Pekka lukee lehteä 20: Tyttöjä ja poikia

"Lait on tehty rikottaviksi," sanotaan. Toisaalta tyypit, jotka tuota tapaavat sanoa, ovat suurelta osin samoja kuin he, jotka googlettelevat hakusanoilla "asunnon vuokraus jos luottotiedot menneet" ja "poliisi väki valta rikos ilmoitus".

Yleensähän tuossa on puhe ns. ihmisen laeista, joiden rikkominen on paljon helpompaa kuin esim. nopeimman lakien, termodynamiikan lakien ja muiden ns. luonnonlakien rikkominen. Todelliset katujen kingit osaavat ja uskaltavat kuitenkin rikkoa niitäkin mennen tullen.

Otetaan vaikka esimerkiksi Opetushallitus, joka rohkeasti linjasi, ettei tytöillä ja pojilla ole enää niin merkittäviä eroja, että olisi tarpeen vaivautua määrittelemään ketään tytöksi tai pojaksi:

1: IL: Opetushallitus: Pojat eivät ole poikia ja tytöt tyttöjä - ensi vuonna kouluissa saa puhutella vain nimillä

Ongelmana on sukupuolen ylikorostaminen ja stereotypioiden vahvistaminen, koska teorian mukaanhan sukupuolilla ei mitään eroja ole, vaan kaikki erot ovat opittuja, ja nimenomaan koulussa eikä kotona opittuja. Hauskin yksityiskohta oli tämä:

Vieraissa kielissä tulisi opetella "sukupuolen moninaisuudelle tilaa antavia persoonapronomineja sekä sukupuolineutraaleja ja naisten siviilisäätyä määrittelemättömiä puhuttelusanoja".

Sukupuolen moninaisuudelle tilaa antavista persoonapronomineista kirjoitinkin jo viime talvena. Voin kuvitella brittien ja jenkkien ilmeet, kun nykypäivän lapset menevät aikuistuttuaan turisteina ulkomaille ja vakavissaan kyselevät rutiininomaisesti keskustelun alussa kaikilta, että haluavatko nämä käytettävän itsestään sanaa he, she, xe, thon vai ney.

Tämähän herätti heti melkoista keskustelua, minkä johdosta seurasikin nopeasti tarkennus, ettei tuota nyt niin vakavasti tarvitse ottaa, suositushan se vaan on. Ei velvoita mihinkään. Totta kai Opetushallituksessakin ymmärretään, että vaikka opettajiksi yliopistoista valmistuvat nuoret ovatkin innokkaita päästessään vihdoin soveltamaan yliopistomaailmasta imemiään edistyksellisiä vaikutteita käytännössä ja tartuttamaan niitä seuraavallekin sukupolvelle, 90 % opettajista on kuitenkin vanhempaa ja vanhoihin käytäntöihin kangistunutta polvea, joka on tottunut ohittamaan tuollaiset suositukset olankohautuksella, ja ne uudetkin opettajat oppivat viimeistään vuoden tai parin yrittämisen jälkeen, että edistyksellisempi ajattelu tarttuu vain niihin, joita sellainen kiinnostaa, ja lapsia pääsääntöisesti ei kiinnosta.

Itse ohjeistuksesta minulla ei ole tuon enempää sanottavaa. Tämähän, kuten moni muukin vastaava, kuuluu kategoriaan "merkitään vastaanotetuksi, ei aiheuta toimenpiteitä". Enemmän haluaisin puhua tapauksen nostattamista kriittisistä reaktioista. Monet kommentoijat ovat lyöneet faktoja tiskiin ja osoittaneet, kuinka sukupuolten välillä on suuriakin biologisia eroja. Jotkut ovat tuon lisäksi tai sijasta pohtineet salaliittoteorioita, kuinka marxilaiset pyrkivät romuttamaan yhteiskunnan mädättämällä sen perusarvot. Teille minun on sanottava, että olette molemmat väärässä.

Sukupuolten määrittelystäkin kirjoitin jo alkuvuodesta, mutta lyhyesti muistutettakoon, että punavihreässä teoretisoinnissa sukupuolella ei ole mitään tekemistä biologian kanssa, vaan kyse on ainoastaan henkilön omasta minäkuvasta. Siksi kaikenlainen puhe sukupuolten eriävistä biologisista ominaisuuksista on kuin tuuleen huutaisi. He eivät pidä sitä edes minkäänlaisena vasta-argumenttina. He vain kummastelevat aivan vilpittömästi, että mitä ihmettä tuo alkaa horista jostain biologiasta, kun yritetään käydä keskustelua ihmisten identiteettikokemuksista.

Myöskään mitään salaliittoa ei ole. Nämä tyypit ovat ihan tosissaan sitä mieltä, että perinteinen tyttöihin ja poikiin perustuva sukupuolikäsitys on virheellinen ja sortava. He tarkoittavat pelkkää hyvää, kun pyrkivät korvaamaan omasta mielestään vanhentuneen näkemyksen paremmalla. Siksi myös kaikenlainen puhe mädättämisestä ja uussosialismista kaikuu kuuroille korville.

Nämä asiat on tärkeää ymmärtää, että voi rakentaa minkäänlaisia järjellisiä vasta-argumentteja. Nykyisellään tämä väittely ei eroa mitenkään siitä, että joku yrittää perustella, miksi laajamittainen maahanmuutto kehitysmaista on huono idea, ja saa palautteena vain perusteluja sille, miksi on väärin olla rasisti ja fasisti.

Eipä tässä muuten mitään, mutta tästä tuli hauskasti mieleen eräs toinen uutinen parin kuukauden takaa:

2: MTV3: Oppikirjan esimerkki ihmetyttää: Jenni Haukio sosiaalista ja taloudellista asemaa tavoitteleva nainen?

Lukion psykologian oppikirjassa tunnustetaan, että joidenkin mielestä sukupuolten välillä on vielä eroja, ja kerrotaan, että joidenkin väitteiden mukaan naiset kiinnostuisivat miehistä, joilla on rahaa ja valtaa. Asiaa havainnollistamaan oltiin valittu kuva onnellisesta pariskunnasta, jonka jäsenistä toinen on kaunis runoilijatyttö ja toinen on naista kolmisenkymmentä vuotta vanhempi Suomen tasavallan presidentti.

Tuollainen.

Kuvan yläpuolisessa tekstissä spekuloidaan, että miehiä puolestaan mahdollisesti vetäisi naisessa puoleensa "tietynlainen rasvan jakautuminen kehossa (vyötärön ja lantion suhde 0,67-0,80), hyvä lihaskunto ja terhakka..." en tiedä mikä, koska kuvan rajaus jättää tekstin pahaan cliffhangeriin.

Mitenköhän opetushallitus reagoi siihen, että Suomen lukioissa opetetaan tällaista? Kysymyksen nosti julkisuuteen keskustalainen kansanedustaja Mika Lintilä, joka argumentoi seuraavasti:

Tämä on lukion psykologian kirjasta vuonna 2016, ihan huikeeta.

Twitterissä on hyvin rajallisesti kirjoitustilaa, joten siellä riittää argumentiksi kulloisenkin vuosiluvun mainitseminen. Onhan tieteen kehitys nykyään niin huimaa, että ihmisten genetiikan ja perusvaistojenkin voidaan odottaa muuttuvan vähintään vuosittain. Jos sukupuolineutraalia avioliittoa perusteltiin aikoinaan mm. sillä, että oli jo vuosi 2015, ja vuonna 2016 pidetään outona sitä, että miehillä ja naisilla on erilaisia kiinnostuksenkohteita, ehkä vuonna 2017 päästään jo ihmettelemään sitä, että joillain ihmisillä on vielä penis ja joillain vagina sen sijaan, että kaikilla olisi samanlainen EU-standardoitu virtsaventtiili.

Vuonna 2018 vaaditaankin sitten jo Siemensin valmistamien virtsaventtiilien kieltämistä, koska firman nimi aiheuttaa patriarkaalis-fallistisia mielleyhtymiä, jotka... no joo, ei nyt venytetä vitsiä liian pitkälle, vaan palataan asiaan.

Kirjan kustantajan edustaja kommentoi asiaa näin:

– Kirjassa on tuotu tekstissä selkeästi esiin evoluutiopsykologiaa kohtaan esitetty kritiikki ja kuvan tarkoitus on herättää opetustilanteessa kriittistä keskustelua evoluutiopsykologian teoriasta.

Eli ei mitään hätää, kaikki voivat rauhoittua. Kirjassa ei suinkaan opeteta, että noin olisi, vaan että noinkin jotkut uskovat, eivätkä välttämättä ole oikeassa.

Ehkä Lintilä ei tarkoittanutkaan tuota, vaan vain sitä, että on epäkunnioittavaa käyttää presidenttiä tällaisessa yhteydessä. Kalenteriin perustuvassa argumentoinnissa kun ei välttämättä tiedä, mitä sillä ajetaan takaa. Noh... joo. Niinpä kai. Toisaalta onhan jo vuosi 2016, Kekkosen ajoista on jo kauan, eikä presidenttiys tai muut vastaavat instituutiot enää nauti samaa arvostusta kuin ennen vanhaan.

Kerrataanpas:

1. Sukupuolten välillä ei ole oleellisia eroja,
2. Naiset eivät kiinnitä huomiota miehissä niihin ominaisuuksiin, joihin on ennen uskottu, vaan johonkin tarkemmin määrittelemättömään, kuten esim. sisäiseen komeuteen,
Looginen johtopäätös 3. Miehetkään eivät kiinnitä huomiota naisissa niihin ominaisuuksiin, joihin on ennen uskottu, vaan samoihin asioihin kuin naisetkin. Tai ainakaan he eivät saisi, koska muuten käytäntö ei vastaa teoriaa ja on siis väärässä. Tästä päästäänkin kirjoituksen seuraavaan osaan:

3: Nyt: Nyt villitsevät #merenneitoreidet, koska hyvä olo on tärkeämpi kuin reisivako – tästä on kyse

Jokin aika sitten nuoret naiset pitivät naisellisen kauneuden ihanteena reisivakoa. Sellaisen saa aikaan, kun kroppa on niin timmissä kunnossa, että reidet eivät kosketa toisiaan, kun nilkat ovat yhdessä. Tältä se näyttää:

Kieltämättä aika epäreilu vaatimus, kun ottaa huomioon, ettei tuollainen edes ole luuston rakenteen puolesta fyysisesti mahdollista kuin n. 5 %:lle naisista, ja heiltäkin se vaatii sellaista treeniä, että varmasti tietää treenanneensa.

Niinpä nyt sitten keksittiin merenneitoreidet, että saadaan hyvä mieli niillekin, jotka eivät tuohon pysty.

Mutta nyt aina uudestaan paluun tekevälle #thighgap-trendille on syntynyt todellinen vastavoima: #mermaidthighs eli merenneitoreidet juhlivat kaikkia niitä, joiden reidet koskettavat toisiaan: Onnittelut, olet yhden askeleen lähempänä merenneitoa!
Kuka olikaan se todellinen voittaja?

Ovathan kaikki naiset jo valmiiksi puoliksi merenneitoja, joten en tiedä, onko ero reisien rakenteessa kovin merkittävä tuossa mielessä, mutta miten vain. Hyvä idea sinänsä, mutta kuten arvata saattaa, sille kävi kuten näille aina käy, eli se meni lihavuuden ja velttouden glorifioinniksi.

Nytin toimittaja jalosti ideaa vielä siitäkin eteenpäin ja ryhtyi psykologisoimaan Disneyn Pieni merenneito -elokuvaa. Kyseinen elokuva tehtiin aikana, jolloin siskoni oli Disney-piirrettyjen parhaassa kohderyhmässä, joten minäkin osaan sen lähestulkoon ulkoa. Se on oikein hyvä, lukuunottamatta järkyttävää suomennosta, mutta senkin voi antaa anteeksi, koska dubbausten kääntäminen on kaikkein vaikein kääntämisen laji. Kun repliikin kesto on määritelty sekunnin murto-osien tarkkuudella, saattaa joutua turvautumaan mielenkiintoisiin lauserakenteisiin, että saa tarvittavan tunne- ja asiasisällön mahtumaan siihen.

Toimittaja kertaa lukijoille:

Kuten moni muistaa, Ariel on merenvaltias Tritonin nuorin tytär H.C. Andersenin klassikkosatuun perustuvassa animaatioelokuvassa Pieni merenneito (1989). Ariel on tavattoman laiha ja pukeutuu pelkkiin simpukoihin – ei mikään voimauttavin esikuva tytöille, siis.

Kun Ariel rakastuu ihmiseen nimeltä Erik, hän menee merennoita Ursulan lankaan ja vaihtaa äänensä kävelykykyyn.

Dramaattisessa kohtauksessa Arielin kaunis pyrstö repeytyy pitkiksi sääriksi.

 Sitten toimittaja päättää kirjoituksensa oleelliseen kysymykseen:

Se tuntui jo pieneltä ihan epäreilulta:
Miksi Arielin pitää muuttua, jotta hän saisi elämänsä rakkauden?

Hyvä kysymys. Itse esitän vielä paremman: Miksi Ariel välttämättä haluaa ihmisprinssin, eli koko tunnetun maailman vaikeimmin saatavilla olevan miehen? Varmasti hänellä olisi kotipuolessa ottajia, eikä edes mistään huonoimmasta päästä, merten kuninkaan suosikkitytär kun on. Ei tarvitsisi muuttua tai luopua mistään.

Käänteinen merenneito.

No, sydän haluaa mitä haluaa, eikä se meille kuulu. Uusi kysymys: Miksi toimittaja antaa ymmärtää, että Arielin (ja naisten yleensäkin) tulisi saada haluamansa miehet ilman omia uhrauksia tai vaivannäköä?

Siitä voidaan tietysti väitellä, mikä on sopiva rasvaprosentti naiselle ja kuinka terhakka minkäkin pitää olla jne., mutta toimittajan olisi hyvä hyväksyä, että miehilläkin on oikeus kriteereihin, eikä tämä muutu millään voimauttamisella, nettimeemeillä tai sukupuolikasvatuksella. Ei se ole mikään sisäisen rumuuden merkki, ettei kelpuuta ihan jokaista vastaantulijaa. Eikä sellaisen vaatiminen ainakaan ole merkki sisäisestä kauneudesta.


Eiköhän tämä nyt riitä tältä erää. Laitoin taas tuonne vasempaan yläkulmaan vuosittaisen lukijamääräkyselyn, jolla yritän vähän tutkia, kuinka lukijamääräni on vuosien saatossa kehittynyt. Toivottavasti te kaikki vastaatte, olitte sitten monivuotisia faneja, uusia tuttavuuksia tai vain satunnaisia paikallehortoilijoita.

Menneen kesän uutiskatsaus

No niin. Nyt, kun T-paitakelejä ei varmaankaan ole jäljellä enää kuin pari viikkoa, voisin oikeastaan vihdoinkin...

Niin joo, tuo onkin jännä juttu. Nyt kun katselee kadulla muita, kaikki kulkevat jo toppatakeissa paksut karvahuput kaulalla ja pipot silmillä, kun itse olen vain tyytyväinen, että vihdoin voi kävellä ulkoilmassa T-paidassa niin, ettei se kastu hiestä läpi kymmenessä minuutissa. Ymmärtäisin tällaisen eron, jos olisin kotoisin jostain Inarista tai Verhojanskista, mutta Seinäjoki kuitenkin on Suomen eteläisimmässä neljänneksessä tai ainakin kolmanneksessa, joten ei eron näihin etelärannikon alkuasukkaisiin luulisi olevan niin silmiinpistävä.

Mitäs olinkaan sanomassa? Niin siis, voisin oikeastaan vihdoinkin käydä läpi menneen kesän pääuutisaiheita. Se on hyvä näin jälkeenpäin, kun on tullut vähän perspektiiviä.

Minä en koskaan laiskottele, minä vain odottelen perspektiiviä.

Niitä oli ainakin Brexit (mikä on aivan jumalattoman rasittava sana, mutta käytetään nyt sitä, kun en jaksa joka välissä kirjoittaa "Ison-Britannian eroaminen EU:sta"), Turkin vallankaappausyritys ja Rion olympialaiset. Olkoot nuo jälkimmäiset vaikka sitten Turitys ja, öö... Rimpialaiset, tai jotain.

Brexit: Niin pitkää perspektiiviä ei olla vielä taidettu saada, että tiedettäisiin varmuudella, ymmärtääkö EU vinkin, ottaa tosissaan ne syyt, jotka brittejä eroon johdattivat, ja muuttaa politiikkaansa sen mukaan, ettei muiden maiden äänestäjien tarvitsisi jatkossa murehtia samoja asioita; vai toteaako se vain, että hyvä, että tuosta vastarannan kiiskestä päästiin, että päästään kunnolla vauhtiin.

Uutisointi Brexitistä oli suorastaan kauniin yksimielistä. Tiivistetysti voitiin todeta, että:

1: Brexit on Lopun Alku,
2: Suomalaisilla on vielä valta muuttaa äänestyksen tulos, kunhan heidät vain saadaan ymmärtämään se moittimalla brittejä tarpeeksi,
3: Varsinkin täytyy pitää huoli siitä, etteivät suomalaiset vain saa päähänsä mitään vastaavaa.

Asiaa tehostettiin haastattelemalla mm. idiootteja, jotka olivat äänestäneet Brexitin puolesta ja sitten hätääntyneet, etteivät pääsekään jatkossa Ranskaan lomailemaan; sekä Brexitiä vastaan äänestäneitä yliopistoissa opiskelevia kaupunkilaisnuoria, jotka muistuttivat kaikin puolin hyvin läheisesti suomalaisia kollegoitaan.

Eipä tuossa kyllä mitään maininnanarvoista ole. Se, mikä minua eniten huvitti silloin ja vieläkin, on se, kuinka peloteltiin myös välittömällä pörssiromahduksella ja maailmanlaajuisella lamalla. Kaikki käskivät myydä osakkeet äkkiä pois, kun niillä vielä jotain arvoa oli. Timo Soini taisi olla ainoa, joka ei tähän hysteriaan liittynyt, vaan naureskellen kehotti rauhoittumaan.

Ja kuinkas sitten kävikään? Tässä on kurssikehitys vuoden ajalta parilta omistamaltani osakkeelta. Brexit-äänestystulospäivän romahdus on ympyröity punaisella:

Sellainen katastrofi. Saa nähdä, miten käy sitten, kun ero tulee valmiiksi, mutta enpä usko, että siihenkään vielä maailma kaatuu.

Mutta joo, suomalaiset federalistit ja muut EU-fanit voisivat vaikka pitää turpansa kiinni. Voi olla, että brittien elintaso nousee tämän myötä, tai sitten laskee, mutta oli miten oli, se on brittien oma asia ja oma valinta. Kolonialismia, imperialismia ja kaikenlaisia muita valloitussotia on viimeisten muutaman vuosisadan aikana perusteltu sillä, että valloitetuksi tuleminen on vain hyvä juttu kohdemaalle, koska eivät ne alikehittyneet villi-ihmiset itse osaa asioitaan hoitaa, vaan tarvitsevat valaistunutta johdatusta ulkopuolelta.

1800-luku meni jo, eikä sitä takaisin kaivata.

Jatketaan. Sitten oli se Turitys. Turkissa joidenkin menneiden vuosisatojen tai -tuhansien perään haikaillaan, joten maa onkin viime vuosina luisunut presidentti Erdoganin johdolla suhteellisen maallistuneesta demokratiasta kohti islamilaista diktatuuria. Niinpä armeija päätti, ettei se näin voi mennä, ja yritti syrjäyttää Erdoganin. Yritys epäonnistui ja kansa riemuitsi.

Länsimaissa yleisesti ottaen ollaan järkytytty ja paheksuttu Erdoganin toimia, ja nekin, jotka ovat Erdogania puolustaneet, ovat tehneet sen lähinnä siitä periaatteesta, että yleisesti ottaen vaaleilla valittu hallinto on kivempi juttu kuin sotilasvallankaappauksella valtaan noussut hallinto. Minä itse sen sijaan olen oikein tyytyväinen, ettei Turitys onnistunut.

En tietenkään väitä, että lisääntynyt islamisaatio Turkissa tai ylipäänsä missään olisi toivottava asia, mutta realistisesti miettien, mitkä tässä olivat vaihtoehdot? Itse keksin kaksi:

1) Kaappaus epäonnistuu, minkä seurauksena maa saa rauhassa vajota teokratiaan.
2) Kaappaus onnistuu, minkä seurauksena Erdoganin kannattajat nousevat vuorostaan kapinaan, mikä johtaa syyrialaistyyliseen sisällissotaan, joka kestää vuosia ja pistää kansat vaeltamaan, ja jonka jälkeen maa kuitenkin vajoaa teokratiaan.

Turkissa on väestöä yli neljä ja puoli kertaa enemmän kuin Syyriassa, ja pakolaisille yksi hankala kauttakulkumaa vähemmän. Kun siihen vielä lisää parempaa sosiaaliturvaa elämää kaipaavat kurdit, armenialaiset ja uzbeekit, jotka haluavat päästä Eurooppaan turkkilaispakolaista esittämällä, voidaan miettiä, että olikohan se viime syksyn pakolaisaalto sittenkään vielä niin kovin suuri.

Tässä on taas sama juttu kuin Brexitissä. Jos kansa haluaa islamisaatiota, kuten nyt näyttää Turkissa haluavan, siihen on turha ulkopuolisten mennä höpisemään, että väärin äänestetty. Demokratiassa on se vika, ettei se aina välttämättä anna mukavia tuloksia, mutta jos asiaa menee sörkkimään, lopputulos on helposti vielä huonompi. Turkin mahdollisesta islamisaatiosta ei loppukädessä päätä hallinto, kuka siellä nyt sitten sattuukaan olemaan, vaan kansa.

Presidentti Mugabe tuntee demokratian salat, eikä ole huvittunut.

Lopuksi vielä jotain Rimpialaisista. Suomella meni niin kuin nyt viime vuosina on mennyt, eli aika huonosti, kun tuli vain yhden mitalin. Voimme lohduttautua sillä, että Zimbabwella meni vielä huonommin: he eivät saaneet ainuttakaan.

Sivuhuomautuksena pitää ihmetellä, että miksi aina yritetään lohduttaa huomauttamalla, että jollain muulla menee vielä huonommin? Eivät ne omat kärsimykset siitä mihinkään lievene, ja aikamoinen kusipää pitää olla, että saa jotain perverssiä hyvää mieltä ja lohtua muiden kärsimyksestä.

Asiaan. Idolini Robert Mugabe ei ollut vaikuttunut kansansa atleettisista ansioista, ja kommentoi asiaa näin:

– Olemme tuhlanneet valtion rahoja näihin rottiin, joita kutsumme urheilijoiksi,

– Jos meidän täytyisi lähettää ihmisiä Brasiliaan vain laulamaan kansallislauluamme ja heiluttamaan lippuamme, olisimme lähettäneet kauniita tyttöjä ja komeita poikia Zimbabwen yliopistosta edustamaan meitä.

– Tilanne on sama, kuin jos impotentti mies olisi naimisissa viiden naisen kanssa. Mitä hyötyä siitä on?

Hahahahhaa

Ja vielä:

Mugaben mukaan olympiajoukkueeseen kulutetut rahat olisi voinut käyttää esimerkiksi koulujen rakentamiseen.

Niin. Suomea jossain vaiheessa verrattiin samankokoiseen Tanskaan, joka sai huomattavasti enemmän mitaleita. Tehtiin huomio, että Suomessa urheilijoiden tukemiseen käytetyt resurssit on hajautettu laajalle joukolle, jolloin ne, joilla olisi oikeasti potentiaalia päästä huipulle, eivät pääse, koska heidän tarvitsemansa apu tuhlataan harrastelijoihin. Tanskassa taas panostetaan vain parhaimpiin, jolloin tavoitteeseen eli palkintopalleille päästään.

Nyt sitten oleellinen kysymys: kuka vielä muistaa, montako mitalia Suomi (tai Tanska) sai edellisissä olympialaisissa? Vielä oleellisempi kysymys: mitä väliä sillä on?

Sillä, että urheilua tuetaan laajasti ja saadaan ihmiset harrastamaan liikuntaa, on ihan oikeaa hyötyä kansanterveyttä ajatellen. Sillä, että meillä olisi muutama ihminen, jotka ammatikseen hankkisivat mitaleita arvokisoista, ei saataisi muuta kuin epämääräistä hyvää mieltä ja ylemmyydentunnetta vuodeksi tai pariksi kerrallaan.

Suosittelenkin Suomelle, että jatketaan panostamista sinne pyramidin alatasoille. Suomalaisille suosittelen, että lakataan stressaamasta mitalimäärästä. Zimbabwelle suosittelen, että käytetään jatkossa tosiaan vähäiset rahat niiden koulujen rakentamiseen.

Tutustukaa blogi-isäntäänne 2: Suomalaisia kysymyksiä

Blogger päätti sitten omin päin poistaa linkkilistani tuosta oikeasta reunasta. Toivottavasti muistin kaikki, kun rakensin sen uudestaan. Lisäsin pari uuttakin.

Mutta joo, viime aikoina onkin taas tullut kirjoiteltua vakavista aiheista. Aiheista, joista kaikki muutkin puhuvat ja vielä julkisuudessa. Eihän sellaista jaksa. Niinpä ajattelin pitkästä aikaa olla omaperäinen ja puhua ihan vaan itsestäni.

Seurailen epäsäännöllisesti muutamaa Tumblr-blogia. Kyseisen blogialustan julkaisumuoto poikkeaa huomattavasti Bloggerista siten, että siinä, missä Blogger on suunniteltu pitkille esseemuotoisille päivityksille, Tumblr soveltuu paremmin lyhyihin nopeisiin päivityksiin ja blogistien väliseen dialogiin ja muiden päivitysten levittämiseen. Tumblria voisikin kuvailla Bloggerin ja Twitterin välimuodoksi.

Siellä kiertää silloin tällöin kysymyslistoja, jotka blogistit julkaisevat, ja lukijat voivat sitten laittaa kommenttina numeron kysymyksiin, joihin he haluavat blogistin vastaavan. Kerran tällaiseen listaan jo vastasinkin vuosi sitten, kun kyseltiin musiikkiin liittyviä mieltymyksiä. Nyt on sitten vuorossa enemmän tai vähemmän etäisesti suomalaiseen elämänmenoon liittyviä kysymyksiä. Katsotaanpas:

1. Oletko ikinä käynyt lätkämatsissa?

Tästä olen tainnut pariin kertaan kertoa ennenkin, mutta olenhan minä. Se tapahtui noin 20 vuotta sitten, kun olimme yläasteella saaneet koulusta vapaaliput Seinäjoen Kiekon peliin. En muista, ketä vastaan he pelasivat, olisikohan ollut Rovaniemeä tai Kuopiota. Toisen puoliajan jälkeen Seinäjoki johti 2-1 ja oli hyvä meininki. Kaverit kyllästyivät tässä vaiheessa ja päättivät lähteä kotiin, mutta itse olin sitä mieltä, että kun nyt tänne asti on vaivauduttu, niin katsotaan sitten loppuun asti. Lopulta Seinäjoki sitten hävisi 8-2.

Sen jälkeen en olekaan käynyt matseissa, koska vaikka minua jostain kumman syystä kiinnostaisikin värjötellä jäähallissa puolitoista tuntia, ei se kuitenkaan niin suurta riemua ole, että jaksaisin Seinäjoelle asti ihan vain sen takia lähteä.

Kun nyt tuli jääkiekosta puhe, emäntä osti Anttilan loppuunmyynnistä NHL 16 -pelin X-boxille. Siinä on niin hyvät grafiikat, että välillä tuntuu ihan siltä kuin katsoisi lätkää TV:stä, ja koko ajan taustalla puhuvien selostajien pulinaa on ilo kuunnella, koska se toimii saumattomasti ja kuvaa pelin kulkua tarkasti ja järkevästi. Peliä varten on nauhoitettu oikeiden NHL-selostajien puhetta ties kuinka monta sataa tuntia.

Parastahan pelissä on se, ettei se rajoitu vain NHL:ään, vaan mukana on maajoukkueita sekä monen pienemmän maan kansalliset liigat, myös Suomen. Kerran pelasimme niin, että minä olin Tappara ja emäntä HIFK, ja minä voitin 8-2. Se taisikin olla ainoa matsi, jonka tähän mennessä olen voittanut. Ja samat NHL-juontajat kehuvat jenkkienglanniksi, kuinka TamPheere pieksee HellSinkhiä.

KHL pelistä jostain syystä puuttuu, ja emäntä kiroaakin, kun ei pääse pelaamaan Jokereilla.

2. Tykkäätkö salmiakista?

Kovasti, ja mitä vahvempaa, sen parempi.

Joskus ostin Poppamiehen salmiakkikarkkeja, jotka ovatkin sitten niin tulisia, että luulisi riittävän kenen tahansa makuun. Olin vain kovasti pettynyt, koska niiden tulisuus ei perustu salmiakkiin, vaan chiliuutteeseen, joka ei ole sama asia.

Salmiakki on hyvää oikeastaan kaikissa muodoissaan, vaikka ulkomaalaiset eivät sitä aina tajua. Suurta huviahan on juottaa ulkomaalaisille salmiakkikossua ja katsoa heidän reaktioitaan. Sellaisen mielenkiintoisen havainnon olen kyllä tehnyt, että puolalaiset ovat aivan hulluina siihen.

Puolalaiset ovat muutenkin aivan huippuporukkaa. Edellisestä kirjoituksestani tulikin mieleen, kun joskus he kysyivät minulta, millaisia puolalaisvitsejä Suomessa kerrotaan. He ovat tottuneet siihen, etä kaikki pilkkaavat heitä, ja olivat iloisia ja suorastaan kiitollisia, kun kerroin, ettei meillä juuri ole puolalaisvitsejä, venäläis- ja ruotsalaisvitsejä vain. Yhden kyllä keksin pitkän miettimisen jälkeen:

Kylmän sodan aikana, kun USA:lla ja Neuvostoliitolla oli omat avaruusohjelmansa ja kilpajuoksu avaruuteen oli kuumimmillaan, myös Puola päätti osallistua ja perustaa oman avaruusohjelmansa. He onnistuivatkin kehittämään oman raketin ja laukaisivat sen matkaan. Laukaisu sujui hienosti ja raketti kohosi sadan metrin korkeuteen ongelmitta, mutta sitten siitä loppui hiili.

Oli heidän mielestään hyvin hauska.

3. Urheiletko? Jos kyllä, mikä laji?

En, ellei Counter-Strikeä lasketa. Kuntoilen ja treenaan paljonkin, mutta urheilu kilpailumielessä ei ole koskaan kiinnostanut. Minulla kun ei satu olemaan juuri minkäänlaista kilpailuviettiä.

Onhan voittaminen toki kivaa, mutta ei niin kivaa, että se maksaisi kaiken sen vaivan, mitä urheilussa voittamiseen vaaditaan. Jos kuitenkin urheilisin ja minulta joskus menisi olympiakulta, maailmanmestaruus tai muu vastaava sivu suun, en koskaan näyttäisi tältä:

Minähän menisin vastustajien luo naureskellen, että olipas hyvä matsi, mennään kaljalle suihkun jälkeen, minä tarjoan ja Artjuhinille tarjoan kaksi, kun niittasi minut laitaa vasten niin hyvin, että vieläkin särkee.

Tällä asenteella tuskin päästäisiin piiritasolta ylöspäin, vaikka muuten olisi kuinka lahjakas tahansa.

4. Kuinka usein saunot?

Pari kertaa viikossa. Yleensä kerran emännän kanssa viikonloppuna, ja toinen kerta on sitten spontaanisti arkena päivällä, jos istuskelen yksin kotona eikä ole parempaakaan tekemistä.

Saunominen on kyllä mahtavaa. En voi käsittää, miksi sitä ei olla saatu markkinoitua ulkomaille. Vähän sama juttu kuin astiankuivauskaappien kanssa: suorastaan startrekmaisen ylivertaista teknologiaa, jota ei kuitenkaan vaan oteta muualla käyttöön, koska nyblkjoinolgnaa. Toisaalta onhan se hauska tunne, kun nettipeleissä sanoo uusille tuttavuuksille, että sori, nyt pitää mennä, kun sauna on valmis, ja sitten ne kyselevät ihan vakavissaan, että olenko joku miljardööri vai miten minä elän jossain ökykartanossa, jossa on oikein oma saunakin.

5. Oletko aamuihminen?

Niin, minähän olen viimeiset 8 vuotta tehnyt töissä pelkkää yövuoroa. Työni on lähes kaikilla kriteereillä arvioiden ihan perseestä, mutta se etu siinä on, että sitä voi tehdä yöllä. Juuri se onkin se oleellinen kriteeri, jolla olen työpaikkani valinnut.

6. Mielipide suomitumblrista

Yhteenveto Suomitumblrista:

Mutta ei siitä sen enempää, koska emme ole nyt Tumblrissa vaan Bloggerissa. Suomibloggerissa vaikuttaa olevan mukavasti variaatiota sekä vahvat ja fiksut yhteisöt. Edelleen olisi toki kiva, että asioista eri tavoin ajattelevat kävisivät enemmän lukemassa ja kommentoimassa toistensa blogeja, eivätkä vain pyörisi samanmielisten joukoissa. Haluan vihervasureita väittelykumppaneiksi.

7. Fazerin suklaa vai pandan lakritsa?

Minä syön paljon kaikkea makeaa, mutta jos valita täytyy, kyllä se on suklaa.

Edellisen tekstini kommenteissa vakiolukijani Cheek on paskaa muistutti, että sana "suklaa" on itse asiassa lainasana nahuatlista, atsteekkien kielestä. Samoin kuin "tomaatti" ja perunan vierasperäinen lempinimi "potaatti". Aika jännää.

8. Lempi suomalainen biisi

Onkohan tuo kysymys kieliopillisesti aivan oikein? No mutta kumminkin:

9. Silmien ja hiusten väri

Vihreänruskeat ja keskiruskeat.

10. Oletko koskaan kattonut salkkareita?

Joo, silloin, kun se alkoi. Tuskin minä muuten olisin ruvennut, mutta lukiossa satuttiin juuri silloin käsittelemään saippuaoopperoita äidinkielessä (älkää kysykö miksi), ja käskettiin katsoa jotain.

Olisinkohan vajaan vuoden verran ehtinyt katsoa. Sitten lähdin armeijaan, TV:n katselu keskeytyi vuodeksi, enkä enää koskaan tullut palanneeksi sarjan pariin.

11. Mihin maihin olet uskaltanut rakkaasta kotimaasta lähteä?

Muistellaanpas. Kerran olen käynyt Uumajan satamassa ja kerran Tallinnassa, mutta ne eivät ole ns. varsinaisia ulkomaita. Kerran olen käynyt Ranskassa, kerran Maltalla, kerran Egyptissä, kaksi kertaa Italiassa ja kolme kertaa Sloveniassa. Yksi noista Slovenian reissuista venähti sitten niin, että samalla tuli vietettyä viikko Kroatiassa. Sillä reissulla tuli myös pysähdyttyä jäätelöllä siinä kohdassa, jossa Bosnian raja tekee sellaisen pienen koukkauksen, että sekin maa saa vähän rantaviivaa; ja päiväretkellä Montenegrossa, jossa meille tultiinkin joka käänteessä puhumaan venäjää. Saattoi johtua ulkonäöstä, tai sitten siitä, että siellä vaan käy niin paljon venäläisiä, että se on järkevä oletuskieli.

Ensi kesänä serkku menee naimisiin Espanjassa, joten sinne silloin.

12. Onko sulla koskaan ollut suomalaisia idoleita/sankareita keitä olisit ihaillut suunnattomasti?

Eipä oikeastaan, eikä kyllä ulkomaalaisiakaan. En ole sellainen fanittajaluonne. Jos nyt jonkinlainen idoli pitäisi nimetä, olisi se kai Arnold Schwarzenegger. Tyyppi päätti teinipoikana ruveta maailman parhaaksi kehonrakentajaksi, ja voitti Mr. Universe- ja Mr. Olympia-tittelit useita kertoja. Sitten hän päätti muuttaa Amerikkaan, ruveta maailman kuuluisimmaksi filmitähdeksi ja mennä naimisiin Kennedyiden suvun jäsenen kanssa, ja niin vain nuokin onnistuivat. Sitten hän päätti ruveta osavaltionsa kuvernööriksi, eikä siinäkään mitään ongelmaa ollut. Amerikan presidentiksi asti hän ei vielä ole päässyt, mutta sekin johtuu ainoastaan siitä, että Amerikan perustuslain mukaan presidentin pitää olla syntyperäinen amerikkalainen.

Ei tule mieleen vastaavia suomalaisia. No, Simo Häyhä oli aika kova.

13. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

Ihan ensimmäinen refleksini olisi soittaa pomolle, että tämä poika jää tästä sekunnista lähtien eläkkeelle. Seuraavaksi ryhtyisin katselemaan myynti-ilmoituksia mukavan syrjäisistä maalaiskartanoista. Emännälle saattaisin muistaa mainita voitosta siinä vaiheessa, kun nimet ovat kauppasopimuksessa.

14. Oletko käynyt Ahvenanmaalla?

En, valitettavasti. Kiinnostaisi kyllä käydä. Siellä on kangaskäärmeitä ja apolloperhosia.

15. Lempi grilli ruoka

Grillatut yhdys sanat, sekä tietysti: