torstai 16. helmikuuta 2017

Vihervasen koukku ja äärioikea suora

Kaikki varmaan muistavat, kun muutama viikko sitten joku punikki veti turpaan jotain natsia Amerikassa kesken TV-haastattelun. Tapauksen jälkeen ollaankin sitten ympäri maailman keskusteltu, saako natseja ja muita väärää mieltä olevia vedellä turpaan osana yhteiskunnallista keskustelua.

Sivullisen mielestähän koko kysymys on täysin absurdi. Mitä sillä muka voi saavuttaa? Tietysti jos oman ideologian päätarkoitus ei olekaan vaikuttaa käytännön elämään ja asioihin ja muuttaa niitä parempaan suuntaan, vaan pitää vain hyvät bileet käynnissä, silloin ei ole väliäkään vastustajan tai yleisön mielen muuttamisella, vaan oman fiiliksen vahvistamisella, ja siihenhän turpaanveto on oikein tehokas keino.

Eihän kukaan mielipiteitään turpaansaannin seurauksena muuta. Päin vastoin, jos itse saisin mielipiteideni takia turpaani, pitäisin sitä vahvana todisteena oikeassaolostani. Turpaanvetäminenhän tarkoittaa vain sitä, että vetäjä itsekin tietää, ettei pärjäisi sanallisessa väittelyssä.

Mutta mietitään nyt sitten. Tai siis en mieti, vaan kerron, miten asia on. Blogistikollegani Ez ehtikin juuri käsitellä asian siitä periaatteellisesta näkökulmasta, millainen yhteiskunta saadaan aikaan pidemmällä tähtäimellä, jos annetaan vedellä turpaan kaikkia, jotka kulloinkin määritellään vääränmielisiksi, joten en mene siihen. Nyt kerron vain, mitä siitä käytännössä seuraa, jos natseja vedetään turpaan, ja olisiko mahdollista saavuttaa parempia tuloksia joillain muilla keinoilla. Toisin sanoen, en vastaa kysymykseen, että saako natsia vetää turpaan. Vastaan siihen, että kannattaako natsia vetää turpaan.

Ja vaikka tässä nyt puhunkin natseista, kaikki sanomani pätee niin natseihin, natsinvastustajiin, kuin kaikkiin muihinkin mielipiteisiin ja ideologioihin.


Innostuin kirjoittamaan aiheesta juteltuani lempianarkistini kanssa. Hän oli sitä mieltä, että natsit pitäisi sulkea pois yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikkapa peittää heidän kommenttinsa omalla kovaäänisyydellä. Kuulemma natsien mielipiteet eivät ole mitään mielipiteitä, eivätkä ne siten ansaitse mielipiteenvapautta tai puheenvuoroja.

Väärien mielipiteiden mielipidestatuksesta on ollut puhetta ennenkin. Halla-ahokin aikoinaan pohdiskeli, että:
älyllisesti laiskistunut ihminen haluaa nähdä maailman paikkana, jossa on hyviä ja pahoja ihmisiä. Hyvät ihmiset tekevät ja kannattavat kaikkia hyviä asioita ja vastustavat kaikkia pahoja. Pahat ihmiset tekevät vain pahaa ja vastustavat kaikkea hyvää. Tästä seuraten "suvaitsevainen" ei voi ottaa sitä sinänsä täysin hyväksyttävää linjaa, että ilmoittaisi kannattavansa sitä, mikä hänelle on kaikista hyvistä asioista tärkein, ts. monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta, ja vastustavansa niitä sinänsä hyviä asioita, jotka ovat näiden tavoitteiden tiellä, ts. demokratiaa (esim. maahanmuuttokysymysten alistaminen demokraattiselle prosessille) ja sananvapautta.
Sitten niille viisastellaan, että mitäs suvaitsevaisia te muka luulette olevanne, kun ette eriäviä mielipiteitä suvaitse.

Ei siinä käsittääkseni tuosta ole kyse, vaan siitä, että jotkut mielipiteet ovat niin paljon huonompia, että niiden tunnustaminen mielipiteiksi antaa niille ansaitsematonta arvoa ja saattaa saada ihmiset luulemaan, että niiden kannattaminen tai vastustaminen on ihan vaan makuasia.

Tietysti tässä joudutaan sitten väittelemään, että onko natsismi tuollainen asia, ja mitkä kaikki muutkin ovat, mutta ei nyt mennä siihen. Kyllä minä tuon näkemyksen hyväksyn. Ei minua kiinnosta, luokitellaanko natsismi mielipiteeksi, koska sillä ei ole mitään väliä. Antifasistit menevät rytinällä metsään jo heti kättelyssä ruvetessaan saivartelemaan siitä, mikä on mielipide ja mikä ei. Natsit ottavat kantaa ihmisten mieliä vaivaaviin asioihin riippumatta siitä, määritelläänkö heidän kannanottonsa mielipiteiksi, ja jos vastapuolen ainoa kontribuutio keskusteluun on "ei noin saa sanoa", on turha ihmetellä, jos natseja ruvetaan kuuntelemaan.

Jos nyt natsismi kuitenkin uudelleenmääritellään joksikin muuksi kuin mielipiteeksi, toivoisin edes, että samaa logiikkaa sitten sovellettaisiin tiettyihin muihinkin totalitaristisiin murhaideologioihin.

Yleisestikin antifasistien, anarkistien ja muun vihervasemmiston kaikkein suurin ongelma ja virhe on siinä, että he pyrkivät tukahduttamaan vastustajiensa väitteet semanttisella saivartelulla, asian vierestä puhumisella ja muulla mölinällä sen sijaan, että antaisivat suoria vastauksia esitettyihin ongelmiin. Tästä seuraa, että tavalliset ihmiset, joilla niitä ongelmia on, joutuvat kääntymään natsien puoleen, koska ketään muutakaan ei ole.

Ja tosiaan, vaikka olenkin periaatteessa eri mieltä, ymmärrän senkin näkökulman, että väärät mielipiteet pitäisi sulkea ulos keskustelusta. Niin ajattelevat haluaisin toivottaa tervetulleiksi 2000-luvulle. Ei sellainen onnistu enää. Keskustelukanavia on olemassa ihan kaikille, ja jos ei ole, sellaisen luominen onnistuu netissä muutamalla klikkauksella, eikä niitä saa vaiennettua. Ainoa, mitä niille voi tehdä, on boikotoida, ja siitäkin ainoa seuraus on vain, että vääränmielisille ei enää jää vastaväittäjiä, vaan he jäävät vahvistamaan näkemyksiään ja radikalisoitumaan omiin kaikukammioihinsa.

Trumpinkin vaalivoitto perustui juuri näihin ilmiöihin. Trumpista ei välttämättä pidetä, mutta hän kertoi, kuinka hän aikoo tehdä Amerikasta mahtavan, kun vastustajat keskittyivät mölisemään, ettei Trump kelpaa presidentiksi, koska on rasisti ja seksisti. Ihmiset äänestivät häntä, koska heidän mielestään noloa junttia voi sietää, jos se luo työpaikkoja ja parantaa dollarin arvoa. Voi olla, että Trumpin keinot eivät toimi, ja hän saa aikaan vain pahempia ongelmia, mutta eipä vastapuolen suunnalta kuulunut mitään parempaakaan. Mediakin yritti kovasti taistella Trumpia vastaan, ja mitä hän teki? Jätti median omaan arvoonsa ja puhui kansalle suoraan Twitterissä. Tunnetuin seurauksin.

Toinen esimerkki saatiin viime viikolla, kun tuoreen tutkimuksen mukaan jo yli puolet EU-kansalaisista haluaisi lopettaa maahanmuuton muslimimaista. Siis lopettaa kokonaan. Jos oltaisiin kysytty vain rajoittamisesta, en ala edes arvailla, kuinka korkea lukema olisi. Mistäköhän luulette tämän johtuvan?

En usko, että 280 miljoonaa ihmistä on yhtäkkiä huvikseen saanut päähänsä, että jokainen muslimiyksilö edustaa pahuutta, joka on pidettävä loitolla. Tuollaisesta määrästä suurin osa on pakostakin keskiluokkaa, jota ei kiinnosta kainalontuuletus tai muu ääriliikehdintä, vaan pelkkä rauhallinen arkielämä. He ovat tavallisia ihmisiä, joita nykyinen maahanmuuttopolitiikka huolestuttaa. He eivät varmaankaan haluaisi valita rajojen täydellisen sulkemisen ja niiden täydellisen avaamisen väliltä, mutta kun nyt kuitenkin näyttää siltä, että on pakko, he valitsevat sulkemisen pienempänä pahana.

Antifasistit varmasti pitävät tästäkin kovaa meteliä, ettei ihminen voi olla laiton ja lentäväthän linnutkin rajojen yli. Mitään konkreettisia ehdotuksia sieltä suunnalta ei kuitenkaan kuulla. Ja natsien ja natsististen ratkaisujen suosio jatkaa kasvuaan, koska he ovat käytännössä ainoa taho, joka tarjoaa edes jotain.

Antifasistit, miten menee noin niin kuin omasta mielestänne? Toivottavasti sentään on hyvät bileet.


No niin, yhteenveto. Kun nyt selvästikään natseja tai ylipäänsä erimielisiä turpaan vetämällä ei saavuteta mitään, mitä niille sitten kannattaisi tehdä?

Väitän, että ei mitään. Ei heitä saa käännytettyä eikä vaiennettua. Huomio pitääkin kohdistaa keskiluokkaan, koska se on se ihmisryhmä, jonka äänestyskäyttäytyminen määrittää politiikan suunnan, eli se ryhmä, jonka mielipiteillä on oikeasti väliä.

Se tehdään seuraavasti:

1) Kerrotaan, miksi ja miten vastapuoli on väärässä. Ja käytetään sitten faktoja, eikä mitään mielikuvia tai iskulauseita.

Sen jälkeen:

2) Tarjotaan tilalle vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja. Ja sitten sellaisia, että ne tunnistaa paremmiksi ihan maalaisjärjelläkin, eivätkä ne edellytä kansaa hyväksymään mitään epämääräisiä kosmisia velvollisuuksia tai merkittävää elintason laskua.

Jos oikeasti haluaa pysäyttää jonkin ajatusmaailman leviämisen, silloin täytyy osoittaa, ettei sen kannattajilla ole mitään järkevää sanottavaa, ja se onnistuu vain sanomalla itse jotain järkevää.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Sivistyneistä yhteiskunnista

Tunnustan tämän seurakunnan edessä, että lueskelin joitain päiviä sitten ruotsalaisia rikosuutisia julkaisevaa viha- ja valhemedia Rähmiksen Sikolättiä. Vihamedia se on siksi, koska se keskittyy lähinnä maahanmuuttajien tekemään rikollisuuteen, ja valhemedia siksi, koska kaikkihan hyvin tietävät, etteivät maahanmuuttajat tee rikoksia.

Siellä oli sitten artikkeli poikaporukasta, joka oli ottanut tavakseen hinkkailla vieraita naisia jossain ruotsalaisessa uimahallissa. Yksi poika ollaan saatu kiinni. Rasistiset lukijat olettavat rasistisesti, että kyse on maahanmuuttajasta, vaikka poika ei edes omista minkäänlaisia henkilöpapereita, joiden avulla kukaan voisi todistaa, ettei hän ole Ruotsista kotoisin. Tapaus itsessään ei monikulttuurisessa yhteiskunnassa ole mitenkään uutiskynnystä ylittävä, mutta otin sen puheeksi, koska kommenteissa nimimerkki Rajoittunut esitti erittäin hyvän ja tärkeän kysymyksen:
Missähän on [rodullistava adjektiivi sensuroitu] miehet, joiden pitäisi suojella [rodullistava adjektiivi sensuroitu] naista? Onko niitä enää?
Kuten moniin hyviin kysymyksiin, tähänkin on monta oikeaa vastausta. Yksinkertaisin on, että keskivertomiehillä on perheet, työpaikat, asuntolainat ja muita vastuita ja velvollisuuksia, eivätkä he sen vuoksi voi osallistua mihinkään radikaaliin liikehdintään ennen kuin liikehdintä on niin suurta, ettei yksittäisiä rivimiehiä voi mitenkään enää ottaa kiinni ja panna syytteeseen. Kynnys liikehdinnän alkamisellekin on hyvin korkea, koska kukaan ei halua olla ensimmäisten joukossa, sillä heitä kyllä rangaistaan ankarimman mukaan.

Toinen vastaus on sitten, että sivistyneessä yhteiskunnassa miehet eivät suojele naisia, koska sivistyneessä yhteiskunnassa ei ole mitään sellaisia uhkia, joilta naisia tarvitsisi suojella. Tämän lisäksi sivistyneissä yhteiskunnissa usein kuvitellaan, että sivistymättömät yhteiskunnat kehittyvät ajan myötä sivistyneiksi, eikä muutosta tapahdu päinvastaiseen suuntaan. Sen takia sivistyneen yhteiskunnan asukkailta saattaa kestää kauan huomata, ymmärtää ja sisäistää tilanne, jos käykin niin, ettei heidän yhteiskuntansa yhtäkkiä enää olekaan sivistynyt.


Joku muu lopettaisi tämän kirjoituksen tähän, mutta minulla on sellainen vaiva, että kaikenmoiset asiat jäävät päähäni pyörimään pitkiksi ajoiksi ja muodostavat toistensa välille yhteyksiä, joita niissä ei välttämättä ole. Niinpä tästä tuli mieleeni pari tekstiä sitten mainitsemani artikkeli siitä, että nykylainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen ensikertalaisuus ikään kuin kasvaa takaisin, jos malttaa olla kolme vuotta perseilemättä, ja blogistiikan oppi-isäni Yrjöperskeleen kommentteihin laittama lisäys, että varsinkin nuoret rikollisenalut saavat vain ehdollisia tuomioita ja tulkitsevat asian niin, etteivät he mitään pahaa ole tehneetkään, kun ei kerran rangaista.

Lisäksi tuli mieleeni lausahdus, johon olen törmännyt useasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin keskustellessani siitä, kuinka ankaria rangaistusten pitäisi olla.

Monet ovat nimittäin sitä mieltä, että yhteiskunnan sivistystaso näkyy rangaistusten ankaruudessa. Sivistynyt yhteiskunta ei harrasta mitään barbariaa kansalaisiaan kohtaan, vaan sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä.

Ja tiedättekös, juuri noinhan se on. Itse väitteestä olen aivan samaa mieltä. Johtopäätöksistä en sitten niinkään.

Todellisuudessahan homma menee niin, että sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä, koska niissä asuu sivistyneitä ihmisiä. Sivistyneet ihmiset eivät tee rikoksia, tai jos tekevätkin, ymmärtävät hävetä niitä ihan oma-aloitteisesti. Rikollista elämäntapaa ei glorifioida, eikä rikosrekisterillä saa mainetta eikä kunnioitusta, ainoastaan paheksuntaa. Sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä, koska sivistyneet ihmiset eivät tarvitse rankaisua oppiakseen olemaan ihmisiksi.

Mainitsemani väitteen esittäjät yleensä tulkitsevat väitettä toisin. He käyttävät sitä perusteena rangaistusten lieventämisen puolesta sillä oletuksella, että yhteiskunnan sivistystasoa voisi suoraan kohottaa lieventämällä rangaistuksia. Yhteiskunnan sivistystaso siis määräytyisi vain sen mukaan, miten se kohtelee kansalaisiaan, täysin riippumatta siitä, miten kansalaiset kohtelevat toisiaan.

Oikeastihan tästä seuraa, että yhteiskunta, joka olettaa jäsentensä olevan sivistyneitä ja kohtelee heitä sen mukaisesti, ei osaa suhtautua järkevästi siihen, jos jäsenet eivät olekaan sivistyneitä. Silloin yhteiskunta itse asiassa kannustaa ja kouluttaa heitä pahantekoon.


Vähän sekava kirjoitus. Väsyttää, pitäisi olla jo nukkumassa. Selvennetään muutamalla rautalankamallilla:

1) Yhteiskunnan sivistystasoa ei voi määrittää poliittisella päätöksellä, vaan yhteiskunta on tasan niin sivistynyt, kuin sen jäsenet ovat.

2) Sivistynyt ihminen pitää itsensä kurissa ihan vain koska niin kuuluu tehdä. Sivistymättömän kohdalla tarvitaan pelotteita, kuten rangaistuksia.

3) Sivistys ei ole mikään pysyvä asiaintila, vaan se vaatii jatkuvaa ylläpitoa, tarkkailua ja uudelleenarviointia, eli pitää katsoa huolella, millaista porukkaa kaduilla pyörii, millaisia signaaleja kansalle lähetetään, ja millaista porukkaa yhteiskuntaan päästetään muualta.

Toistaiseksi Suomi on ollut suhteellisen sivistynyt paikka, eikä ole tarvinnut kulkea aseistautuneena. Tai jos jonkinlaista katanaa onkin joskus tullut mukana pidettyä varmuuden vuoksi, on aina ilmankin pärjännyt. Olisi kiva, jos sama jatkuisi vielä seuraavankin sukupolven kohdalla. Merkit vain alkavat olla huolestuttavia.