Epäkorrektin huumorin puolesta

Joillekin lukijoilleni on saattanut blogini historian aikana muodostua kuva, että olen kamala äärioikeistolainen kansallissosialisti ja muu rasisti. Juurihan viimeksi vastustin lähi-itäläisten kansainvaellusta Eurooppaan ja pari tekstiä sitten musliminaisten säkittämistä sellaisissakin paikoissa, jonne mennään nimenomaan olemaan vähissä vaatteissa. Ja mihin kaikkiin muihin kauheuksiin sitä onkaan tullut syyllistyttyä tässä vuosien varrella.

Uskokaa tai älkää, minäkin toivoisin, että ihmisiä voitaisiin arvostella ja arvioida omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella, eikä vain osana pärstästä pääteltyä viiteryhmäänsä. Tuollaiseen maailmaan tuskin koskaan päästään, mutta vastakkainasettelua voi lievittää monilla keinoilla. Itse asiassa tiukan maahanmuuttopolitiikan vaatiminen on osa sitä: niin kauan, kun maahanmuuttopolitiikassa ei oteta huomioon tulijoiden työllistymisnäkymiä ja kokonaiset kansanryhmät saavat elantonsa sossusta, kyseisten ryhmien asiallisetkin tyypit saavat kärsiä sossupummin maineesta, kun taas jos maahan päästettäisiin vain ihmisiä, joilla on jo työpaikka tiedossa tai ainakin realistiset mahdollisuudet sellaisen saamiseen, maahanmuuton kalleudesta puhuminen jäisi vain kuulapäiden marginaaliseksi mölinäksi.

Vastaavasti jos rikoksiin syyllistyneet tulijat palautettaisiin kotiinsa tai vaikka tehtaalle varaosiksi purettaviksi, ei tarvitsisi ihmetellä sitäkään, että nuoret naiset vaihtavat kadun toiselle puolelle, kun vastaan kävelee tietynvärisiä poikia.

Etnistä diversiteettiä ei muutenkaan kannata päästää liian suureksi, koska jos merkittävänkokoisia viiteryhmiä pääsee muodostumaan, niiden välille tulee väistämättä vastakkainasettelua, ja sitten päästäänkin Amerikan meininkiin, jossa meuhkataan jatkuvasti valkoisten etuoikeuksista ja joudutaan vakavasti miettimään, miten eri ryhmistä saataisiin tasa-arvoisia. Sen sijaan maassa, jossa kaikilla on samat etuoikeudet, ei mitään etuoikeuksia olekaan.

Mutta joo, kulttuurista, uskonnosta ja sen sellaisesta voi huomautella, koska ne eivät ole mitään synnyinominaisuuksia, vaan jokainen voi vapaasti valita, seuraako primitiivisiä kehitysmaalaisia tapoja, vai objektiivisesti parempia länsimaalaisia. Sivullisille huutelu ihonväristä ja muista geneettisistä ominaisuuksista on kuitenkin noloa ja turhaa, ja soisinkin sellaisen loppuvan.

Parta-agamatkin ovat suloisia kaikenvärisinä.

Kun nyt tämä pakollinen ja virallinen "en ole rasisti, mutta"-osuus on saatu pois alta, päästään itse asiaan.

Minulla on aika roisi huumorintaju. Vitseissäni seikkailee pedofiilejä ja muita pervoja, kansan- ja muita murhia, sekä tietysti neekereitä. Tässä muutama mielestäni oikein hyvä vitsi:

Mitä Michael Jackson tekee koulun ruokalassa?
Etsii jotain pientä suuhunpantavaa.

Miten saadaan 50 juutalaista mahtumaan kuplavolkkariin?
Kaksi eteen, kolme taakse ja loput tuhkakuppiin.

Ruletin peluu on vähän kuin nyrkkeilyvedonlyönti. Aina kannattaa panostaa mustalle.

Pyrin säästämään parhaat juttuni tuttaville, jotka tietävät, etten ole täysi mielipuoli, vaan osaavat suhtautua niihin huumorina. Joskus heilläkin toki tulee raja vastaan, mikä onkin oikeastaan syy, miksi tätä kirjoitan.

Aika pitkälti vitsieni laatu johtuu siitä, että rajoja rikkova ja shokeeraava huumori nyt vain on hauskempaa kuin poliittisesti korrekti ja disney-standardoitu koko perheen huumori. Nauru kestää kauemmin, jos nauraja joutuu samalla miettimään, että saakohan tälle edes nauraa. Rasistisille ja muuten etnisesti epäkorrekteille vitseille minulla on toki lisäksi syvällisempi yhteiskunnallinen perustelu, jonka kerron nyt tässä teillekin. Neekeri-sanan käytöstä yleisesti ottaen puhuin jo talvella, joten ei siitä sen enempää.

Nythän on niin, että kaikelle pitää saada nauraa. Kaikesta pitää saada vääntää vitsiä. En tokikaan tarkoita tällä ihmisyksilöiden itsetarkoituksellista loukkaamista, vaan yksilötason yläpuolella olevaa yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriä.

Jos vitsinvääntö joistain aiheista - kuten vaikka ihonväristä - kielletään, siitä seuraa, että asioista tulee tabuja. Vitsien kieltäjät saattavat kuvitella, että kiellosta seuraa, ettei kukaan sitten haluakaan vääntää asiasta vitsiä ja ihmisten mielissä normalisoituu se fakta, että ihmisiä on erivärisiä. Kun asiasta ei puhuta, ei siihen kiinnitetä huomiotakaan. Todellisuudessa käy juuri päinvastoin: rajoittamalla ihonväristä puhumista annetaan ymmärtää, että erivärisyydessä on jotain, josta ei saa puhua. Jotain epämääräisen epänormaalia, salattavaa ja kiellettyä. Jotain, joka erottaa tietynväriset toisenvärisistä.

Meillähän on vitsejä blondeista, turkulaisista, ruotsinkielisistä ja vaikka mistä, eivätkä heidän edustajansa raivoa medioissa ja vaadi hiljaisuutta. Jos he niin tekisivät, heillehän naurettaisiin vain entistä enemmän. Samalla tavallahan nuo ovat epäkorrekteja kuin rasistisetkin vitsit. Vain tietynlaisten epäkorrektien vitsien kieltämispyrkimys kertoo, että kieltäjän mielestä vitsin kohderyhmä ei kykene käsittelemään asiaa yhtä kypsästi ja rauhallisesti kuin muut pilkatut ryhmät, vaan se tarvitsee erityissuojelua.

"Rasistiset vitsit sortavat jo valmiiksi sorrettua väestönosaa!" vastaa kieltäjä. Niin no, kaipa kyseistä väestönosaa voikin sanoa sorretuksi, jos sen puolustajat pitävät sitä laumana avuttomia ja vähäjärkisiä pikkulapsia. Jos halutaan, että joskus tulevaisuudessa ihonvärillä oikeasti ei ole väliä, silloin värieroihin on suhtauduttava samoin kuin muihinkin eroihin, niin hyvässä kuin pahassakin. Neekerivitsit eivät vähennä tasa-arvoa, vaan ne lisäävät sitä tuomalla neekerit samalle viivalle blondien, turkulaisten, savolaisten, lappalaisten, ruotsalaisten, mustalaisten, pohjalaisten, maalaisten, helsinkiläisten, anoppien, poliisien ja monien muiden Suomesta löytyvien stereotyyppiryhmien rinnalle.

Jatkuvan ihonväriin perustuvan erityissuojelun vaatimisen väistämättömänä loogisena seurauksena on Amerikasta tuttu Black Lives Matter -liike, joka ei periaatteiltaan ja toimintatavoiltaan juuri poikkea 30-luvun Saksan juutalaistenpotkijoista. He mielellään osoittavat mieltään mustien kansalaisten puolesta heitä ammuskelevia poliiseja vastaan, mikä sinänsä on ideana ihan OK.

Käytännön toteutus taas on ihan muuta; edellisen kerran, kun kuulin heidän pistäneen pystyyn isomman mielenosoituksen, aiheena oli taas poliisin ampuma musta mies, mutta kokonaan jätettiin huomiotta, että 1) ammuttu oli aseistautunut ja etsintäkuulutettu rikollinen ja että 2) myös ampunut poliisi oli musta.

On turha yrittää väittää ajavansa tasa-arvoa tai taistelevansa rasismia vastaan, jos ihan suoraan sanotaan, että juuri ihonväri on se juttu, johon pitää keskittyä ja jolla on väliä. Ainakin on turha kuvitella, että rasismista koskaan päästäisiin eroon tuolla tavalla. Tai sillä tavalla, että koko ajan stressataan, mitä saa sanoa, ettei vain tulisi sanoneeksi mitään sellaista, mistä joku sanoo, ettei noin olisi saanut sanoa.

Vielä vähän erivärisiä otuksia. Harmittaa, kun paikallisessa eläinkaupassa oli vihdoin myynnissä aksolotli. Vein emännän katsomaan sitä oikein livenä, mutta hankintalupaa ei silti hellinnyt, vaikka ainakin omasta mielestäni se oli livenä vielä paljon suloisempi kuin kuvissa. Kuulemma akvaarion hoidossa on liikaa vaivaa.

Ehkä sitten joskus, kun meillä on lapsia, saan manipuloitua heidät ruinaamaan aksolotleja, jolloin voittoni on oleva täydellinen.

Eipä tässä muuta, paitsi että kun nyt aihe oli tällainen, laitan loppukevennykseksi lempparini rasistisista vitseistä, jos tämä nyt sellaiseksi voidaan määritellä:

Oltiin koulussa ensimmäisen luokan äidinkielen tunnilla. Välitunti oli juuri päättynyt, ja opettaja kyseli lapsilta, mitä he välitunnilla tekivät.

"Ville, mitäs sinä teit?" Opettaja kysyi.

"Leikin pihalla hiekkalaatikolla," pikku Ville vastasi.

"Sepä hienoa," opettaja sanoi. "Tule liitutaululle. Saat piparin, jos osaat kirjoittaa 'piha'."

Ville meni luokan eteen, kirjoitti sanan itsevarmasti oikein, sai piparin ja palasi paikalleen.

"Entäs sinä, Maija?" Opettaja kysyi toiselta oppilaalta. "Mitä sinä teit välitunnilla?"

"Leikin Villen kanssa hiekkalaatikolla," Maija vastasi.

"Voi kuinka mukavaa," opettaja hymyili. "Tule liitutaululle. Saat piparin, jos osaat kirjoittaa 'hiekka'."

Maija meni luokan eteen kirjoittamaan. Hetken hän joutui miettimään, onko siinä i vai j, ja yksi vai kaksi k:ta, mutta oikein se meni, ja hän palasi pulpettiin pipariaan imeskellen.

"Entäs sinä, Muhammed?" Opettaja kysyi seuraavalta oppilaalta. "Mitenkäs sinun välituntisi meni?"

"Halusin leikkiä Villen ja Maijan kanssa hiekkalaatikolla," poika vaikersi, "mutta he heittelivät minua kivillä ja käskivät painua takaisin Afrikkaan."

"Voi ei," opettaja kauhistui. "Tuo kuulostaa pahasti etniseltä diskriminaatiolta. Tule tänne. Saat piparin, jos osaat kirjoittaa taululle 'etninen diskriminaatio'."