Kettutyttöjä taas liikkeellä

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin hakusanoja, joilla ihmiset ovat blogini löytäneet. Jätin yhden hakusanan mainitsematta, koska vaikka siitä olisi saanut irti paljonkin sanottavaa, oletin, että ennen pitkää saisin syyn kirjoittaa kokonaisen artikkelin pelkästään ko. aiheesta. Hakusana oli siis:

29. turkistarhaus

Kuinkas sattuikaan, heti kahden päivän päästä kävi niin, että turkistarhauksen kieltämistä toivova kansalaisaloite tyrmättiin eduskunnassa äänin 146-36. Voisi siis sanoa, että aktivisteille tuli murskatappio. Noilla lukemilla oltaisiin voitu laittaa vaikka perustuslakiin, että Suomessa nyljetään minkkejä vastaisuudessakin.

Monille on tästä kansalaisaloiteasiasta tullut käsitys, että jos aloitteeseen saa sen 50 000 nimeä kerättyä, sen läpimeno on sitten lähinnä muodollisuus. Eihän se niin mene. Todellisuudessa tilanne on nyt se, että hallitus ja eduskunta tekevät edelleen mitä niitä huvittaa, mutta jos niiden kanta jossain asiassa sattuu olemaan sama kuin aloitteentekijöiden, päätöstä voidaan perustella demokratialla ja kansan vaatimuksilla, ja siten kerätä poliittisia irtopisteitä.

Olisitte tekin vaan äänestäneet Muutos 2011:a. Niiden kansalaisaloitemallissa tarvittavan nimimäärän keräyksestä olisi automaattisesti seurannut kansanäänestys, jonka tulos olisi ollut sitova. Mutta ei; eihän niitä nyt voinut äänestää, kun ne juntit eivät julkisesti tuominneet Persuja. Niiden aloitteet olisivat varmasti koskeneet lähinnä Suomen muuttamista Juche-diktatuuriksi ja kaikkien eriväristen uunitusta.

Mutta asiaan. Turkistarhauksen kieltäjillä ja muilla maailmanparantajilla tapaa olla sellainen jumalharha, että he luulevat Suomen eduskunnan hallitsevan koko maailmaa, tai vähintään luulevat Suomen olevan johtotähti, jonka päätöksiä muu maailma tarkkailee silmä kovana ja rientää kilvan kopioimaan. Eli kun nähdään julmia eläintenkidutusvideoita Kiinasta, kielletään turkistarhaus Suomessa, ja se jotenkin vähentää eläinten kidutusta Kiinassa. Sama ilmiö on havaittavissa monissa muissakin asioissa: esim. Suomen satamiin pitää säätää tiukat rikkidirektiivit, koska Venäjän satamissa moisia ei tunneta, ja Suomen armeijalta täytyy kieltää jalkaväkimiinat, koska Afrikassa lapsia kuolee miinoihin.

Nyt Pekka-setä kertoo, kuinka asiat oikeasti ovat.

Turkisten kysyntä ei tarhauskiellosta muutu miksikään, varsinkaan globaalilla tasolla. Jos Suomesta lopetetaan tarhaus, kysynnän vuoksi se sitten lisääntyy vastaavalla määrällä esim. Kiinassa ja Venäjällä, ts. maissa, joissa eläinten hyvinvointi ei kiinnosta senkään vertaa kuin Suomessa.

(Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ihmiset ostavat aitoja turkiksia. Ovathan ne komeita ja tyylikkäitä, mutta tekoturkit ovat ihan yhtä hyviä ja paljon halvempia. Kai siinä on joku statusjuttu.)

Siksi suosittelenkin, että Suomessa mieluumin pyrittäisiin tukemaan turkistarhausta nimenomaan eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi globaalilla tasolla. Tietenkin eläinten oloja täytyy parantaa sikäli kuin niissä puutteita ilmenee. Joskus kuulin, että Ruotsissa säädettiin asiasta niin tiukat lait, että turkistarhaus ei enää kannattanut ja ala näivettyi itsekseen, mutta tuohan on vain huonoa markkinointia. Jos hinnat on pakko nostaa huippuunsa, suomalaisesta turkiksesta tulee maailmalla haluttua tavaraa. Venäläistä seurapiirirouvaa ei enää kiinnosta mikään uralilainen karvapörhelö, jos suomalainen on kymmenen kertaa kalliimpi.

Toinen syy, miksi en kannata tarhauskieltoa, on se, että sitten PETA lopettaisi kampanjointinsa:

Olen kovasti yrittänyt miettiä noiden logiikkaa. Yleensähän kun osoitetaan mieltä, taustalla on jonkinlainen implisiittinen uhkavaatimus, tyyliin "tehkää niin kuin me haluamme, tai muuten..."

Uhkavaatimuksen luonne vaihtelee tilanteesta ja ympäristöstä riippuen. Maailmalla ovat suosittuja "tai muuten räjäytämme itsemme ja teidät siinä sivussa" ja "tai muuten poltamme koko kaupungin". Suomessa perinteisesti suosittuja ovat olleet "tai muuten emme äänestä teitä ensi kerralla" ja aina yhtä tehokas "tai muuten emme tykkää teistä enää".

Mutta mikä näiden PETAlaisten uhkavaatimus on? "Lopettakaa turkistarhaus, tai muuten näytämme lisää tissejä"? "Tai muuten riisumme stringitkin"? Varmasti niistä piireistä löytyy sellaistakin porukkaa, jonka alastonkuvat voisivat toimia pelotteena, mutta niiden tyypillisiä julistetyttöjä katsellessa ei yleensä tule kovaa kiirettä lähettää tappouhkauksia eduskuntaan.