siinä, että hän lähetteli niitä nimenomaan Tuksulle. Ulkoministeriltä olisi pitänyt voida odottaa edes perustason arvostelukykyä ja laatukriteereitä, ja jos hän erehtyi Tuksun kaltaisiin naisiin, kuka tietää, vaikka hän olisi seuraavana päivänä ryhtynyt ajamaan Suomen liittämistä Venäjään sillä perusteella, että Venäjä tarjoaa 50 %:n alennusta liittymismaksusta, jos toimii heti.

Oma teoriani on, että Ile on kaappihomo, joka yrittää pitää yllä naistenmiehen mainetta suojautuakseen epäilyiltä. Koska hän ei itse tiedä, millainen nainen on kaunis, hän joutuu arvailemaan sen perusteella, mitä on muilta miehiltä kuullut. Tunnettu stereotypia on, että miehet pitävät isotissisistä blondeista, ja kukapa tuohon määritelmään paremmin sopisikaan? Vaikka nättejä naisia yleensä tuolla periaatteella mukaan tarttuisikin, ei se joka kerta voi mennä nappiin.

Älä stressaa, Ile. Ole rohkeasti oma itsesi. Ei siitä nykyään enää kukaan välitä, paitsi ehkä Toimi, mutta se on Toimin ongelma, ei sinun.

Toimia en epäile homoksi, vaikka mediassa ei ollakaan vielä raportoitu, minkä näköisiä leidejä hän on vokotellut. Hän on vain vanhoillisuskovainen, joka on törmännyt ns. kognitiiviseen dissonanssiin, eli hän on havainnut, ettei hänen puritaaninen maailmankuvansa sovikaan yhteen hänen jalkovälinsä kanssa. Kauanpa siihen menikin, kun äijällä on jo ikää 65 vuotta.

Oleellista onkin nyt, millaiset johtopäätökset hän asiasta vetää. Jos hän päättää, ettei se taivasperusteinen kieltopolitiikka olekaan enää niin oleellista, toivotan hänelle vilpittömästi onnea eduskunnassa ja ehkä hallituksessakin. Jos taas hän toteaa vain, että tehkää niin kuin minä sanon eikä niin kuin minä teen, tai että kerran saa rellestää, mutta kun kerta on käytetty, se on sitten siinä ja sitten palataan vanhalle linjalle, ei minua haittaisi yhtään, vaikka hänet naurettaisiinkin hallitusneuvotteluista pihalle.

Tai no, enhän minä tiedä, vaikka hän olisikin ihan hyvä tyyppi ja Iltalehti vain haluaisi antaa hänen politiikastaan puolueellisen kuvan omien tarkoitusperiensä vuoksi. Ei olisi uutta sekään. Oli miten oli, koska tällä viikolla punk-musiikki on ollut in, laitetaan loppuun teemaan sopivaa punkkia:


tiistai 19. toukokuuta 2015

Pekka lukee lehteä 17: Asiatonta provosointia

Mukava päivä tänään. Lämpötila nousi vihdoin 17 asteeseen, ja taivas on pilvetön, joten oli kevään ensimmäinen auringonottopäivä. Euroviisutkin alkavat illalla. Tänä vuonna minulla ei (vielä) ole suosikkia, koska en ole Suomen esitystä lukuunottamatta nähnyt yhtään kappaletta etukäteen. En kyllä usko Suomen menestykseen, koska vaikka varmasti joitain erilaisuuskiintiöääniä saammekin, ei kappale itse ole sellainen, että eurooppalaisten enemmistö saisi siitä irti suuria tunne-elämyksiä.

Ai niin, aivan unohdinkin edellisestä kirjoituksestani vielä yhden oleellisen hakutermin. Sitä se väsymys teettää. Varmaan niitä olisi vielä lisääkin, mutta olkoon. Tässä kuitenkin vielä isot pallit:


No niin, sitten asiaan. Minusta on jo pitkän aikaa tuntunut, että blogini on hiljalleen valunut tyylilajiltaan salonkikelpoiseksi, pohdiskelevaksi, perustelevaksi ja ehkä jopa eriäviä mielipiteitä suvaitsevaksi. Eihän sellainen peli vetele. Niinpä ajattelin pitkästä aikaa käydä läpi bongaamiani pikku-uutisia ja vain huudella joitain totuuksia tai muuta yhtä typerää. Katsotaanpas:

1. HS: Vasemmistoliitto sai eduskunnassa jättipotin

Vaalit menivät suunnilleen niin hyvin kuin realistisesti oli mahdollista, ja hallitustunnustelut jatkuivat samalla linjalla. Politiikassa ei kuitenkaan voi saada kaikkea, mitä haluaa, ja ikävämpiäkin asioita tapahtui.

Eduskunnassa on ilmeisesti joitain "valiokuntia", jotka käyvät läpi omien erityisalojensa lakialoitteita. Yksi niistä on perustuslakivaliokunta, jonka...
...tehtävänä on valmistella perustuslakia sekä muuta perustuslain kanssa läheisessä asiayhteydessä olevaa lainsäädäntöä. Perustuslakivaliokunta antaa lausunnon perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettävistä lakiesityksistä ja arvioi käsiteltäväkseen lähetettävien lakiesitysten perustuslainmukaisuutta ja sitä, miten ne suhtautuvat Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin ihmioikeussopimuksiin.
Lisäksi:
Myös kansalaisuus-, kieli- ja puoluelainsäädäntö kuuluu perustuslakivaliokunnalle.
Nyt pääsi käymään niin, että tuon jengin puheenjohtajaksi pantiin Vasemmistoliiton Annika Lapintie. Hänethän muistetaan lausahduksestaan, että jos kaikki yhdeksän Itämeren rantavaltiota vähentäisivät päästöjään 4 %, Itämeren kokonaiskuormitus laskisi 36 %:lla.

Sitäkin paremmin hänet muistetaan halustaan tiukentaa aselakeja. Jo vuonna 2000 hän tiesi, että netistä kuka tahansa voi tilata luottokortilla itselleen mitä pyssyjä huvittaa, ja että varsinkin "itseladattavat kertatulikonepistoolit" ovat kamalia.


Itsellänihän ei ole aseita, eikä suurempaa tarkoitusta hankkiakaan. Ei minulla ole aikaa eikä rahaa sellaiseen harrastukseen. No, on meillä vanhempieni luona tehokas itäsaksalainen ilmakivääri, jolla silloin tällöin kotona käydessäni ammuskelen harakoita ainoastaan virallisen standardin mukaisia maalitauluja. En silti yhtään tykkää tyypeistä, jotka haluavat kieltää aseet, vaikka tietävät aseista (ja matematiikasta) vähemmän kuin minä tiesin jo yläasteella toimintaelokuvien pohjalta.

Enkä varsinkaan halua, että sellaisia tyyppejä päästetään lähellekään mitään perustuslakiin liittyvää.

No, tämä vastaus oli vielä melko analyyttinen ja asiallinen, joten pistetäänpäs seuraavaksi vanhaa kunnon rasismia:

2. Metro: Muhammed-kuvat pois Maailma kylässä -festivaaleilta – näyttelyn järjestäjät pitävät ennakkosensuurina

Kas kummaa, että sananvapaus tarkoittaa jälleen vapautta olla sanomatta. No, edellisestä kiintiömuhammedistani onkin jo aikaa.


Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu, että uskontoa ei oteta kovin vakavasti, tai jos otetaankin, ainakaan sen takia ei käydä muiden ihmisten kimppuun. Muslimien on ymmärrettävä ja sisäistettävä tämä, ennen kuin heidän voidaan väittää olevan integroituneita Eurooppaan, eikä se onnistu siten, että terrorismin pelossa muslimien uskonnollisia tunteita kohdellaan hellävaraisemmin kuin kristittyjen vastaavia.

Toisin kuin näissä yhteyksissä sensuurin kannattajat tapaavat perustella, pilakuvat eivät aiheuta väkivaltaa. Väkivaltaa aiheuttavat pilakuvista kilahtavat sekopäät, eivätkä he muutu yhtään vähemmän kilahdusherkiksi sillä, että heitä mielistellään. Sanotaan, että sensuroimalla saataisiin vältettyä väkivaltaa, mutta ei se niin mene. Sillä vain siirretään väkivalta johonkin toiseen tapaukseen.

Sitten sukupuolivanhoillisuutta. Mistä tietää, että toimittaja on moderni feministi?

3. IS: Poliisi 15-vuotiaan surmasta: Tytöillä saattoi olla yhteinen ihastus

Seinäjoella teinityttö tappoi toisen, ilmeisesti mustasukkaisuuden takia. Tragediasta itsestään minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta pieni yksityiskohta artikkelissa pisti silmään.
Keskiviikkona poliisi kertoi Ilta-Sanomille, että tytöt olivat mahdollisesti olleet kiinnostuneita samasta henkilöstä. MTV Uutisten verkkosivujen mukaan kyseinen kiinnostuksen kohde on ollut poika.
Eihän sitä enää nykyään sovi olettaa, että teinitytöt ihastuisivat lähtökohtaisesti poikiin.

Sitten turpaan:

4. HU: Äiti löi poikaa vitsalla pyllylle – tuomittiin pahoinpitelystä ja yli 600 euron korvauksiin
Vitsalla kerran poikaansa paljaalle pyllylle näpäyttänyt äiti on tuomittu Vantaan käräjäoikeudessa pahoinpitelystä. Poika oli tekohetkellä 10-vuotias.
Vantaan käräjäoikeus tuomitsi äidin 20 päiväsakkoon eli maksamaan 620 euroa sekä maksamaan pojalle kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta 50 euroa.
Voikohan itsestään tehdä taannehtivan lastensuojeluilmoituksen? Jos yhdestä läpsäisystä, joka uhrinkin mielestä lähinnä kutitti, pääsee maksamaan sakkoja ja vahingonkorvauksia, minun isäni varmaan karkoitettaisiin Somaliaan. Hän toki vastaisi moiseen syytökseen vain, että "mitä sinä poika valitat, minulla ei edes kasvanut perseessä nahkaa ennen kuin lähdin armeijaan."


Ymmärrän kyllä, että lasten pahoinpitely on kiellettyä, mutta näin tiukalla laintulkinnalla saadaan aikaan vain otollinen kasvupohja pikkupsykopaateille, joilla on omasta mielestään pelkkiä oikeuksia, jotka hyppivät jatkuvasti viisaampiensa silmille, ja joiden mielestä väkivalta on Hollywood-viihdettä.

Toinen vaihtoehto on, että lapsista kasvaa idealisteja, joiden mielestä väkivalta on aina ja kaikissa tilanteissa määritelmällisesti ehdottoman kiellettyä ja kaikista konflikteista selviää kyllä puhumalla, ja joilla voi sen vuoksi olla vaikeuksia käsitellä tilanteita, joissa käy ilmi, että siitä, ettei heitä saa vetää turpaan, ei seuraakaan sitä, ettei heitä voi vetää turpaan.

Kumpikaan tilanne ei ole hyväksi.

Lisävinkkinä vielä sellainen, että kannattaa aina pitää muutaman käsivarren mitan verran etäisyyttä sellaisiin tyyppeihin, jotka painokkaasti julistavat vihaavansa ja inhoavansa väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Oman kokemukseni mukaan juuri heillä on suurin riski kilahtaa mitättömistä syistä ja hakata vieressä seisovat sairaalaan.

Sitten ajattelin kannustaa terveisiin elämäntapoihin, mikä nykymaailmassa ei ole suotavaa, koska se aiheuttaa pahan mielen niille, joita terveet elämäntavat eivät kiinnosta:

5. Nyt: Päivän trendi: Sopivasti löysä "iskävartalo" on uusi ihailun kohde

Se on jo vanha juttu, että naisten kauneusihannetta pitää väkisin muuttaa pulleampaan suuntaan, jotta useammat naiset voisivat olla kauniita vähemmällä vaivalla, mutta nyt näköjään trendi on levinnyt miehiinkin. Erona on se, että naisten tapauksessa naiset itse vaativat kauneuskäsityksen muuttamista, kun taas miesten tapauksessa jälleen naiset ovat asiassa aktiivisia, koska:
Alkuperäisen kirjoittajan mukaan tällainen vartalo "ei pelota" (koska siihen ei tarvitse verrata itseään) ja myös ateriat ovat maukkaampia, kun proteiineja ei tarvitse vahdata– ja seurustellessa "tietää, mille hän tulevaisuudessa näyttää".
Eli kun mies on löysäkroppainen, voi itsekin paremmalla omallatunnolla lihoa. Ja kaikkihan kuitenkin ennen pitkää lihovat, joten mitä sitä turhan päiten viivyttämäänkään. Jääkaapeistakin voisi luopua, koska kyllähän ruoka pilaantuu niissäkin. Sinänsä ihan inhimillisesti ymmärrettävä näkemys, joten en viitsi moittia. Vähemmän ymmärrettävä on joidenkin miesten reaktio:
miehet ilmoittivat hävenneensä hieman löysää vartaloaan, mutta uskaltautuivat kirjoituksen jälkeen puhumaan asiasta.
Jos hävettää, menkää salille, niin ei tarvitse enää hävetä. Jos tällaisia "kaikki ovat kauniita"-muotivirtauksia järjestettäisiin vaikka rumasta naamasta tai jostain muusta vastaavasta, mille ei itse voi mitään, en vastustaisi, mutta kun kyse on asiasta, joka on jokaisen omissa käsissä, kyse on pelkästä valittamisen legitimoinnista.


Suututetaan lopuksi vielä vähän ulkomaitakin:

6. HS: Kahden naisen teloitus Saudi-Arabiassa raivostutti Indonesian – ei enää kotiapulaisia Lähi-itään

Taannoin indot teloittivat pari länsimaalaista ankarasta vastustuksesta huolimatta. Nyt osat ovat yllättäen vaihtuneet, ja siitähän riemu on revennyt.

On mielipiteenä täysin hyväksyttävä, että yhteiskunta pysyy sivistyneenä vain kovalla kurilla ja että pahimmista häiriköistä pitää hankkiutua eroon vaikka sitten tappamalla. Myös se on täysin legitiimi mielipide, että kuolemantuomio on pelkkää barbariaa, josta jokaisen itseään sivistyneeksi väittävän kansan pitäisi pikimmiten kasvaa pois.

Sellainen taas ei ole mikään loogisesti koherentti ajatus, että me kyllä saamme teloittaa muita, mutta muut eivät saa teloittaa meitä.

Koittakaa nyt päättää.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Iso kyrpä

No niin, kävin sitten terveystarkastuksessa, kuten viimeksi mainitsin. Verta laskettiin ja istuttiin kopissa kuuntelemassa vaimeita piippauksia. Kaikki oli niin kuin olisin osannut itsekin etukäteen kertoa, eli joko hyvin tai erinomaisesti. Emäntää kovasti nauratti, kun kerroin lääkärin luulleen, että minulla on varmaan oikein terveelliset elämäntavat.

Painoindeksi oli normaalin ylärajoilla, eli 24,6 (max 25), mutta rasvaprosentista ei ollut puhetta. Katsoinkin sen tässä jollain nettilaskurilla, ja kauhukseni huomasin sen olevan aivan jumalaton, eli yli 18 %. (Tai sitten minulla on suhteettoman ohut kaula, mikä vääristää laskelmia.) Pitää kuitenkin ruveta syömään kevyemmin.

Kolesteroli oli 3,2 (max 5,0), josta hyvää oli 1,6 ja huonoa 1,5. Hemoglobiini 147 (suositus 134-167). Kaikki muutkin näyttävät olevan suositusrajojen sisällä, joskin erytrosyytit ovat lähellä alarajaa. Pitää varmaan ruveta syömään enemmän punaista lihaa, tai jotain. Punainen lihahan on kaikkein terveellisintä ravintoa ihmiselle, koska ihminen itsekin on tehty punaisesta lihasta ja siten siinä on kaikki, mitä ihminen ruuasta tarvitsee.

Pienenä muistaakseni pelkäsin neuloja niin, ettei minusta saatu verikoetta muuten kuin lupaamalla, että saan sitten kokeen jälkeen katsoa verinäytteitä mikroskoopilla. Nykyään kuitenkin verikokeet ovat mielestäni hauskoja. Kerran eräs nuori hoitajatar ihmetteli, eikö minun tee ollenkaan pahaa, kun kaula pitkänä katselin vereni pulppuamista koeputkeen, ja vastasin, ettei ollenkaan, vaan että se on mielestäni vain jännää. Hoitajatar oikein innostui siitä ja alkoi puhumaan siitä, kuinka veri on mahtavaa ainetta, kun siitä näkee kaiken, mitä ihmisessä on. Ihana tyttö. Olisin pyytänyt treffeille, ellen olisi jo ollut varattu.

Kuulokin oli täpärästi ykköstasoa. Näkö katsotaan sitten myöhemmin erikseen, mutta tuskin siinäkään mitään kummempaa on. Esimerkiksi, pystyn bongaamaan vihreän perhosentoukan pajupuskasta liikkuvasta autosta tummennetun lasin takaa, mikä kyky on isääni muutaman kerran ihmetyttänyt.

Vähän meni tajunnanvirraksi tämäkin teksti, mutta menköön. Ai niin, tuo otsikko. Sillä ei ole mitään tekemistä terveystarkastukseni kanssa. Edellisessä tekstissäni vain tuli muiden blogistien kanssa puheeksi se, kuinka tietyntyyppiset avainsanat houkuttelevat valtavasti kävijöitä, ja ajattelin ihan vain kokeilla, millainen vaikutus tuolla on.

Mutta ettei kukaan syyttäisi minua valheellisesta markkinoinnista, täytyy minun antaa lukijoilleni sitä, mitä he haluavat. Siispä kuva isosta kyrvästä, olkaa hyvä:


Sana "kyrpä" on alun perin tarkoittanut aukealla paikalla yksikseen kasvavaa isoa puuta, joskus myös sivulle sojottavaa oksaa tai pahkaa. Tuosta wikiartikkelista näemme myös, että kulli ja mulkku ovat "erilaisia ulos työntyvän ruumiinpullistuman aiheuttavia sairauksia". En nyt laita tähän mitään tyräkuvia, mutta tiedämme, että mulkku voi olla myös epämiellyttävä ihminen, joten tässä kuva isosta mulkusta:


Tiina ei varmaan kyllä arvosta termivalintaani, vaikka itse asiasisällöstä ei olisikaan eri mieltä. Tästä tuli mieleeni vielä iso jorma:


En itse asiassa tiedä, kuinka iso mies Kalskeen Jorma on, mutta en näin suoralta kädeltä muista montaa julkkis-Jormaa, joten se on joko hän tai Uotinen. Kalske sopii tähän tekstiin paremmin, koska hänellä oli merkittävä rooli Halla-ahon jumalanpilkkatuomiossa ja siten hän mahtuu myös iso mulkku -kategoriaan, kun taas Uotinen vaikuttaa leppoisalta tyypiltä.

Mitäs näitä muita saman kategorian asioita olikaan? No iso muna nyt ainakin:


Norsulinnut olivat 1600-luvulla sukupuuttoon kuollut Madagaskarilla elänyt, strutseille sukua ollut heimo, johon kuuluivat suurimmat koskaan eläneet lintulajit. Niillä loogisesti oli myös maailman suurimmat munat. Ne saattoivat painaa jopa 12 kg, kun nykyään elävien strutsien munat jäävät puoleentoista kiloon.

Sitten on iso vehje:


Tuo saksalainen hiilikaivuri on isoin vehje, jonka tiedän. Se on 96 metriä korkea ja 225 metriä pitkä, ja painaa 14 200 tonnia. Sillä voi louhia 240 000 kuutiometriä maa-ainesta päivässä.

Heijari tarkoittaa ilmeisesti montaakin asiaa kontekstista riippuen, mutta itselleni tulee ensimmäisenä mieleen pudotusvasara sekä sellaista hyödyntävä kairavaunu:


Vaikka nuorempana vietin paljonkin aikaa kairaushommissa, en koskaan operoinut heijarikairaa, vaan työskentelin pääasiassa käsikäyttöisellä painokairalla (ei kikatella siellä takarivissä). Välillä on kyllä niitä hommia ikävä, koska vajaat satakiloisten kairavehkeiden riuhtominen ympäri metsiä on pelkkää kevyttä ja rauhallista ulkoilmareippailua ja työssänukkumista verrattuna asiakkaiden palvelemiseen.

Sitten tietysti iso kalu:


Tai jos tarkempia halutaan olla, meisseli. Olen varoittanut tästä ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti:


Elikkä muistakaa, lapset, että meisseliä ei saa asettaa penikseen.

Sitten on vielä iso mela:


Eihän tämä enää liity aiheeseen, mutta ei se näin kolmelta aamuyöstä enää niin tarkkaa ole. Väsyttää, pitäisi mennä nukkumaan. Tuo on airokala. Airokalojen heimoon kuuluu neljä lämpimien merialueiden syvänteissä elävää lajia, joista suurimmat voivat kasvaa reilusti yli kymmenmetrisiksi ja ovat siten maailman pisimpiä luukaloja.

Entäs iso lisko? Thaimaassa varaaneista ei oikein tykätä, koska tuollaisen kömpiminen taloon tuo perimätiedon mukaan huonoa onnea, ja siksi thain kielessä varaania tarkoittava sana "hia" vastaa suunnilleen suomen sanaa "vittu". Voidaan käyttää myös haukkumasanana ihmisestä.


No joo, alkaa mennä vähän kaukaahaetuksi. Eiköhän tämä jo riitä tältä erää. Lerssi on kylä Ilomantsissa, mutta kuvat saatte etsiä itse.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Toinen vuosikatsaus

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Onneksi olkoon vielä omalleni ja kaikille muillekin äideille täältäkin.

Kävimme emännän vanhempien kanssa keskustassa Presto-nimisessä italialaistyyppisessä ravintolassa juhlimassa, ja söin karitsan sisäseläkettä neitsytkastikkeessa. Oli oikein hyvää, vaikka annos olikin aika pieni - onneksi alkuruoka oli sentään vastaavasti sen verran tukeva, ettei varsinaista nälkää jäänyt. En tiedä, mitä on neitsytkastike, mutta varmaan se on jonkinlainen olutkastikkeen vastakohta.

Samana päivänä blogilleni tuli kaksi vuotta ikää täyteen.

Jee!

Viime vuonna merkitsin muistiin senhetkiset kävijätilastot, joten vertailun vuoksi tehdään nyt sama taas. Tätä kirjoittaessa käyntejä on 86 955, joten vuoden aikana kasvua on tapahtunut 52 582:n käynnin eli 153 %:n verran. Päivässä käyntejä tulee sellaiset 100-350, riippuen siitä, kauanko edellisen tekstin julkaisusta on.

Kyllä se siitä. Tällaista näyttää:

Jostain syystä Blogger unohtaa tekstien lukukertoja tilastonäkymässä, mistä syystä alavasemmalla näkyvien tekstien lukukerroissa pitäisi oikeasti olla 100-400 katselua lisää.

Suurimmat kiitokset levikistäni kuuluvat, kuten kuvasta näkyy, edelleen blogistikollegalleni Yrjöperskeleelle, ja toki merkittävästi vaikuttaneille Jaska Brownille ja Kumitontulle. Lämpimät kiitokseni myös Korppi on oikeudelle, Tom Kärnälle, Ironmistressille ja Mariannelle, joiden blogeista täällä säännöllisesti vieraillaan, sekä tietysti niille tuntemattomille, jotka tuotoksiani silloin tällöin jakavat Facebookissa ja muilla sekalaisilla keskustelualustoilla.

Kuten yo. kuvasta näemme, menneenä vuonna ei tullut yhtään sellaista hittikirjoitusta, jolla olisi päässyt viiden kärkeen. Toisaalta, ei vielä voi tietää; joskus nämä löytävät yleisönsä vasta pitkän ajan päästä. Maaliskuussa kirjoittamani Perseestä isänmaallisesti, jossa käsittelin Tom of Finland -postimerkkejä, nousi vasta loppuvuodesta 912 lukukertaan, koska siinä mainittiin Googlenkäyttäjien suosima sana iltatyttö.

Yleensä kirja-arvosteluni jäävät n. sataan lukuun, ja muut tekstit saavat huomiota 250-350 kerran edestä. Tänä vuonna yli 500:n pääsivät tekstit Pelkään (579), jossa vastasin Palefacen käsitykseen siitä, että rasismi johtuu vain erilaisuuden pelosta; Kouluessee suomalaisista (542), jossa ironisesti kävin läpi Suomen alueellisia eroja; sekä Pekka-sedän kirje anarkisteille (523), jossa yritin puhua paikkoja hajottaville partisaanilarppaajille järkeä.

Vähän musiikkia tähän väliin tapauksen kunniaksi:


Kun luin tuota viimevuotista tekstiä, mieleeni palautui silloin mainitsemani uutinen siitä, että Tarja Filatovin (sdp) mielestä miehet, ja varsinkin pienituloiset sellaiset, pitäisi lain voimin pakottaa lääkärintarkastuksiin säännöllisesti, kun eivät ne itse tajua mennä. No, nyt on sitten huomenna lääkärintarkastus. Pomo meni ja käräytti minut työterveyshoitajalle siitä, etten ole käynyt vuoden 2008 jälkeen, ja hetihän sieltä soitettiin että tuletko nyt vai heti.

Hammaslääkärissä kävinkin viime viikolla, vaikka edellisestä käynnistä oli vasta korkeintaan vähän päälle 10 vuotta. Aivan turha käynti sekin, kun ei mitään vikaa ollut. Kai noilla lääkäreillä olisi parempaakin tekemistä, kuin kertoa terveille ihmisille näiden olevan terveitä.

Lopuksi, ettei vuosikatsaukseni jäisi tänäkään vuonna täysin sisällöttömäksi, täytyy laittaa loppuun vähäpukeisia naisia:

Porstuan markkinointipäällikkö Candice avaamassa omaa henkilökunnan vuosibonuspakettiaan.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Flirttailua ja seksuaalista häirintää

Usein sanotaan, että flirttailun ja seksuaalisen häirinnän ero on ainoastaan flirttailijan viehättävyydessä. Tai en tiedä, sanovatko muut, mutta itse ainakin sanon. Naiset kyllä tietävät, mistä puhun, mutta silloin tällöin myös me miehet pääsemme ekskursioille naisten ihmeelliseen maailmaan, halusimme tai emme.

Sattuipa taannoin niin, että asiakkaakseni eksyi eräs naisihminen, joka oli saattanut olla ihan vetävän näköinen vielä 90-luvun alkupuolella. En nyt voi enkä halua laittaa kuvaa, mutta Porstuan henkilöstöpäällikkö Katarina saa kunnian antaa täysin vastakohtaisen esimerkin, jonka kautta lukija voi muodostaa oman näkemyksensä:


Silläkin uhalla, että perheen pienimmät järkyttyvät ja ryhtyvät kokeilemaan erilaisilla heteroseksuaalisuuden korvaavilla muodikkaammilla vaihtoehdoilla, julkaisen alla lyhyen sananvaihtomme:

Kurppa: Haista vattu.

Minä: Älä vattuile mulle.

Kurppa: Haluatko haistaa? Saat kyllä, suklaasilmä.

Feministinen vakiovastaus miehille tässä tilanteessa on, että pitäisi vain olla iloinen ja ylpeä kaikesta saamastaan huomiosta. Jostain syystä sama ei kuitenkaan päde silloin, kun irstaat rupsahtaneet äijät kertovat tyttäriensä ikäisille likoille yksityiskohtaisesti, millaista huomiota he haluaisivat näiden sukuelimille tarjota.

Yleensä tässä vaiheessa blogistin pitäisi ihmetellä, että mitä nuo itsestään luulevat, ja ottaa tiukasti kantaa sen puolesta, että ihmisten sopii pysyä vain kiltisti omissa kategorioissaan ja jahdata vain yhtä rumaa porukkaa kuin itsekin ovat. Asiaa pidemmälle mietittyäni tajusin kuitenkin, että eihän se niin mene.

Vanhat ovat viisaita. Tai tarkemmin sanottuna, vanha kansa tietää useita (yleensä muilta kuultuja) viisauksia. Esimerkiksi:

1) Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka antaa,

2) Luuk. 11:9,

3) Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Teinipojat eivät uskalla pyytää tyttöjä ulos, koska he pelkäävät, mitä tapahtuu, jos tyttö kieltäytyykin. Kolmannelle vuosikymmenelle päästyään he alkavat hiljalleen tajuta, ettei siitä tapahdu mitään. Koska heidät on kuitenkin kasvatettu kohteliaiksi ja huomaavaisiksi, he eivät halua aiheuttaa turhaa vaivaa ja ärtymystä itselleen ja muille lähestymällä naisia, joita eivät realistisesti usko saavansa. Niinpä he tekevät arvion omasta viehätysvoimastaan ja tekevät ehdotuksia vain sille hyvin pienelle naisvalikoimalle, joka jää liian rumien ja liian kauniiden väliin.

(Ennen kuin joku kaunis nainen tulee kommenteissa kertomaan, että kyllä häntä yrittävät rumat nuoretkin miehet pokata, mainittakoon, että oman viehätysvoiman arviointi ei läheskään aina mene oikein, kummallakaan sukupuolella. Tai sitten he vain ovat henkisesti kypsiä ja ovat jo tajunneet saman, mitä tässä tekstissä kerron.)

Nuoret naisethan eivät lähesty miehiä muutenkaan, koska miehet lähestyvät heitä ihan tarpeeksi, ja muutenkin aloitteen tekeminen on "miehen velvollisuus".

Vanhemmiten aletaan ymmärtää, että jos flirttailu herättää kohteessaan kiusaantuneisuutta, ärtymystä, oksennusrefleksejä, painajaisia tms., se on ihan hänen oma ongelmansa, eikä flirttailijan tarvitse ottaa siitä vastuuta. Naiset ymmärtävät lisäksi, ettei näissä asioissa ole mitään "miesten velvollisuuksia", vaan jokaisella on yhtäläinen oikeus "pursuit of happinessiin", kuten jenkkien perustuslaissa sanotaan.

Kyllähän he tajuavat, että todennäköisyys onnistumiseen on samaa luokkaa kuin lotossa, mutta onhan yhdelläkin lottorivillä tilastollisesti paremmat voitonmahdollisuudet kuin sillä, ettei pelaa ollenkaan. Itse asiassa se on vain vapauttavaa. Nuoret joutuvat stressaamaan kovasti miettiessään, mikä olisi tehokkain keskustelunavaus, ja miten hoidetaan kohtaaminen loppuun asti niin, ettei missään vaiheessa lipsahdeta vaikuttamaan idiootilta. Vanhat käävät voivat huoletta puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kun he tietävät, ettei lopputulos voi kuitenkaan enää sen huonommaksi mennä.


Mikäs sitten on loppupäätelmä? En nyt halua kannustaa poikia lähtemään kosioretkilleen järjestelmällisesti kauneimmasta aloittaen, koska sellainen tekisi nättien naisten elämästä sietämätöntä. Toisaalta en halua kovin kovasti moittia rupsahtaneempaa sukupolvea epätoivoisista yrityksistään, koska kaikesta huolimatta ne ovat inhimillisesti ja loogisesti täysin perusteltuja.

No joo, tehkää itse omat loppupäätelmänne. Minä vain kerron, kuinka asiat ovat.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kirja-arvostelu: Hugh Howey - Sand

Talvella luin Hugh Howeyn huippusuositun Siilo-kirjan, joka muutamista pienistä epärealistisuudellaan häiritsevistä yksityiskohdistaan huolimatta oli oikein koukuttava ja omaperäinen. Niinpä nappasin tämän kirjakaupasta heti nähtyäni sen, koska en muistanut, mikä Siilon jatko-osa oli nimeltään, ja ajattelin, että se olisi saattanut olla tämä. Ei ollut, mutta ei se mitään.


Eletään määrittelemättömän kaukaista tulevaisuutta Coloradossa. Vanhat kaupungit ovat peittyneet satojen metrien paksuiseen hiekkakerrokseen, eikä sivilisaatiosta ole jäljellä kuin pari muutaman tuhannen asukkaan hökkelikylää aavikolla. Ainoa asia, mikä tekee yhteiskunnan toiminnan mahdolliseksi näissä olosuhteissa, on sukelluspuvut, jotka saavat värinällään hiekan virtaamaan nestemäisesti ja mahdollistavat sukeltamisen vanhoihin kaupunkeihin käyttötavaroiden hakemiseksi.

Päähenkilöinä on enemmän tai vähemmän sukeltamisesta innostuneet kolme veljestä ja heidän isosiskonsa, jotka ovat etääntyneet toisistaan sen jälkeen, kun heidän isänsä lähti itään katsomaan, mitä aavikon takaa löytyy, ja jäi sille tielleen. Jokainen viettää arkensa murehtien ihmissuhdekuvioitaan ja/tai päivittäistä elantoaan, kuten tapana on.

Aavikkobandiitit palkkaavat heistä yhden etsimään hiekan alta myyttisen suurkaupungin rauniot. Vastoin odotuksia hän onnistuu, mutta kuten bandiiteilta sopii odottaa, eivät ne mitään palkkaa maksa, vaan hän saa olla tyytyväinen, että onnistuu pakenemaan hengissä.

Kaupungin löytyminen pistää eloa yhteisöön, kun kaikki kynnelle kykenevät lähtevät hortoilemaan aavikolle aarteenmetsästykseen. Asia on tietysti vain bandiittien harhautus, jonka avulla he pistävät toimeen suunnitelmansa koko yhteisön joukkomurhaamiseksi. Samalla selviää, mitä sisarusten isä aavikon takaa löysi.

Kirjan idea on oikein omaperäinen ja jännä, joskin siitä kehitetty juoni on melko yksinkertainen. Tämä tuntuukin enemmänkin naistenkirjalta, jos tällainen seksistinen ilmaus sallitaan; pääpaino on henkilöiden välisissä suhteissa, ja juoni menee suoraviivaisesti siinä sivussa. Jopa loppuratkaisu on muotoa "ja sitten ne menivät sinne ja hoitivat hommansa".

Teknisesti Howey on kyllä erinomainen kirjoittaja, mutta scifin ja yhteiskunnan kuvaamisen kannalta tässä on jopa häiritsevämpiä uskottavuusongelmia kuin Siilossa. Voin sietää ajatuksen puvusta, jolla voi sukeltaa hiekassa, mutta esimerkiksi se, että mistä ne saavat ruokaa, jos kaikkialla on pelkkää hiekkaa eikä koskaan sada? Tai mistä on tullut niin paljon hiekkaa, että satojen tai korkeintaan tuhansien vuosien aikana sitä kertyy kilometrin kerros? Jotain vähän yritetään selittää, mutta aika kevyeksi jää.

Neljä pistettä viidestä. Plussaa jännästä ideasta ja taitavasta kirjoittamisesta, miinusta epäuskottavasta miljööstä ja yksinkertaisesta juonesta. Sen verran täytyy juonta kuitenkin puolustaa, että tällaisenaankin sivuja oli jo 368. Jos kirjoittaja olisi oikeasti panostanut siihen, mitä aavikon takana tapahtui, kirja olisi paisunut niin, että asia olisi ollutkin parempi erottaa jatko-osaksi. Jos myöhemmin ilmenee, että tälle tulee jatkoa, arvosana nousee automaattisesti 4,5:een.