perjantai 29. elokuuta 2014

Pekka lukee lehteä 14: Niskalaukauksia ja bikinityttöjä

Olen monesti tässä blogissa pilkannut toimittajia ja kenties antanut ymmärtää, etten juuri pidä heistä. Se ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Arvostan heissä sitä, että he edes pyrkivät suhtautumaan asioihin analyyttisesti, ottamaan niistä selvää ja jakamaan tietonsa kansalle. Joskus toki pääsee käymään niin, että toimittaja perehtyy vain asioihin, jotka häntä itseään kiinnostavat, analysoivat niitä vain tietystä näkökulmasta ja sitten tiedonvälityksen sijasta julistavat ideologiaansa, mutta ei kai sille mitään voi. Se on vain hyvä esimerkki siitä, että jos looginen päättelyketju lähtee liikkeelle virheellisistä oletuksista, lopputulos on täyttä puutaheinää, vaikka loogisessa prosessissa sinänsä ei mitään virhettä tapahtuisikaan.

Vakavampi toimittajien tekemä virhe onkin sitten se, että he joskus olettavat toimittajakoulutuksen antavan heille muitakin pätevyyksiä kuin kirjoittaa päivän tapahtumista lehteen. Esimerkiksi:

1. IS: Kansanedustaja Mika Niikko kieltäytyi ulkomaalaisen taksikuskin kyydistä

Koska toimittajankoulutus antaa pätevyyden jakaa taksilupia, nykyään Helsingissä voi tulla päteväksi taksikuskiksi kahdella tavalla. Joko:

- Tuntemalla kaupungista edes suurimmat kadut ja niiden sijainnit,
- Osaamalla suunnistaa ilman GPS:ää edes sellaisiin paikkoihin, joissa saattaisi pyöriä paljon taksia tarvitsevia ulkopaikkakuntalaisia, kuten esim. hotelleihin,
- Osaamalla kommunikoida asiakkaan kanssa niin, että saisi jonkinlaisen käsityksen siitä, minne pitäisi ajaa.

Tai:

- Olemalla ulkomaalainen ja/tai tummaihoinen.

Jokin aika sitten uutisoitiin, että helsinkiläiset menevät mieluumin suomalaisen kuin maahanmuuttajan näköisen taksikuskin kyytiin, ja saman tien joku huomasi tilaisuutensa päästä anonyymisti lehteen ja vasikoi toimittajalle nähneensä vuosi sitten kansanedustajan syyllistyneen moiseen. 

Kansanedustajan itsensä mukaan hän vaihtoi taksia, koska kuski ei osannut Eduskuntatalolta hotelli Kämpiin ilman navigaattoria, eikä siihen hätään ollut osoitetta käsillä. Koska toimittajankoulutukseen kuuluu myös CIA:n kuulustelukurssi, esitti toimittaja kansanedustajalle mm. seuraavat kysymykset:
Eli hän olisi halunnut osoitteen ja teillä ei ollut osoitetta?

Ette halunnut katsoa vaikka kännykästä?

Tiesitte kai paikan, mihin olitte menossa, eikö osoitetta pysty googlettamaan?

Ajattelin vain, eikö sitä voi auttaa, jos kuskilla on GPS?
Todettakoon nyt tähän väliin, ettei artikkelissa mainita, miksi kansanedustaja ei yrittänyt saada osoitetta selville. Emme siis tiedä, eikö hänellä ollut älypuhelinta, vai oliko hän vain yhteistyöhaluton ja pilalle hemmoteltu mulkku. Asiakaspalvelutilanteissa kun tulee silloin tällöin poikkeus- ja epäselvyystilanteita, jotka saattavat johtua niin asiakkaasta, asiakaspalvelijasta, kolmansista osapuolista kuin force majeure -tekijöistäkin. Silloin asiakkaita on kahdenlaisia: fiksuja tyyppejä, jotka parhaansa mukaan auttavat tai pysyvät edes poissa tieltä; ja mulkkuja, jotka suureen ääneet ilmoittavat, ettei näin pitäisi voida käydä ja raastuvassa tavataan ja tämä oli sitten viimeinen päiväsi noissa hommissa.
Jos siinä olisi ollut joku suomalainen kuski, joka olisi suomeksi sanonut, että tarvitsen osoitteen, niin olisitte jättänyt taksin siihen ja mennyt pyytämään uutta taksia?

Kysymys oli siis se, että jos siinä olisi ollut jokin perusjamppa, keski-ikäinen suomalainen kuljettaja, joka olisi sanonut että tarvitsen tarkan osoitteen, niin mitä olisitte tehnyt?
 Niin, minkäslaista suoritusta nyt vaadittiinkaan?


Kuten huomaamme, matkaa on tasan kilometri ja sen aikana joutuu koskemaan rattiin vain yhden kerran (paitsi jos ei jostain syystä halua ajaa yksisuuntaista vastavirtaan). Edellisestä välihuomautuksestani huolimatta en pidä mitenkään kohtuuttomana vaatia, että helsinkiläinen taksikuski tuntisi tuon reitin.

Mutta jos vaatii, se on rasismia vaikka mitä yrittäisi selitellä, ja tunnustus on kaivettava esiin. Toimittajakoulutus pätevöittää siis myös inkvisiittoriksi.

Jatketaan. Seuraava uutinen onkin jo juhannukselta:

2. HS: Suomi sijoittui toiseksi hyvyyttä mittaavassa vertailussa

En tiedä toimittajien suhtautumista asiaan, mutta ainakin tutkijat ovat todenneet Suomen olevan maailman toiseksi paras maa. Itse tutkimus löytyy täältä, ja tulokset näyttävät tältä:

Klikkaa isommaksi.

Ihmettelin vähän noita tuloksia, mutta UKK-osiosta huomasinkin, että tässä tutkimuksessa "hyvän" vastakohta ei ollutkaan "paha" tai "huono", vaan "itsekäs". Käydään nyt silti vähän tuota läpi.

Useimmista kohdista Suomi saa enemmän tai vähemmän kehuja. Pakolaisia ja vaihto-oppilaita ei näköjään oteta ihan tarpeeksi, mutta siitähän olemme jo saaneet kuulla ennenkin.

Näköjään Suomi vie maasta paljon ongelmajätettä. En tiedä, mutta kyse taitaa olla siitä, että ydinjätteet viedään Venäjälle loppukäsittelyä varten, tai ainakin vietiin kun viimeksi asiasta kuulin. En kyllä ymmärrä, miksi ei voitaisi vain porata syvää reikää johonkin kallioon, kipata jätteet sinne ja vetää betonikorkki päälle. Väitetään, että koska uraanilta kestää miljoonia vuosia menettää radioaktiivisuutensa, myös säilytyspaikan pitäisi pysyä turvallisena miljoonia vuosia, mutta eihän se niin mene. Muutama sata vuotta pitäisi kyllä riittää. Siinä ajassa joko ollaan keksitty jokin muu tapa hävittää ne, tai sitten ihmiskunta on taantunut apinoiksi tai kokonaan hävittänyt itsensä, eikä asialla enää ole merkitystä.

Myös aseiden viennistä saa pitkän miinuksen. Otetaanpas tähän väliin nopea logiikkaharjoitus:

1. Kalashnikovit ja lapsisotilaat ovat halpoja ja niitä on joka paikka täynnä jo valmiiksi, mutta ne ovat huonoja. Panssarivaunut ja hävittäjät ovat tehokkaita, mutta kalliita.
2. Jos molemmilla osapuolilla on vain kalashnikoveja ja lapsisotilaita, ne voivat sotia kymmeniä vuosia.
3. Jos toisella osapuolella on kalashnikoveja ja lapsisotilaita, ja toisella tankkeja ja hävittäjiä, jälkimmäinen voittaa.
4. Siispä molempien osapuolien on panostettava tankkeihin ja hävittäjiin, jos mielii voittaa.
5. Niiden kalleudesta johtuen jommalta kummalta osapuolelta loppuu likviditeetti hyvin äkkiä tappioiden kasvaessa, ja on pakko antautua.
6. Johtopäätös: kehittyneemmät asejärjestelmät johtavat lyhyempiin sotiin ja sitä kautta pienempään kärsimyksen kokonaismäärään. (Jokin siviilikohteiden fosforipommitus voi olla eri asia, mutta tuskin Suomi sellaisia järjestelmiä mihinkään kauppaa.)

Kun nyt tuli sotimisesta puhe, huomaamme taulukosta Suomen saavan pitkän miinuksen myös Suomen ulkomaisissa sodissa aiheutuneista kuolemista.


Lopuksi vielä pitkä miinus huumetakavarikoista. Yritin etsiä pitkään, mutta en ainakaan löytänyt sivustolta vastausta siihen, että takavarikoidaanko Suomessa huumeita liian vähän vai liikaa.

3. Metro: Kolumni: Sukupuolet somessa

Metro on kiva lehti siinä mielessä, että tavallisetkin kansalaiset saavat toimia toimittajina lähettämällä sinne kolumneja ja jopa uutisia julkaistaviksi. Sen seurauksena myös kolumnien aihepiireissä on virkistävän paljon variaatiota ja vähän saarnausta. Itse en ole vielä kokeillut, mutta saa nähdä, jos joskus tulisi inspiraatio.

Eräs lukija oli sitten kirjoittanut kolumnin, jossa hän esitti terävän huomion, että sosiaalisessa mediassa ihmiset julkaisevat kuvia ja videoita pääsääntöisesti kolmesta asiasta:

- Kissojen ja muiden eläinten pennuista,
- Fanaatikkojen suorittamista mestauksista,
- Vähäpukeisista naisista.

Hän ihmetteli, miksi keskitytään näihin, ja ihmisten väliset hellyydenosoitukset, jotka järjellä ajatellen olisivat paljon mielekkäämpää sisältöä, ovat paljon harvinaisempia. Ajattelin nyt vastata täällä, koska tämä blogi on minun sosiaalinen mediani. Katsotaanpas:

Ensinnäkin kissanpennut ovat kaikkien mielestä söpöjä, eikä niiden näkemiseen väsy kovin äkkiä. Ihmisten pennut ovat söpöjä lähinnä niiden vanhempien mielestä, ja vaikka vauvoista ja lapsista tykkäisikin, kenenkään hermot eivät kestä niitä onnellisia vanhempia, jotka spämmäämät facebookiaan vauvakuvilla joka päivä mukulan ajokortin saantiin asti. Myös pariskuntien keskinäinen pusuttelu ja hipelöinti tms. on söpöä lähinnä asianosaisten itsensä mielestä, kun muut tuntevat lähinnä kiusaantuneisuutta vastentahtoisesta tirkistelystä.

Mestausvideoista hän kirjoitti:
Ymmärrän, että ihmisoikeudet ja niiden tiedostaminen ovat tärkeä asia, ja varsinkin naisten ja lasten asemaa haluan itsekin edistää, mutta kuka haluaa katsella julmaa teloitusta?
Teloitusvideoita ei jaeta siksi, että kukaan haluaisi katsella niitä, vaan kahdesta muusta syystä. Fanaatikot jakavat niitä näyttääkseen maailmalle, kuinka kovia jätkiä he ovat, kun he tuhoavat vihollisensa ilman minkäänlaista armoa. Fanaatikkojen vastustajat taas jakavat niitä näyttääkseen maailmalle, millaisia kusipäitä fanaatikot ovat ja että asialle voisi kannattaa tehdä jotain.

Kissanpennutkin ovat syntyneet tappajiksi.

Sitten vielä:
Mitä tulee ihmisten keskeisiin kanssakäymisiin niin seksikkäät bikinipimut ovat suosittua postituskamaa ihan kaikenikäisten miesten keskuudessa. Onko tämä heidän tapansa osoittaa oma heteroseksuaalisuutensa, vai tehdä selväksi, ettei mikä tahansa pullapirkko kelpaa?
Kumpikaan arvaus ei osu oikeaan, vaan kyse on puhtaasta ja vilpittömästä estetiikan vaalimisesta. Naiset tykkäävät ripustaa verhoja, joiden väri sopii yhteen sohvan kanssa. Naiset tykkäävät laittaa seinälle tauluja, jotka eivät esitä mitään, mutta jotka pitää laittaa, koska seinällä kuuluu olla taulu. Naiset tykkäävät liimailla kännykkänsä kuoriin pieniä tarroja ja laittaa ikkunalaudalle kasveja, jotka on järjestetty kukkien värin mukaan. Tämän toiminnan tarkoitus on luoda kauneutta ja viihtyisyyttä elinympäristöön.

Miehet pääsääntöisesti eivät välitä tuollaisesta, koska he eivät yksinkertaisesti kiinnitä sellaiseen mitään huomiota. Miehet kiinnittävät huomiota kauniisiin naisiin ja mielellään ympäröivät itsensä sellaisilla ja sellaisten kuvilla, koska niitä on mukava katsella.

Viehättävä assistenttini Xenia.

Koska tällä kerralla oli vain kolme artikkelia käsiteltävänä, otetaan loppuun pari yleisökysymystä.

mies karkaa työkseen vankilasta mikä leffa

Se on Escape Plan, pääosissa Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger. Melko kova. Siitä tulikin mieleeni, että kävin viikonloppuna katsomassa Expendables 3:n. Sekin oli aika kova, joskaan ei yhtä kova kuin kakkososa. Se oli toki odotettavissakin, koska kakkosesta olisi ollut paha pistää enää paremmaksi. Verta ei kolmosessa roiskunut juuri ollenkaan, vaikka porukkaa lakosikin samaan malliin; olisivatkohan tekijät saaneet järkyttynyttä palautetta kakkosen verisyydestä. Seuraavaksi oli puhetta käydä katsomassa uusi Turtles.

Sitten löytyi tällaiset haut:


Noh, ei kai tähän voi muuta sanoa, kuin että jokainen ratkaiskoon ongelmansa omalla tyylillään.

tiistai 26. elokuuta 2014

Kirja-arvostelu: Hiroshi Sakurazaka - All you need is kill

Kävin alkukesästä katsomassa 3D:nä sellaisen elokuvan kuin Edge of Tomorrow. Tämä Groundhog Dayn ja Starship Troopersin ristisiitos oli oikein hyvä, ja Tom Cruise yleisestikin ottaen on hyvä, vaikka hänellä onkin kyseenalainen maine kaikesta istukansyönnistä ja linnunpaskakasvohoidoista ja skientologiasta ja mitä niitä vielä oli. Eräs kaveri vain valitteli, että 90 % elokuvasta oli jo näytetty trailerissa, eikä siis itse elokuvan katsomisessa ollut juuri jännitystä.

Rooman rautatieaseman kirjakaupassa etsiessäni jotain kevyttä lukemista paluumatkalle, törmäsin tähän. Yllätyin oikein iloisesti siitä, että elokuva perustuu kirjaan, eikä edes amerikkalaiseen, vaan japanilaiseen, mikä jo sinänsä on tae laadusta tai ainakin omaperäisyydestä.


Kirja alkaa parikymmentä vuotta alienien hyökkäyksen jälkeen. Alienit syövät maaperän pilalle ja jättävät jälkeensä pelkkää myrkyllistä aavikkoa, ja vuosi vuodelta ne leviävät laajemmalle ihmisten vastarinnasta huolimatta. Alienit ovat vallanneet Okinawan ja uhkaavat Japanin pääsaaria, kun kirjan sankari, sotamies Keiji Kiriya, lähtee ensimmäiseen taisteluunsa. Hän on osastostaan viimeisenä hengissä, kun hän törmää ns. upseeritason alieniin, tappaa sen ja kuolee samalla itsekin.

Heti kuoltuaan hän herää sängystään edellisen päivän aamuna. Aluksi hän luulee taistelua ja kuolemaansa uneksi, mutta kun sama toistuu muutaman kerran, hän vakuuttuu elävänsä oikeasti samaa taistelua uudelleen ja uudelleen. Kun ei muutakaan keksi, hän järkeilee, että ehkä kierre loppuu, jos hän voittaa taistelun, ja päättää treenata itsensä täydelliseksi taistelijaksi.

158 kierroksen jälkeen hän tapaa Rita Vratanskin, nuoren amerikkalaisen naissoturin, jolla on sama kyky kuin Keijillä. Rita selittää, että alienien upseereilla on kyky palata menneisyyteen ja yrittää taistelua uudestaan paremmilla tiedoilla, jos edellinen yritys epäonnistuu, ja tietyissä olosuhteissa kyky voi siirtyä ihmisillekin. Yhdessä he ryhtyvät yrityksen ja erehdyksen kautta haarukoimaan tapaa voittaa taistelu, mutta myös vastapuoli oppii samaa tahtia ja käy aina entistä hankalammaksi päihittää.

4,5 pistettä viidestä. Kirja oli valitettavan lyhyt, mutta silti kattoi tarinan riittävän hyvin. Selvää loppua ei ollut siinä mielessä, että sota olisi voitettu tai oltaisiin edes päästy taitekohtaan, jossa ihmiskunnalla alkaisi mennä paremmin, mutta eipä sellainen tällaisissa tarinoissa olekaan oleellista. Kokovartalohaarniskaäijät-vastaan-ötökkäalienit -genren perustana katsotaan usein olevan kolme klassikkoteosta: Robert Heinleinin Starship Troopers, Joe Haldemanin Forever War ja John Steakleyn Armor. Tämä ei jää kauas niiden tasosta, joskaan ei mene yhtä syvälle yhteiskuntafilosofian puolelle.

Elokuva oli kirjalle melko uskollinen lähestulkoon loppuun asti lukuunottamatta sitä, että miljöö oli siirretty Japanista Eurooppaan. Loppu oli kuitenkin aivan erilainen, koska tietysti elokuvaversio oli pitänyt hollywoodisoida niin, että sivuhahmot kuolevat urheasti, päävihollinen tuhotaan ja lopussa kaikki on hyvin. Japanilaisessa kulttuurissa ei tunnu olevan samanlaista patologista tarvetta onnellisille lopuille, joten loppuratkaisujen ei tarvitse noudattaa tiettyä kaavaa, vaan voidaan rauhassa olla hardcoreja.

Se on mukavaa.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Oli jo aikakin

Tänä viikonloppuna on Porstuassa nähty sellainenkin ihme, että emäntä alkaa tympääntyä, kun allekirjoittanut on istunut koko viikonlopun ajan ruudun ääressä urheilukisoja tuijottamassa. Kyseessä on siis tietenkin parhaillaan menossa oleva Counter-Striken MM-turnaus.

Siellä on nyt pari Ruotsiin sijoittuvaa kenttää, joita on näköjään ollut tekemässä joku suomalainen humoristi.

En ole ikinä ollut kovin innostunut penkkiurheilusta, mutta kummasti kaikenlaiset vedonlyöntimahdollisuudet ja voittajaennustekilpailut tuovat lisäjännitystä, vaikka panoksena olisi enimmilläänkin vain pari euroa. Finaali päättyi juuri, ja turnauksen vedonlyönnin loppusaldoni oli huimat 1,54 € plussalla. Ruotsi nappasi kaksoisvoiton, mutta eipä siellä suomalaista joukkuetta olekaan.

Olisi jo aika saada tuo olympialaisiin. Kyllä siellä paljon turhempiakin lajeja on, vaikka esim. jääkiekossa ei ehkä tarvitsekaan ottaa aikalisää siksi, että pelaajalta putoaa kolatölkki pöydän alle.

No niin, sitten asiaan. Keväällä valittelin siitä, kuinka Syyrian sisällissota haluttaisiin ratkaista siirtämällä syyrialaiset Eurooppaan. Ilmeisesti oletus on, että kun hyvät on viety pois, pahat eivät voi enää tapella, kun ei ole enää ketään vastustajaa, eikä käy esim. niin, että Syyriaan jääneet syyrialaiset jatkavat tappelua entiseen malliin ja Eurooppaan tulleet syyrialaiset ryhtyvät tappelemaan uudella maaperällä. Ehdotin, että voisi tehdä joitain toimenpiteitä vaikka myös tappelun lopettamiseksi, mutta sellainenhan ei käy, koska.

Peli olisi voinut jatkua entisellään vielä vuosia, mutta sitten turnaukseen liittyi uusi joukkue. Kun Islamilaiseksi Valtioksi itseään nimittävät dirlewangerit käyttävät alueen epävakautta hyväkseen ja mellastavat Irakin ja Syyrian anarkistisemmissa osissa kiduttaen ja mestaten kaiken tielleen osuvan, edes eurooppalaisiin nojatuoleihin bunkkeroituneet sekulaarihumanistit eivät voi enää selittää, että asialla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, ja vaikka olisikin, nuo tulkitsevat islamia väärin ja oikeasti heidän pitäisi olla sekulaarihumanistien itsensä kaltaisia, ja vaikka ei pitäisikään, he ovat sorrettuja ja alistettuja ja riehuminen on ihan oikeutettua vapaustaistelua, ja vaikka ei olisikaan, tuo nyt vain kuuluu niiden kulttuuriin ja sitä pitää kunnioittaa ja suvaita, ja vaikka ei pitäisikään, niin ainakaan meillä ei ole oikeutta puuttua asiaan, vaan velvollisuutemme on katsoa vierestä, kun kilikallot riehuvat, ja siivota niiden jäljet.


Yllätyin kovasti, kun EU yhtäkkiä päätti ryhtyä aseistamaan ISIS:n uhreja. Vielä ei olla valmiita lähettämään modernia kalustoa, saati miehistöä, joka osaisi kalustoa käyttää, vaan nyt lähinnä katsotaan, olisiko jollain lojumassa nurkissa jotain vanhaa romua, jolle ei enää ole itsellä käyttöä. Mutta silti. Vielä enemmän yllätti, että Pekka Haavisto on ollut aktiivisesti ilmoittamassa, että isikset joko neuvottelevat tai itkevät ja neuvottelevat. Presidentinvaalien alla olin sitä mieltä, että Haavisto on kaikesta niin väärässä kuin vain voi olla, mutta joutunen korjaamaan mielipidettäni positiivisempaan suuntaan. Ihan vähän vaan kuitenkin, koska luulen, ettei ISIS:tä kauheasti kiinnosta neuvotella vääräuskoisten kanssa ja että Haavisto ja muut vihreät eivät ole vieläkään oikein sisäistäneet tätä asiaa.
Suomi antaa Pohjois-Irakiin humanitääristä apua, mutta ei aseita. Haavisto painotti myös sitä, että sotarikoksiin syylliset on saatava vastuuseen.
Se taas ei yllätä yhtään, että Suomi ei osallistu konfliktin aktiiviseen ratkaisemiseen, vaan keskittyy asioihin, jotka tuntuvat ja näyttävät hyviltä. Haavistolle voisin vielä huomauttaa, että aseistautunut porukka saa sotarikolliset vastuuseen keskimäärin paljon tehokkaammin kuin aseeton porukka.

Ei siitä sen enempää, mutta sitten huomasin, että monien mielestä kun alueelta kuitenkin otetaan pakolaisia, pitäisi ottaa mieluiten kristittyjä. Tuo kuulostaa hyvältä, mutta sitten jotkut sanovat, että ei aluetta pitäisi puhdistaa kristityistä, vaan heilläkin on oikeus asua kotiseudullaan ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että joku rättipääjengi tulee hätistelemään, ja sekin on täysin totta. Minulla ei siis olisi asiaan muuten mitään sanottavaa, mutta kun artikkeliin tulee iso liuta tällaisia kommentteja:
Minun puolestani kyllä loppuu veronmaksu suomeen jos meillä ruvetaan pakolaisia valitsemaan mielikuvitusystävien mukaan, eikä ainoastaan suojeluntarpeen perusteella.
Ja:
Lähimmäinen on ihminen - eikä vain tietty joku uskovainen.
Eihän ehdotuksessa nyt ollut kyse mistään sellaisesta, että kristittyjä pidettäisiin jotenkin "omina" ja sen takia niitä autettaisiin. Kyse on vain siitä, että sekä logiikan että kokemuksen perusteella kristityt sopeutuvat eurooppalaisiin yhteiskuntiin paremmin kuin muslimit, koska kulttuurishokki on pienempi ja kristittyjen mielestä kaikki eurooppalainen ei välttämättä ole poikittain perseestä. Ei luulisi olevan hankalaa ymmärtää.


Sitten loppuraskautus. Edellisessä tekstissäni käsittelin hämähäkkejä ja niiden vaarallisuutta. Yhden lajin unohdin, enkä enää viitsinyt tehdä lisäystä parin päivän viiveellä, mutta koska se on mielestäni hieno, pitäähän se mainita.

Kyseessä on Australiassa elävä jalkojen kärkiväliltään 23-senttinen grey huntsman eli harmaa jahtihämähäkki. Se saattaa purra, mutta sen myrkky ei ole vaarallista, mikä Australiassa on aika epätavallista. Siitä huolimatta se tappaa paljon ihmisiä. Tämä johtuu siitä, että se tykkää tunkea itsensä ahtaisiin pimeihin rakoihin, kuten vaikkapa auton aurinkosuojaläpän päälle. Kun autoilija täydessä vauhdissa laskee läpän alas ja naamalle läpsähtääkin kämmenen kokoinen hämähäkki, tietäähän sen, mitä siitä seuraa.


Kauniita unia.


maanantai 11. elokuuta 2014

Reilukerho ja hämähäkit

Latasinpas koneelle myöhempää käyttötarkoitusta varten ohjelman, jolla voi leikkailla, liitellä ja muokkailla äänitiedostoja. Pelleilin sillä vähän ihan vain kokeillakseni, miten se toimii, ja onnistuin oleellisesti parantamaan suomalaista nykymusiikkia:


Tarkemmin ajatellen, älkää kuunnelkokaan sitä. Se on harvinaisen typerää huumoria, joka vetoaa vain kaikkein yläasteikäisimpiin.

No niin, asiaan. Blogini päivittäinen kävijämäärä on yleensä 50:n ja 250:n välillä riippuen siitä, kauanko edellisestä julkaisustani on. Siksi yllätyin kovasti kolmisen viikkoa sitten, kun eräänä päivänä lukijoita pärähtikin paikalle puolitoista tuhatta. Aluksi luulin, että jokin harvinaisen tuottelias spämmirobotti on löytänyt tänne.

Kävikin ilmi, että joku oli linkittänyt - kiitokseni vielä siitä - Facebookiin varmaankin johonkin asiaanliittyvään ryhmään tämän viimekesäisen kirjoitukseni, jossa valitin ketutustani siitä, kuinka liian monet uskovat, että kaikki käärmeet ovat hengenvaarallisia ja että ne pitää tappaa ennen kuin ne ehtivät tappaa.

Sitten törmäsin tähän artikkeliin, ja aloin miettiä, että jos käärmeistä uskotaankin, että kaikki ovat myrkyllisiä, hämähäkeistä elää sitkeänä päinvastainen myytti. Jokainen suomalainen tietää, että Suomessa ei ole myrkyllisiä hämähäkkejä, ja siksi jos vaikkapa ulkomailta saapuvasta paketista löytyy tunnistamaton hämähäkki, sen voi hyödyntää käytännön pilailussa esim. näin:
"Heitin sen kepillä kaverin niskaan"
Jos lehdessä on kuva rantakäärmeestä, löytyy yleensä ainakin muutama kommentoija, jotka korjaavat, että tuo on ihan selvä kyy ja miksi ei toimittaja tarkasta faktoja ja entä jos joku nyt tämän takia kuolee. Toki tuokin elukka (ilmeisesti vaaraton varastohämähäkki) tunnistettiin tappavaksi brasilianvaeltajahämähäkiksi ja brown recluseksi, mutta seuraavankinlaisia kommentteja esitettiin:
Mielestäni varsin hyvä jäynä, koska hämähäkit tosiaan harvemmin ovat ihmisille vaarallisia, eikä tuo nyt varsinaisesti miltään mustalta leskeltäkään näyttänyt.
Tähän väliin sopii kuva Ahvenanmaalla tavattavasta sektorihämähäkistä, (tietääkseni) Suomen ainoasta myrkyttömästä hämähäkkilajista:


Niin, kaikki muut hämähäkit käyttävät myrkkyä saaliseläimen tappamiseen ja liuottamiseen ennen syöntiä. Ihmiselle vaarallisen myrkyllisiä hämähäkkejä sen sijaan ei Suomessa luonnonvaraisena esiinny.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, ettei niistä voisi olla mitään kiusaa. Suomen myrkyllisimmän lajin, vesihämähäkin, purema vastaa vähintään ampiaisen pistoa (joskus jostain luin, että jopa kolmea), ja vähemmänkin myrkyllisten lajien puremat ovat kivuliaita ja paranevat hitaasti. Tämä johtuu siitä, että hämähäkin myrkky ei ole kehittynyt tappamaan selkärankaisia eläimiä, vaan liuottamaan hyönteisiä sisältäpäin, mikä isommilla otuksilla aiheuttaa paikallisia soluvaurioita ja kuoliota.

Kuvaamani ristihämähäkki Peräseinäjoelta. Harvinaisen kaunis värikuosi.

Mikähän tämän kirjoituksen pointti oli? En ainakaan halunnut lietsoa araknofobiaa. Kunhan nyt halusin korjata tuon yleisen väärinkäsityksen ja huomauttaa, ettei ole kilttiä heitellä hämähäkkejä kaverien niskaan. Sain myös tekosyyn postailla hämähäkkien kuvia, koska mielestäni ne ovat älyttömän hienoja, vaikka en viihdykään kosketusetäisyydellä niiden kanssa.

Hämähäkitkin pelkäävät ihmisiä yhtälailla.

Niin no, olihan minulla edellisessä kämpässäni lemmikkihämähäkki. Laji oli luultavasti huonehämähäkki, mutta ihan varma en ole. Se pesiytyi vessani kynnyksen rakoon ja viihtyi siellä yli puoli vuotta kasvaen melko suureksi, kun syötin sille viemäristä esiin kömpiviä sokeritoukkia. Vessan ovea vain piti pitää suurimman osan ajasta auki, että se saisi rauhassa tähystellä, mutta eihän se yksin asuessa haitannut. Sitten äitini oli kylässä pari päivää ja piti ovea aina kiinni, mistä elukka närkästyi, eikä sitä sen koommin näkynyt. (Vähän kyllä epäilen, että äitini nitisti sen kielloistani huolimatta, mutta mitään ei ole tunnustanut.)

Hämähäkeistä kukkahämähäkki (Misumena vatia) on lempparini.

Kerroinkos jo, kun pari vuotta sitten ostin emännälle kirjan joululahjaksi? Kotiin päästyäni huomasin, että eihän minulla ole lahjapaperia. Laatikon ulkopuolisesti ajattelevana ihmisenä nappasin tietokoneeni kuvakokoelmasta jotain sopivan jouluista ja printtasin paperit itse. Lopputulos oli sitten tällainen:

Noin hienon ruusukkeenkin saa näppärästi saksilla tavallisesta tulostuspaperista.

Ajatushan on kuulemma tärkein.

torstai 7. elokuuta 2014

Pyhää sotaa ja umpiluisia kalloja

Emäntä sai Italian valokuvat järjestykseen. Olihan siinä projekti, kun niitä oli 1 155 kappaletta. Tietysti jokainen vanhempi rakennus ja monumentti pitää erikseen kuvata joka sivulta sekä sisältä että ulkoa, mutta niihin turtuu äkkiä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi kuva eläintarhan orangista:


Orangit eivät ole koskaan tehneet minuun erityisempää vaikutusta, mutta nyt huomaan, että ne ovatkin ehkä evoluution korkein saavutus tällä planeetalla. Katsokaa nyt sen tympääntynyttä ilmettä. Ei tuollainen ketutus ole mahdollista ilman korkeampaa älykkyyttä.

Lupasin myös kuvia nuolimyrkkysammakoista, jotka nekin tahollaan edustavat evoluution terävintä kärkeä. Jos otus on niin pieni, että sen voi nielaista kokonaisena, mutta moinen temppu aiheuttaa nopean ja tuskallisen kuoleman, pakkohan sellaista on kunnioittaa. Tässä:


No niin, sitten asiaan. Elin etelänreissullani lähes täydellisessä uutispimennossa, mutta sellaisen käsityksen sain, että Gazassa tapellaan pitkästä aikaa. Päättelin tämän siitä, että eräälle torille oli kokoontunut kiukkuisenoloinen jengi joikaamaan rytmikkäästi, että "Palestina liberta!" ja liehuttelemaan noin kymmentä Palestiinan lippua sekä yhtä Italian kommunistisen puolueen lippua.

Sittemmin sain kuulla, että Israeliin on rakennettu jokin rautakupoli. Ehdin jo innostua, koska olen jo kauan puhunut sen puolesta, että koko Lähi-Itä pitäisi peittää isolla, läpipääsemättömällä kupolilla ja tarkistaa sitten vaikka sadan vuoden välein, onko siellä vielä päästy yhteisymmärrykseen tai onko siellä enää ketään edes hengissä. Pettymyksekseni kuulin, että nyt tehty rautakupoli onkin vain joku raketintorjuntajärjestelmä.

En nyt vaivaudu miettimään, kuinkakohan paljon Israelia kiinnostaa, kun länsimaiset hipit kokoontuvat länsimaisille toreille mölisemään ja juomaan pussikaljaa tai -punkkua ihmisoikeuksien puolesta. Haluaisin kovasti olla Israelin puolella näissä rähinöissä, koska Israel kuitenkin on jotakuinkin sivistysvaltio, kun taas muslimikulttuuri on alkoholipolitiikkaansa lukuunottamatta jotain senkaltaista, mitä vastaan Tolkienin kirjoissa tapellaan.

Toinen syy Israel-myönteisyydelleni on sitten se, että palestiinalaisten länsimaiset puolustajat ovat niin noloa porukkaa. Mikähän kommunisteja ja muita vasureita Palestiinassa niin viehättää? Kuvittelisin omalla logiikallani, että koska kommareille natsit ovat pahuuden pahin ruumiillistuma, joita vastaan pitää taistella silloinkin kun niitä ei ole, ja koska natsit eivät tykkää juutalaisista, niin silloin kommarit puolustaisivat juutalaisia. Onko asia vain niin yksinkertainen, että koska kommarit vastustavat Amerikkaa, ja Israel on Amerikan puolella, silloin heidän on vastustettava Israeliakin?

Toisaalta ymmärrän kyllä palestiinalaisiakin. Kyllä minäkin riehuisin, jos YK tai vastaava tulisi ilmoittamaan, että Suomi kuuluu tästä lähtien etniselle vähemmistölle X, eli opetelkaa niiden kielelle ja tavoille, tai syrjäytykää. Yhtään ei lohduttaisi, jos joku ulkomaalainen rauhanlähettiläs tulisi selittämään, että kyllähän itämerensuomalaisilla kansoilla vielä omiakin maita on, voitte vaikka muuttaa Viroon, jos ei uusi komento miellytä.

Mutta kuten sanoin, haluaisin kovasti olla Israelin puolella. Ne vain tekevät siitä niin vaikeaa. Nämä rähinät kun menevät aina samalla kaavalla:

(Tässä pitää tietää, että Hamas ei nakkaa paskaakaan palestiinalaisten hyvinvoinnista. Niitä kiinnostaa vain Israelin tuhoaminen - tai edes ärsyttäminen, jos paukut eivät riitä tuhoamiseen - ja länsimaiden tukimiljoonat.)

1. Hamas rakentaa rakettilavetin sairaalan, koulun tai päiväkodin kylkeen.
2. Hamas ampuu raketteja israeliin.
3. Israel teeskentelee aikansa, ettei huomaakaan, mutta lopulta käpy kärähtää, ja Israel muuttaa ilmaiskulla kyseisen sairaalan, koulun tai päiväkodin savuavaksi kraatteriksi.
4. Hamas kuvaa ympäri Gazaa roiskuneet lapsensuikaleet ja lähettää kuvat länsimaiden medioille.
5. Koska toimittajat ja vihervasurit ylipäänsäkin ovat melko yksinkertaista porukkaa eivätkä pysty pitämään mielessään kerrallaan kuin korkeintaan kaksi askelta loogisesta päättelyketjusta, he rientävät kilvan syyttämään Israelia kansanmurhasta ja ihmettelemään, että minkä ihmeen takia ne säännöllisin väliajoin pistävät Gazaa paskaksi aivan syyttä suotta.
6. Länsimaiset poliitikot ryhtyvät tukemaan ja avustamaan Palestiinaa. Jotkut siksi, koska ovat vilpittömästi samoilla linjoilla em. toimittajien kanssa; jotkut siksi, etteivät uskalla olla eri mieltä, etteivät menetä hyvän ihmisen mainettaan ja sitä kautta äänestäjiä. Joka tapauksessa Hamaksille koittaa tilipäivä.
7. Palestiinalaiset siviilit ovat joko sitä mieltä, että rakettien ampuminen vääräuskoisten niskaan on ihan oikein, normaalia ja kohtuullista, eikä jutkuilla ole oikeutta ampua takaisin; tai että oikeilla aseilla tehdyt ilmaiskut ovat kohtuuttomia siihen nähden, että vähän ollaan läpällä paiskeltu raketeilla, joilla ei saa edes asvalttia halki. Joka tapauksessa palestiinalaiset eivät tykkää, että heidän lapsiaan pommitetaan, jolloin Hamas, Israelin näkyvin vastavoima, saa lisää poliittista kannatusta ja innokkaita sotureita.
8. Israelin maajoukot pyöriskelevät Gazassa hetken aikaa ja vetäytyvät sitten saamatta oikein mitään pysyvää aikaan. Vankeja saatetaan vaihtaa, ja muutama suorittavan portaan terroristi saa kuulan kalloonsa.
9. Hetken aikaa on hiljaista, minkä jälkeen palataan kohtaan 1.

(Kuvasta kiitokset nimim. Beckerille.)

Jos tämä tapahtuisi vain kerran tai pari, sen voisi antaa anteeksi, mutta kun se toistuu säännöllisesti parin vuoden välein, luulisi jossain vaiheessa jollain rupeavan raksuttamaan, että ei tämä nyt ihan putkeen mene.

Jos Israel haluaa tilanteeseen muutoksen, sillä on nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa. Se voi ruveta hardcoreksi ja pistää pystyyn ihan oikean etnisen puhdistuksen, kun nyt sellaisesta joka tapauksessa syytetään, ja siivota nurkat arabeista lopullisesti. Ymmärrän kyllä, jos tällaiseen ei löydy chutzpaa.

Toinen vaihtoehto on sitten siivota Hamasin tukikohdat maahyökkäyksillä niin varovasti, että siviiliuhreja vältetään viimeiseen asti. Ei riitä nykyinen meininki, jossa Israel ilmoittaa etukäteen, että "tuo tönö me pannaan matalaksi huomenna, eli kantsii olla jossain muualla." Ymmärrän, että tämän seurauksena omia sotilaita kuolisi paljon enemmän, mutta jos Israel haluaa joskus päästä Hamasin kannatuslukemista ohi, sen täytyy osoittaa välittävänsä palestiinalaisista siviileistä yhtä paljon kuin omistaan.

Tai sitten ne voisivat palkata orankeja kenraaleiksi. Ne varmasti keksisivät jotain uutta. Nykyisillä menetelmillään Israel kuitenkin vain varmistaa konfliktin jatkumisen, ja jokainen rähinä päättyy Hamasin voittoon.