keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Lempiruokani onkin vähemmistökulttuuria

Suomalainen kouluruoka on kuulemma hinta/laatusuhteeltaan maailman parasta, tai ainakin melkein. Koululaiset eivät välttämättä ole aina samaa mieltä, kun pääsevät jännittämään, onko peruna tänään sisältä musta, vihreä vai täynnä vettä, mutta on sentään ainakin yksi kouluruokalaji, joka on tasaisen laadukasta; joka loppuu santsaajien takia aina kesken; ja jonka päivänä ei lintsata eikä edes saikuteta, ellei jatkuva oksentelu aiheuta suuhun elämyksenpilaavaa jälkimakua.

Se on tietenkin pinaattilätyt jauhelihakastikkeella.

Joskus olen kyseisestä jumalten ambrosiasta maininnut emännällekin. Hän ei ole sitä pystynyt käsittämään, vaan on aina ollut sitä mieltä, että pinaattilättyjen kanssa pitää syödä jotain marjasurvosta. Itse taas olen tällaiset väitteet ohittanut yhtä lailla kummeksuen ja vain olettanut, että emännällä on outo maku. Olen myös pitänyt mahdollisena, että hänen koulunsa oli jokin poikkeus, jossa ei syystä tai toisesta syöty normaaleja kouluruokia.

Suuri oli kulttuurishokkini, kun vasta nyt sain tietää, että se poikkeus olikin minun kouluni. Onkin niin, ettei tätä ruokaa tarjota muualla kuin Seinäjoella. Ja sen lisäksi, ettei sitä tarjota, sitä jopa ihmetellään ja sen järkevyys kyseenalaistetaan. Itsehän taas kyseenalaistan kaikki muut vaihtoehdot, sillä koska pinaattilätyissä ei itsessään ole lihaa, on niiden kastikkeessa oltava. Ruokalajissa, jossa ei ole lainkaan lihaa, ei ole lainkaan järkeä. Artikkelissa lainatut kommentoijatkin sanoivat, että:
– Tuo on ainoa järkevä tapa syödä pinaattilättyjä
ja:
– Aivan päällikköruoka! Pitikö alkaa tekemään heti nyt paikalla
Kyllähän piti. Artikkelin inspiroimana tein pitkästä aikaa itse tuota.


Oli jopa parempaa kuin koulussa, koska käytin kastikkeeseen omaa reseptiäni. Tabascoa en löytänyt, joten korvasin sen itse kasvattamillani habaneroilla, jotka antoivat ruokaan vahvan mutta pehmeän tulisuuden.

Muutama kuukausi sitten listasin kulttuurilleni tyypillisiä elementtejä, mutta melko leikkisään ja irvailevaan sävyyn. Ruoka kuitenkin on hyvin vakavastiotettava kulttuuri-ilmentymä. Tämä ei edes ole pohjalaisjuttu, vaan nimenomaan seinäjokisjuttu, ja seinäjokiseen kulttuuriin kasvaneita ei Suomen koko väestössä ole kuin korkeintaan prosentin verran. Niinpä tällainen seinäjokinen perinneherkku on aivan vakavasti ja yksiselitteisesti vähemmistökulttuuria.

Jos vain Seinäjoella tarjottava kouluruoka on vähemmistökulttuuria, eikös siitä seuraa, että koko Suomessa tarjottavat kouluruoat, kuten nakkikastikkeet ja pyttipannut ja mitä niitä nyt on, ovat enemmistökulttuuria?

Tästä päästäänkin kirjoituksen varsinaiseen asiaan. Nopeasti monikulttuuristuneessa ja monikulttuuristuvassa Suomessa voidaan selkeästi havaita kolme eri sukupolvikokemusta.

Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet ympäristössä, jossa suomalaisella kulttuurilla ei ollut kilpailijoita, ja ulkomaisia vaikutteitakin tuli hyvin vähän. He ovat tottuneet siihen, että suomalainen elämänmeno on yleinen normi, ja ulkomaiset hapatukset ovat huonompia tai parhaimmillaakin jotain söpön eksoottista, jota ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhan vakavasti.

Sitten ovat nuoret, jotka ovat pienestä pitäen kasvaneet siihen, että suomalaisuus on vain yksi vaihtoehto monista, ja (toivottavasti) oppivat iän myötä arvostamaan suomalaisuuden omaleimaisia piirteitä ja hyviä puolia.

Väliin jää oma sukupolveni. Olemme syntyneet yksikulttuurisessa ympäristössä, mutta lapsuudessamme ja nuoruudessamme maahan alkoi toden teolla virrata ulkomaisia kulttuurielementtejä sekä viihteen kautta että maahanmuuttajien mukana. Vaikka suomalaisuus olikin meille kulttuurin peruslähtökohta, tunsimme muunkinlaisia ihmisiä ja näimme, että kaikki eivät elä meidän tavallamme.

Joillekin loogisesti rajoittuneille sukupolveni edustajille tämä on luonut eräänlaisen kulttuurittomuusharhan. Koska oma kulttuuri on aina ollut kaikkialla läsnä, he eivät ole tulleet huomanneeksi sitä, ja sen he ovat tulkinneet niin, ettei sitä ole olemassakaan. Vierailla kansoilla on kaikkea hienoa ja eksoottista, kun taas omat vastaavat asiat ovat vain tavallisia ja tylsiä.

Periaate on sama kuin siinä, kun joskus (yleensä peruskoulutasolla) törmää ihmisiin, joiden käsityksen mukaan ilma ei paina mitään; varastelu ja vandalismi on ihan OK, koska Yhteiskunnan varallisuus on rajaton; tai metsästäjien pitäisi mieluumin ostaa lihaa kaupasta, koska eläinten tappaminen on väärin. Asia ei tule mistään, riipu mistään eikä reagoi mihinkään, vaan se vain on (tai ei lainkaan ole).

Kuvakaan ei liity.

Erittäin hyvin asiasta sanoi saamelaisaktivisti Neeta Jääskö twitterissä:
Päivän oivallus: Valtaväestön jäsenillä ei ole hajuakaan siitä mitä on ”kulttuuri” ja miten se läpäisee koko ihmisen elämän arjesta juhlaan, koska oman kulttuurin ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa sitä ei koskaan joudu kohtaamaan. Heille kulttuuri on harrastus, arjesta irti.
Noinhan se on. Kulttuuri on mukana aivan kaikessa tekemisessä, ajattelussa ja olemisessa, eikä sitä tule yleensä edes itse ajatelleeksi, mistä erinomaisena esimerkkinä on se, että näihin päiviin asti kuvittelin, että pinaattilätyt jauhelihakastikkeella ovat ihan yleinen ja kaikkien tuntema ruokalaji.

Kulttuureissa tietysti on ala- ja yläkategorioita, ja omalta osaltani miellän kuuluvani seinäjokiseen kulttuuriin, joka on pohjalaiskulttuurin variaatio, joka taas kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, joka on osa eurooppalaista kulttuuria, joka yhdessä pohjoisamerikkalaisen ja australialaisen kulttuurin kanssa muodostaa länsimaisen kulttuurin. En ole varma, ovatko saamelaiset tässä jaottelussa osa suomalaista vai vasta eurooppalaista kokonaisuutta, mutta sen jätän heidän itsensä määriteltäväksi.

Vastapainon Jääskölle antaa kultturittomuusharhasta kärsivä Hesarin kolumnisti Laura Hallamaa, joka vahvalla tunnekokemuksella ja varmuudella julistaa, että mitään länsimaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Perusteena ensiksi se, että hänen mielestään japanilainen viihde on fiksumpaa kuin länsimainen viihde.

Tuossa on toki pointtinsa. Länsimainen viihde, varsinkin Hollywood-viihde, on hyvin kaavamaista. Se johtuu siitä, että tietyt juonikuviot vetoavat ihmiseen tietyllä tavalla, ja siksi kaikki romanttiset komediat loppuvat kohtaukseen, jossa päähenkilö juoksee rakkaansa perässä lentokentällä, ja kaikissa kauhuelokuvissa mennään yksin pimeyteen tutkimaan, mikä siellä kolahti, jne. Tällaista tuotetaan, koska tällaisesta ihmiset maksavat. Japanilainen viihde noudattaa toisenlaisia kaavoja, joten länsimaiseen viihteeseen tottuneelle ne ovat virkistävän erilaisia. Tästä voisi todeta, että juuri se, että Hallamaan mielestä itämainen kulttuuri on erilainen kuin se, mihin hän on tottunut, nimenomaan todistaa, että hänellä on oma totunnainen kulttuurinsa, joka poikkeaa itämaisesta.

Toisena perusteena se, että Länsimaat olivat muutama sata vuotta sitten hyvin toisenlaisia kuin nykyään erilaisine arvoineen ja kiinnostuksen kohteineen. Epäselväksi jää, että miten kulttuurin muuttuminen tarkoittaisi kulttuurin puuttumista.

Kolmantena se, että keksinnöt ja kulttuuri-ilmiöt leviävät ympäri maailman, jolloin ne eivät enää kuulu sille ryhmälle, joka sen alun perin tuotti. Joo, kulttuurit vaikuttavat toisiinsa, mutta olennaisempaa on, kuinka laajaan käyttöön asia kulttuurin piirissä otetaan. Esimerkiksi Hallamaa antoi sen, että astiankuivauskaappi ei oikeasti ole suomalainen juttu, koska sellaisia on kehitetty Amerikassakin ja jo ennen suomalaisia. On varmaan, mutta kuinka laajassa käytössä ne ovat siellä? Astiankuivauskaapit kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin, mutta eivät amerikkalaiseen, koska täällä niitä on kaikilla ja siellä ei kellään.

Vaikka naapurikansojen valloittaminen kuuluu sekä saksalaiseen että roomalaiseen kulttuuriin, toinen käyttää miekkaa ja toinen MG42:a.

Suuren oivalluksen hänkin kuvittelee tekevänsä:
Mutta nyt seuraa lause, joka voi järkyttää maailmankuvaasi.
Länsimaista kulttuuria ei ole.
Eipä tuo maailmankuvaani järkytä. Kuten sanoin, olen jo sen verran tottunut kohtaamaan kulttuurittomuusharhasta kärsiviä ihmisiä, ettei sellainen järkytä. Sen sijaan minäkin osaan kertoa järkyttäviä totuuksia. Miten olisi vaikka tämä:

Jos mielestäsi länsimaista kulttuuria ei ole, olet sitä mieltä, että länsimainen kulttuuri on ihmiskunnan biologinen default-tila ja että muiden kulttuurien edustajat toimivat luonnonvastaisesti.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Lopuksi vielä vähän pinaattilätyistä jauhelihakastikkeella. Toisin kuin monet muut kulttuuriaktivistit, en kiellä teitä syömästä niitä sillä perusteella, että varastaisitte, eksotisoisitte tai hyväksikäyttäisitte kulttuuriani. Päin vastoin, kehotan teitä syömään niitä. Ne ovat hyviä.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Pekka lukee lehteä 23: Jouluspecial

Lapsi meni päiväkotiin ja emäntä palasi töihin, ainakin sen verran, mitä flunssakierteeltä harvoja terveitä päiviä jää. Kun nyt sen seurauksena olen jäänyt viettämään arkipäiviä yksin kotona, olen innostunut pitkästä aikaa harrastamaan tietokoneohjelmointia. Olen koodannut päivät pitkät niin pakkomielteisesti, että bloggaaminenkin on unohtunut lähes kokonaan.

Emäntäkin mietti, että mitäköhän tietokonepeliä hän pelaisi seuraavaksi. Rakentelupelit alkavat kuulemma jo kyllästyttää, mutta Call of Duty -taidot ovat pitkän tauon jälkeen niin ruosteessa, että räiskintäpelit vain turhauttavat. Parempien ideoiden puutteessa laitoin hänet pelaamaan Genital Joustingia, jossa letkeät pippelit ottavat toisistaan mittaa.


Naurusta päätellen oikein viihdyttävä peli.

Asiaan. Kun nyt monet edellisistä kirjoituksistani ovat olleet pitkiä ja osin järkeviäkin, ajattelin tänään vain käydä lyhyesti läpi muutamia pikku-uutisia osoittaakseni, ettemme edelleenkään elä järkevässä maailmassa. Aloitetaanpa pelijutuilla, koska niistä oli jo puhe:

1. Videopelin aseen koristeesta maksettiin 61 052,63 dollaria

Tästä aiheesta olen puhunut jo pari vuotta sitten, mutta koska on saatu uusi ennätys, mainitaan asia uudestaan. Eli siis Counter-Strikessä voi saada, ostaa, myydä ja vaihtaa aseiden pintakuviointeja eli skinejä. On yleisiä, joita saa ostettua muutamalla sentillä, ja harvinaisia, joiden hinta voi nousta satoihin euroihin. Sitten on niitä, jotka ovat käytännössä ainutlaatuisia ja joista kehtaa pyytää ihan mitä tahansa, koska peliä pelaa myös paljon öljysheikkien ja oligarkkien pikkuprinssejä, joilla ei ole pikkuhiluista pulaa.

CS on jossain määrin välineurheilua, jossa hyvällä näppäimistöllä, hiirellä ja kuulokesetillä voi saada pientä etua, mutta skinit ovat täysin kosmeettisia eivätkä vaikuta peliin mitenkään. Jos siis joku ostaa 60 000 dollarin skinin, hän maksaa ihan vain siitä, että pääsee kehumaan muille, kuinka hieno skini hänellä on.

Eipä tuokaan silti enää iso raha noissa piireissä ole. CS:n isoissa turnauksissa on tyypillisesti miljoonan dollarin palkintopotti, josta puolet jaetaan voittajajoukkueen viiden pelaajan kesken. Tämä taas on pikkuhiluja verrattuna vielä suositumman Dota 2:n palkintopotteihin. Suomalaisen Lasse Urpalaisen joukkue voitti syksyllä turnauksen, ja palkintorahoista hänelle tuleva henkilökohtainen osuuskin oli n. 2 miljoonaa euroa.

Mutta olihan nyt hiljattain olympialaisetkin, ja nekin ovat kuulemma aika arvostettuja kisoja.

Kai sinäkin maksaisit tästä erosta useamman vuoden palkan?

2. Paavi lahjoitti rauhanmedaljongin Erdoganille

Paavi, islamin tai jonkin muun vastaavan uskonnon ylin auktoriteetti, antoi rauhantunnustuksen Turkin diktaattorikkeelle Erdoganille siinä toivossa, että Erdogan puolestaan kehuisi Paavin toimia muslimien tukemiseksi kristittyjen ja juutalaisten kustannuksella. Öö, hetkinen...
Erdoganin puolestaan odotettiin kiittävän paavi Franciscusta siitä, että tämä vastusti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätöstä tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi.
 Ei kun joo, kyllä siinä noin sanotaan.

Rauhanjohtaja Erdogan reagoi medaljonkiinsa vähän aikaa sitten lähettämällä rauhanpommittajansa rauhoittamaan Syyrian kurdialueet pois kuljeksimasta, koska kurdit ovat niin leppoisaa porukkaa, että niitä on pakko saada lisää vaikka sitten valloittamalla.

Pasifismin nimeen vannovat kurdit ovat vastanneet pistämällä pystyyn rauhanosoituksia Suomessa ja muissa länsimaissa, koska jos protesteja esittäisi Turkissa tai kurdien omilla mailla, olisi vaarana joutua tappelemaan turkkilaisten kanssa, kun taas länsimaissa saa riehua rauhassa.

3. Turun yliopisto palkkasi opiskelijoiden häirintään syyllistyneen amerikkalaisprofessorin

Kalifornialainen tähtitieteilijä lähenteli alaisinaan työskennelleitä opiskelijoita ja sai kenkää. Ymmärrettävästi tämän jälkeen hänen uranäkymänsä olivat heikot, mutta Suomesta hän sai sympatiaa ja sen myötä työtarjouksen.

Tämä vastaavasti herätti Suomen mediassa feministisen raivon, ja ellen väärin muista, professori jätettiin sittenkin palkkaamatta. En kyllä ymmärrä, miksi tämä tapaus herätti niin ankaran vastareaktion. Tuollaisen touhun suvaitseminenhan on ihan linjassa sekä Suomen valtion että feministien periaatteiden kanssa.

Meinaan vaan, että jos laittomat maassaolijat ovat nykyään "paperittomia maahanmuuttajia", eivätkö seksuaalirikollisetkin sitten samalla logiikalla ole vain paperittomia gynekologeja?

4. Pepsi kehittelee sipsejä naisille - toimitusjohtaja: Tavalliset sipsit ovat naisille liian sottaisia ja äänekkäitä

Entäs mitä sitten tapahtuu, kun feministit pääsevät suuryhtiön johtoon? No, he tietysti julistavat, että naiset ovat erilaisia kuin miehet ja että siksi entiset sukupuolineutraalit tuotteet, kuten sipsit, täytyy sukupuolittaa.
Toimitusjohtaja Indra Nooyi hehkutti Freaknomics-nettiradion podcastissa, että yhtiö antaa naisille viimein mahdollisuuden nauttia rasvaisista naksuista samalla tavalla kuin miehetkin. Nooyin mukaan naiset eivät ole kyenneet tähän asti nauttimaan esimerkiksi yhtiön Doritos-sipseistä.
– Useat nuoret miehet sipsejä syödessään nuolevat innoissaan sormiaan, Nooyi kommentoi.
Hänen mukaansa naiset eivät nuole sormiaan sipsien mussutuksen jälkeen.
Olen ollut usein tilaisuuksissa, joissa on paikalla sekä naisia että sipsejä, enkä kyllä muista koskaan kenenkään valittaneen, että haluaisi kyllä syödä, mutta kun niistä lähtee niin kova ääni eikä niitä saa koskematta suuhun. Ihan yhtä mielellään he ovat sipsinsä syöneet kuin miehetkin.
– Naiset eivät rouskuttele sipsejä kovaäänisesti, he eivät nuole sormiaan ja naiset eivät myöskään kaada pussin pohjalta viimeisiä murusia suuhunsa, vaikka he haluaisivat kyllä tehdä niin, Nooyi julisti podcastissa.
Indra, kaada ihan rohkeasti vaan ne murut suuhusi. Viimeiset murut maistuvat parhailta, ja niiden syömisessä on sekin hyvä puoli, että kun suu on täynnä sipsinmurenoita, ei pysty sanomaan mitään niin typerää kuin tuo yllälainattu.
Toimitusjohtajan mukaan sipsit myös mahtuvat helposti käsilaukkuun, sillä hänen mukaansa naiset ihmettelevät jatkuvasti kuinka he saisivat herkkunsa mahdutettua mukaan.

Tosin tähän täytyy suhtautua pienellä varauksella, koska ainakaan jutun kuvituskuvan ilmeen perusteella hän ei näytä olevan tosissaan, vaan vain kokeilee, että kuinka älytön trollaus menee läpi. Pidän myös mahdollisena, että kun uudet naissipsit on saatu lanseerattua ja niiden edistyksellisyyttä kehutaan mediassa, Indra vetää kuminaamarin naamaltaan ja alta paljastuukin valkoinen mies, joka jää virnuillen katsomaan, muuttavatko feministit mielipidettään saman tien, vai huomaavatko he vasta jälkeenpäin, että naissipsit ovat aivan käsittämättömän misogynistinen konsepti.

5. Milleniaalit katsoivat Sean Conneryn Bond-elokuvat ja järkyttyivät näkemästään – naisia vikittelevälle salaiselle agentille täystyrmäys

Isäni opetti minut katsomaan Bond-elokuvia nelivuotiaasta asti, eli heti kun osasin lukea tekstityksiä. Sarjan jokainen osa on siis minulle hyvin tuttu ja rakas. No, Daniel Craigin aikakaudella sarjaa on kehitetty väärään suuntaan, mutta se on vain minun mielipiteeni.

Nykyisissä osissa Bond ei enää vaivaudu vokottelemaan naisia mitenkään, vaan hän vain vetää vaatteet pois ja sitten naidaan. Ennen vanhaanhan Bond hurmasi naisia typerillä vitseillä ja kovalla itsevarmuudella. Oma mielipiteeni on ollut, että yksi nykybondien huonoista puolista on juuri tuo flirttailun ja karisman poisjättö ja korvaaminen suoralla painokairausäksönillä.

Kuulemma olen väärässä. Raiskaushan se on, jos miehen flirttailumetodi perustuu typerille sovinistisille vitseille eikä esim. olemiselle naisen kanssa samaa mieltä keskeisistä intersektionalistisen feminismin teeseistä ja sen jälkeen kysymiselle kohteliaasti, että saanko tarjota soijalatten.

No joo, onhan se totta, että alkuaikojen naishahmot olivat usein sellaisia bimboja, että Bondin toiminta heitä kohtaan voitaisiin luokitella vajaamielisen hyväksikäytöksi muissakin kuin seksijutuissa, joten siinä mielessä närkästyminen on ihan oikeutettua. Sitä vaan ihmettelen, että jos 60-luvun Bondin toiminta aiheuttaa nykynuorissa vastalauseita, millä ihmeen logiikalla nyky-Bondin naisstrategia sitten on hyväksyttävää?

Sitten vielä loppuraskautus:

6. Kaksikko yritti riuhtoa kolmen eri R-kioskin kassakaappia irti auton avulla – hovioikeuden mukaan ei pystytty todistamaan, että nykimisen tarkoituksena oli varastaminen

Tuossahan tulikin jo oleellinen mainittua. Tiivistetäänpä.

1. Murtaudu autokorjaamoon ja varasta pakettiauto.
2. Murtaudu ärrälle ja yritä kiskoa kassakaappi autolla ulos, mutta mokaa homma, koska typeryyttäsi kiinnität vetoremmit puskuriin etkä vetokoukkuun.
3. Murtaudu toiseen autokorjaamoon ja varasta toinen pakettiauto.
4. Murtaudu toiselle ärrälle ja yritä kiskoa kassakaappi ulos, mutta älä onnistu vieläkään.
5. Murtaudu kolmannelle ärrälle, sido remmit tällä kertaa vetokoukkuun ja vie kassakaappi mukanasi.
6. Pyydä oikeudessa lievempää tuomiota, koska 1) et oikeasti meinannut varastaa kassakaappia ja 2) et uskonut, että siellä olisi ollut niin paljoa rahaa.
7. Saa lievempi tuomio, koska se, että murtaudut vuorokauden sisällä kolmelle eri ärrälle repimään niiden kassakaappeja irti, ei riitä todisteeksi siitä, että olisit yrittänyt varastaa kassakaappeja.

En nyt taas tiedä, mitä tästäkään pitäisi sanoa.