Kaikki ovat vähintään kuulleet tästä kirjasta, vaikka useimmat eivät ehkä ole lukeneet sitä. Ilmestyessään 60-luvulla se aiheutti niin ennennäkemättömän moraalisaarnamyrskyn Jeesuksesta pilaa tekevällä kohtauksellaan, että tapaukseen viitataan nykyäänkin puhuttaessa moraalista taiteessa. Kirjailija ja kustantaja saivat tuomion jumalanpilkasta, ensimmäinen ehdollista ja jälkimmäinen kahden tonnin sakot, ja kirjasta määrättiin sensuroitavaksi kohun aiheuttaneet pätkät.
Nykyään, kun jumalanpilkkalait suojelevat loukkaantumiselta vain muslimeja, teosta saa jälleen alkuperäisessä sensuroimattomassa muodossaan.
Tampereen tienoilla järven rannalla on tanssilava. Paikalliset nuoret kokoontuvat sinne juhannuksen viettoon, eli ryyppäämään, tappelemaan ja naisia vokottelemaan. Mitään varsinaista juonta kirjassa ei ole, vaan keskitytään seuraamaan juhannusyön kulkua muutaman keskeisen hahmon näkökulmasta. Kaikki naivat tai ainakin yrittävät naida kaikkia, ja välillä kolmannet osapuolet hermostuvat siitä.
Kolme pistettä viidestä. Dialogi on oikein hilpeää luettavaa, mutta muuten kirja on sisällöllisesti köykäinen. Nykyään en usko, että kukaan olisi kuullutkaan tästä ilman jumalanpilkkatuomiota, ja epäilen jopa, että kirjan nimenomainen tavoite oli kerätä mainetta pelkällä shokkiarvolla. Ei siinä silti mitään pahaa ole; shokkiteoksetkin ovat usein oikein viihdyttäviä.
Nyt kun kuitenkin kaikki haluavat tietää, mitkä tekstinpätkät tarkkaan ottaen tuomion kirvoittivat, lainaanpa ne nyt tähän:
Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut: – Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta.
– Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika.
– Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna.
– Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi.
Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi. – Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen.Eipä taitaisi syyttäjää kiinnostaa, jos tuollaista julkaistaisiin nykyään. Paitsi tietysti jos Jeesuksen tilalle vaihdettaisiin Muhammed.
Juhannustansseista tuli mieleen tämä laulu, johon kirjan keskeiset teemat on upeasti kiteytetty:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti