Universumin korjausliike

Jokainen varmasti tietää sen ilmiön, että tulojen suuruus ei vaikuta käytettävissä olevan rahan määrään. Tarkoitan sitä, että tilipäivän aattona saldo näyttää yhtä pyöreää nollaa niin työuran alussa kuin vuosien päästäkin, vaikka ikä-, indeksi- ja hyvä tyyppi -korotukset olisivat kasvattaneet kuukausiansioita kymmenillä prosenteilla.

Looginen selitys olisi inflaatio ja veroluokan muutos, mutta ne eivät selitä koko totuutta.

Itse asiassa 400 euron opintotuellakin elää suurin piirtein yhtä mukavasti kuin tonnia tai paria suuremmalla palkalla, vaikka isompikin palkka tulee syötyä loppuun. Tätä voisi yrittää selittää sillä, että pienillä tuloilla tulee katsottua tarkasti, mihin rahansa pistää, kun taas tulojen kasvaessa saattaa tiedostamattaan tehdä enemmän heräteostoksia ja valita kalliimpia vaihtoehtoja, koska "onhan meillä varaa". Myös mukavan elämän määritelmä riippuu täysin siitä, mihin on tottunut.

Tuo on uskottava selitys, mutta olen jo pitkään epäillyt, että se on väärä. Olen ollut varma, ettei ilmiö riipu ihmisistä, vaan kyseessä on universaali luonnonlaki. Vastikään sain epäilyilleni varmistuksen.

Kevääseen asti elin ylläkuvatulla tavalla yksikseni. Sitten teimme emännän kanssa muutoksia asumisjärjestelyihin, minkä seurauksena asumiskustannukseni laskivat parilla sadalla eurolla, ja minulle alkoi jäädä rahaa säästöön. Tämä aiheutti universumiin anomalian, joka jatkuessaan olisi voinut vaarantaa kaiken olevaisen. Tarvittiin korjausliike.

Ja korjausliikehän tuli. Vasta saamieni tietojen mukaan työvuoroni todennäköisesti vähenevät lähiaikoina viidestä neljään viikossa, minkä väistämättömänä seurauksena kuukausiansioni laskevat sopivasti tuon tällä hetkellä säästöön jäävän rahasumman verran.

Voin taas nukkua yöni rauhassa.

Mihinkään mitenkään liittymättä, isäni pyydysti Peräseinäjoella 5-senttisen ristihämähäkin. Eikö ole hieno?