Tilauksen perille toimittamisesta

Joissain maailman maissa on tapana, että jos kansalainen harjoittaa kansalaistottelemattomuutta tai passiivista vastarintaa tai muuten soittaa suutaan järjestystä ylläpitäville tahoille, järjestystä ylläpitävät tahot kerääntyvät selvällä ylivoimalla pieksemään pampuilla ja maihareilla maahan kaadettua kansalaista.

Näin naapurissa.

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tuonkaltaista toimintaa ollaan totuttu pitämään pahimman luokan totalitarismina ja barbariana, ja useimmissa tapauksissa varmaan onkin ihan hyvä, ettei sellaista harrasteta täälläpäin. Mainittujen maiden puolustukseksi voidaan kuitenkin sanoa, että niissä kansalaiset yleensä uskovat ja tottelevat, kun jotain sanotaan, ilman turhaa lässytystä siitä, että "kyllä mä saan". Tai jos alkavatkin harata vastaan, siihen on niin pätevä syy, että sen vuoksi on valmis vaikka ottamaan turpaansa.

Sunnuntaina saunasta tullessani televisiossa näytettiin ohjelmaa vartijoista. Tapanani ei yleensä ole katsoa senkaltaisia ohjelmia, koska näen kännisiä teinejä livenä omassa työssäni ihan riittävästi, vaikka en edes ole vartija. Joskus on tehnyt mieli sitäkin kokeilla vaihtelun vuoksi, mutta eipä näytä ruoho olevan sillä puolella yhtään vihreämpää.

Ohjelmassa oli paljon mieltäylentäviä asiakkaita, kuten nurkkiinkuseskelija, joka ihmetteli, miksi ovet eivät ole auki, vaikka niiden pitäisi aueta viideltä ja kello on jo puoli neljä. Syvimmin kuitenkin jäi mieleen vetelärankainen hupparieläin, joka oli ilmeisesti poistettu linja-autosta, koska hänellä ei ollut rahaa lippuun. Vartijat tulivat sanomaan, että jatkapa matkaa vaikka kävellen, kunhan et jää siihen norkoilemaan. Poika oli sitä mieltä, että kyllä hänellä on oikeus olla julkisella paikalla, jos ei aiheuta mitään häiriötä. Lyhyen sananvaihdon jälkeen vartijat totesivat, että ole nyt sitten, ja lähtivät pois.

Sivistyneessä maassa tilanne olisi päättynyt viimeistään tähän. Mutta koska kyse oli Suomesta ja nimenomaan Helsingin rautatieasemasta, suurivaatteinen vokaalinvenyttäjä päätti käyttää oikeuttaan seurata vartijoita ja jäädä heidän välittömään läheisyyteensä toljottamaan ja heiluttelemaan keskisormia. Aikansa vartijat olivat olevinaan huomaamatta, mutta kun nulikka ei kyllästynyt pitkänkään ajan jälkeen, yrittivät taas useaan otteeseen komentaa sitä lähtemään. Vastaus oli jälleen, että "kyllä mä saan olla".

Jossain vaiheessa paikalle eksyi poliiseja, jotka antoivat autonsa ikkunasta toimintaohjeeksi, että "viekää se pois". Vartijat sitten työnsivät tulevaisuuden toivoa parikymmentä metriä sivummalle. Sinne se lopulta jäi, joskin lässytti vielä hyvän tovin ja kertoi vielä vartijoiden käännetyille selille heidän olevan "idiootteja". Ohjelmassa ylistettiin vartijoiden kykyä olla provosoitumatta ja todettiin, että tällaisia nyt on vähän väliä, eikä sille oikein mitään mahda.

Jumalauta. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi jo saada vähän provosoitua. Ongelma ei ole se, että vartijoille tulee paha mieli, vaan se, että sekä vartijat että nulikat tietävät, että nulikka voi kohdella vartijaa ihan miten tahansa suoranaista turpaanvetoa lukuunottamatta, ja jos vartija siitä hermostuu, hän saa potkut ja syytteen, ja parhaassa tapauksessa pääsee maksamaan nulikalle korvauksia. Koska perseily on sallittua, sitten myös perseillään, koska miksi ei ja haistakaa muutenkin paska. Tästä seuraa, että ihmisten kunnioitus kaikenlaisia auktoriteettejä kohtaan romahtaa (entisestään).

Ongelma ei rajoitu vartijoihin. Koska fyysisen puuttumisen oikeuksia on karsittu kautta linjan, joudutaan poliiseja kutsumaan myös peruskouluihin aina, jos murrosikäinen kloppi kieltäytyy tottelemasta opettajia ja esim. ottaa ruokalassa yhden kalapuikon liikaa, vaikka opettajilla olisikin fyysiset valmiudet ratkaista tilanne itse. Kuka pitää tätä toivottavana asiaintilana?

Ymmärrän toki mahdolliset ongelmat, jos annetaan laajemmat fyysiset valtuudet ihmisille, joiden työnkuvaan järjestyksen ylläpito kuuluu, mutta joiden ei varsinaisesti oleteta joutuvan fyysisiin konflikteihin päivittäin. Vartijan koulutus ei taida olla yhtä kattava kuin poliisin, ja vaikka opettajia koulutetaankin monta vuotta, koulutus koostuu pääasiassa pedagogiikasta rannelukkojen jäädessä vähemmälle huomiolle. Silti mielestäni on huutava vääryys, että joku joutuu pettymään, kun noin halukkaasti tilaa turpaansa.

Ennen pitkää nimittäin tuollainen henkilö tulee rääpineeksi turpaansa väärälle tyypille, ja silloin ei enää lämmitä, vaikka laki olisikin omalla puolella. Silloin on hyvä huomata se, että nykykäytäntö itse asiassa kannustaa törkeisiin pahoinpitelyihin. Ai miten niin? No koska jos onnistuneesti provosoitu osapuoli joutuu kuitenkin maksamaan korvauksia, hänen kannattaa lyödä kerralla niin, että provosoija muistaa sen lopun ikäänsä. Muutenhan provosoija voittaa.