torstai 27. kesäkuuta 2013

Kirja-arvostelu: Dmitri Gluhovski - Metro 2033

Kuten mainitsin aikaisemmin, otin juhannuksena mökille luettavakseni tämän venäläisen nykykirjallisuuden scifiklassikon. Idea kuulosti mielenkiintoiselta, ja olin kuullut kirjasta paljon hyvää, joten odotin innolla sen lukemista.

Se oli ollut lukulistallani jo kauan. Viime viikolla Helsingin keskustassa pyöriessäni satuin näkemään sen Kaivopihan tunnelissa olevan ulkoilmakirjakaupan pöydällä, ja ostin välittömästi.


Moskovan metrotunneleita suunniteltaessa ollaan otettu huomioon ydinsodan uhka, ja niistä on tehty sellaiset, että niitä voi käyttää tarvittaessa pommisuojina. Tähän perustuu kirjan idea: parikymmentä vuotta ydinsodan jälkeen ihmiskunnan rippeet yrittävät viivyttää sukupuuttoaan ja sopeutua tunnelielämään. Takaisin maan pinnalle ei ole asiaa; siitä pitävät huolen säteily ja sen aikaansaamat uudet elämänmuodot.

Metroverkoston asemille on muodostunut itsenäisiä valtioita, jotka kilpailevat keskenään tilasta ja elintarvikkeista sekä pyrkivät toteuttamaan omaa ideologiaansa. Keskusalueiden asemilla on varaa jopa sotia keskenään tai lueskella kirjoja, mutta yhtään tunnelia ei ole tutkittu päähän asti, ja reunimmaisten asuttujen asemien asukkaiden päivät kuluvat jännittäessä, että mitähän rumaa ja terävähampaista sieltä pimeiden tunnelien syvyyksistä tänään kömpii. Ydinsäteily on muuttanut maanpinnan tavalliset eliöt painajaismaisiksi mutanteiksi, jotka vähän väliä löytävät tiensä tunneleihin.


Tunneleiden kovimmat jätkät ovat stalkereita: aarteenmetsästäjiä, jotka käyvät maanpinnalla henkensä kaupalla keräämässä bensaa, ammuksia, polttopuuta ja mitä tahansa muuta, mistä voisi tunneleissa olla hyötyä. Selvästi huomaa, että Strugatskin veljesten Stalker-scifiteos on huolella luettu ennen tämän kirjoittamista.

Kirjan päähenkilö on nuori mies Artjom, joka asuu eräällä reuna-alueen asemalla. Mutantit hyökkäilevät sinne, ja hän saa tehtäväkseen kuljettaa tiedon asiasta metron halki legendaariselle stalkersankarille, joka ehkä voisi auttaa. Matkallaan hän kohtaa ystävällisiä auttajia, mutta synkissä tunneleissa voi kuolema kohdata koska tahansa monin eri tavoin.


Tarina noudattaakin jo Tolkienilta tuttua fantasiakirjojen perinnettä: matkustetaan viikkokaupalla monien erilaisten maiden ja yhteiskuntien läpi, ja jokaisessa paikassa on omat ennennäkemättömät vaaransa. Aina kimpussa ei ole mutantit, vaan tunneleista löytyy rottia, kannibaaleja, natseja, jehovantodistajia, myrkkyvuotoja ja paljon muuta. Poikkeuksena useimpiin fantasiakirjoihin, viikkoja kestävä matka on pituudeltaan vain joitakin kilometrejä, ja usein päähenkilö manaileekin, että ennen vanhaan tuon matkan olisi tehnyt puolessa tunnissa.

Välillä tarinassa vilahtelee yliluonnollisia elementtejä, kun Artjom saa matkaansa silloin tällöin odottamatonta apua ja kannustusta. Tosin niin lukijalle kuin Artjomille itselleenkin jää epäselväksi, onko kyseessä demonit tai kummitukset, mutanttien telepaattiset viestit vai vain kaasuvuotojen aiheuttamat hallusinaatiot.

Kreml on kaupungin vaarallisin paikka, koska siellä asuu jotain kauheaa ja tuntematonta, joka hypnotisoi tulemaan luokseen jokaisen, joka erehtyy vilkaisemaankaan katolla välkehtivää punatähteä. Tämän kirjan lukeminen on samanlaista; sitä ei voi keskeyttää, vaan lyhytkin tauko aiheuttaa kalvavan tunteen, joka pakottaa lukemaan eteenpäin.


En anna tälle kirjalle pisteitä, koska skaala ei riitä. Tämä kirja on täydellinen. Perheen pienimmille tätä ei kannata lukea iltasatuna, koska se on sävyltään aika synkkä ja ahdistava, ja möröt voivat tulla uniin, mutta kaikille muille suosittelen varauksetta. Tätä ei voi ylistää liikaa. Tietysti moskovalaiset nauttivat tästä eniten, koska tuntevat ympäristön. Melkein tekisi mieli käydä itsekin siellä tutkimassa, kun wikipedian kuvista ei saa kovin kattavaa näkemystä kirjassa mainituista asemista.

Sen pohjalta on tehty pari tietokonepeliäkin, joista nämä kuvat ovat peräisin. Niitä kokeilen syksymmällä, kunhan saan uuden koneen. Kirjasta on myös julkaistu jatko-osa ja toinen on tulossa, joten niitä pitää seuraavaksi ruveta stalkkaamaan.


4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvältä! Taidan lainata sen sinulta, kun käyn chilejäsi juottamassa.

    VastaaPoista
  2. Siitä vain, hyllyni on vapaasti käytettävissäsi.

    VastaaPoista
  3. Niin ja onneksi olkoon, Jenni, olet blogini tuhannes kävijä. Palkinnoksi saat ensi kuun blogipäivitykset ilmaiseksi.

    VastaaPoista