Pekka v2.0

Olinpas sitten melkein koko viikon sairaalassa. Vaikka olenkin parhaani mukaan yrittänyt välttää asian mainostamista täällä, tarkkanäköinen lukijani 1kautta17 onnistui sen lukemaan rivien välistä jo kesällä:

Jaa-a. Tulkitsenko tuosta nyt niin, että perheenlisäystä on tulossa?

Silloin sanoin, etten puhu asiasta ennen kuin se on valmis, ja nyt se sitten on. Tyttö tuli. Mietin, että osuukohan samalle päivälle kuin blogistikollegallani Vuoden siivoojalla, mutta ei aivan. Onnitteluni hänellekin tämän kautta.

Synnytys tapahtui niin nopeasti, että kätilöitäkin nauratti. Illalla mentiin sairaalaan, ja siellä alkutarkastusta tehdessä kysäisin, että kauankohan tässä vielä menee. Kätilö tuumasi, että sellainen 20 tuntia olisi aika normaalia. Anopille laitoin viestin, että tuskin sen vuorokauden puolella vielä tulee valmista. Niin varmaan, kaksi tuntia myöhemmin vauva oli jo syntynyt.

Itse kehuskelin, ettei yhtä synnytystä nyt koko yötä ehdi tuhertamaan, mutta todellisuudessa asia taisikin olla niin, että emäntä vain on niin rauhallinen tyyppi, ettei ala hermoilla, vaan menee sairaalaankin vasta siinä vaiheessa, kun sen aika on. Ei kai minun kanssani yhtään vähemmästä hysterisoituva nainen pystyisi olemaankaan.

Noh, sairaalassa menikin sitten useampi päivä, ja mikäs siinä olikaan ollessa, kun saimme perhehuoneen, jossa saimme kaikki asua. Eipä siinä juuri kotiaskareille energiaa olisi ollutkaan, kun jatkuvassa huudossa emäntä sai unta noin tunnin vuorokaudessa. Itse sain nukuttua vähän enemmän sen takia, ettei vauva suostunut millään rauhoittumaan minun sylissäni, mutta puolen tunnin pätkissä minäkin jouduin lepoani metsästämään.

Huvituin huomatessani, että kun vastasyntynyt vauva haparoi olemattomalla motoriikallaan rintaa suuhunsa, käsien liikkeet muistuttavat erehdyttävästi räppärien ja muiden pikkurikollista elämäntapaa ihannoivien katupoikien harrastamia käsimerkkejä:

Olen myös vihdoin lopullisesti varmistunut siitä, että armoton ketutus on ihmiskunnan luontaistila. Tämän näkee vastasyntyneen kasvoilta. Nälkää, pelkoa, märkiä vaippoja ja kaikenlaista epämukavuutta se osaa ilmaista välittömästi syntymästä lähtien monipuolisin ja vivahteikkain, täydellisesti kehittynein asianmukaisin kasvonilmein. Hymyily sen sijaan täytyy erikseen opetella, ja vasta nyt viikon jälkeen alkaa ensimmäisiä varovaisia harjoitusyrityksiä sellaisesta näkyä. Eikä niistäkään voi tietää, ovatko ne oikeasti tarkoitettuja sellaisiksi, vai onko kyse vain satunnaisista poskennytkähdyksistä, jotka innokkaat vanhemmat tulkitsevat virheellisesti.

Vaikka lapsen luonteesta ei vielä kovin paljoa voikaan tietää, on jo havaittu kaksi asiaa, joissa se selkeästi tulee minuun: 1) se piereskelee paljon, ja 2) sen luontainen unirytmi on sellainen, että se mieluiten nukkuu päivät ja valvoo yöt. Saa nähdä, mitä lisää siitä jatkossa paljastuu.

Netistä löysin tällaisen kuvan, johon kovasti samaistun:

Miksipä tuo ei tytönkin kanssa voisi noin mennä.

Lopuksi, vaikka tämä onkin näin epäpoliittinen aihe, en voi vastustaa kiusausta sotkea sitäkin vähän tähän mukaan.

Meinaan vaan, että oletteko huomanneet, että kaikenlaisten modernien humanististen ideologioiden kannattajat ovat uusiutumaton luonnonvara? Niissä piireissä lapsia tehdään yleensä hyvin vähän, jos ollenkaan. Perusteluja on vaikka kuinka paljon:

- "Maailma on niin kamala paikka, ettei ole oikein tehdä tänne lisää ihmisiä kärsimään,"
- "Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja samaa tahtia kuin suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa,"
- "Liikakansoittuminen on tulevaisuuden pahin uhka ihmiskunnalle,"
- "Maahanmuutto on paljon tehokkaampi ja taloudellisempi tapa ylläpitää riittävää väkilukua,"
- "En suostu lisääntymiselläni tukemaan valtiota, jossa on ydinvoimaloita / aseteollisuutta / turkistarhoja / tuloeroja / yhtään mitään, mistä en tykkää,"
- "Valkoihoiset ovat perseestä ja joutavatkin kuolla sukupuuttoon,"
- "En ole täydellinen ihminen, joten geenini eivät ansaitse jatkaa eteenpäin,"
- "Vanhemmuus on patriarkaalinen sortokonstruktio,"
- "Lapsista on liikaa vaivaa ja vastuuta, mieluumin matkustelen ja biletän,"

...ja niin edelleen. Heille tahdon sanoa, että onneksi olkoon. Niin innokkaasti kuin te oppejanne propagoittekin omana elinaikananne, teette silti parhaanne sen eteen, että seuraava sukupolvi koostuisi mahdollisimman suureksi osaksi minunkaltaisistani junteista.