Vielä rautalankaa matalapalkkahommista

Twitter on kamalan masentava paikka. Pelkkää natsit sitä ja ilmastonmuutos tätä. Ei jaksa edes kommentoida. Oma mokanihan se tietysti on; itsehän olen laittanut niin paljon vihervasemmistolaisia seurantaan. Pitäisi vain blokata, kuten hekin tekevät.

Toisaalta, ei oikeistolainenkaan Twitter ole tällä hetkellä juuri sen älyllisempää. Sekin on täynnä horinaa siitä, kuinka postilaisten lakko on pelkkää perseilyä, koska kyllähän palkkojen puolittaminen on ihan normimeinikiä ja sitä paitsi itselleenhän he vain vahinkoa tekevät, koska pitäisi vain olla kiitollinen, että ylipäänsä saa käydä töissä.

Nyt ei ollut tarkoitus puhua varsinaisesti Postista. Ei ollut tarkoitus puhua politiikasta ollenkaan, mutta nostan tämän jutun julkaisulistan kärkeen ihan vain siksi, että kerrankin ehtisin edes melkein mukaan ajankohtaiseen puheenaiheeseen. Nyt haluan puhua hiljattaisesta A-studiojaksosta, jossa väittelyssä kohtasivat puoluejohtajat Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo.

Eipä siinäkään kovin kiivasta väittelyä päässyt näkemään. Orpon "en oikein ymmärrä tulokulmaa"-änkyttely Halla-ahon "bitch please"-tuijotuksen alla ei ole verrattavissa väittelyyn, vaan paremminkin siihen, kun juna ajaa hirvikolarin:

Aivan ilman yleisön kritiikkiä ei Halla-ahokaan selvinnyt. Häntä on moitittu siitä, että hän nostaa maahanmuuton puheeksi asioissa, joihin maahanmuutolla ei ole suoraa ja selkeää yhteyttä, ja kuten tiedämme, jos asioilla ei ole suoraa ja selkeää yhteyttä, niillä ei ole yhteyttä ollenkaan.

Samalla fiiliksellä juontaja huomautti, että jonkun taloustieteen nobelistin mielestä halpatyövoiman maahantuonti ei vaikuta palkkoja alentavasti, ja vaikka Halla-aho sanoikin sen olevan vain yhden ihmisen mielipide, täytyy sen olla totta, koska sen sanoi taloustieteen nobelisti, siis TALOUSTIETEEN NOBELISTI YMMÄRRÄTTEKÖ.

Juuh. Koska markkinavoimien lait - ml. se, että hinnat tippuvat tarjonnan ylittäessä kysynnän - näyttävät edelleen olevan monille vaikeita hahmottaa, ajattelin nyt selittää tämän kuvion auki uudestaan, vaikka hiljattain tästä puhuin ja olen puhunut joskus ennenkin.

Hei Pekka, ei taulukkopalkkoja korjata sen mukaan, minkäväristä porukkaa on töissä.

Niin. Sopimuksia neuvotellessa minimipalkkoja harvoin lasketaan. Ei kyllä välttämättä merkittävästi korotetakaan; ehkä vain jokin prosentinpuolikas, ettei ostovoima jäisi ihan niin pahasti inflaation jalkoihin. Varsinkin matalapalkka-aloilla sopimus on pettymys molemmille osapuolille: työntekijöille siksi, että pari lisäkymppiä kuussa ei vielä vaikuta elintasoon; ja työnantajille siksi, että ylipäänsä joutuivat parantamaan sopimusta, vaikka edellisenkin sopimuksen jäljiltä oltiin varmoja, että nyt kaikki menevät konkurssiin ja koko ala joudutaan lopettamaan Suomesta mahdottomana.

Molemmat silti suostuvat sopimukseen, koska duunarit yleensä ymmärtävät, ettei heille voi eikä kuulukaan maksaa johtajien palkkoja, mutta he voivat myös yhdessä ja keskusjohtoisesti ilmoittaa, etteivät he huvikseenkaan töissä käy. Molempien osapuolten on pakko pitää toisensa jos ei nyt onnellisina, niin ainakin toimintakykyisinä ja -haluisina.

Kysynnän ja tarjonnan laki pätee silti. Mitä enemmän vapaata työvoimaa on tarjolla, sitä vähemmän painetta työnantajapuolella on kompromisseihin. Vaikka jotkin lait tai muut herrasmiessopimukset estäisivätkin työnantajia toteamassa neuvotteluissa, että alamme jatkossa maksaa puolta pienempää palkkaa, he voivat esim. yksipuolisesti päättää, että taidammepa jatkossa neuvotella sopimukset jonkin kokonaan toisen porukan kanssa. Jos tässä tilanteessa työntekijä protestoi vaihtamalla alaa, nyt saadaan haettua jostain savannilta uusi tilalle sen sijaan, että pitäisi ajaa bisnes alas.

Lisäongelman muodostavat vielä pimeät työmarkkinat. Työntekijöille ei saa maksaa työehtosopimuksessa määrättyä minimiä pienempää palkkaa, vaikka työntekijä ei kuuluisi liittoon tai edes maan kansalaisiin. Siis ei saa. Se ei tarkoita, etteikö voi. Siihen ei tarvita muuta kuin työntekijä, joka suostuu olemaan ilmoittamatta asiasta kenellekään. Köyhemmästä maasta tullut työntekijä saattaa helposti suostua, jos vaihtoehtona on paluu kotimaahan Applen hikipajalle ja markan päiväpalkalle.

Sopimuksissa on edelleen se TES-palkka, ja suomalaiset työnhakijat voivat vapaasti hakea työpaikkoja ilmoittaen palkkatoiveekseen TES-minimin. Ja ihmetellä sitten, miksi ei tule kutsuja työhaastatteluihin.

Mutta Pekka, jotkin työt, kuten vaikka postinlajittelu, luovat niin vähän lisäarvoa, ettei niistä kerta kaikkiaan ole varaa maksaa enempää.

Näihin yleensä kysyn takaisin, että jos jokin työ on niin vähäpätöistä tyhjänhiertämistä, ettei siitä ole varaa maksaa elämiseen riittävää palkkaa, miksi firma sitten ylipäänsä haaskaa rahaa palkkaamalla jengiä tekemään turhaa työtä, jota ilmankin pärjäisi.

"Tällaisesta työstä ei voi maksaa enempää" on vain poliittisesti korrekti tapa sanoa, että "mielestäni tämä työ pitää saada tehdyksi, mutta se piruparka, joka joutuu sen tekemään, ansaitsee elää kurjuudessa".

Mutta Pekka, eikö palkanalennus kuitenkin ole pienempi paha verrattuna siihen, jos firma kaatuu kestämättömään kulurakenteeseen ja työpaikka lähtee kokonaan alta?

On - olettaen, että kuukausipalkka on leikkauksen jälkeenkin vielä kahden tonnin paremmalla puolella.

Työnantajat eivät kilpaile työntekijöistä vain toistensa, vaan myös kansaneläkelaitoksen kanssa. Sekä oikeistolaisilla että vasemmistolaisilla talousteoreetikoilla on usein sellainen älytön harhaluulo, että ihmisillä olisi jokin halu ja tarve tehdä työtä. Että kun vain saadaan järkättyä kaikille jotain puuhaa, jonka verukkeella he voivat poistua kotoaan klo 8:n ja 16:n väliseksi ajaksi, ihmiset ovat onnellisia ja homma toimii. Ihan sama, mitä puuhaa ja millä korvauksella.

Ei. Ihmiset eivät halua työtä, vaan rahaa. Toistaiseksi työnteko on ollut yksi turvallisimmista ja luotettavimmista tavoista saada rahaa, minkä ansiosta se on ollut suosittua, mutta mitä lähemmäs työttömän elintasoa työntekijän elintaso laskee, sitä vähemmän järkeä työnteossa on.

Otetaan esimerkiksi "Postissa työskentelevä Jukka":

Jukka Kososen tuntipalkka on 14,41, ja henkilö- ja tehtäväkohtaiset lisät nostavat sen reiluun 15 euroon tunnissa. Kun työehtosopimus vaihtuu, peruspalkka laskee 10,16 euroon tunnissa ja erikoislisät lähtevät. Työnkuvaan muutos ei vaikuta. PAUn mukaan keskimääräinen palkka on 2 200 euroa, jolloin 30 prosentin lasku tarkoittaa keskimäärin 660 euron kuukausiansion menettämistä.

Keskimääräisen postilaisen palkka olisi siis bruttona 1540 €, eli verojen (n. 14 %) jälkeen 1324 € kuukaudessa. Kelan sivujen tukilaskureilla laskin pikaisesti, että Helsingissä 800 €:n vuokralla yksin asuva työtön voi saada työmarkkinatukea n. 650 € ja asumistukea 412 €, eli yhteensä 1062 €. 1540 €:n palkalla töitä tekevä voi noilla spekseillä saada 129 € asumistukea, mutta työtön voi lisäksi saada harkinnanvaraista toimeentulotukea n. 255 €. Tukien määrä riippuu toki valtavasti monesta muuttujasta, mutta satasen tai parin heilahdukset eivät pointtia muuta.

Matematiikan vastapainoksi minulla on tapana laittaa hyvityksenä kuvia vähäpukeisista naisista, mutta koska vitsi happamoituu, ellei sitä pidä liikkeessä, laitan vaihteeksi vähäpukeisia miehiä. Joku seniili kommari jossain yliopistossa hermostui siitä, että opiskelijat ottivat selfieitä Mannerheimin muotokuvan kanssa, ja hänen vaatimuksestaan moinen rienaus lopetettiin ja koko muotokuva poistettiin seinältä. Koska Mannerheimin kanssa ei siis saa enää ottaa selfieitä, laitan tähän Mannerheimin itsensä ottaman selfien vuodelta 1918.

Takaisin asiaan. Palkkaleikkauksen jälkeen se raha, jonka takia postijukka vääntäytyy joka päivä ylös sängystä ja töihin, ei ole 1540 €, eikä edes 1324 €, vaan se 136 €, joka jää nettopalkan ja tukien erotukseksi. Miksi hän vaivautuisi? Kuinka moni palkkaleikkausten puolustaja tekisi tylsää ruumiillista työtä 0,90 €:n reaalisella tuntituotolla?

Ei varmaan juuri kukaan. Terveessä maailmassa Postin olisi pakko laittaa palkkaleikkaukset jäihin ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden jälkeen postit jäisivät lajittelematta. Tästä päästään takaisin halpatyövoiman maahantuontiin. Hanttihommien teettäjillä on aivan hyvin varaa pudottaa palkkoja, koska ulkomailla on tungokseksi asti porukkaa, jolla on oma intressinsä ottaa Suomesta vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla.

Se intressi on, että kun he ovat aikansa tehneet työtä Suomessa, he pääsevät Suomen sosiaaliturvan piiriin, minkä jälkeen heillä ei ole yhtään sen suurempaa mielenkiintoa raataa sen 136 €:n eteen kuin kantasuomalaisellakaan. Ja miksi olisikaan? Miksi ihmeessä joku gambialainen kokisi sisäsyntyistä tarvetta siivoilla valkolaisten paskoja, jos ei se kiinnosta valkolaisiakaan?

Joo, palkkaleikkauksia voidaan oikeistolaisessa hengessä puolustella monilla tuotantotaloudellisilla ja periaatteellisilla syillä, mutta samalla joudutaan hyväksymään, että se luo automaatin, jonka funktiona on tuottaa ulkomailta mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti porukkaa sosiaalitukien käyttäjiksi. Kai sekin on jollekin ihan OK, jos monikulttuurisuudesta tykkää.

Mutta Pekka, asianhan voi ratkaista niinkin päin, että alennetaan sosiaalitukia niin paljon, että alkaa työnteko taas kiinnostaa.

Onnea vaan tuon ajatuksen markkinoimiseen nykyiselle hallitukselle. Ja ennen kuin sanotte, että ehkä seuraavalle hallitukselle sitten, luulen, ettei tällainen palkkaperseily kovin vahvasti innosta duunareita - joita edelleen on yllättävän paljon - äänestämään ehdokkaita ja puolueita, jotka haluavat alentaa tukia ihan vain päästäkseen alentamaan palkkojakin.

Pakollinen viisupostaus

Tämän viikon olen periaatteessa ollut kovalla kiireellä tekemässä viimeisiä hienosäätöjä kandityöhön, koska viimeinen palautuspäivä oli määrätty toukokuun loppuun. Nyt tuli kuitenkin professorilta viesti, että koska hän ei ole muistanut aktiivisesti muistutella asiasta, ja hän kuitenkin pyörii koululla vielä kesälläkin, siirretäänkin palautus kesäkuun loppuun.

On se mukavaa olla humanisti. Emännällä vain lähtee verenpaine aina nousuun, kun puhun tiedekuntamme jutuista.

Mutta joo, nyt ehtii vähän bloggaamaankin. Vaikka Euroviisuista. Ihan vain periaatteesta, vaikka yhtään ei tekisi mieli, koska oli niin tylsät kisat tänä vuonna. Muutamia pikkuhuomioita nyt kuitenkin.

Viime vuonna oli kovasti meteliä siitä, että voittaja oli ihan paska, eikä sillä olisi ollut mitään asiaa millekään sijoitukselle, ellei esittäjänä olisi ollut parrakas nainen, jota kaikki seksuaalisesti poikkeavat äänestivät. Oma vastaukseni oli, että esitys oli hyvä, eikä vähemmistöjen mielistelyllä saaduilla äänillä ole ratkaisevaa merkitystä, vaan edelleen voittoon tarvitaan niin hyvä kappale, että siitä tykkäävät nekin, jotka eivät tykkää (seksuaali)vähemmistöistä. Toki etnisten vähemmistöjen levinneisyyden takia joillekin maille riittää vähemmän erinomainen biisi kuin muille, mutta se on eri juttu.

Nythän sitten viime vuoden voittajaa oltiinkin matkittu oikein urakalla. Transuja ei tainnut olla, ja homoiluakin oli vain yhdessä esityksessä (joka jäi siitä huolimatta sijalle 18), mutta lähes oopperaksi meneviä voimaballadeja oli n. kolmella neljäsosalla maista. Ovathan sellaiset ihan kivoja, jos niitä on muutama siellä täällä, mutta kun niitä on kymmenen putkeen, ei jaksa enää.

Suomen esitys oli ainoa, jossa oli vähänkään kovempaa rockia, ja ensimmäisen semifinaalin tulostenlaskun yhteydessä erehdyin hetkeksi luulemaan, että PKN pääsisi jatkoon keräämällä yksin kaikkien rockin ystävien äänet, mutta ilmeisesti rokkikansa ei viisuja seuraa.

Kyllähän sen tiesi etukäteen. Vaikka biisi olikin punkin kontekstissa kova veto, Euroviisujen kohderyhmää ovat aivan toisenlaisen musiikin fanit. Siellä halutaan kauneutta, säihkettä ja tarttuvia melodioita, eikä mitään örinää.

Nyt oli kolme esitystä, joita harkitsin äänestäväni. Ensin Englanti:

Mukava tuollainen 20-luvun tyylinen renkutus maustettuna nykyaikaisilla tietokonesoittimilla. Länsi-Euroopassa ja varsinkin Englannissa on yleistä kansanhuvia äänestää viisuihin tarkoituksella kaikkein noloin biisi, koska evvk. Idässä (+ Ruotsi) viisut otetaan vakavammin, ja se näkyy kyllä tuloksissa. Itse kyllä pidän tuollaisesta kevyemmästä. Toinen vaihtoehtoni oli Israel:

Ehkä olisin pitänyt tuosta vähemmän, ellei kontrasti siihen kaikkeen oopperameininkiin olisi ollut niin suuri, mutta aivan sama. Sitten vielä Australia:

Tuo pääsi viidenneksi. Arvelinkin aussien pääsevän kärkiviisikkoon sillä, että muut äänestävät uutta tulokasta vieraanvaraisuuttaan, mutta itse kappalekin ansaitsee huomiota. Lopulta äänestin sitten Englantia, joka (arvattavasti) jäi neljänneksi viimeiseksi viidellä pisteellä. Israel sentään pääsi yhdeksänneksi.

Ruotsin voittokappale oli ihan jees, ja Virollakin oli ihan kiva, vaikka sen sanoitukset olivatkin niin Suomi-iskelmää, että oikein nauratti.

Jos olisin ulkonäön perusteella äänestänyt, olisin äänestänyt Unkarin Boggieta:

Biisi vain oli sen verran tylsä, etten jaksa edes linkittää sitä tähän. Muutenkin sodanvastaiset laulut ovat aika päättömiä, koska ne tahot, jotka sodista päättävät, eivät protestilauluja kuuntele. Venäjän Polina Gagarina ei myöskään jäänyt kauas jälkeen:

Ja kun nyt tuli Venäjästä puhe, niin Eurooppa, mitä vattua? Kivanoloinen tyttö ja kiva kappale, ja pisteidenjaossa porukka buuaa niin että koko halli raikuu.

Suhtautumiseni Venäjään on tietysti samantyylinen kuin roomalaispoliitikko Cato vanhemman suhtautuminen Karthagoon, ja nykyään ymmärrettävistä syistä sama asenne on levinnyt laajemmaltikin Eurooppaan. Ei se kuitenkaan kenenkään yksittäisen laulajan vika ole. Jos ette halua äänestää Venäjää poliittisista syistä, niin älkää äänestäkö, mutta turha siitä on Polinalle räyhätä.

Eikä asia tullut edes yllätyksenä, vaan halliin oltiin asennettu vehkeet, joilla pahimpia mölyjä saatiin karsittua TV-lähetyksestä. Loppua kohti, kun Ruotsi kasvatti etumatkaansa, hurraukset olivat jo sitä luokkaa, että eivät ne kaikki mitenkään voineet niin suuria Ruotsi-faneja olla, että sen takia olisivat huutaneet, vaan ne iloitsivat siitä, että voittaja on kuka tahansa muu kuin Venäjä.

Sen verran noloa touhua, että itse parrakas nainenkin oli silminnähden sitä mieltä, että nyt jumalauta jotain rajaa tuolle pelleilylle.

Ei kai tässä sitten muuta. Alkaa näyttää siltä, että seksuaalivähemmistöt saavat viisut pian ihan virallisestikin haltuunsa, päätellen siitä, että vaikka esityksissä ei yhtä lukuunottamatta homoiltukaan, alkuesittelyvideossa homoiltiin, eikä lavalla nähty enää juuri lainkaan vähäpukeisia naisia, paria isoa kaula-aukkoa lukuunottamatta. Niinpä vastapainoksi laitetaan tähän loppuun vielä viime vuoden moraalinen voittaja, Puola:

You gotta cock it, motherfucker

Ihan ensiksi haluan esittää nöyrähkön anteeksipyyntöni Creative Assemblyn hienoille ihmisille toissaviikkoisesta vihakirjoituksestani. Väitin, ettei Total War: Rome II:ssa saa päitä ja raajoja lentelemään, mutta kyllä näköjään saa. Piti vain odottaa, että saa tehtyä riittävän äkäisiä miekkamiehiä.

Perääntyvä spartalainen saa perääntyä yhdellä kädellä.

Vähän huonosti saa kuvankaappauksia, kun nuo tapaukset ovat niin nopeita ja yllättäviä, mutta kyllä tuossa pää tippuu.

Anteeksipyyntöni on kuitenkin vain puolittainen, koska olen edelleen sitä mieltä, että lisämaksun vaatiminen verestä ja ruumiinvammoista sotapelissä on sellaisen luokan koijaamista ja lypsämistä, että historiassa on tehty kansanmurhiakin sellaisen takia. Katsoin sarjan muidenkin pelien myyntisivuja, ja näköjään sama meininki jatkuu niissä jopa kiihtyvällä tahdilla.

O tempora, o mores, pelin hahmot sanoisivat, mutta asiaan. Kävin viikonloppuna katsomassa kotimaisen elokuvan Big Game. Yleensä vieroksun suomalaisia elokuvia, koska niitä on sotaelokuvien lisäksi vain kahdenlaisia: draamaa ja komediaa. Molemmissa tyypillinen juoni menee niin, että masentuneet mulkvistit juovat viinaa, tappelevat ja kärsivät ennenaikaisesta siemensyöksystä, ja tyylilajien ero on, että komediassa sille on tarkoitus nauraa, kun taas draamassa sen on tarkoitus kertoa jotain syvällistä suomalaisesta sielunmaisemasta.

Joskus kymmenen vuotta sitten ajattelin, etteivät ne voi oikeasti niin paskoja olla. Että minä vain olen ennakkoluuloinen. Testasin asiaa päättämällä katsovani seuraavan nykyaikaisen suomalaisen elokuvan, joka TV:stä tulee. En enää muista, mikä sen nimi oli, enkä haluakaan, mutta ensimmäisen viiden minuutin aikana siinä joku esitti kärkevää taidekritiikkiä naiskentelemalla takaapäin lampaanmuotoista ilmapalloa.

Pidin taas vähän aikaa taukoa suomalaisista elokuvista.

Onneksi viime vuosina on tullut muutosta parempaan. Big Game on Suomen historian kallein elokuva, ja siinä näyttelee Samuel L. Jackson, joten lupaavalta kuulostaa.

Air Force One lentää Lapin jylhien vuoristomaisemien yli, kun USA:n presidentti (Jackson) on tulossa vierailulle Suomeen. Kun hänen lentokoneensa aloittaa lähestymislaskeutumisen Helsinki-Vantaan lentokentälle jossain Korvatunturin tienoilla, terroristit ampuvat koneen alas. Onneksi Lapissa on ikiaikainen perinne, että 13. syntymäpäivänään pojat laitetaan yksin metsään metsästämään jousipyssyllä peuroja, karhuja, susia tai mitä nyt sattuukaan vastaan tulemaan, ja eräs tällainen poika sitten löytää presidentin ja auttaa häntä pakenemaan terroristeilta.

Kuten jo edellämainitusta juonikuvauksesta voi päätellä, elokuva on alusta loppuun täyttä riemuidiotismia, joka suhtautuu realismiin suunnilleen samalla asenteella kuin muslimit pekoniin. Komeita räjähdyksiä, nopeatempoista toimintaa ja suorastaan schwarzeneggermaisen nerokasta dialogia. 10/10, suosittelen tätä elokuvaa varauksetta kaikille.

Lisäksi täytyy sanoa, että vasta tämän elokuvan myötä huomasin nyt, että minähän olen suuri Samuel L. Jacksonin fani. Toki olen aina pitänyt häntä erinomaisena näyttelijänä, mutta tässä elokuvassa hänen lahjakkuutensa pääsee loistamaan täydeltä terältä. Seuraavassa lisää näytteitä Jacksonin taidoista hänen uransa varrelta:

Myös David Hasselhoff tuli Suomeen uraa luomaan. Hänen talkshownsa suhteen odotukseni eivät olleet korkealla, vaan lähinnä pohdin, onkohan se huono itseironisella ja viihdyttävällä tavalla, vaiko vain nololla tavalla. Yllätyin siitä, että se onkin ihan hauska. Vielä enemmän yllätyin siitä, että Hoff on kaiken muun lisäksi laulaja, ja vieläpä aivan tajuttoman hyvä sellainen. Miksi en tiennyt asiasta aiemmin?

Nyt päästäänkin sitten kirjoituksen varsinaiseen asiaan, eli Hasselhoffin musiikkiin. Nauttikaa:

Näitä ei vain malta lopettaa kesken. Vielä yksi klassikko:

Noin. Kun tuossa nyt tuli iso lasti äijäenergiaa, laitetaan loppuun jotain rauhallisempaa. Hasselhoffin musiikillinen tuotanto on valitettavan suppea, mutta Johnny Cash ehti monikymmenvuotisella urallaan tekemään niin paljon musiikkia, että törmään jatkuvasti uusiin kappaleisiin, vaikka luulen aina häneltä jo kaiken kuulleeni.

Typerää ohjelmatarjontaa

Saharassa elää sellainen otus kuin aavikkokettu. Se on niin hardcore, että jopa kuuluisa saksalaiskenraali Erwin Rommel sai sen nimen lempinimekseen. Tässä on kuva:

Eipä siitä sen enempää. Olen tässä viime aikoina katsonut TV:tä. Viikinkejä, Rillejä huurussa ja pari jaksoa Luovia hulluja muutaman mainitakseni. Nuo ovat hyviä, mutta joskus seulasta pääsee läpi hyvinkin typeriä yritelmiä siitäkin huolimatta, että Suomeen on perinteisesti valikoitunut vain sarjojen parhaimmisto. Ongelma lienee siinä, että nykyään kanavien on pakko hankkia sarjoja välittömästi julkaisun jälkeen, ennen kuin niiden laatua ollaan päästy mittaamaan käytännössä, koska muuten porukka vain lataa sarjan netistä, eikä vaivaudu enää katsomaan vuoden vanhoja jaksoja, kun ne aikanaan TV:hen tulevat.

En nyt puhu mistään puhelinmyyjärealityistä tai Big Brotherista, jotka varmasti ovat omassa viiteryhmässään taidokkaasti tehtyjä, vaikka en ymmärräkään, kuka niitä katsoo ja miksi. Ei kai niitä tehtäisi, ellei ketään kiinnostaisi.

En myöskään tarkoita yksittäisiä särökohtia, kuten vaikka sitä Eloonjääneissä usein ärsyttävää vikaa, että hengenvaarallisia ongelmia tahallaan aiheuttavat psykopaatit pidetään menossa mukana ihan vain siksi, että ne voisivat aiheuttaa ongelmia ja sitä kautta jännitystä myöhempiinkin jaksoihin, vaikka olisi niin paljon näppärämpää vain viedä ne metsään ja tehdä ketuille halalia. Perusteena tietenkin on vanha kunnon "muuten me olisimme kuin he".

Tarkoitan tilanteita, joissa koko juoni perustuu niin suurille ongelmille, ettei koko sarjaa voi enää ottaa vakavasti.

Esimerkiksi, muutama vuosi sitten alkoi sarja Blue Bloods. Sitä mainostettiin huippulaatusarjana, koska sen pääosassa oli se yksi tyyppi, joka on kuuluisa tuuheista viiksistään ja josta olisi tullut Indiana Jones, ellei olisi ollut jo allekirjoittanut sopimusta Magnumin pääosasta.  Pilottijaksossa tutustuttiin hahmoihin ja mukana oli pakollinen rikostapaus, jossa pedofiili kaappaili pikkutyttöjä pakettiautoon.

Pedo houkutteli tytöt autoonsa näyttämällä heille nukkea. Kun tyttö oli autossa, nukke oli tarpeeton, joten pedo heitti sen tienposkeen. Koska nukke oli ainoa johtolanka, tutkimuksissa keskityttiin siihen. Mietittiin, mistä nukke oli mahdollisesti hankittu, ja soitettiin tehtaalle Kiinaan. Kuultiin, että nukke on prototyyppi mallista, joka ei ole vielä tuotannossa, eikä niitä ole kuin kolme kappaletta koko maailmassa. Omistajien nimetkin tehdas tiesi kertoa. Oli:

1) diplomaatti, joka sai tehtaalla vieraillessaan nuken lahjaksi tyttärelleen,
2) toimittaja, joka kirjoittaa nukkelehteen ja saa tehtailta uutuusnukkeja arvosteluja varten, ja
3) joku slummissa asuva epämääräinen hyypiö, joka juoksee pakoon heti poliisin nähdessään.

Yllättäen syyllinen oli se hyypiö.

Ilmeeni, kun jakson loppuratkaisu selvisi.

Minulle pilottijakso olikin kaksiosainen; ensimmäinen ja viimeinen jakso kyseistä sarjaa. En uskonut, että tuosta ihan heti päästäisiin ohi, mutta nyt alkoi uusi sarja Scorpion, jossa huippunerojen ryhmä pelastelee ympäristöään erilaisilta katastrofeilta. Pilottijakson juoni meni jotenkin näin:

- Lentokentän lennonjohdon tietokoneohjelmisto päivitetään automaattisesti 12 tunnin välein, ja edellisessä päivityksessä oli ollut virus, ja nyt ei saada koneisiin yhteyttä. Jotain pitää tehdä, ennen kuin koneista loppuu bensa ja ne alkavat tipahdella.

- Tarvitaan maailman viidenneksi älykkäin ihminen keksimään, että voisi koittaa formatoida koneet ja asentaa uudestaan edellinen toimiva versio.

- Ohjelmien uudelleenasennus on varsinkin Windowsin käyttäjille niin harvinainen tapaus, ettei siitä suoriudu kuin lennonjohtotornin nörtein jätkä. Nörteimmän tunnistaa onneksi nopeasti ulkonäön perusteella.

- Varmuuskopioita ei kuitenkaan ole paikan päällä, vaan niiden pito on ulkoistettu alan firmalle. Siellä ei olla paikalla, joten jonkun on pakko mennä murtautua firman toimistoon ja hakea oikea levy.

- Firma on kaupungin toisella laidalla eikä aikaa ole kuin 20 minuuttia, koska aina seuraavan päivityksen tullessa edellinen varmuuskopio pyyhkiytyy yli ja korvautuu uudella, mikä on aivan jumalattoman fiksua eikä lainkaan tee tyhjäksi koko varmuuskopioinnin ideaa. Softan tekijän arkistojakaan on turha kysellä, koska ilmeisesti se vain tulee jostain kenenkään erikseen koodaamatta.

Sitten taisi olla vielä niin, että kun yritettiin siirtää dataa lentokoneesta maahan, lentokoneen nopeus oli liian suuri langattomalle yhteydelle, joten piti ajaa lamporkiinilla koneen alla ja vetää verkkopiuha läppäriin.

Ei näin. Mutta kaikesta huolimatta on kuitenkin pakko sanoa, että tykkään tästä sarjasta. Hahmot ovat ihan hyviä ja sarja on jokseenkin huumoripitoinen, joskin välillä tahattomasti. Tämä on mukavan kevyttä ja leppoisaa katseltavaa.

Vielä yksi.

Nyt täytyy lopettaa, mutta palatakseni kettuaiheeseen, minä lähden nyt Egyptiin. Internet-rajapintana toimii emännän kännykkä, joten en tiedä, paljonko pystyn raportoimaan tänne paikan päältä, mutta katsotaan nyt. Harmikseni sain tietää, ettei aavikkokettuja elä itärannikolla, jonne menemme, mutta saa nähdä, jos siellä jotain muuta hienoa tulisi vastaan.

Palannen noin viikon päästä.

Bimboilun MM-kisat

Maanantai-iltana tein olohuoneessa pientä punttitreeniä ja katsoin siinä aikani kuluksi nauhalta pari jaksoa 24:ä. Toisen loputtua minulla oli tekemättä enää vain yksi vatsalihassarja, joten en viitsinyt aloittaa kolmatta jaksoa, vaan katsoin, tulisiko TV:n puolelta mitään siedettävää.

Eihän sieltä nykyään tapaa sellaista tulla, pelkkää realityä vaan, enkä usko, että yksikään psykiatri suosittelisi minulle mitään sellaista ohjelmaa, jossa esiintyy ihmisiä omina itseinään. Annetuista vaihtoehdoista päädyin sitten katsomaan Miss Universum -kisoja, koska siinä sentään on nättejä tyttöjä. Eihän minun ollut tarkoituskaan olla TV:n ääressä enää kuin 5-10 minuuttia.

Jos ajoitukseni olisi ollut parempi ja olisin osunut uimapukukierrokselle, hyvä tuuleni olisi säilynyt, eikä tätä kirjoitusta olisi koskaan syntynyt. Mutta ei. Liityin kanavalle juuri ennen kuin tuomarit päästettiin esittämään kiperiä, ajatusmaailmaa paljastavia kysymyksiä viidelle jäljelläolevalle finalistille.

Vastauksia kuunnellessani tuli väkisinkin mieleen, että onkohan niillä säännöissä joku yläraja sallitulle älykkyysosamäärälle. No joo, ymmärrän, että lavalla saattaa jännittää ja samalla pitää vielä keskittyä hymyilemään viehkeästi sekä seisomaan vatsa sisässä ja tissit tanassa, joten ei välttämättä ajatus juokse normaaliin tahtiin, mutta silti. Katsotaanpas, mitä tytöt puhuivat:

Ensin oli Amerikan tyttö Nia. Häneltä kysyttiin:

Jos saisit 30 sekuntia aikaa lähettää viestin kansainväliselle terroristille, mitä sanoisit?

Ja vastaus kuului:

Sanoisin vain, että Miss USA:na voin aina lähettää toivon, rakkauden ja rauhan viestin, joten tekisin parhaani levittääkseni sitä viestiä heille ja kaikille muillekin maailmassa.

Onhan se virkistävää, että missi puhuu maailmanrauhasta, koska yleensähän heiltä on totuttu kuulemaan vain valloitussodista ja vähemmistöjen joukkotuhonnasta, mutta vähän ympäripyöreäksi tajunnanvirraksi jää. Olisi hän nyt samalla vaivalla voinut edes kertoa, mikä se mainittu viesti tarkkaan ottaen on. Oikea vastaus olisi ollut:

Kysyisin, että oletteko te aivan vajaita? Katsokaa yhteiskuntianne. Mitään ei saa tehdä, eikä rahaa ole kuin diktaattorilla. Kaikkea varjostaa tulevaisuuden epävarmuus ja väkivallan pelko. Sitten katsokaa niitä yhteiskuntia, joita vastaan hyökkäätte. Niissä köyhyys tarkoittaa sitä, että TV:n kantamiseen ei tarvita kahta ihmistä eikä se ole edes ultra-HD. Miettikää asioita järjellä. Pohtikaa, mitä he ovat tehneet paremmin. Sitten ottakaa mallia riehumisen sijasta.

Nätti neitohan hän oli, joten terävämmällä vastauksella hänellä olisi voinut olla saumaakin. Sitten oli vuorossa miss Alankomaat, Yasmin, jolta kysyttiin näin:

Mikä on suurin muutos, jonka haluaisit nähdä nuorissa naisissa seuraavan sukupolven aikana?

Kun tyttö oli tajunnut kysymyksen jo toisen kysymiskerran jälkeen (ei ollut hänen vikansa, vaan noiden tuomareiden mongerruksen tulkitseminen tuottaa vaikeuksia itse kullekin), hän vastasi näin:

Olen lapsiprostituution lähettiläs, ja, öö... haluan, että lapsiprostituutio loppuu. Eli sitä minä haluan seuraavalle sukupolvelle.

Täytyy sanoa, että "lapsiprostituution lähettiläs" on kyllä aika pirun korrekti titteli. Näyttää hyvältä käyntikortissa ja CV:ssä. Minkähänlainen vaakuna niillä on lähetystön ovessa? No mutta irvailut sikseen, sinänsähän vastaus oli ihan hyväksyttävä, vaikka sen sanallinen muotoilu olikin hiomatonta. Arvostan suuresti myös sitä, että hän painotti vastustavansa nimenomaan lapsiprostituutiota, eikä prostituutiota ylipäänsä.

Sitten Diana Ukrainasta. Ukrainassahan tunnetusti asuvat maailman kauneimmat naiset. Häneltä kysyttiin:

Jos voisit poistaa uimapukukierroksen Miss Universum -kisasta, poistaisitko? Miksi, tai miksi et?

Kun tulkki oli esittänyt kysymyksen venäjäksi, neito vastasi:

Se riippuu tilanteesta. Jos se tehdään hyvällä maulla, niin miksi ei? Tunnen oloni mukavaksi missä pukineissa tahansa.

Luulenpa, ettei kysyjä tarkoittanut kilpailijan henkilökohtaista uskoa kykyihinsä uimapukukierroksella, vaan varmaan viittasi yleisemmin niihin väitteisiin, että sellainen esineellistäminen ja seksualisoiminen on liian mautonta näin fiiniin tapahtumaan. Oikeampi vastaus olisi ollut:

Missikisoissa on lähtökohtaisesti kyse siitä, että pannaan eukot riviin ja rankataan ne paremmuusjärjestykseen pärstäkertoimen mukaan. Ei se siitä sen syvällisemmäksi muutu, vaikka uimapukukierros poistettaisiinkin. Kaunis vartalo on oleellinen osa kaunista naista, ja kun nyt kerran kauneuskilpailuissa ollaan, pitää sitäkin esitellä asiaankuuluvissa määrin.

Jos jokin kierros pitää poistaa, suosittelisin tällaista, jossa ehdokkaat voivat pilata antamansa hyvän vaikutelman typerillä möläyksillä. Tähän väliin voitaisiin ottaa Donald Trumpin, kisojien oikeuksien omistajan, näkemyksiä kauneuden merkityksestä. Lyhyt klippi on kohdassa 2:14 seuraavassa videossa:

On se kova äijä. Toiseksi kovin koko videossa. (Jos haluat nähdä kovimman, hänen osuutensa alkaa kohdasta 1:42.) Jatketaan. Neljäntenä vuorossa on Jamaikan edustaja Kaci, jolta kysyttiin:

Yksi kolmesta naisesta kokee väkivaltaa elämänsä aikana. Mitä voidaan tehdä tuon luvun pienentämiseksi?

Vastaus oli, että:

Rikos on globaali ilmiö. Se ei vaikuta vain yhteen kansakuntaan, ja meidän, maailman ihmisten, tulisi työskennellä yhdessä estääksemme sen nyt. Kiitos.

Ennustan tälle naiselle loistavaa uraa politiikassa. Ei voi kuin ihailla, kuinka joku onnistuu saamaan raikuvat aplodit vastaamalla kysymykseen, jota ei esitetty, ja siihenkin niin epämääräisesti, ettei voida olla varmoja, vastattiinko siihenkään. Toisaalta, olihan tuo sen verran hankala kysymys, että siihen nähden hän suoriutui hienosti. Vähän epäreilua, että yhdeltä kysytään, onko jees keikistellä bikineissä missikisoissa, ja toista vaaditaan ratkaisemaan siltä seisomalta kokonainen rikoskategoria. Ehkä periaatteessa oikeampi vastaus olisi ollut:

Laitetaan naisia hakkaavat miehet vankilaan, jossa ne voivat sitten hässiä toisiaan, jos kerran naiset eivät sen vertaa kiinnosta, että malttaisivat olla hakkaamatta niitä.

...mutta tuolla ei välttämättä olisi irronnut kovin hyviä tuomaripisteitä. Lopuksi ääneen pääsee Kolumbian kaunein nainen Paulina, jolta tulkin välityksellä kysyttiin:

Sinulta varmaan kysytään kaiken aikaa, että mitä miehet voisivat oppia naisilta, mutta minä haluaisin tietää: mitä naiset voisivat oppia miehiltä?

Tähän hän vastasi, että:

Uskon, että on vielä olemassa miehiä, jotka uskovat tasa-arvoon, ja olen sitä mieltä, että se on asia, jonka naiset voisivat oppia miehiltä.

Nyt täytyy sanoa, että tätä vastausta kuunnellessa purkka pysähtyi. Tämä on suorastaan nerokas. Tälle minäkin olisin aplodeerannut ja kuvitellut mielessäni, kuinka feministeiksi itseään väittävät telaketjuttaret tukehtuvat raivoonsa. Voi toki olla, että kulttuuritaustansa pohjalta hän tarkoitti jotain muuta, mutta aivan sama.

Tämä tyttö myös voitti koko kisan. Tämän kysymys&vastaussession jälkeen mikä tahansa muu olisikin ollut oikeusmurha ja kohdistanut tuomareihin vakavia epäilyjä korruptiosta ja/tai seksuaalisesta devianssista.

Nyt esitänkin sellaisen vetoomuksen, että jos missikisoja ylipäänsä pidetään jatkamisen arvoisena perinteenä, niin niissä päätettäisiin, kilpaillaanko siellä pelkän ulkonäön perusteella, vai etsitäänkö siellä täydellistä naista, joka on vaikuttava niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos keskitytään vain ulkonäköön, toivoisin, ettei heitä kiusattaisi asiaankuulumattomilla ja turhan vaikeilla kysymyksillä; ja jos älynlahjatkin pyritään ottamaan huomioon, olisi kiva, jos asiaan kiinnitettäisiin jotain huomiota jo alkukarsinnoissa, ettei finaalissa sitten tulisi ikäviä yllätyksiä.

Mutta joo. Kävin kisojen kotisivuilla katsomassa, millaista leidiä siellä oli tarjolla, ja jos olisin minä ollut tuomarina, kisan olisi voittanut joko Egyptin Lara Debbane:

...tai sitten Liettuan Patricija Belousova:

Erikseen vielä kunniamaininta Meksikon edustajan Josselyn Garciglian vatsalihaksille:

En tiedä, miten tämä kolmikko olisi vastannut tuomareiden kysymyksiin, enkä kyllä oikeastaan haluakaan tietää. Illuusioni saattaisi särkyä.

Viisujen jälkeen

Kuten pitkäaikaiset seuraajani ovat varmasti jo huomanneet, musiikkimakuni on hyvin laaja-alainen. Siksi olen myös suuri Euroviisufani. Kisojen suurinta viihdeantia eivät kuitenkaan ole itse musiikkiesitykset, vaan seuraavien parin päivän lehtiotsikot, joissa n-1 maata huutaa toistensa päälle, kuinka juuri heidän kappaleensa oli objektiivisesti paras, mutta kuinka voitto vääryydellä riistettiin heiltä, koska 1) esiintymislavan valot ja kamerakulmat olivat huonosti, 2) eurooppalaiset ovat rasisteja, fobikoita tai muuten vaan mulkkuja, 3) kaikki ex-kommarit äänestävät vain toisia ex-kommareita, ja/tai 4) voittajamaan kansalaiset levittäytyivät ympäri Eurooppaa äänestämään omaa kappalettaan.

Tämänvuotiseen antiin olen kovasti pettynyt. Sen sijaan, että puolustettaisiin omaa kappaletta väärin äänestäneitä moukkia vastaan, meuhkataan vain yhteen ääneen siitä, ettei voi naisella olla partaa. Kuulemma kaikki mantereen homot ja muut vähemmistöt äänestivät Itävaltaa vain tuosta syystä.

Voihan se niinkin olla. Mutta onhan kisoissa joka vuosi vähintään yksi kiintiötransuesitys, ja niiden menestys on ollut hyvin epätasaista. Mieleen tulee näin äkkiseltään ainakin nämä:

Sijoitukset 13 ja 19. Suomikin jäi viime vuoden lesbopusullaan kolmanneksi viimeiseksi. Eurooppa on sen verran iso ja monimuotoinen kokonaisuus, että pelkästään jotain yksittäistä viiteryhmää nuoleskelemalla ei voi voittaa, vaan itse laulunkin on oltava niin tasokas, että sen hyvyyden suostuvat myöntämään nekin, jotka mieluiten näkisivät kyseisen viiteryhmän edustajat köydenjatkona lyhtypylväässä.

Oli se Itävallan kappale hyvä. Lopettakaa jo. Puolakin jäi neljänneksitoista, vaikka Euroopassa on uskoakseni enemmän slaavityttöjä (ja heistä tykkääviä) kuin homoja.

Slaavitytöistä puheen ollen, jos olisin äänestänyt, ääneni olisi varmaan mennyt viime vuoden tavoin Ukrainalle:

Kisan taso oli jotenkin tylsä tänä vuonna. Kuudennesta sijastaan huolimatta yo. kappale oli Itävallan jälkeen ensimmäinen, jota kuunnellessa ei alkanut nukuttamaan. Ei sillä, että valitsisin suosikkini visuaalisin perustein, mutta nättejä naisia oli tällä kertaa yllättävän vähän. Vaadinkin, että ensi vuonna Saksa tuo takaisin viisuhistorian viehättävimmän laulajattaren:

Ja miten ihmeessä Hollanti pääsi toiseksi? Useiden kuuntelukertojen jälkeenkään minulla ei ole vielä minkäänlaista muistikuvaa koko laulusta. Melkein sama juttu Ruotsin kanssa. Toinen vaihtoehto, jota olisin saattanut äänestää, oli isäntämaa Tanska:

Suomenkin kappale oli tavallista parempi, ja bonuksena vielä näytettiin koko Euroopalle minun vanhaa lukiotani. Meinasin laittaa tähän loppuun koko kisojen suosikkini Latvian, joka ei valitettavasti päässyt finaaliin asti, mutta koska laitoin sen jo edelliseen kirjoitukseeni, laitankin Puolan kappaleen musiikkivideoversion:

Harmittaa, etteivät ne tajunneet ottaa lavalle tuota videossa paikoitellen vilahtelevaa kirnuamisen ja maidonjuonnin opettajaa. Hän vaikutti jotenkin tutulta, ja tajusinkin hänen kirnunneen puolalaisissa musiikkivideoissa ennenkin:

Sitten vaan jännittämään, miltä ensi vuoden viisuissa näyttää. Ehkä kiintiötransuesityksistä vihdoin päästään, kun sellainen nyt vihdoin on voittanut. Toisaalta voi olla, että ensi vuonna niitä on joka toisella maalla, jos se tulkitaan 2010-luvun menestysreseptiksi.

Kauneimmat TV-tähtöset

Nyt on muutamana kertana tullut kommenttiosiossa puheeksi TV-sarjat ja niiden kauniit näyttelijättäret, joten yleisön pyynnöstä aion nyt koota listan omasta mielestäni mieleenpainuvimmista kaunottarista. Yleensähän (amerikkalaisissa) TV-sarjoissa ei epäviehättäviä naisia olekaan, mutta nämä ovat sellaisia, jotka tekevät itse ohjelmasta entistäkin kiinnostavamman ihan vain olemalla mukana. Keskityn vain televisioon, koska jos ottaisin laulajat ja muut sekalaiset julkkikset mukaan, lista voisi paisua holtittomasti. Pyrin ottamaan mukaan noin kymmenen, mutta katsotaan nyt, montako mieleen juolahtaa. En edes yritä saada aikaan mitään paremmuusjärjestystä.

Joskus tuli aiheesta puhetta emännän kanssa. Hänen listastaan löytyi niitä tavallisia Brad Pittiä ja George Clooneytä ja mitä näitä nyt on, keistä kaikki naiset tykkäävät. Minun makuni oli hänen mielestään jotenkin epätavallisempi, mutta ei anneta sen häiritä.

Ensimmäisenä tulee mieleen Amy Acker, joka aiemmin näytteli sellaisissa mestariteoksissa kuin Angel ja Dollhouse, ja tätä nykyä riehuu pääpahiksena Kohteessa.

Sinänsä tuollainen koiranpentusilmäinen tyttönen on jännä valinta roiston rooliin, mutta ehkä ajatus onkin juuri siinä, että ulkonäkö hämää.

Seuraavaksi Summer Glau, jokaisen nörttiäidin unelmaminiä. Hän näytteli autistista, täydelliseksi tappokoneeksi aivopestyä teinityttöä erinomaisessa ja valitettavan lyhyeen loppuneessa Fireflyssä...

...josta hän siirtyi Terminator: Sarah Connor Chroniclesiin esittämään sosiaalisesti täysin kyvytöntä teinityttöä, joka oli ihan kirjaimellisesti tappokone. Todellinen luonnenäyttelijä siis. Kuvaa etsiessäni huomasin suureksi riemukseni, että hän liittyy Arrowin näyttelijäkaartiin kakkoskaudella.

Kun nyt tuli Fireflystä puhe, siinä oli toinenkin ihastuttava nainen, nimittäin avaruusaluksen mekaanikkoa näytellyt Jewel Staite.

Huomasin, että hänhän näytteli myös Stargate: Atlantiksessa. Onko sitä edes näytetty Suomessa? Jos ei, niin miksi ei?

Ettei mene liian brunettipainoiseksi, täytyy mainita Sarah Michelle Gellar, Buffy, vampyyrintappajan pääosan esittäjä. Buffyn jälkeen hän yritti siirtyä elokuviin, mutta ilmeisesti kovin valtavaa menestystä ei tullut, ja hän on palaillut televisioon, mutta ei mihinkään sellaiseen sarjaan, jonka tuntisin. Harmi.

Onkohan sattumaa, että kaikki yllä mainitsemani näyttelijättäret ovat tulleet tutuiksi Joss Whedonin sarjoista? Ilmeisesti sen lisäksi, että hän on aikamme nerokkain tuottaja, hän myös ymmärtää naiskauneutta. En maltakaan odottaa, että hänen uusi tuotoksensa S.H.I.E.L.D. Agentit alkaa.

Ai niin, kun Stargate: Atlantis tuli mainittua, käsitelkäämme myös normaali Tähtiportti. Blogistikollegani Yrjöperskeles pyysi minua mainitsemaan Amanda Tappingin, joka sittemmin näytteli Sanctuaryssa ja näköjään Supernaturalissakin.

Tähtiportissa en kiinnittänyt häneen niin paljoa huomiota kahdesta syystä: ensinnäkin siinä hänellä nähty poikatukka ei korostanut hänen piirteitään läheskään yhtä nätisti kuin nuo Sanctuaryn tummat kiharat, ja toiseksi hän jäi niin pahasti erään toisen sarjassa nähdyn kaunottaren varjoon:

Kyseessä on tietysti tukikohdan lääkäriä, tohtori Fraiseria näytellyt Teryl Rothery.

Nuorempaa polvea listallani edustaa Willa Holland, joka bimboilee Arrowin päähenkilön känniääliönä pikkusiskona.

Ollut kuulemma Gossip Girlissäkin.

Samaa ikäluokkaa edustaa Spencer Locke, jonka muistan pienehköstä sivuroolista Puumanaisessa. Erityisesti pyydän kiinnittämään huomiota seksikkäisiin kulmakarvoihin.

Toistaiseksi hänellä on takanaan lähinnä jakson tai parin esiintymisiä sarjoissa tai pieniä sivurooleja TV-elokuvissa (ja parissa Resident Evilissä), mutta kyllä tuolla lärvillä voi odottaa kirkasta tulevaisuutta.

Sitten True Bloodin vampyyrityttö Deborah Ann Woll.

Punapäitä on muutenkin aivan liian vähän.

Lopuksi vielä Miehenpuolikkaissa kärttyisää ja hankalasti miellytettävää ex-vaimoa näyttelevä Marin Hinkle.

Hän oli mielestäni aika huono valinta kyseiseen rooliin. Hahmon entisen miehen, Alanin luonteeseen kuului lähes täydellinen saamattomuus naisrintamalla, ja siksi tuonnäköinen entinen vaimo vaikutti ristiriitaiselta. Tai no joo, kyllähän komediasarjoissa kuuluukin olla outoja ristiriitoja, joista voi sitten repiä huumoria.

Kaipa tässä oli jo riittävästi. Muutamia muita, joita harkitsin, mutta jotka kuitenkin jäivät listalta pois, olivat Fireflyn Morena Baccarin, Dark Angelin Jessica Alba, Heroesin Hayden Panettiere, Viikinkien Katheryn Winnick, Seinfeldin Julia Louis-Dreyfus, Client Listin Jennifer Love Hewitt ja Babylon 5:n Patricia Tallman. Lisäksi kunniamaininta Nikitan Maggie Q:lle television timmeimmästä kropasta.

Tähtiporttikuvia etsiessäni törmäsin muuten masentavaan kuvaan:

MacGyver on päässyt pahasti rupsahtamaan. Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa?

Feminismiä ja roolimalleja

Feministeillä on muutamia ikuisia valituksenaiheita, jotka pulpahtavat mediaan tasaisin väliajoin. Esimerkkeinä vaikkapa se, että naiset kuulemma tienaavat vähemmän kuin miehet, tai se, että pitäisi voida käyttää paljastavaa kaula-aukkoa ilman, että miehet vilkuilisivat sen suuntaan. Eniten tunteita kuitenkin kuumentaa naisten ulkonäkö ja se, mitä mieltä siitä saisi olla.

Barbie-nuket ovat olleet tähtäimessä kautta aikain. Oikean naisen on käytännössä mahdotonta saavuttaa Barbien vartalon mittasuhteita, ja sen on väitetty aiheuttavan pikkutytöille kohtuuttomia ulkonäkö- ja suorituspaineita. Koska kukaan ei kuitenkaan ikuisesti jaksa samaa tutkainta vastaan potkia, tällä kertaa aktiivinen lukiotyttö Amerikasta on kohdistanut huomionsa Disneyn piirrettyjen naissankareihin ja todennut heidän olevan liian hoikkia.

Mooren toiveena on, että tulevaisuudessa Disney tekisi elokuvan, jossa seikkailisi pluskokoinen prinsessa.

Jätetään nyt mainitsematta, mitä ajattelen tuollaisista kiertoilmauksista kuin "pluskokoinen".

Moore kirjoittaa vetoomukseensa Disneyn vaikuttavan niin monen nuoren tytön naiskuvaan, että elokuvajätin tulisi muuttaa prinsessojensa vartalotyyppejä.

- Olen itse pluskokoinen nuori nainen, ja tiedän monia pluskokoisia tyttöjä ja naisia, jotka kamppailevat itsevarmuutensa kanssa. He kaipaavat positiivisia roolimalleja mediasta, Moore kirjoittaa.

Iltalehti havainnollistaa ongelmaa seuraavalla kuvalla:

Kuvatekstin mukaan "Disneyn prinsessojen vyötärö on kaukana todellisuudesta."

Tähän voisi tietysti huomauttaa, että eipä tuo jätkäkään miltään George Costanzalta näytä. Lisäksi voisi pohtia, että disneyn maailmassa nainen voi olla mitä tahansa prinsessasta vessanpesijään, mutta hänen puolisokseen päätyvä mies on lähes poikkeuksetta ylhäistä syntyperää ja siten rikas, kuuluisa ja kaikkien muidenkin naisten himoama. Kumpi loppujen lopuksi on pahempi asia: se, että pikkutyttöjen annetaan ymmärtää kunnon naisten olevan vartaloltaan timmejä, vai se, että heidän annetaan ymmärtää ainoastaan täydellisten prinssien olevan kunnon miehiä?

Tähän tietysti feministit toteavat, että määritelmänmukaisesti heitä kiinnostavat vain naisiin kohdistuvat epäkohdat, ja jos miehet haluavat parantaa maailmaa omalta osaltaan, he voivat perustaa omia sovinistisia puuhakerhojaan. Tuo on tietysti ihan totta, enkä siis puhukaan yllämainitusta asiasta tämän enempää. Sen sijaan haluan vähän vilkaista pienille pojille tarjottuja roolimalleja.

Ensimmäinen piirrossarja, jota muistan innokkaasti seuranneeni alle kouluikäisenä, oli Masters of the Universe, eli tuttavallisemmin He-man. Nimikkohenkilö kuvassa keskellä:

Huomatkaa myös naishahmojen feministis-tiedostava pukeutuminen.

Kyseinen sankari ei ole ainoastaan maailman, vaan koko maailmankaikkeuden vahvin mies, ja jo hänen nimestään voi päätellä, että nyt ollaan maskuliinisuuden syvimmillä alkulähteillä. Hänen päävihollisensa Skeletor on tiettävästi universumin ainoa luuranko, joka saa Arnold Schwarzeneggerin näyttämään Gwyneth Paltrow'lta.

He-man on myös pääasiallinen syy, miksi lähes kaikki ikäluokkani pojat osasivat lukea sujuvasti jo aloittaessaan koulunkäynnin. Niihin aikoihin kun jopa lastenohjelmat tekstitettiin, eikä niitä raiskattu nenä-äänisten teatterikoulupudokkaiden dubbauksilla. Jos siis ihmetyttää, minkä takia nuorison lukutaito on viimeisten 10-20 vuoden aikana romahtanut, syytä ei tarvitse etsiä tuon kauempaa.

Sitten tulivat Ghostbustersit. Nimenomaan sarja nimeltä The Real Ghostbusters; alkuperäisistä elokuvista on vuosien mittaan tehty useita piirrossarjaversioita, mutta Realiin verrattuna ne kaikki näyttävät enemmän tai vähemmän karvalakkimalleilta.

Joku ystävällinen internettiläinen oli näköjään tehnyt fanitaidetta bustersien sihteeristä, sarjan ainoasta huomionarvoisesta naishahmosta.

Suuria lihaksia päähenkilöiden haalareiden alta ei erottanut, mutta oli heillä niin valtavat sädepyssyt, että niitä piti kanniskella repussa.

Sitten tietysti kaikkein suurin ja kaunein ilmiö, eli Turtlesit. Ensimmäisenä pitää kysyä, että mitä kamaa täytyy vetää, että tulee edes mieleen tehdä sarja teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista. Sitten kiinnostaa tietää, että mistä sitä saa, paljonko se maksaa ja voiko sen yliannostukseen kuolla. Taiteilijoiden näkemykset asiasta kuitenkin vaihtelevat tällaisesta...

Kukahan värisokea tämänkin kuvan on värittänyt?

...tällaiseen:

Molempien kuvien otukset näyttävät silti käyneen yhtä ahkerasti salilla.

Myöhemmin, kun aloin jo pikkuhiljaa kasvaa ulos piirrettyjen kohderyhmästä, pääsivät vuoroon Prätkähiiret Marsista.

Huom. korvakorut vain vasemmassa korvassa; oikeassa ne olisivat homon merkki.
(Henk. koht. en toki kannata korviksia miehille lainkaan.)

Heillä ei ole pelkästään massiiviset lihakset, vaan myös miehekkäitä sotavammoja, ja heidän jälkeensä kysymys "oletko mies vai hiiri?" on melko epäolennainen.

Että tällaista minun nuoruudessani. Nykyään käsittääkseni ainakin He-manista ja Turtleseista pyörii uudisversioita, enkä tiedä, että hauikset olisivat yhtään pienentyneet. Muilta osin en sitten tiedä, mitä nykyipanat katsovat. Oli miten oli, jos pienet tytöt menevät rikki siitä, että heidän vyötärönsä on piirroshahmoja suurempi, miten steroidiriippuvaiset piirrossankarit vaikuttavat poikien minäkuvaan? Feministejä tietysti huolettavat ainoastaan poikien mahdollisesti saamat maskuliiniset käyttäytymismallit.

Haluanko sitten satakiloisten prinsessojen rinnalle seikkailemaan kulottuneen heinän fysiikalla siunattuja sankareita? No en. Kannatan edelleen solakoita nais- ja lihaksikkaita mieshahmoja lapsille, koska väitän, että vaikka täydellisyyttä ei saavuttaisikaan, itsensä kehittämiseen pyrkiminen on sekä fyysisesti että psyykkisesti terveellisempää kuin "itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on", vaikka siitä tulisikin suorituspaineita ja se inhottava tunne, että on velvollisuuksia. Ainakin jos "itsensä hyväksymisellä" tarkoitetaan sitä - kuten nykyään usein tarkoitetaan - että lakataan huolehtimasta itsestä ja vaaditaan hyväksyntää muilta.

Loppuhuomautus: en myönnä, että oma ahkera punttitreenaamiseni johtuisi joistain lapsuuden traumoista. Syytän siitä kaveriporukoita, joihin nuorena ajauduin. Väitänkin, että jos lapsella tai nuorella on minäkuvaongelmia, ne johtuvat hyvin vähäisessä määrin piirretyistä ja paljon enemmän arkielämässä kohdatuista ihmisistä.

James-testini tulokset

Viikon pääpuheenaihe on ollut TV:ssä näytetty islam-ilta. Itse en sitä ole katsonut enkä aiokaan, mutta ei kai se voi estää minua muodostamasta asiasta mielipidettä? Olenhan nähnyt näitä ennenkin, ja ne menevät aina samalla kaavalla. Siellä on pari persua kertomassa, mitä muslimit ovat maailmalla tehneet ja kysymässä, halutaanko sellaista Suomeenkin, ja joukko suomalaisia toimittajia ja vasemmistopoliitikkoja kertomassa, että oikeastaan islam on ihan samanlaista kuin meidän maallistunut luterilaisuutemme, mutta muslimit vain tulkitsevat sitä väärin.

Tämänkertaisessa ohjelmassa kuitenkin poikkeuksellista oli se, että ääneen päästettiin myös muslimit itse, ilmeisesti tarkoituksena osoittaa, että ihan normaaleja ihmisiä hekin ovat, vaikka kulttuurierojen takia tai ansiosta heillä olisikin eksoottinen näkökulma asioihin. No, pääsi löytymään sellaista eksotiikkaa, että homot kuulemma joutaisi hirttää.

Tämä aiheutti vihervasemmistossa kohonnutta aivoverenvuodon riskiä jonkin aikaa, kun ihmeteltiin, miten asiaan tulisi suhtautua. Toisaalta homoja pitää aina puolustaa, mutta persuksihan tässä leimautuu, jos alkaa väittää muslimeille vastaan.

Onneksi ratkaisu löytyi nopeasti: ongelma ei ole suinkaan se, että muslimit sortavat naisia ja homoja, vaan se, että persut puuttuvat naisten ja homojen sortoon vain silloin, kun sortajina ovat muslimit.

Ero feministin ja valefeministin välillä on tämä: valefeministit vastustavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä. Feministit vastustavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa aina, myös silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä.

Tämä on ymmärrettävä luokittelu, mutta vielä kiinnostaisi tietää, millä termillä pitäisi kuvata henkilöä, joka vastustaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sortoa aina, paitsi silloin kun sitä harjoitetaan islamin nimissä. Mutta minuakin kiinnostaisi tietää, mihin kategoriaan kuulun. Onneksi meille on tarjottu James Hirvisaaren, arkkityyppisen valefeministin, mukaan nimetty testi. Minä pidän kovasti netin persoonallisuustesteistä, ja vastailen niihin silloin tällöin, jos on tylsää. Tämänkin mukaan olisin Natsi-Saksassa kuulunut vastarintaliikkeeseen, tämän mukaan olisin roolipelimaailmassa velho, ja tämän mukaan internetin hauskoista kissakuvista minua vastaa parhaiten tämä:

Pelottavan tarkka testi. Enhän tiennyt tästä tuloksesta ennen kuin valitsin Blogger-avatarini.

Vastataan siis tähän James-testiinkin. (Nimimerkki IDA jo vastasi testiin omassa blogissaan, mutta koska suunnittelin tämän tekstin jo toissapäivänä, sanoudun irti kaikista plagiointisyytteistä.) Tästä lähtee:

1. Oletko joskus ottanut naisten oikeudet puheeksi ilman, että puheenvuoro on liittynyt islamiin?

Hyvä kysymys. Islamista olen puhunut hyvin vähän ylipäänsä, mutta mitäs olen sanonut naisten oikeuksista? Tuolla olen sitä mieltä, että kauniilla naisilla pitäisi olla oikeus poseerata bikinikuvissa ilman pelkoa potkuista, vaikka työskentelisikin alaikäisten parissa. Tuolla ilmaisen tukeni Suomen euroviisukappaleelle kuvalla pussailevista naisista, tuolla taas kritisoin kappaleen aiheuttamaa lesbokritiikkiä. Tuolla taas pussailevia naisia, joskaan en ole varma, lasketaanko sitä, koska toinen näyttää ihan mieheltä. Tuolla huomautan, että miehillä ei ole yksinoikeutta irstaaseen tuijotteluun, vaan myös naisille se on tavanomaista. Tuolla vaadin, että yleisurheilukisoissa naisten sarjoille annetaan enemmän lähetysaikaa miesten sarjojen kustannuksella. Tuolla ilmoitan naisille, ettei heidän kannata ottaa niin suuria paineita rintojensa koosta, koska stereotyypin vastaisesti miehet eivät oikeasti aina kuolaakaan jättimäisten tissien perään. Tuolla vaadin naisille oikeutta harrastaa seksiä ihan mistä syystä itse haluavat, mukaanlukien se, että heille maksetaan siitä.

Missään kohdassa en ole sanallakaan maininnut islamia, joten ensimmäiseen kysymykseen voin ylpeästi vastata, että kyllä.

2. Teetkö jotain konkreettista edistääksesi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia?

Pidän blogia, joka edellisen vastauksen perusteella vaikuttaa suorastaan feministishenkiseltä. Myönnetään, että yleisöni ei ehkä ole yhtä laaja kuin Hesarin Nyt-liitteen, mutta se ei ole minun vikani. Teen kaikkeni nostaakseni omaani ja laskeakseni Hesarin levikkiä.

3. Vastustatko kaikkien uskontojen, esimerkiksi omasi, nimissä harjoitettua naisten sortoa?

Vastustan. Tosin oma uskontoni ei ole harjoittanut naisten sortoa minun elinaikanani, joten kysymys on melko turha.

4. Voiko muslimi mielestäsi olla feministi ja kannattaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia samoin kuin kristitty?

Jos muslimi mielletään yhtä laajana käsitteenä kuin kristitty, niin voi. Suomen väestöstähän suurin osa on sellaisia kristittyjä, jotka eivät ole uskontoonsa kosketuksissa muuten kuin häissä, ja silloinkin toivovat, että niitä jeesusjuttuja vähennettäisiin, että päästäisiin nopeammin ryyppäämään. Oleellinen kysymys onkin, kuinka suuri osa muslimeista on sellaisia?

Kerran muuten junassa istuessani kuuntelin vierestä, kun pari somalinuorukaista jutteli (suomeksi, koska olivat suomessa syntyneitä). Toinen kertoi, kuinka kaikki naiset omia perheenjäseniä lukuunottamatta ovat "pelkkiä huoria nussimista varten", ja ainoa nainen, jota hän kunnioittaa on Tarja Halonen. Kuulemma heti, kun Niinistö tuli presidentiksi, kaikki hinnat räjähtivät kasvuun, mutta Halonen oli tosi hyvä tyyppi. Sitten vaunuun astui mies koira talutushihnassa. Em. somalipoika heti innostui paijaamaan koiraa, ja omistaja ihmetteli, että eiväthän muslimit saa koirista tykätä. Siihen somali vastasi, että koraani ja muut uskontokirjathan ovat vain satuja, ei niitä tarvitse ottaa vakavasti.

Mutta siis joo, periaatteessa.

5. Kannatatko tasa-arvoa myös siinä tapauksessa, että edistääksesi sitä sinun pitäisi luopua jostain?

Vastaan, että kyllä, mutta jos rehellisiä ollaan, en voi oikeastaan tietää. Minulle ei tule mieleen ainuttakaan esimerkkiä, jossa tasa-arvon edistäminen edellyttäisi minua luopumaan jostain.

6. Ovatko vähemmistöjen vainoaminen ja heikompiin kohdistuva väkivalta mielestäsi väärin riippumatta siitä, minkä uskonnon, elämänkatsomuksen tai yhdistyksen nimissä ne suoritetaan?

Ovat. Tosin toivoisin vähän suhteellisuudentajua. Ihan oikeastiko lainaamani kolumnisti on sitä mieltä, että homojen hirttäminen on täysin rinnastettavissa siihen, että homot eivät voi sanoa avioliittoaan avioliitoksi?

Bonuskysymys: Vastustatko sukupuolen perusteella määrättyä asevelvollisuutta?

No en. Siksi, koska suurin osa miehistä on asekelpoisia, kun taas suurin osa naisista ei ole, eikä ole mitään järkeä pistää tyttöjä tapattamaan itseään rintamalle ihan vain siksi, koska joku tantta on sitä mieltä, että tasa-arvo vaatii sitä. Yhtä lailla ei ole mitään järkeä nostaa käsiä pystyyn ja antautua suosiolla kenen tahansa hyökkääjän palloteltavaksi ihan vain siksi, että jos naisten ei tarvitse sotia, niin ei sitten miestenkään.

Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, saatat olla oikeasti tasa-arvon kannattaja.
Jos vastasit joihinkin kysymyksiin ei, saatat olla James Hirvisaari.

Hitto. Se oli niin lähellä.

Tilauksen perille toimittamisesta

Joissain maailman maissa on tapana, että jos kansalainen harjoittaa kansalaistottelemattomuutta tai passiivista vastarintaa tai muuten soittaa suutaan järjestystä ylläpitäville tahoille, järjestystä ylläpitävät tahot kerääntyvät selvällä ylivoimalla pieksemään pampuilla ja maihareilla maahan kaadettua kansalaista.

Näin naapurissa.

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tuonkaltaista toimintaa ollaan totuttu pitämään pahimman luokan totalitarismina ja barbariana, ja useimmissa tapauksissa varmaan onkin ihan hyvä, ettei sellaista harrasteta täälläpäin. Mainittujen maiden puolustukseksi voidaan kuitenkin sanoa, että niissä kansalaiset yleensä uskovat ja tottelevat, kun jotain sanotaan, ilman turhaa lässytystä siitä, että "kyllä mä saan". Tai jos alkavatkin harata vastaan, siihen on niin pätevä syy, että sen vuoksi on valmis vaikka ottamaan turpaansa.

Sunnuntaina saunasta tullessani televisiossa näytettiin ohjelmaa vartijoista. Tapanani ei yleensä ole katsoa senkaltaisia ohjelmia, koska näen kännisiä teinejä livenä omassa työssäni ihan riittävästi, vaikka en edes ole vartija. Joskus on tehnyt mieli sitäkin kokeilla vaihtelun vuoksi, mutta eipä näytä ruoho olevan sillä puolella yhtään vihreämpää.

Ohjelmassa oli paljon mieltäylentäviä asiakkaita, kuten nurkkiinkuseskelija, joka ihmetteli, miksi ovet eivät ole auki, vaikka niiden pitäisi aueta viideltä ja kello on jo puoli neljä. Syvimmin kuitenkin jäi mieleen vetelärankainen hupparieläin, joka oli ilmeisesti poistettu linja-autosta, koska hänellä ei ollut rahaa lippuun. Vartijat tulivat sanomaan, että jatkapa matkaa vaikka kävellen, kunhan et jää siihen norkoilemaan. Poika oli sitä mieltä, että kyllä hänellä on oikeus olla julkisella paikalla, jos ei aiheuta mitään häiriötä. Lyhyen sananvaihdon jälkeen vartijat totesivat, että ole nyt sitten, ja lähtivät pois.

Sivistyneessä maassa tilanne olisi päättynyt viimeistään tähän. Mutta koska kyse oli Suomesta ja nimenomaan Helsingin rautatieasemasta, suurivaatteinen vokaalinvenyttäjä päätti käyttää oikeuttaan seurata vartijoita ja jäädä heidän välittömään läheisyyteensä toljottamaan ja heiluttelemaan keskisormia. Aikansa vartijat olivat olevinaan huomaamatta, mutta kun nulikka ei kyllästynyt pitkänkään ajan jälkeen, yrittivät taas useaan otteeseen komentaa sitä lähtemään. Vastaus oli jälleen, että "kyllä mä saan olla".

Jossain vaiheessa paikalle eksyi poliiseja, jotka antoivat autonsa ikkunasta toimintaohjeeksi, että "viekää se pois". Vartijat sitten työnsivät tulevaisuuden toivoa parikymmentä metriä sivummalle. Sinne se lopulta jäi, joskin lässytti vielä hyvän tovin ja kertoi vielä vartijoiden käännetyille selille heidän olevan "idiootteja". Ohjelmassa ylistettiin vartijoiden kykyä olla provosoitumatta ja todettiin, että tällaisia nyt on vähän väliä, eikä sille oikein mitään mahda.

Jumalauta. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi jo saada vähän provosoitua. Ongelma ei ole se, että vartijoille tulee paha mieli, vaan se, että sekä vartijat että nulikat tietävät, että nulikka voi kohdella vartijaa ihan miten tahansa suoranaista turpaanvetoa lukuunottamatta, ja jos vartija siitä hermostuu, hän saa potkut ja syytteen, ja parhaassa tapauksessa pääsee maksamaan nulikalle korvauksia. Koska perseily on sallittua, sitten myös perseillään, koska miksi ei ja haistakaa muutenkin paska. Tästä seuraa, että ihmisten kunnioitus kaikenlaisia auktoriteettejä kohtaan romahtaa (entisestään).

Ongelma ei rajoitu vartijoihin. Koska fyysisen puuttumisen oikeuksia on karsittu kautta linjan, joudutaan poliiseja kutsumaan myös peruskouluihin aina, jos murrosikäinen kloppi kieltäytyy tottelemasta opettajia ja esim. ottaa ruokalassa yhden kalapuikon liikaa, vaikka opettajilla olisikin fyysiset valmiudet ratkaista tilanne itse. Kuka pitää tätä toivottavana asiaintilana?

Ymmärrän toki mahdolliset ongelmat, jos annetaan laajemmat fyysiset valtuudet ihmisille, joiden työnkuvaan järjestyksen ylläpito kuuluu, mutta joiden ei varsinaisesti oleteta joutuvan fyysisiin konflikteihin päivittäin. Vartijan koulutus ei taida olla yhtä kattava kuin poliisin, ja vaikka opettajia koulutetaankin monta vuotta, koulutus koostuu pääasiassa pedagogiikasta rannelukkojen jäädessä vähemmälle huomiolle. Silti mielestäni on huutava vääryys, että joku joutuu pettymään, kun noin halukkaasti tilaa turpaansa.

Ennen pitkää nimittäin tuollainen henkilö tulee rääpineeksi turpaansa väärälle tyypille, ja silloin ei enää lämmitä, vaikka laki olisikin omalla puolella. Silloin on hyvä huomata se, että nykykäytäntö itse asiassa kannustaa törkeisiin pahoinpitelyihin. Ai miten niin? No koska jos onnistuneesti provosoitu osapuoli joutuu kuitenkin maksamaan korvauksia, hänen kannattaa lyödä kerralla niin, että provosoija muistaa sen lopun ikäänsä. Muutenhan provosoija voittaa.

Pekka lukee lehteä 5: Niin se maailma muuttuu

Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi? No kun lukee lehteä, ja tulee tunne, että todellisuus on pudonnut raiteiltaan. En nyt tarkoita sitä, että poliitikot tekevät typeriä päätöksiä ideologisilla argumenteilla todellisuuden häiritsemättä, vaan sitä, että arkiset pikkuasiat, joita on tottunut pitämään normaalimeininkinä ja jopa itsestäänselvyyksinä, ovatkin yllättäen jotain ihan muuta. "Nuaret likat juaa viinaa ja raavahat miähet syää salaattia," kuten elokuvassa asia kuvaillaan.

Yksi hyvä esimerkki on tupakointi. Sata vuotta sitten siinä ei nähty mitään pahaa, ja lääkärit jopa suosittelivat sitä hoitokeinona ongelmiin, joihin nykyään määrätään rauhoittavia mömmöjä. Sitten havaittiin, että se aiheuttaa syöpää ja muuta ikävää, ja sen jälkeen sitä vastaan ollaan taisteltu alati kiihtyvällä raivolla. Tuossa nyt sentään vielä on järkeä, eikä minua henkilökohtaisesti haittaisi ollenkaan, vaikka tupakkatuotteet kiellettäisiin kokonaan. Poliitikoilla ei kuitenkaan ole cojonessia siihen, vaan tupakoitsijat pyritään oudolla lainsäädännöllisellä nysväyksellä ajamaan pikkuhiljaa yhä ahtaammalle siinä toivossa, että ennen pitkää ne tajuavat lopettaa itse, kun ei enää maksa vaivaa.

Kun olin lapsi, oli normaalia, että aikuiset polttivat. Kaikki yrittivät jatkuvasti lopettaa ja lapsille kerrottiin, ettei saa aloittaakaan, mutta se oli vielä sallittua kaikkialla ravintoloita ja parvekkeita myöten, eikä kukaan jaksanut ottaa asiasta paineita. Lapset söivät karkkia, ja vaikka oli tiedossa, että sokeri pilaa hampaat, siitäkään ei sen kummemmin meuhkattu. Mutta maailma muuttuu.

1. IS: EU haluaa suosikkimakeisen pois kaupoista

Euroopan parlamentin valiokunta haluaa poistaa lakritsapiiput karkkihyllyiltä.

- Euroopan parlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja ruokaturvallisuusvaliokunta päätti heinäkuussa esityksessään, että unionin pitäisi toimia ponnekkaammin tupakkatuotteilta näyttävien makeisten ja lelujen kieltämisessä, kertoo sosiaali- ja terveysministerin (STM) neuvotteleva virkamies Meri Paavola.

Minulla on hämärä muistikuva, että tuo olisi jo tehty tai ainakin meinattu tehdä Englannissa. Mitä tahansa voi toki odottaa maasta, jossa leimataan kolmivuotiaat ipanat rasisteiksi, jos eivät tykkää etnisestä ruuasta, mutta nyt aivovamma näyttää tarttuneen mantereellekin. Suomessakin tästä on näköjään ollut puhetta muutama vuosi sitten, mutta koska se oli suomalaisten virkamiesten oma idea, se ei ottanut tuulta alleen. EU:lla on Suomessa paljon enemmän sananvaltaa.

Tuskin tämä kuitenkaan mihinkään etenee, koska normaalit ihmiset ovat vielä valmiita protestoimaan sentään joidenkin asioiden puolesta. Kuitenkin se, että koko asiasta ylipäätään keskustellaan, kertoo pitkälle edenneestä kataboliasta ajattelulihaksissa.

2. IS: Salkkareissa kannibalismia? Syödäänkö lentäjä?

Aivan kuten poliitikkojen typeryys, myös viihde on kehittynyt hardcorempaan suuntaan.

Salattujen elämien kevät päättyi dramaattiseen lentoturmaan. Seppo, Helena, Isabella, Peppi, Sergei ja Sebastian olivat koneessa, joka syöksyi kohti maata.

Raskaana olevan Pepin synnytys käynnistyy pätkien perusteella kesken selviytymistaistelun, Sebastiania kenties ammutaan ja perhe päätyy jopa pohtimaan, pitäisikö koneen lentäjä syödä. Äijön mukaan kauden aloitus heijastaa maailman tapahtumiin.

Tämän seurakunnan edessä tunnustan katsoneeni ja jopa seuranneeni Salattuja elämiä hurjassa nuoruudessani. Sarja alkoi ollessani lukiossa, mutta kun menin armeijaan, en voinut enää katsoa sitä päivittäin, joten putosin kärryiltä, enkä koskaan innostunut siitä uudestaan.

Niihin aikoihin revittiin valtavia kohuotsikoita siitä, kun Salkkareissa pojat pussailevat keskenään. Nykyään siellä syödään ihmisiä.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään vaahtokarkkisarja, Äijö sanoo.

Hitto. Pitää kai ruveta katsomaan sitä uudestaan.

It's people!

3. HS: Iso peppu on pop

Viihteen muuttuminen on vielä normaalia. Eihän kukaan jaksa samaa vuosikymmenestä toiseen katsoa, paitsi Frendien uusintoja. Hesari räjäyttää pankin kertomalla, että miesten biologiset käyttäytymismallitkin on saatu vihdoin korjattua poliittisesti korrekteiksi.

Keväällä se tapahtui: isosta takapuolesta tuli yhtäkkiä muotia.

Iso määrä miehiä siis alennettiin lehtiartikkelilla normaaleista miehistä fetisisteiksi. Asialla on kuulemma jotain tekemistä amerikkalaisen rap-kulttuurin kanssa:

Heinäkuussa Kaapelitehtaalle lensi esiintymään amerikkalainen dj-kollektiivi Major Lazer. He esittivät isoja takapuolia ylistävän Bubble Butt-kappaleensa – ja yleisö pyöritti raivokkaasti pyllyjään. Suomalaiset tunsivat yhtyeen keväällä julkaiseman musiikkivideon Buttzillasta, mustasta supersankarittaresta, joka ketkuttaa paljaita pakaroitaan ja pumppaa ruiskulla valkoisten sisartensa takapuolet täyteläisen pyöreiksi.

Videon kulttuurinen viesti oli luettu oikein. Siinä juhlittiin afrikkalais-amerikkalaisille naisille ominaisena pidettyä fyysistä piirrettä, isoa takapuolta. Se oli emansipaatiota: humoristinen vastaisku eksotisoidulle, seksualisoidulle ja alistetulle etniselle ryhmälle ja ruumiinosalle.

Mustilla naisilla on siis isot ja täyteläiset perseet, valkoisilla pienet ja littanat. Selvä.

Sir Mix-a-Lotin vuonna 1992 levyttämä kappale Baby Got Back on yksi lajityypin klassikoista.

Kappaleessa ylistetään isoja takamuksia ja irvistellään valkoiselle, rasistiselle kauneuskäsitykselle. Videon alussa kaksi valkoista naista päivittelee mustan naisen takapuolta: "Herrajumala, Becky, katso hänen takamustaan! Se on niin iso – –. Hän on niin. . . musta!" Sitten videolla tanssitaan valtaisan takamuksen päällä.

Jos siis pitää enemmän mustasta stereotyyppisestä naiskauneudesta kuin valkoisesta, se on emansipaatiota, vaikka siinä sivussa haukkuisi valkoiset kategorisesti kuinka lyttyyn tahansa. Jos taas tykkää enemmän valkoisesta, se on rasismia. Muistakaa se, lapset.

"Eurooppalainen kauneusihanne kumpuaa edelleen hyvin vanhoista ajattelutavoista. Siinä kaikuu vieläkin 1800-lukulainen, rasistinen rotuoppi, joka rakensi hierarkioita eri kansojen välille fysionomisten piirteiden mukaan"

Jos pidät personal traineriani Jamieta viehättävänä, Holokausti oli sinun syytäsi.

Jos siis pidät solakammista naisista, et ole enää pelkkä sovinistisika kuten tähän asti, vaan nyt myös natsi.

4. IS: Kova keskustelu Venäjällä: jos Syyriaan isketään, Venäjän joukot Baltiaan!

Muuttuvassa maailmassa on hyvä olla joitain kiintopisteitä. Asioita, jotka ajan virtauksista huolimatta pysyvät ikuisesti samoina. Huomaamme, että rakas itänaapurimme on edelleen tuttu ja turvallinen.

Lähi-idässä tapellaan (uusi ilmiö tämäkin). Osapuolina on yhtäällä Venäjän kaveri, ja toisaalla porukka, jonka ei luulisi olevan kovin myötämielinen Amerikalle, mutta jota Amerikka kumminkin tukee oletettavasti siksi, koska vastapuoli on Venäjän kaveri. Nyt on niin, että touhusta ei näytä vuosienkaan jälkeen tulevan yhtään mitään, koska Amerikan kaverit ovat yllätyksekseen havainneet, että allahuakbarin hokemisella ei sittenkään voi korvata puutteita sotilaskoulutuksessa ja varustuksessa. Siksi jenkkien pitää pistää asialle omat pojat, jotka osaavat sotia niin, että sota tulee kerralla sodituksi. Tähän joku venäläinen ammattipäänaukoja toteaa näin:

- Venäjän täytyy asettaa länsi dilemman eteen: jos te hyökkäätte Syyriaan vastoin kansainvälistä oikeutta, me otamme siinä tapauksessa Baltian, politiikan tutkija Mihail Aleksandrov kirjoittaa omassa blogissaan.

Aleksandrov johtaa Baltian osastoa IVY-maiden instituutissa.

Venäjän virallinen johto ei ole vaivautunut vastaamaan, mutta neljännes kansasta on sitä mieltä, että se on hyvä idea.

Siis että kun Amerikka kyllästyy syyrialaisten venähtäneeseen rähinään ja päättää pistää homman ojennukseen, Venäjän pitäisi valloittaa muutama asiaan täysin liittymätön rauhallinen ja ketään häiritsemätön maa toiselta puolelta planeettaa ihan vain Amerikalle kettuillakseen. Näin se homma etenee.


Asiasta toiseen, kaupungilla käydessäni huomasin, että sotaveteraanien syyskeräys on menossa. Ilmeisesti kerääjiä oli ohjeistettu esiintymään mahdollisimman sotilaallisesti; sen verran hiljaa ja liikkumatta pojat jäpittivät. Annoin kuitenkin pari euroa. Laitetaan vielä asiaankuuluvat musiikkiterveiset: