Yleensähän Suomessa ollaan totuttu siihen, että lähes kaikki sotakirjat sijoittuvat jatkosotaan (muutama harva sisällis- tai talvisotaan), ja niistäkin suurin osa kertoo kaukopartioretkistä. Aihepiiri on siis melko kattavasti käsitelty, joten on kiva vaihteeksi lukea jostain vähemmän tunnetusta. Ranskan Muukalaislegioona vilahtelee populaarikulttuurissa silloin tällöin (monet Aku Ankan seikkailut esimerkiksi päättyvät usein sinne), mutta varsinaisesti aiheeseen keskittyviä teoksia ei tule tältä istumalta mieleen muita kuin se yksi Jean-Claude van Dammen elokuva. Vaikka van Damme on näyttelijänlahjoiltaan maailman ehdotonta huippua heti Arnold Schwarzeneggerin ja Sylvester Stallonen jälkeen, realismia tuskin voi pitää hänen tuotantonsa kantavana voimana.
Onneksemme suomalainen Kyösti Pietiläinen liittyi legioonaan vuonna 1972, teki siellä 28 vuoden uran, ja eläköidyttyään päätti jakaa tarinansa kanssamme.
Kuri ja koulutus on alokkaille kovaa. Marssikilometrejä tulee kymmeniä päivässä, ja soheltamisesta tulee turpaan. Monilla hajoaa pää tai kroppa, mutta Kyöstin motivaatio kestää ja kantaa hänet valmiiksi legioonalaiseksi. Tehtyään vaikutuksen esimiehiinsä hänestä tehdään alokaskouluttaja, mutta koska hän ei tunne mielenkiintoa kouluttajien keskuudessa suosittuihin homo-orgioihin, hän hakeutuu pian eliittijoukkoihin, laskuvarjojääkäriksi. Lopun uransa hän viettää vuorotellen sotapoliisina ja taistelijana. Taistelut vievät Kyöstiä ympäri maailmaa: Kongoon, Tsadiin, Beirutiin, Sarajevoon ja moneen kertaan Djiboutiin.
Kirja väittää olevansa "totta 99 %, valhetta 99 %". Mistäs sitä suomalaisella sohvalla löhöävä lukija voisi tarkkaa totuutta tietääkään, mutta kuvaliitteiden perusteella totuuspohja on melko vankka ainakin oleellisilta osin. Kun kaikki 28 vuotta puristetaan yksien kansien väliin, yksityiskohtia tulee väistämättä karsittua, ja vähemmän oleellisia vuosia ohitetaan sivulauseella. Tärkeämmistä asioista puhutaan kuitenkin hyvinkin tarkasti, eikä kirja missään vaiheessa ala toistaa itseään. Normaalia varuskuntapalvelusta on enemmän kuin taistelutoimintaa, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa ollenkaan, koska eksoottinen Muukalaislegioona on mielenkiintoinen sellaisenaankin.
Tämä on blogini ensimmäinen kirja, jolle annan viisi pistettä viidestä. Näyttää siltä, että Pietiläinen tekee Sven Hasselit: ensin koko tarina ylimalkaisesti yhdessä kirjassa, ja sen jälkeen jokainen operaatio tai tarinan osa-alue yksityiskohtaisemmin erillisessä kirjassa. Tälle on jo ilmestynyt seitsemän jatko-osaa, ja kahdeksas on tulossa tänä vuonna. Tänään kuljeskellessani Helsingin keskustassa, nappasin Kaivopihan ulkoilmakirjakaupasta jo mukaani yhden niistä, Sotapoliisi Peters No: 005. Näyttää uhkaavasti siltä, että kerään koko sarjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti