sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Battlefield Helsinki

No niin. Ei mennyt edes viikkoa siitä, kun edellisen kerran kommandot joutuivat raapaisemaan jalkaan hampaisiin asti aseistautunutta hullua, kun uudestaan joku oman elämänsä toimintasankari päätti lähteä Helsinkiin räiskimään. Onneksi tällä kertaa armonlaukauksen suoritti tekijä itse eikä poliisi, niin päivystävä ituhippiarmeija ei pääse taas itkemään siitä, kuinka natsisiat lahtaavat viattomia pyssypoloisia, jotka ovat pakotettuja riehumaan, koska paha valtio ei ole antanut ilmaiseksi täydellistä elämää.

Tietyt poliittiset toimijat ovat sitä mieltä, että jonkinlainen aseenkantolupa lainkuuliaisille ihmisille voisi olla harkinnanarvoinen idea. Sitten räiskijät ehtisivät tappaa keskimäärin paljon vähemmän porukkaa kuin nyt, koska sivulliset voisivat puuttua asiaan ennen poliisien saapumista. Amerikassa tästä ollaan saatu paljon hyviä kokemuksia.

Teoriassa olen kyllä samaa mieltä, mutta se, mikä toimii Amerikassa, ei välttämättä toimi kännisten mulkvistien luvatussa maassa Suomessa. Siinä helposti aamuöiden nakkikioskitappelut muuttuisivat nakkikioskiammuskeluiksi. Suuri osa ihmisten välisistä konflikteista ja yllämainitun kaltaisista sekopääongelmista johtuvat siitä, että meillä ihmiset ovat erittäin tarkkoja omasta kunniastaan, mutta eivät ole valmiita kunnioittamaan muita samalla mitalla.

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Suomi on edelleen yksi Maailman vähiten huonoista maista. Silti olisi kiva, jos täällä olisi jonkinlaisia katukommandopartioita, jotka puuttuisivat ärsyttäviin, mutta tarkkaan ottaen laillisiin ilmiöihin, kuten pummimiseen, sivullisille suunsoittoon ja turhaan mölyämiseen esim. alla kuvatulla tavalla. Se opettaisi ihmisille kunnioitusta ja nöyryyttä, ettei heti tarvitsisi tappaa kaikkia, jos ei kaikki tulekaan tarjottimella.

Jokaiselle tarpeensa mukaan.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Helsingin turvallisuustilannetta rapauttaa myös se, että siellä kasvattavat suosiotaan kielletyt ja vaaralliset murhaideologiat. Joku pahan kätyri on nimittäin liehuttanut parvekkeellaan hakaristilippua. Ymmärrän, että Metro-lehdessä on tällaisia uutisia, mutta näköjään Iltalehden mielestä asia ylittää uutiskynnyksen jopa valtakunnallisella tasolla.

Asia on kirvoittanut kansalaisista pöyristynyttä moralisointia, kuten useimmilla asioilla on tapana. Ollaan ihmetelty, että eikö tuollainen muka ole kiellettyä, ja jos ei, niin miksi ei ja miten sen voisi saada kielletyksi. Se varmaan kiihottaa kaikkia kansanryhmiäkin vastaan, koska hakaristin näkeminen saa normaalin ihmisen muuttumaan vasten tahtoaan somaleja potkivaksi natsiksi, ja vastaavasti natseja ja muita rasisteja ei olisi lainkaan olemassa, elleivät he voisi käyttää jotain tiettyä geometristä kuviota symbolinaan.

Polttaisitko vähemmän juutalaisia, jos tämä kiellettäisiin?

Eihän kukaan natseista tykkää, ja se on täysin ymmärrettävää. Jos siis natsisymboleiden kieltäminen nyt on jollekin niin tärkeää, antaa mennä vaan, ei minua kiinnosta. Kunhan vain muistatte, ettei natsi lakkaa olemasta natsi sillä, että häneltä viedään logot. Häntä vain ei enää sen jälkeen tiedä päällepäin natsiksi.

Samalla vaivalla voisi sitten myös kieltää kommunistisymbolit, kuten punatähdet ja sirpit ja vasarat. Kommunismi kuitenkin on tehnyt maailmalla paljon enemmän pahaa kuin natsismi, eivätkä natsit tehneet mitään sellaista, mitä kommunistit eivät olisi tehneet vähintään yhtä suurella innolla ja tehokkuudella. Che Guevara -paidat toki sallitaakoon, koska mielestäni on hänelle erittäin sopiva, jopa runollinen rangaistus, että hänen naamastaan on tehty yksi maailman tunnetuimmista tuotemerkeistä, joilla kapitalistit tahkoavat rahaa.

Serkku kertoi joskus, että Venäjältä saa haettua mafiosoilta pyssyjä. Pakko kai se kohta on, ei täällä muuten uskalla kulkea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti