Paikallisessa marketissa käydessäni pisti silmään mainoslappu, jolla viestitetään, että ostosten yhteydessä on mahdollista nostaa käteistä rahaa. Lapussa lukee, että "osta & nosta":
Onhan tuo mahdollisuus ollut olemassa jo jonkin aikaa, ja se taitaa olla jo aika laajalle levinnyt perusjuttu. Vasta nyt vain tuli mieleeni, että jos perustaisin asekaupan, sen tiskillä voisi sitten lukea, että "osta & kosta".
Hehheh. Hauska juttu. Asiaan. Aseista puheenollen, seikkailin taas Wikipediassa, ja vastaani tuli artikkeli Lahti-Saloranta M/26 -pikakivääristä. Asia ei olisi muuten maininnanarvoinen, mutta huomioni kiinnitti seuraava kappale:
Palvelus- ja varsinkin sotakäytössä M/26 sai epäluotettavan aseen maineen. Aimo Lahden mielestä pääsyynä toimintahäiriöihin oli, ettei aseen tukin sisässä olevaa rekyylijousta puhdistettu paksusta varastorasvasta. Tämän toimenpiteen vaatima aseen purkaminen oli tavallisilta sotilailta nimenomaan kielletty, ja se olisi pitänyt suorittaa asevarikoilla ennen aseitten käyttöön jakamista.
Kuinka monelle muulle on esim. työelämästä tuttu seuraavanlainen keskustelu?
1. Tässä on sinulle työtehtävä X. Sinun on pakko suoriutua siitä, tai ollaan kaikki kusessa.
2. Selvä. Tarvitsen työkalun Y.
1. Siinä, ole hyvä.
2. Tämä ei toimi.
1. Joo... varaston moka, niiden olisi pitänyt korjata.
2. Ei se mitään, voin minäkin--
1. Ehdottomasti ei! Se on varaston poikien ongelma.
2. Miten sitten ajattelit, että suoriudun tehtävästäni toimimattomalla työkalulla?
1. Se on sinun ongelmasi. Jos olisit hyvä työssäsi, keksisit kyllä keinon.
Toinen versio:
1. Tässä on sinulle työtehtävä X. Sinun on pakko suoriutua siitä, tai ollaan kaikki kusessa.
2. Selvä. Tarvitsen työkalun Y.
1. Siinä, ole hyvä.
2. Tämä ei toimi.
1. No tässä on toinen.
2. Tämäkään ei toimi.
1. Entäs tämä kolmas?
2. Sekään ei toimi, ja nyt täällä ei enää mahdu liikkumaan, kun kaikki paikat ovat täynnä romua.
1. Mitä ihmettä sinä vielä nillität? Sinulla on jo kolme kappaletta pyytämääsi työkalua. Kyllä niillä luulisi jo pärjäävän.
Lopuksi oma lempparini:
1. Tässä on sinulle työtehtävä X. Sinun on pakko suoriutua siitä, tai ollaan kaikki kusessa.
2. Selvä. Tarvitsen työkalun Y.
1. Et saa.
2. Miksi en? Ei se vaatisi edes mitään hankintoja tai investointeja, vaan niitä pitäisi kyllä olla varastolla käyttövalmiina.
1. Ei käy. Jos olisit hyvä työssäsi, keksisit keinon suoriutua tehtävästä ilmankin.
Oli ihan mukavaa lukea se Wikipedia-artikkeli. On hyvä tietää, että tällaiselle touhulle on sentään Suomessa jo pitkät perinteet.
"Laukaus! Laukaus! Herra vänrikki, tämä ei tunnu toimivan!"
"No huuda lujempaa!"
Joillekin lukijoilleni on saattanut blogini historian aikana muodostua kuva, että olen kamala äärioikeistolainen kansallissosialisti ja muu rasisti. Juurihan viimeksi vastustin lähi-itäläisten kansainvaellusta Eurooppaan ja pari tekstiä sitten musliminaisten säkittämistä sellaisissakin paikoissa, jonne mennään nimenomaan olemaan vähissä vaatteissa. Ja mihin kaikkiin muihin kauheuksiin sitä onkaan tullut syyllistyttyä tässä vuosien varrella.
Uskokaa tai älkää, minäkin toivoisin, että ihmisiä voitaisiin arvostella ja arvioida omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella, eikä vain osana pärstästä pääteltyä viiteryhmäänsä. Tuollaiseen maailmaan tuskin koskaan päästään, mutta vastakkainasettelua voi lievittää monilla keinoilla. Itse asiassa tiukan maahanmuuttopolitiikan vaatiminen on osa sitä: niin kauan, kun maahanmuuttopolitiikassa ei oteta huomioon tulijoiden työllistymisnäkymiä ja kokonaiset kansanryhmät saavat elantonsa sossusta, kyseisten ryhmien asiallisetkin tyypit saavat kärsiä sossupummin maineesta, kun taas jos maahan päästettäisiin vain ihmisiä, joilla on jo työpaikka tiedossa tai ainakin realistiset mahdollisuudet sellaisen saamiseen, maahanmuuton kalleudesta puhuminen jäisi vain kuulapäiden marginaaliseksi mölinäksi.
Vastaavasti jos rikoksiin syyllistyneet tulijat palautettaisiin kotiinsa tai vaikka tehtaalle varaosiksi purettaviksi, ei tarvitsisi ihmetellä sitäkään, että nuoret naiset vaihtavat kadun toiselle puolelle, kun vastaan kävelee tietynvärisiä poikia.
Etnistä diversiteettiä ei muutenkaan kannata päästää liian suureksi, koska jos merkittävänkokoisia viiteryhmiä pääsee muodostumaan, niiden välille tulee väistämättä vastakkainasettelua, ja sitten päästäänkin Amerikan meininkiin, jossa meuhkataan jatkuvasti valkoisten etuoikeuksista ja joudutaan vakavasti miettimään, miten eri ryhmistä saataisiin tasa-arvoisia. Sen sijaan maassa, jossa kaikilla on samat etuoikeudet, ei mitään etuoikeuksia olekaan.
Mutta joo, kulttuurista, uskonnosta ja sen sellaisesta voi huomautella, koska ne eivät ole mitään synnyinominaisuuksia, vaan jokainen voi vapaasti valita, seuraako primitiivisiä kehitysmaalaisia tapoja, vai objektiivisesti parempia länsimaalaisia. Sivullisille huutelu ihonväristä ja muista geneettisistä ominaisuuksista on kuitenkin noloa ja turhaa, ja soisinkin sellaisen loppuvan.
Parta-agamatkin ovat suloisia kaikenvärisinä.
Kun nyt tämä pakollinen ja virallinen "en ole rasisti, mutta"-osuus on saatu pois alta, päästään itse asiaan.
Minulla on aika roisi huumorintaju. Vitseissäni seikkailee pedofiilejä ja muita pervoja, kansan- ja muita murhia, sekä tietysti neekereitä. Tässä muutama mielestäni oikein hyvä vitsi:
Mitä Michael Jackson tekee koulun ruokalassa? Etsii jotain pientä suuhunpantavaa. Miten saadaan 50 juutalaista mahtumaan kuplavolkkariin? Kaksi eteen, kolme taakse ja loput tuhkakuppiin. Ruletin peluu on vähän kuin nyrkkeilyvedonlyönti. Aina kannattaa panostaa mustalle.
Pyrin säästämään parhaat juttuni tuttaville, jotka tietävät, etten ole täysi mielipuoli, vaan osaavat suhtautua niihin huumorina. Joskus heilläkin toki tulee raja vastaan, mikä onkin oikeastaan syy, miksi tätä kirjoitan.
Aika pitkälti vitsieni laatu johtuu siitä, että rajoja rikkova ja shokeeraava huumori nyt vain on hauskempaa kuin poliittisesti korrekti ja disney-standardoitu koko perheen huumori. Nauru kestää kauemmin, jos nauraja joutuu samalla miettimään, että saakohan tälle edes nauraa. Rasistisille ja muuten etnisesti epäkorrekteille vitseille minulla on toki lisäksi syvällisempi yhteiskunnallinen perustelu, jonka kerron nyt tässä teillekin. Neekeri-sanan käytöstä yleisesti ottaen puhuin jo talvella, joten ei siitä sen enempää.
Nythän on niin, että kaikelle pitää saada nauraa. Kaikesta pitää saada vääntää vitsiä. En tokikaan tarkoita tällä ihmisyksilöiden itsetarkoituksellista loukkaamista, vaan yksilötason yläpuolella olevaa yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriä.
Jos vitsinvääntö joistain aiheista - kuten vaikka ihonväristä - kielletään, siitä seuraa, että asioista tulee tabuja. Vitsien kieltäjät saattavat kuvitella, että kiellosta seuraa, ettei kukaan sitten haluakaan vääntää asiasta vitsiä ja ihmisten mielissä normalisoituu se fakta, että ihmisiä on erivärisiä. Kun asiasta ei puhuta, ei siihen kiinnitetä huomiotakaan. Todellisuudessa käy juuri päinvastoin: rajoittamalla ihonväristä puhumista annetaan ymmärtää, että erivärisyydessä on jotain, josta ei saa puhua. Jotain epämääräisen epänormaalia, salattavaa ja kiellettyä. Jotain, joka erottaa tietynväriset toisenvärisistä.
Meillähän on vitsejä blondeista, turkulaisista, ruotsinkielisistä ja vaikka mistä, eivätkä heidän edustajansa raivoa medioissa ja vaadi hiljaisuutta. Jos he niin tekisivät, heillehän naurettaisiin vain entistä enemmän. Samalla tavallahan nuo ovat epäkorrekteja kuin rasistisetkin vitsit. Vain tietynlaisten epäkorrektien vitsien kieltämispyrkimys kertoo, että kieltäjän mielestä vitsin kohderyhmä ei kykene käsittelemään asiaa yhtä kypsästi ja rauhallisesti kuin muut pilkatut ryhmät, vaan se tarvitsee erityissuojelua.
"Rasistiset vitsit sortavat jo valmiiksi sorrettua väestönosaa!" vastaa kieltäjä. Niin no, kaipa kyseistä väestönosaa voikin sanoa sorretuksi, jos sen puolustajat pitävät sitä laumana avuttomia ja vähäjärkisiä pikkulapsia. Jos halutaan, että joskus tulevaisuudessa ihonvärillä oikeasti ei ole väliä, silloin värieroihin on suhtauduttava samoin kuin muihinkin eroihin, niin hyvässä kuin pahassakin. Neekerivitsit eivät vähennä tasa-arvoa, vaan ne lisäävät sitä tuomalla neekerit samalle viivalle blondien, turkulaisten, savolaisten, lappalaisten, ruotsalaisten, mustalaisten, pohjalaisten, maalaisten, helsinkiläisten, anoppien, poliisien ja monien muiden Suomesta löytyvien stereotyyppiryhmien rinnalle.
Jatkuvan ihonväriin perustuvan erityissuojelun vaatimisen väistämättömänä loogisena seurauksena on Amerikasta tuttu Black Lives Matter -liike, joka ei periaatteiltaan ja toimintatavoiltaan juuri poikkea 30-luvun Saksan juutalaistenpotkijoista. He mielellään osoittavat mieltään mustien kansalaisten puolesta heitä ammuskelevia poliiseja vastaan, mikä sinänsä on ideana ihan OK.
Käytännön toteutus taas on ihan muuta; edellisen kerran, kun kuulin heidän pistäneen pystyyn isomman mielenosoituksen, aiheena oli taas poliisin ampuma musta mies, mutta kokonaan jätettiin huomiotta, että 1) ammuttu oli aseistautunut ja etsintäkuulutettu rikollinen ja että 2) myös ampunut poliisi oli musta.
On turha yrittää väittää ajavansa tasa-arvoa tai taistelevansa rasismia vastaan, jos ihan suoraan sanotaan, että juuri ihonväri on se juttu, johon pitää keskittyä ja jolla on väliä. Ainakin on turha kuvitella, että rasismista koskaan päästäisiin eroon tuolla tavalla. Tai sillä tavalla, että koko ajan stressataan, mitä saa sanoa, ettei vain tulisi sanoneeksi mitään sellaista, mistä joku sanoo, ettei noin olisi saanut sanoa.
Vielä vähän erivärisiä otuksia. Harmittaa, kun paikallisessa eläinkaupassa oli vihdoin myynnissä aksolotli. Vein emännän katsomaan sitä oikein livenä, mutta hankintalupaa ei silti hellinnyt, vaikka ainakin omasta mielestäni se oli livenä vielä paljon suloisempi kuin kuvissa. Kuulemma akvaarion hoidossa on liikaa vaivaa.
Ehkä sitten joskus, kun meillä on lapsia, saan manipuloitua heidät ruinaamaan aksolotleja, jolloin voittoni on oleva täydellinen.
Eipä tässä muuta, paitsi että kun nyt aihe oli tällainen, laitan loppukevennykseksi lempparini rasistisista vitseistä, jos tämä nyt sellaiseksi voidaan määritellä:
Oltiin koulussa ensimmäisen luokan äidinkielen tunnilla. Välitunti oli juuri päättynyt, ja opettaja kyseli lapsilta, mitä he välitunnilla tekivät.
"Ville, mitäs sinä teit?" Opettaja kysyi.
"Leikin pihalla hiekkalaatikolla," pikku Ville vastasi.
"Sepä hienoa," opettaja sanoi. "Tule liitutaululle. Saat piparin, jos osaat kirjoittaa 'piha'."
Ville meni luokan eteen, kirjoitti sanan itsevarmasti oikein, sai piparin ja palasi paikalleen.
"Entäs sinä, Maija?" Opettaja kysyi toiselta oppilaalta. "Mitä sinä teit välitunnilla?"
"Leikin Villen kanssa hiekkalaatikolla," Maija vastasi.
"Voi kuinka mukavaa," opettaja hymyili. "Tule liitutaululle. Saat piparin, jos osaat kirjoittaa 'hiekka'."
Maija meni luokan eteen kirjoittamaan. Hetken hän joutui miettimään, onko siinä i vai j, ja yksi vai kaksi k:ta, mutta oikein se meni, ja hän palasi pulpettiin pipariaan imeskellen.
"Halusin leikkiä Villen ja Maijan kanssa hiekkalaatikolla," poika vaikersi, "mutta he heittelivät minua kivillä ja käskivät painua takaisin Afrikkaan."
"Voi ei," opettaja kauhistui. "Tuo kuulostaa pahasti etniseltä diskriminaatiolta. Tule tänne. Saat piparin, jos osaat kirjoittaa taululle 'etninen diskriminaatio'."
Eräs Counter-Strike-aseveljeni täytti edellisenä viikonloppuna 30 v. No, itse asiassa hän täytti jo pari viikkoa sitten ja juhli jo silloin, mutta koska en itse päässyt silloin paikalle, piti pitää nyt uudet juhlat, että minäkin pääsen. Vietin siis edellisen viikonlopun sekavissa ja riehakkaissa tunnelmissa Tampereella.
Jännä juttu muuten, kuinka paljon synttäreitä tuossa maaliskuun lopulla oli. Työporukassani melkein puolella oli silloin, ja Facebook muistutteli joka ikinen päivä ainakin yksistä, usein kaksistakin synttäreistä. Facebookissa on ominaisuus, jossa kaikkien kavereiden synttärit saa näkymään taulukossa kuukausittain jaoteltuina, ja vaikka ympäri vuoden löytyy ruuhkaisempia ja hiljaisempia kuukausia, maaliskuussa synttäreitä on kaksi kertaa enemmän kuin missään muussa kuussa.
Kertoo kai jotain tämän kansan juhannusperinteistä.
Mutta asiaan. Kohtaamisen teemakappale oli tämä:
Illan, tai siis iltojen, toimintasuunnitelma oli seuraava:
1. Rullakebab,
2. Kaliaa,
3. Counter-Strikeä,
4. Lisää kaliaa,
5. Karaokebaariin,
6. Lisää kebabia,
7. Lisää Counter-Strikeä,
8. Aamusauna joskus neljältä iltapäivällä.
Karaokessa suunnittelimme laulavamme ainakin tämän:
Aluksi meitä oli neljä: minä, synttärisankari, eräs nuorempi aseveljemme ja iranilainen vaihto-oppilas, jonka synttärisankari tunsi koulustaan.
Iranilainen varustautui iltaan kolmella kaljatölkillä, joista yhden hän säästi seuraavalle päivälle. Tapahtuma taisi olla hänelle muutenkin kulttuurishokkitäyteinen. Ensimmäinen asia, minkä hän oppi, oli että suomalainen huumori on erittäin, öh... penispitoista. Esimerkiksi, käytössämme oli seuraavanlainen pullonavaaja:
Selitin että: "This is very good thing. Look: here is bottle opener, here is can opener, here is knife, here is saw, and the circle in the corner is for measuring the thickness of penis."
Ensimmäisillä kerroilla häntä nauratti kovasti, mutta kun samantasoista huumoria oli melkeinpä joka toisessa lauseessa, häntä taisi pikku hiljaa ruveta hirvittämään, että ovatkohan nuo kristityt ihan oikeasti noin rappeutuneita?
Kuuntelimme taas musiikkia. Joku muisti seuraavan kiinalaisen kappaleen:
Tästä etenimme tutkimaan, miten delfiinit harrastavat itsetyydytystä:
Tuo musiikki on kyllä ihan mahtava ja sopii teemaan. Oli miten oli, mursut pärjäävät ilman päättömiä kalojakin:
Tässä vaiheessa iranilaisvahvistuksemme alkoi jo olla melko järkyttynyt, ja viimeinen niitti tuli, kun aloimme soittaa siveysrappiollista musiikkia, kuten tätä:
Saimme hänet lopulta palaamaan TV:n ääreen, kun laitoimme vastapainoksi soimaan tämän:
Tuo video on myös Pekan Porstuan virallisella suositus- ja soittolistalla, koska Porstuan markkinointipäällikkö Candice esiintyy siinä suuressa roolissa.
Laitetaan nyt varmuuden vuoksi vielä toinenkin naiskauneusvideo. Ei tästä muuten mitään tule.
Sitten lähdettiin etsimään karaokebaaria. Valikoimaa rajoitti se, että kolmas jäsenemme oli vasta parikymppinen, jos sitäkään, mutta onneksi läheltä löytyi pienehkö tarpeisiimme sopiva kuppila. No, Tampereella kaikki on lähellä.
Se onkin muuten jännä, kuinka Helsingissä asuessa käsitykset etäisyyksistä muuttuvat. Aikoinani kun aloitin nykyiset työni ja asuin Otaniemen teekkarikylässä, tapanani oli kävellä aina öisin töiden jälkeen kotiin. Ajattelin, että eihän se paljoa ole, 6-7 kilometriä. Kotiin pääsee jo aamuviideksi. Emännän luokse oli matkaa parikymmentä kilometriä ja junallakin sinne meni matkatessa yli tunti. Sitten huvikseni vertailin etäisyyksiä netin karttapalveluissa, ja huomasin, että työmatkani oli yhtä pitkä kuin Nurmon keskustasta Seinäjoen ABC:lle, jonka näköetäisyydellä asuin ennen etelään muuttoani. Ei olisi nulikkana tullut mieleenkään lähteä tallustamaan Nurmosta kotiin, varsinkaan päivittäisenä rutiinina.
Mutta joo, Sepalus auki ei löytynyt paikan suppealta soittolistalta, joten päädyimme laulamaan tämän ekaluokkalaisesta asti suosikkeihini kuuluneen kappaleen:
Suppeasta soittolistastaan, pienestä koostaan ja lähiöpubiulkoasustaan huolimatta paikka oli yllättävän tasokas, koska sieltä sai Laphroaig-viskiä ja vieläpä harvinaisen halvalla.
Seuraavaksi sitten lauloimme tämän:
Päälläni tietysti oli jussipaita, kuten minulla baariin mennessä yleensä tapana on sääolosuhteiden vaatiessa muuta kuin T-paitaa. Pitäisikin hommata jussi-T-paita, jos sellaisen vain jostain löytäisi. Onhan niitä kaikenlaisia Duudson-fanituotteita ja muita salmiakkikuviopaitoja, mutta sellaisen aidonvärisen löytäminen on hankalampaa.
Paikka meni aikaisin kiinni, joten jouduimme palaamaan tukikohtaan kesken illan. Koska meitä oli neljä ja tietokoneita vain kaksi, jouduimme virittämään toisen koneista televisioon, että vuorotellen toiset saavat pelata ja toiset sitten katsoa räiskintää isolta näytöltä. Aamulla huomasimme, että volyymi oli säädetty 40:een, kun normaali katseluäänenvoimakkuus on n. 15.
Että terveisiä naapureille vaan.
Aamulla iranilaisvahvistus ei enää jaksanut, vaan lähti kotiinsa. Nuorempi aseveljemme sai äkillisen sairauskohtauksen ja joutui myös poistumaan, joten seuraavana iltana oltiin vain kahdestaan. Toisaalta onhan se luonnollista, että taistelun edetessä osaston vahvuus pienenee.
Pääsimme nyt vähän vanhempien ihmisten paikkoihin. Yleisistä luuloista poiketen se ei kuitenkaan tarkoita, että paikka olisi tasokkaampi, vaan vain että se on kalliimpi. Sen lisäksi, että keski-ikäisillä on yleensä enemmän rahaa kuin teineillä, heillä on usein myös jännä tarve esitellä kaikille näköetäisyydellä oleville tuntemattomille, että meikäpoijalla kyllä on millä mällätä jumalauta. Mikäs siinä silloin on hinnoitellessa.
Myönnetään, että musiikki oli parempaa, eikä tarvinnut kuunnella mitään Cheekiä tai JVG:tä. Olihan siellä livebändi, mutta on silti aika raakaa peliä, että rahaa on mennyt jo 18 € ennen kuin pääsee edes tiskille asti. Hyvää musiikkia:
Blackjack-pöytäkin löytyi. Menin siihen 30 €:n alkusijoituksella. Aluksi peli meni vähän pieleen, kun nousin nopeasti noin 70 €:een, mutta kyllä ne onneksi sitten kaikki lopulta hupenivat pois. Tuntuu jotenkin intuitiivisesti luonnonvastaiselta voittaa noista.
Luonnonvastaisuuksista puheen ollen, seuraava baari olikin jännä. Karaokebaari sekin, mutta selvästi isompi ja korkeatasoisempi kuin edellisiltainen. Synttärisankari suositteli sitä, koska oli vähän aikaa sitten laulanut siellä tämän:
Jono oli jo täynnä, joten sinä iltana emme päässeet laulamaan, mutta ei se mitään. Emme me niin suurelle yleisölle olisi uskaltaneetkaan, varsinkaan kun siellä oli oikeasti kovatasoisia laulajia.
Siinä sitten pöytää etsiskellessämme joku ystävällinen herra kommentoi ohi kulkiessaan jompaa kumpaa meistä, että "tosi komee". Pöydästä katselimme tanssilattian meininkiä, ja huomasimme siellä ainakin yhden jätkäparin suutelevan kiihkeästi tanssiessaan. Vähän sivummalla huomasimme kahdestaan istuvia naisia, jotka hius- ja muusta tyylistä päätellen eivät olleet siellä ainakaan miehiä iskemässä. Kun vessan lattialta löytyi käytetty kondomi, totesimme, että ehkä on aika vaihtaa taas baaria.
Ei sillä, että minulla olisi mitään homoja vastaan, mutta olisivat ne edes voineet drinkin tarjota. Olisi kai pitänyt ottaa jussipaita pois ja kuljeskella hihattomassa.
Viimeisestä paikasta ei sitten ole kummempaa raportoitavaa. Paikka oli täynnä, joten jouduimme istumaan röyhkeästi toisten pöytiin. Siinä sitten ystävystyimme joidenkin taiteilijoiden ja neekereiden kanssa, kunnes valojen kirkastuminen kertoi, että oli tullut aika lähteä metsästämään kebabeläimiä.
On hienoa, kuinka paljon ystäviä Tampereen kaduilla saa viikonloppuyönä, kun vain huutaa että "Tappara!" Itsehän en seuraa pesäpalloa lainkaan, mutta on mukavaa huomata ihmisten kotiseuturakkaus.
Ja jännää. Eihän urheilujoukkueilla ole ammattilaistasolla juuri muuta yhteyttä kotikaupunkiinsa kuin stadionin sijainti. Suomessa nyt vielä ehkä on jonkin verran tamperelaispelaajia tamperelaisjoukkueessa, mutta jos ajatellaan vaikka Englannin jalkapalloliigaa, siellä joukkueen omistaa joku saudisheikki ja pelaajat ovat Norsunluurannikolta ja Bosniasta, ja sitten fanit tappelevat verissä päin että kyllä Arsenal on parempi kuin Chelsea koska minä olen syntynyt tällä puolella Thamesia ja sinä sillä puolella.
Kaikkea sitä joutuukin pieni ihminen tässä maailmassa todistamaan.
En edes keksi, mitä musiikkia tähän yhteyteen laittaisin soimaan. Vaihdetaan aihetta. Eilen kävin kylässä erään työkaverini luona, joka on innokas hifi-harrastaja. Hän sitten soitti meille vinyyliltä Finlandia-hymniä, kunnes naapuri tuli valittamaan, että viiden tunnin päästä on herätys, nyt jumalauta jotain rajaa tuolle kansallistunteen nostatukselle.
Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa.
Olimme yhtä mieltä siitä, että tuon pitäisi olla Suomen kansallishymni.
Egypti, osa 2. Viimeksi kerroin mitä itse tein matkallani, mutta sivuutin paikalliskulttuurin suurimmaksi osaksi, koska ajattelin sen ansaitsevan kokonaan oman postauksensa.
Koska en ole tuolla päin muualla reissannut, en tiedä, kuinka suurelta osin nämä ovat yleisislamilaisia piirteitä, ja mikä on tyypillistä nimenomaan Egyptille. Nyt kuitenkin törmäsin, kuten jo viimeksi kommenteissa mainitsin, ensimmäistä kertaa sellaiseen kulttuuriin, jossa ihan mielelläni pysyttelin hotellikylän vartioidun aidan sisäpuolella mahdollisimman kaukana kantaväestöstä.
En tarkoita, että olisin tuntenut oloni mitenkään uhatuksi, koska (kaupusteluun liittymätöntä) ahdistelua ei tullut vastaan minkäänlaista. Se voi toki johtua siitäkin, että Hurghadan seutu elää aivan täysin turismista, ja vallankumouksen jälkeen turismi on muutenkin puolittunut. Jos siis joku paikallinen alkaisi hätyyttelemään turisteja, hänet varmasti lynkattaisiin muiden paikallisten toimesta siihen paikkaan, turistilta vuolaasti anteeksi häiriötä pyydellen.
Paikalliset olivat muutenkin hyvin ystävällistä, joviaalia ja humoristista porukkaa, eli yksilöistä minulla ei ole pahaa sanottavaa. Kulttuurissa oli kuitenkin muutamia piirteitä, joilla ei ole mitään sijaa sivistyneessä yhteiskunnassa. Päällimmäisenä nousee mieleen kaksi:
Ensinnäkin tinkiminen. Hyvin kuvaava on tämä Monty Python -klassikko:
On tapana, että jos mennään kauppaan ostamaan jotain, ei saa heti tarttua siihen tavaraan, jonka haluaa, vaan pitää katsella ja odottaa myyjän ehdotuksia, ja lopulta hienovaraisesti ohjata huomio haluamaansa tavaraan välinpitämättömän oloisena. Tämä siksi, koska jos myyjä tietää ostajan haluavan juuri kyseisen tuotteen, hän tohtii vaatia enemmän hintaa.
Joka tapauksessa hän vaatii aluksi naurettavaa ylihintaa, mistä sitten lähdetään neuvottelemaan alaspäin, ja neuvottelu saattaa kestää hyvinkin kauan. Kuten viimeksi sanoin, hintataso saattaa olla paljon korkeampi tai matalampi kuin Suomessa, riippuen siitä, kuinka pitkälle kärsivällisyys ja neuvottelutaidot riittävät.
Esimerkiksi se, kun basaarin matkamuistokojusta ostimme kaksi massatuotettua hyllynkoristetyyppistä matkamuistoa ja kaksi huivia, joiden yhteishinta missä tahansa päin Eurooppaa olisi korkeintaan 30 €. Kauppiaan aluksi tarjoama hinta (jossa kuulemma oli jo paljousalennus mukana) oli n. 130 €.
En minä nyt sano, etteikö saisi pyytää alennusta, jos ei rahat riitä, mutta tällainen laajamittainen tinkauskulttuuri on taloudelle tuhoisaa: ensinnäkin tehottomuutensa vuoksi, kun viiden minuutin kauppareissuun menee helposti pari tuntia, ja toiseksi siksi, koska se aiheuttaa täysin ylimääräistä ja tarpeetonta köyhyyttä siinä väestönosassa, joka jostain syystä ei tinkimistä osaa. Sitähän on turha kuvitella, että tinkimiskulttuurista olisi asiakkaille hyötyä, koska ei kauppias tappiolla kuitenkaan myy.
Moskeijan sisäpuoli imaamin kuvaamana.
Toinen on sitten tippaaminen. Jo Euroopassakin joutuu kiroamaan sitä, kun ei ikinä tiedä, pitääkö ravintolassa tarjoilijalle jättää tippiä vai ei ja paljonko, mutta Egyptissä asia on laajennettu ihan uuteen ulottuvuuteen, kun joka Jumalan välissä pitää olla antamassa hiluja vastaantulijoille. Julkisten vessojen siivoojille, nähtävyyksien vieressä notkuville kahden minuutin turistioppaille, linja-auton kuljettajalle, ihan viralliseksi turistioppaaksi palkatulle yliopiston egyptologille jne. Ymmärrän, että kuumalla aavikolla tarvitaan paljon juomaa ja siksi tarvitaan myös paljon juomarahaa, mutta siinä vaiheessa, kun moskeijan imaami ei päästä vääräuskoista sisään, mutta tarjoutuu ottamaan vääräuskoisen kameralla kuvia sisältä juomarahaa vastaan, luulisi jo jollain tulevan mieleen, että ehkä touhu on jo mennyt vähän liian pitkälle.
En minä sitäkään sano, etteikö tippiä saisi antaa. Onhan rahaa kivaa saada. Jos kulttuuri sen myötä kuitenkin taantuu siihen, että tippiä ruvetaan odottamaan ja pitämään yleisenä käytäntönä, ajaudutaan taas rasittavaan ja tehottomaan sähellykseen. Jos joku haluaa antaa tippiä siinä toivossa, että saa erikoishyvää palvelua, siitä vaan, kunhan vain sen seurauksena minun ei ole pakko ruveta antamaan tippiä, että saisin normaalia palvelua.
Lisäksi tuosta on vain lyhyt matka sellaiseen ruohonjuuritason korruptioon, jossa kaiken haluamansa saa ohi virallisten kanavien, kunhan vain voitelee rahalla oikeita tahoja. Esim. Egyptissä tämä on johtanut siihen, että juuri kukaan ei oikein tunne liikennesääntöjä, koska ajokortin voi saada lahjuksillakin. Tästä taas ei ole pitkä matka sellaiseen entisissä neukkumaissa kuulemma tuttuun tapaan, jossa virallisiakaan kanavia myöten ei tahdo saada mitään, ellei voitele välikäsiä joka portaalla.
No niin, katsotaanpas, mitä muuta.
Ylikuormaa? Mitä ylikuormaa?
- Rekkojen avonaiset perävaunut lastataan n. 1,5 kertaa korkeammiksi kuin Suomessa. Viritys pysyy kasassa pressuilla ja liinoilla.
- Moottoriteillä ei ole nopeusrajoituksia, mutta kovin lujaa ei kannata ajaa, koska ne ovat melko epätasaisia. Muista päällystetyistä maanteistä vain sen verran, että kerrankin kun istuimme linja-autossa, emäntä luuli meidän olevan soratiellä.
- Traktoria ei luokitella ajoneuvoksi, vaan maatalouseläimeksi, ja niinpä sen ajamiseen ei tarvita mitään lupia tai ikää.
- En ole varma, mistä nuo hankkivat ruokansa. Kävimme parissa paikallisessa supermarketissa (maailmalla "supermarket"-nimellä kulkevat kaupat vastaavat suunnilleen Suomen R-kioskeja), eikä niissä kehuttavasti tavaraa ollut. Maitoa niistä saa ja leipäpaketteja sun muuta huoneenlämpöistä. Toisessa kaupassa oli oikein lihatiski, mutta se oli tyhjä lukuunottamatta yksinäistä lauantaimakkaran pötköä leikkurin päällä. Jos ne piruparat joutuvat käymään erikseen neuvottelemassa hintoja liha-, vihannes- ja maitokauppiaan sekä leipurin kanssa, ensimmäiset ostokset ehtivät jo mädäntyä kassiin, ennen kuin on kauppareissupäivä pulkassa.
- Erilaisia säädöksiä on vähemmän kuin Suomessa. Minulla oli vähän vaikeuksia sopeutua tähän, mikä ilmeni refleksinomaisena tapana kysyä "suomalaisia" kysymyksiä, kuten että saanko syödä omia eväitä baarin pöydässä tai saanko mennä drinkkini kanssa ulos. Henkilökunta taisi pitää minua vähän tärähtäneenä.
Työturvallisuuslainsäädäntö? Mikä työturvallisuuslainsäädäntö?
- Kaikki varmasti arvaavat, että tuolla uskonto otetaan paljon vakavammin kuin Suomessa, mutta yllättää se silti, kun paikalliset turistioppaat alkavat tauoilla kertomaan uskonnollisista näkemyksistään ja jumalasuhteestaan. Tämän kirjoituksen otsikkokin tuli bongatuksi taksin takaikkunan yläreunasta.
- Ihmisten elämänasenne on jännän fatalistinen. Ihmisille tapahtuvat asiat eivät ole seurausta heidän omasta toiminnastaan, vaan kaikki, niin menestymiset kuin epäonnistumisetkin, ovat Allahin tahto.
- Kuten tunnettua, kulttuuri on hyvin miesvaltainen. Asia ilmeni lähinnä siten, että minun oletettiin olevan kaikesta vastuussa ja tekevän päätökset. Ei emäntää varsinaisesti syrjitty, mutta aina kauppiaiden tai hotellihenkilökunnan kanssa keskustellessamme heidän huomionsa keskittyi minuun n. 90 % ajasta. Se oli sen verran hienovaraista, ettei sitä varmaan olisi huomannutkaan, ellei olisi tottunut pohjoismaiseen tasa-arvomentaliteettiin. Samasta asiasta johtunee, että paikallisia naisia ei juuri näkynyt, vaan jokaista naispuolista työntekijää kohtaan oli ainakin kymmenen miespuolista.
- Minä olen kuulemma egyptiläisen näköinen. On minua eksoottisista kansallisuuksista ennenkin epäilty, mutta tämä olikin uusi. Voisin koittaa kerätä koko sarjan.
Nyt ei tule enää muuta mieleen. Kuten alussa sanoin, paikalliset olivat hyvin ystävällisiä ja muutenkin hauskaa seuraa, vaikka en voikaan olla varma, kuinka suurelta osin se johtui kaupankäyntitarkoituksista tai muusta turistien mielistelystä. Tämän analyysin - ja varsinkin kahden ensimmäisen kohdan - perusteella täytyy kuitenkin sanoa, että toivon egyptiläisen ja sen sukuisten kulttuurien vaikutuksen suomalaiseen kulttuuriin pysyvän mahdollisimman vähäisenä.
Tässä kuussa blogini näyttää taas lipsahtaneen ihan hommafoorumiksi. Suurin osa lukijoistani ei pitäne sitä pahana asiana, mutta itseäni asia harmittaa, koska en blogia perustaessani halunnut kirjoittaa pitkiä manifesteja kurttuotsaisista aiheista, vaan paremminkin kuulua kategoriaan "muu, mikä". Niinpä kevennys tai jonkinlainen vastapaino on paikallaan. Myöskään minulla ei ole kandityön lähestyvän deadlinen takia aikaa syväluotaavaan laatujournalismiin, joten pitää laittaa joku täytekirjoitus, joka on jo ennestään pääosin valmis eikä vaadi paljoa aikaa tai ajatustyötä.
Tähän alkuun varoitus, että jos sinulla on vaikeuksia hahmottaa ironiaa tai olet muuten vaan herkästi närkästyvää sorttia, suosittelen jättämään tämän tekstin väliin. Ettei tänne tulo olisi ollut aivan turha klikkaus, voit lukemisen sijaan vaikka ihailla viehättävää assistenttiani Dianaa:
No niin. Ulkomaankielen toisen vuosikurssin kirjassa oli kotitehtävä, että pitäisi tehdä lyhyt kirjoitelma oman kotimaansa eri alueista, niillä asuvista ihmisistä ja siitä, millaisia stereotypioita vierasmaakuntalaisia kohtaan maassa tunnetaan. Opettaja antoi tämän tehtävän suurella innolla, koska oli itsekin ulkomaalainen eikä ollut asunut Suomessa kuin pari vuotta, ja oli kovasti utelias kuulemaan, millaista porukkaa täällä on vaarana tulla vastaan.
Silloin hyvin harvoin, kun ehdin/muistan/jaksan tehdä läksyt, yritän tehdä ne huolella, enkä siksi tyytynyt pelkkään puolikkaaseen A5:een, jossa listataan, että savolaiset ovat puheliaita ja pohjalaiset eivät. Varsinaista arvosanaa ei annettu, mutta vastaanotto ja palaute oli erityisen positiivinen niin opettajalta kuin opiskelijakollegoiltakin. Tämä teksti tuli mieleen, kun opettaja tässä taannoin naureskellen muisteli sitä, vaikka sen kirjoittamisesta on jo kohta pari vuotta. Ajattelin nyt laittaa sen suomennettuna tänne:
Suomalaisista
Suomi jakautuu moneen osaan, joista jotkin ovat erikoisia ja mielenkiintoisia, ja toiset eivät niinkään. Tässä mielessä suomalaiset ovat samanlaisia kuin valtionsa. Nyt aion kertoa, en stereotypioita, vaan totuuden suomalaisista. Ensin, menkäämme Lappiin (1). Siellä asuvat lappalaiset; alkuasukkaat, joilla on oma omanlaisensa kulttuuri ja kieli, ja joiden pääelinkeino on porojen kasvatus. Lappi on erittäin harvaan asuttu ja joskus siellä voi olla vaikeaa kohdata muita ihmisiä. Siksi lappalaiset saattavat naida poroja.
Tyypillisiä lappalaisia.
Lappalaiset ovat hyviä bisnesmiehiä ja heillä on monta erinomaista laskettelukeskusta, joissa rikkaat suomalaiset voivat käydä; köyhät joutuvat matkustamaan alpeille. Syksylläkin Lappi on miellyttävä paikka retkeilylle ja telttailulle, mutta ei kesällä, koska silloin siellä on liikaa ihmisiä syöviä ötököitä. Kun olin armeijassa, meillä oli pari kertaa sotaharjoitus Lapissa Rovajärvellä, joka on suuri tykistön ampumaharjoitusalue. Joskus kun ammuimme tykeillä, lappalaiset veivät tahallaan poronsa maalialueelle, koska jos poro kuolee sotaharjoituksessa, valtio maksaa siitä korvauksia enemmän kuin mitä Lappalaiset poron myymisestä saisivat. Kaikki lappalaiset ajavat uusilla isoilla Mercedes Benzeillä.
Leirielämää Lapissa.
Lapin suurin kaupunki on Rovaniemi n. 60 000 asukkaalla. Saksalaiset polttivat sen sodassa, ja nykyään jos tapaamme saksalaisia, tykkäämme sytytellä tulitikkuja heidän nenänsä edessä ja hokea "Rovaniemi". Heitä alkaa pelottaa, ja se on hauskaa. Lapista etelään on Pohjois- (2) ja Keski-Pohjanmaa (3). Ne ovat oikeastaan savolaisten siirtokuntia, eikä minulla ole mitään erikoista, mitä osaisin niistä sanoa. Pohjois-Pohjanmaan suurimmassa kaupungissa, Oulussa, on paljon informaatioteknologian alan yrityksiä, ja siksi siellä voi tavata paljon nörttejä.
Yöelämää Oulussa.
Pohjois-Pohjanmaasta itään on Kainuu (4). Perinteisesti siellä ei ole ollut mitään muuta kuin metsää, mutta nykyään siellä on myös kaivosten aiheuttamia saasteita. Suuret metsät ovat oikein hyödyllisiä Kainuun elinkeinoelämälle; Suomessa on laitonta valmistaa alkoholia ilman lupaa, mutta Kainuussa se on mahdollista, koska metsissä on helppoa piileksiä. En ole koskaan tavannut ketään kainuulaista. Pohjois-Karjala (5) on vähän niin kuin Kainuu.
Kainuussa ei ole mitään.
Seuraavaksi Pohjois- (6) ja Etelä-Savo (7). Muut suomalaiset ovat tunnettuja rehellisyydestään ja suoruudestaan, mutta savolaiset eivät ole sellaisia. He ovat kieroja, ja siksi heistä tulee usein menestyksekkäitä poliitikkoja ja/tai talousrikollisia. Savo on harvaan asuttu, mutta silti he levittäytyvät länteen Pohjanmaalle. Koska he asuvat idässä lähellä Venäjää, heidän murteessaan on paljon venäläisvaikutteita.
Savolainen talousrikollinen.
Keski-Suomi (8) on alue, jossa sekoittuvat kaikki Suomen heimot, eikä sikäläisillä ole omia erikoispiirteitä. Minä olen Etelä-Pohjanmaalta (9). Olen onnekas, koska se on Suomen paras osa. Ihmiset siellä ovat vähän itsepäisiä, mutta se ei haittaa, koska he ovat aina oikeassa. Heillä on aina puukot mukana, ja kun he ovat kännissä, he saattavat tapella niillä. Tämä on tavallista varsinkin häissä ja muissa suurissa juhlissa. Siksi muut suomalaiset pitävät eteläpohjalaisia väkivaltaisina, mutta se ei pidä paikkaansa; sieltä on väkivaltaiset jo kauan sitten tapettu.
Eteläpohjalaiset häät.
Heidän murteessaan on paljon sanoja ruotsin kielestä. Se on outoa, koska he vihaavat ruotsalaisia. Ainoa kansallisuus, jota he vihaavat enemmän kuin ruotsalaisia, on venäläiset, eikä ulkomaalaisten välttämättä kannatakaan mennä sinne, koska heitä saatetaan luulla venäläisiksi.
Tyypillinen eteläpohjalainen.
Työttömyys ei ole siellä aivan yhtä suuri ongelma kuin muualla, koska sikäläiset ovat yritteliäitä. Jos heillä ei ole työtä tai maatilaa, he perustavat firman. Siksi he vihaavat myös kommunisteja.
Etelä-Pohjanmaalla on myös maailman kauneimmat maisemat.
Yleensä kun puhumme Pohjanmaasta, tarkoitamme Etelä-Pohjanmaata, mutta on myös maakunta nimeltä Pohjanmaa (10), joka aikaisemmin oli osa Etelä-Pohjanmaata. Siellä ihmiset puhuvat ruotsia, ja he saivat oman maakuntansa siksi, koska senaikainen pääministeri tykkäsi ruotsinkielisistä. Suomen etelärannikon ruotsinkieliset eivät tietenkään saaneet mitään, koska siitä ei olisi ollut kiusaa eteläpohjalaisille. Itse asiassa ruotsinkieliset hallitsevat Suomea niin laajalti, että he ovat voineet järjestää erilaisia etuoikeuksia itselleen. Esimerkiksi heidän on helpompi päästä yliopistoon kiintiöiden ansiosta, ja suomalaisten täytyy opiskella ruotsia. Ruotsalaiset ovat rikkaita ja paljon paremman näköisiä kuin suomalaiset. Jos ruotsinkieliset miehet haluaisivat hurmata kaikki suomenkieliset naiset, se olisi helppoa, mutta onneksi he ovat kaikki homoseksuaaleja.
Tyypillisiä ruotsinkielisiä.
Seuraavaksi Pirkanmaa (11). En tiedä mitään sen maaseudusta, mutta suurin kaupunki, Tampere, on tunnettu kahdesta asiasta. Ensimmäinen on huumori: monet hyvät koomikot ja huumoriryhmät ovat kotoisin Tampereelta. Toinen on kommunismi: yritimme tappaa kaikki kommunistit jo vuonna 1918, mutta vielä paljon jäi jäljelle. Tamperelaiset tykkäävät syödä verestä tehtyä makkaraa. Se kuulostaa oudolta, mutta se on itse asiassa oikein herkullista.
Tamperelaista huumoria.
Satakunta (12) on hyvin outo paikka. Mitä muuta voisi odottaa maakunnalta, jonka nimi on "satakunta" vaikka siellä ei ole kuin kaksikymmentä kuntaa? Sen suurin kaupunki, Pori, on tunnettu suuresta jazz-festivaalista ja Suomen suurimmasta uimarannasta. Armeijassa tutustuin moniin porilaisiin, ja he kaikki olivat päästään vialla. Älkää koskaan menkö sinne. Suomen lounaiskulmassa on Varsinais-Suomi (13), joka sai nimensä siksi, koska se oli ensimmäinen Suomen osa, jonka ruotsalaiset löysivät. Sen suurin kaupunki on Turku, ja kaikki muut suomalaiset, etenkin tamperelaiset, vihaavat turkulaisia. En oikein ymmärrä miksi, koska kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet mukavia. En ole koskaan käynyt Turussa, joten en tiedä, jos he käyttäytyvät kotonaan toisin. Sanotaan, että Turussa on Suomen kauneimmat naiset. En tiedä, mutta varmaa on, että 100 %:lla turkulaisista on puhevika.
Turkulaisen miehen keittiö.
Hämeellä on kaksi osaa: Kanta-Häme (14) ja Päijät-Häme (15). Ihmiset ovat siellä hitaita, pohdiskelevia ja sitkeitä, tai ainakin hitaita. He pitävät maanviljelystä. Neuvostoliitto vei sodassa suurimman osan Etelä-Karjalaa (16), jolloin sikäläiset levittäytyivät ympäri Suomea, mutta vielä vähän on jäljellä. Ihmiset ovat siellä iloisia ja musikaalisia, ja pitävät enemmän kaupankäynnistä kuin maanviljelystä. Karjalaan tulee paljon venäläisiä turisteina, mikä aiheuttaa paikallisille ongelmia; vaikka he tuovatkin Suomeen paljon rahaa, he eivät puhu mitään ymmärrettävää kieltä.
Turismia Karjalassa.
Kymenlaakso (17) on kuin Keski-Suomi; ei selkeästi omanlaisensa, vaan eri heimojen sekoituspaikka. Kaikki tapaamani kymenlaaksolaiset ovat kuitenkin olleet oikein fiksuja. Suomen etelärannikolla on Uusimaa (18), suomen tiheiten asutettu osa. Se myös kasvaa nopeiten johtuen muuttoliikkeestä muualta Suomesta ja ulkomailta. Käytännöllisesti katsoen kaikki uusimaalaiset ovat oikeastaan helsinkiläisiä, koska Helsinkiin on niin helppoa mennä muualta, eikä Uudenmaan muissa kaupungeissa olekaan juuri mitään, koska ihmiset tekevät isoimmat hankintansa Helsingissä.
Itä-Helsinki
Etenkin somalit haluavat asua Helsingissä, koska se on suuri satamakaupunki, ja he ovat tunnettua merenkävijäkansaa. Helsingissä on myös keskimääräistä enemmän alkoholisteja, narkomaaneja ja vihreiden äänestäjiä, mikä tarkoittaa sitä, ettei siellä ole paljoakaan normaaleja ihmisiä. Siitä huolimatta he pitävät Helsinkiä Suomen parhaana kaupunkina ja muualla asuvia sivistymättöminä juntteina.
Tyypillisiä helsinkiläisiä.
Lopuksi Ahvenanmaa (19). Siellä on mukava lomailla ja luonto on hyvin kaunis, mutta en ymmärrä, miksi emme ole myyneet sitä Ruotsille. Sikäläiset eivät ymmärrä suomea, toisin kuin ruotsinkieliset Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, ja he harvoin poistuvat saareltaan.
Alueellisista eroistaan huolimatta suomalaiset ovat keskimäärin tyypillisesti tällaisia.
Olen taas viime aikoina lipsunut liikaa politiikan puolelle. Pahoitteluni siitä. Minun täytynee viipymättä alentaa blogini sisällön keskitasoa, ennen kuin joku saa päähänsä äänestää minua europarlamenttiin tai mitä näitä nyt on. Hallituskin on kaatumassa, ja siellä olisi kohta paikkoja jaossa. Voisin kyllä ruveta oikeusministeriksi; loppuisi se lässyttäminen yhteiskunnan uhreista. Mutta asiaan; luvassa on siis kevennys, eli huonoa huumoria, hyvää musiikkia ja vähäpukeisia naisia.
Kevät tuli viikko pari sitten. Jee. Sen kunniaksi saatte kokeilla, läpäisettekö pohjalaisen kevättestin:
Muuttolinnut saapuu joka kevät Suamehen, sua askarruttaa:
1. kuinka ne osaa takaasi
2. mitä ne susta ajatteloo
3. onko linnuus homoja
4. minkä ihimeen takia ne yleensä tuloo
Meet joen tai järven rannalle kattomahan ku jäät lähtöö, muistelet paikkaa mihinä piti olla sun:
1. laituri
2. venes
3. rantasauna
4. 700 rehupaalia
Vappua juhulii yleensä:
1. ylioppilahat uus ylioppilaslakki pääs
2. sosialistiset ylioppilahat vanha ylioppilaslakki pääs
3. remarit ja punaporvarit koskenkorvaa pääs
4. kommunistit kommunistiset ajatukset pääs
Parasta kevähäs on ku:
1. ilimat lämpenöö ja kesä tuloo
2. aurinko paistaa ja kuumottaa
3. saa nauraa ku naapuri jää raktorilla jumihin ja sarattaa ja kiruaa kovahan äänehen
4. saa täyttää EU-tukipaperia
Mukavin kevähinen sanonta on:
1. mikä vappuna katolla, se pian sairaalas
2. maalliskuu maata näyttää, ojat kuivaa kaivot täyttää
3. puut on viälä mettäs, mutta ompa sonta kaikki navetan takana
4. naapurin lehemien pihalle pääsyn aikahan siältä kuuluva aitojen kaatumisen rytinä ja isännän tauotoon saratus: "RISTUKSEN PERKELEHEN SAATANAN SARVIPÄÄT! TOTTAJUMALAUTA MÄ TAPAN TEIRÄN JOKAHITTEN JONSEI TE SAATANAT PYSY AIROOS HELEVETTII!!!"
Tuvan klasit on paskaaset ja emäntä suunnitteloo niiren pesua, sanoo notta kova homma mutta hän on tottunu puunaamahan. Tarkoottaako se sitä notta:
1. emäntä on reipas ja toimehentarttuva ihiminen
2. isäntä ei pesuhommista piittaa
3. taloos asuu ruokottoman sotkuusta väkiä
4. isännällä ei oo kovinkaa ilimeekäs naamavärkki
Kersat tuoo koulun kevätjuhulasta toristukset, tutkit sitä ja tuumaat:
1. ei oo polovi poijjasta parannu
2. tämähän näyttää hyvältä ku sen kääntää väärin päin
3. no meirän suku onki paremminki käytännön osaajia
4. joo ei luakalle jääminen nykyysin mikää häpiä oo
Ja eiku yrittämähän testiä läpi.
Ensimmääsestä vaihtoeherosta saa yhyren pisteen, toisesta kaks ja niin erespäin. Olis hyvä saara vähintään 9 pistettä kokohon. 36 pistettä on jo palio pisteetä.
Yli 36 pistettä on jo rouppinkitestin paikka.
Väliaikamusiikkia:
Sitten onkin aika jakaa viisautta ja katsoa vähän, mitä lukijani ovat tiedustelleet. Nais- ja muut ihmissuhdeasiat askarruttavat edelleen:
minkälainen on kaunis nainen millainen on oikeasti kaunis nainen
Kuten olen tainnut joskus mainita, mitään yksiselitteistä vastausta tyyliin "blondi vai brunetti, A- vai D-kuppi" ei ole, mutta yleisohjeena pitkillä hiuksilla ja kapealla vyötäröllä pääsee pitkälle. Tuo on vähän sama kuin jos kysyisi, kannattaako pöytätenniksessä pitää mailaa normaali- vai kynäotteella, ja minä vastaisin, että kunhan nyt vain tähtää palloon, niin hyvä siitä tulee. Esimerkkinä viehättävä assistenttini Xenia:
Naapurin tytöt lähestyivät vielä toisellakin kysymyksellä:
mistä tietää onko mies kiinnostunut
No kysy siltä, jumalauta. Ei se sen hankalampaa ole. Miehiä pääsääntöisesti ärsyttää turhanpäiväinen kiertely ja kaartelu ja kikkailu ja näppäily ja lonniminen ja härvääminen. Miehet arvostavat suoraa toimintaa. Jostain syystä naiset kuvittelevat olevansa jotenkin "tyrkkyjä" tai muuten vaan saavansa huoran maineen, jos ehdottavat treffejä miehelle, mutta se on melko turha pelko, jos ei suoraan seksiä ruinaa.
Jatketaan musiikilla. Tämän kuulin jonkin mainoksen taustamusiikkina, ja piti sitten etsiä koko kappale esiin:
Kun nyt tuli puhe suoran toiminnan naisista, tässä on hyvä:
Lapualla jo varsin pitkään seurustellut nuoripari alkoi vakavissaan miettiä, josko yhteen muutettaisiin ja oikein vakavasti. Puhe ohjautui luontevasti yhteisiin pelisääntöihin. Poika: - Muutoon tairat jo tuntiaki mut aika hyvin, mutta mullon kolome pelisääntöä, joista toivoosin harrasta yksmiälisyyttä. Tyttö: - Mitä n'on? Poika: -Keskiviikkoehtoosin meill'on Lapuan Virkiän painihariootukset. Sen päälle mennähän yleensä huurteesille, jotka pruukaa venähtää pitkiksi. -Periantaasin meemmä maataloustuottajaan poikaporukalla saunomahan, josta huurteesille. Niill'on tapana venähtää. -Lauantaasin meill'on Kauhavan ampumaseuran kans' yhtöönen saunaehtoo, josta huurteesille. Nekin tuppaa toisinhan venähtämhän... Tyttö: - Eiköhän me nuasta selevitä. Mull'on kans yks pelisääntö. Poika (ilahtuneena): - Jaa, yks' vaan? No, kyllä mä sellaasesta seleviän, jos sä kerran hyväksyt multa kolome! Mikä se muutoon on? Tyttö: - Meillä ruvetahan naimahan joka ristuksen ehtoo justihin kello kahareksan, oot sä sitte kotona tai et.
Myös miehiltä on tullut kysymyksiä:
mitä kukkia naiselle
Tämänhän käsittelin hiljattain täällä. Jutussa mainitsemaani kasviin on muuten ilmestynyt iso kukannuppu. Tilannepäivitys siis seuraa lähiaikoina.
korvakorut pojille
Ei. Jos poika haluaa käyttää koruja, vasemmassa nimettömässä voi olla sormus ja kaulasta voi roikkua rippiristi tai leijonariipus tjsp. No, on minulla vielä tällainen veteraanisormus:
Mutta jos poikien kultakoristelua aletaan yhtään enempää suvaita, kohta ollaan tässä:
...ja sitten ei ole enää kellään kivaa.
anna kontula tissit
Miksi?
asian ladyboys
Tämä olikin huono idea. Pitänee vain pysytellä naisten kysymyksissä ja kuvissa.
naisen hauis
No hyvä on, vielä tuo yksi. Siihen saa vastata personal trainerini Jamie:
Pääsen muuten taas kesällä Sloveniaan kielikurssille. Sen kunniaksi slovenialaista kantria:
Ei kai tässä sitten muuta. Ai joo, oli joku googlettanut vielä, että:
naiskauneutta
Olipa hyvä, että kysyit. Viehättävä assistenttini Katarina olisi närkästynyt pahasti, jos hän olisi joutunut jäämään tästä kirjoituksesta pois.
Wikipedia-seikkailu on oikein mielenkiintoista ja sivistävää ajanvietettä. Se toimii niin, että luetaan yksi artikkeli, ja sitten klikataan jotain tekstissä olevaa mielenkiintoiselta vaikuttavaa sanalinkkiä ja siirrytään seuraavaan artikkeliin. Sitten saakin ihmetellä, että vaikka meni alunperin lukemaan Ukrainan mielenosoituksista, huomaakin tietävänsä paljon enemmän vaikkapa kummituslentokoneista ja metamorfisista kivilajeista.
Youtubessa on mahdollista seikkailla samalla lailla. Katsotaan yksi video, sen suosituslistalta valitaan toinen ja niin edelleen. Näin löytää silloin tällöin dokumentteja, joita ei Yle näytä, mutta erityisen avartavaa on musiikin kuuntelu tällä metodilla. Vastaan tulee oudompien ulkomaiden suuria hittejä, lahjakkaiden amatöörien epäkaupallisia tuotoksia ja omissa genrepiireissään hyvinkin arvostettua musiikkia, jota ei Suomen radiokanavilta vain kuule. Niin, ja tietysti täysin kieli poskessa väännettyjä häröbiisejä.
Sitten asiaan. Useimmilla ihmisillä on hyvin vahva mielipide siitä, kumpi on parempi: USA vai Venäjä. Usein Amerikasta enemmän tykkäävät perustavat näkemyksensä Hollywood-elokuviin, mutta toisaalta Venäjästä eivät tykkää muut kuin vanhat (ja jostain syystä nuoretkin) kommunistit, joille kukaan ei ole muistanut kertoa, että nyky-Venäjä on riistokapitalismin huvipuisto, eikä siellä ole kommunismista jäljellä juuri muuta kuin korruptio.
Haluankin nyt tarjota lukijalle tilaisuuden muodostaa objektiivinen mielipide ja tehdä valistunut valinta noiden kahden maan välillä käyttäen opetusmateriaalina Youtubesta löytämiäni musiikkivideoita.
Loogisinta on aloittaa vertailu maan ykkösmiehestä. Venäjä:
Amerikka:
Ainakin videoista voi päätellä jotain kyseisten herrojen suosiosta omissa maissaan. Eteenpäin. Koska maat ovat viimeiset n vuotta osoitelleet toisiaan ohjuksilla ja muilla kättäpidemmillä, on asianmukaista vertailla maiden sotavoimia. Venäjä:
Tuo ainakin näyttää tehokkaalta, kun ne alussa treenaavat lentokentän jonotuspuomeja. Kuuluu kai laskuvarjojoukoilla asiaan, että lentokoneeseen pitää päästä nopeasti. Amerikka:
Vähän turhan pitkä intro tuossa; alkaa kunnolla vasta yli minuutin jälkeen. Lopuksi tietysti naiskauneutta. Venäjä:
Amerikka:
Luulin itse olevani ehdottomasti Amerikan kannalla, mutta kun asian esittää tässä muodossa, en ole enää ollenkaan niin varma. Mitä itse sanotte?
Tansanian musiikkiteollisuuden delegaatio olisi halunnut myös heidän maansa mukaan tähän vertailuun. Kieltäydyin, koska vaikka en varsinaisesti Tansaniasta tiedä yhtään mitään, yleisesti ottaen afrikkalaiset presidentit ja naiset, sotaväestä puhumattakaan, eivät herätä minussa positiivisia mielleyhtymiä.
He ilmeisesti pahoittivat torjunnasta mielensä, koska lähettivät tällaisen vastauksen:
Viikonloppuna oli puhetta siitä, kuinka suomalainen yöelämä (ts. kapakoissakäynti) on alennustilassa. Ihmiset yksinkertaisesti eivät halua käydä baareissa. Haastateltu ravintoloitsija epäili syyksi sitä, että liian korkeilla veroilla ollaan höylätty ihmisten ostovoima niin matalaksi, että köyhien kansalaisten on pakko hakea humalansa Virosta.
Tuo on varmasti yksi osatekijä, mutta ei ainoa eikä edes merkittävin. Muiksi syiksi ollaan ehdotettu baarimikkojen kylmäkiskoista palveluasennetta, baarien persoonattomuutta ja geneerisyyttä, järjettömän korkeita hintoja ja sitä, että ihmiset ovat vihdoin hankkineet itselleen elämän ja keksineet parempaakin tekemistä kuin ryyppäämisen. Varmasti nuo kaikki ja monet muut syyt ovat osaltaan vaikuttaneet enemmän tai vähemmän.
Minä väitän, että suurin yksittäinen tekijä on kuitenkin musiikki. Yökerhoissa nykyisin soitettava musiikki on niin kertakaikkisen paskaa, että ihmiset eivät yksinkertaisesti viihdy. Eräässä espoolaisessa baarissa siirryttiin hiljattain käytäntöön, että joka perjantaina soitetaan vain 90-luvun musiikkia, ja vaikutus on huomattu. Toki jotkut alaikäiset huppariolennot ovat valittaneet muutoksen olleen huonompaan suuntaan, mutta henkilökunta sanoo toista: kun tavallisesti lauantai oli ennen viikon kiireisin ilta, nyt on perjantai noussut ohi.
Siksipä tänään tällä kanavalla soitetaankin 90-luvun musiikkia.
Kun asiaa tarkemmin miettii, ei se 90-luvun musiikkikaan yleisesti ottaen niin erikoista ollut. Se vain kuulostaa hyvältä, kun sitä vertaa nykyiseen. 80-luvun musiikkiin verrattuna se on aika huonoa, ja 80-luvun musiikki vuorostaan ei aivan pärjää 70-luvun musiikille. Olemmekin palanneet 60-luvulle, jolloin musiikkia tehtiin sillä oletuksella, että sitä kuunnellaan huumeiden vaikutuksen alaisena.
Ero nykypäivään on kuitenkin se, että silloin käytettiin lähinnä luonnontuotteita kuten marihuanaa ja heroiinia ja mitä näitä nyt on, joiden vaikutus riitti tekemään keskinkertaisesta musiikista hyvää ja hyvästä erinomaista. Nykyään käytössä on erilaisia synteettisiä design-mömmöjä, jotka pistävät kuupan niin ankaraan resettiin, että näiden traagisten ihmisraunioiden harhaisissa mielissä jopa Skrillexin tuotanto kuulostaa hyvältä musiikilta, tai ylipäänsä musiikilta.
Kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla ei ole vielä näkyvissä muutosta parempaan suuntaan. Ehkä sitten 20-luvulla taas. Suomestakaan muutos tuskin tulee alkamaan ainakaan niin kauan kuin kulttuuriministerinämme on sellainen tapaus kuin Paavo Arhinmäki. Iltalehdessä hän on taas jatkanut aiheesta Cheek. Cheekin olympiastadionkeikan viisinumeroinen lippumäärä myytiin äkkiä loppuun, ja Paavo kommentoi asiaa jotenkin kryptisesti.
...ei pitänyt Olympiastadionin Cheek-keikan varausmyrskyä ihmeellisenä asiana.
- Monty Python veti kuitenkin alle minuutissa.
Oltiin vasureista mitä mieltä tahansa, heissä on kuitenkin yleensä se hyvä puoli, että he eivät peittele mielipiteitään. Kok/Kesk/SDP-akselin poliitikot kiertelevät ja selittelevät, koska he itsekin tietävät yrittävänsä vain suhmuroida etuja itselleen ja kavereilleen, mutta vihervasemmisto uskoo vilpittömästi olevansa Oikeassa ja Hyvällä Asialla, eikä siis katso asialliseksi häpeillä. Nyt en kuitenkaan ymmärrä, mitä Paavo vertauksellaan ajaa takaa. Kehuuko hän Cheekiä, vai solvaako Monty Pythonia? Veikkaan jälkimmäistä, koska noissa piireissä katsotaan eduksi, jos ei tajua mistään mitään.
Siinä esimerkkiä Monty Pythonista. Millainen ihmishirviö voisi olla pitämättä tuota hauskana? Ja Cheek, tuo Suomen Will Smith, on toki nykyisistä suomiräppäreistä paras, mutta sillä ei paljoa voi ylpeillä, koska se ei ole mikään suuri saavutus. En nyt linkitä tähän mitään Cheekiä, vaan ihan oikeaa räppiä ajalta, jolloin sitä eivät olleet vielä pilanneet kastroidut pop-laulajat:
Aiemmin kovin sanoin Cheekiä tylyttänyt Arhinmäki mietti ohjelmassa, "onko rahalla, autoilla ja vähäpukeisilla naisilla rehentely nyt ihan se juttu, ottamatta kantaa musiikin tasoon".
Aiemmin, kuten muistamme, hän on sanonut, että:
- Pidän yhteiskunnallisesta Suomi-rapista.
Kaikki lukijani varmasti haluavat esimerkkejä mainitusta Arhinmäen fanittamasta "yhteiskunnallisesta Suomi-rapista" saadakseen jotain käsitystä siitä, mikä "se juttu" nyt sitten olisi. No, eräs mainitunkaltainen artisti, jonka kanssa Arhinmäki on ollut tekemisissä, on Steen1. Hänen tuotannostaan löytyy esim. seuraavat sanoitukset:
"Vitun koulukiusattu, vitun pikkuäpärä, mitä vittuu, vitun homot, teidät pitäis kaikki saatana tappaa, mikä vitun syy teil on vittu hakkaa jengii vittu kun ne vähän vittu, tägää johonkin vitun seinään, vitun homot, vittu, vittuun koko vitun virkavalta ja vittu muu vitun laki, saatana."
100-prosenttista vihaa ja väkivaltaa, en suostu virkavaltaa kunnioittamaan. 100-prosenttista vihaa ja väkivaltaa, väkivaltaa, väkivaltaa.
Steen Christensen, voiks sitä syyttää? Sehän vaan pisti kylmäks pari kyttää. Tommonen tapa pitäis idäs säilyttää ja aina ku kyttä nähä, niin sitä turpaan mättää. Christensen on itäpuolen sankari, sille pitäis antaa kytäntappomitali.
Muistammehan jo entuudestaan Arhinmäen näkökulman laulussa mainittuun tapaukseen. Takaisin asiaan, vielä yksi kappale:
