Nyt on nimittäin niin, että:
HS: Tutkimus: Väkivaltapelit eivät lisää väkivaltaista käyttäytymistä
Tuoreessa tutkimuksessa väkivaltaisten videopelien ei havaittu lisäävän aggressiivista käytöstä keskittymisongelmaisilla tai masentuneisuuteen taipuvaisilla nuorilla.Toivottavasti nyt voidaan vihdoin lopettaa väkivaltaviihteestä meuhkaaminen ja keskittyä asioihin, joilla oikeasti voisi olla merkitystä, kuten vaikka mielenterveystyöhön. En kyllä usko, koska ihmisillä on ikävänä taipumuksena uskoa niitä tutkimuksia, jotka tukevat omaa mielipidettä, ja jättää vastakkaiset tutkimukset huomiotta.
Suuressa osassa huolellisesti koostettuja tutkimuksia väkivaltaisilla videopeleillä ei ole ollut yhteyttä nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Sen sijaan tutkimukset, joissa on saatu päinvastainen tulos, ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä.Jos siis joku sai mieleensä syyttää minua tuosta asenteesta, minkä mainitsin yllä, kerrottakoon, että hysteerisiä moralisteja tukevat tutkimukset ovat pääsääntöisesti tehdyt päin seiniä.
Kritiikkiä saaneissa tutkimuksissa nuoret on laitettu pelaamaan peliä esimerkiksi 20 minuutiksi, minkä jälkeen tutkijat kyselevät kuinka vihaisiksi he itsensä tuntevat. Jotkut ovat tunteneet itsensä vihaisemmaksi kuin ennen peliä, mutta tutkijat eivät ole yksilöineet miksi.Pelipiireissä tunnetaan käsite "rage quit". Amatööripelaaja ei pärjää paremmille vastustajille, mikä aiheuttaa turhautumista. Otsaan kasvava kyrpä heikentää pelitaitoa entisestään ja aiheuttaa noidankehän, joka huipentuu ragequitiin eli siihen, että pelaaja lähtee pelistä syyttäen muita huijaamisesta ja solvaten heidän perheenjäseniään seksuaalissävytteisesti. Kieltämättä olo on aggressiivinen vähän aikaa sen jälkeen, mutta jos tuolla perusteella väitetään pelaamisen aiheuttavan väkivaltaista käytöstä, sama pätee sitten myös autoiluun, urheiluun ja vaikka Stockmannin hulluihin päiviin.
Monissa tutkimuksissa on jätetty huomiotta myös sellaisia taustamuuttujia, kuten kuinka paljon väkivaltaa nuoret näkevät esimerkiksi kotona, mikä ennustaa väkivaltaista käyttäytymistä paljon voimakkaammin kuin videopelien pelaaminen.
Professori Christopher Fergusonin johtamassa tutkimuksessa ei taaskaan löydetty yhteyttä väkivaltapelien ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä. Eniten väkivaltapelejä pelanneet nuoret eivät syyllistyneet muita enemmän koulukiusaamiseen tai joutuneet tekemisiin poliisin kanssa kuin vähemmän pelaavat. Voimakkaimmin aggressiivista käyttäytymistä ennusti nuorten kokema stressi.Siinä se nyt sitten tuli. Ja jottei jäisi epäselväksi, väännetään vielä rautalangasta:
Fergusonille tulos ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä samalla kun väkivaltapelien suosio kaikkialla maailmassa on noussut, nuorisorikollisuus ja nuorten aggressiivinen käyttäytyminen on vähentynyt. Jos pelit todella lisäisivät väkivaltaisuutta niin paljon kuin väitetään, sen pitäisi näkyä myös tilastoissa. Etenkin Japanissa, jossa tietokonepelien suosio on valtava, nuorisorikollisuus on hyvin vähäistä.Toivottavasti tähän aiheeseen ei tarvitse enää palata ainakaan muutamaan viikkoon. Nyt jatkan katselua, kun emäntä pelaa vieressä Black Opsia.
Harakan Timppa teki joskusmuinoin Musta laatikko tms. ohjelmaa ja eräs jakso käsitteli samaa pelit ja väkivalta aihetta suomalaisittain.
VastaaPoistaHarmillisesti vain tuon ajan pelivalikoima oli melko suppea verrattuna nykyiseen tarjontaan ja maailman tunnetuin väkivaltaisin tietokonepeli oli niihin maailmanaikoihin Doom. Ohjelmaan haastateltavaksi saatu ehta pelaajakin pelaili lähinnä Commander Keeniä http://holyfile.com/upload/screenshot1348-1.jpg , kun ilmeisesti Doomin pelaajat olivat kaikki moottorisahailemassa ostoskeskuksissa.
Mutta muistan että siinäkin oli jo tsuurnalismin yritystä, kun Keenin pelaajalta tiukattiin että tässäkin pelissä pelaajan lopullinen tarkoitus on siis tappaa mahdollisimman paljon vihollisia. Ja kun kun katsoo tuotakin kuvankaappausta, niin näkee miten jännän äärillä oltiin pelien ja väkivallan suhteen.
Jos oltaisiin haluttu erityisen tarkkoja olla, niin Keenin sädepyssykän jäljiltä kyseiset vihulaiset jäivät paikalleen tähtien pyöriessä vinhasti pään ympärillä, mutta haluttu pointti saatiin tuotua läpi mikä lienee valistavien ohjelmien päätarkoitus. Valitaan näkökulma ja sitten kerätään sitä tukevaa aineistoa ja näkökulmia.
Ohjelmassa oli myös joitain pelaajien vanhempien haastatteluja, joista yksi oli mm. eräs äiti joka kertoi lapsensa saaneen raivokohtauksen, kun äityli oli paukannut huoneeseen ja sammuttanut lapsen Nintendon kesken pelisession.
En muista kertoiko tarina mikä peli oli kyseessä, tuskin, mutta tuon ajan matolaatikoissa oli se ominaisuus, että tallentaminen ei yleensä onnistunut ellei peleissä ollut ylös kirjoitettavaa koodia, jonka saattoi saada kenttien välillä, joten se tarkoitti että pidempien pelien kohdalla vehjeeseen piti jättää virrat päälle ja kasetti sisään niin pitkäksi aikaa että pelin ehti pelata läpi.
Mutta pointti vahvistui, pelit voivat aiheuttaa ihmisissä irrationaalisia raivonpurkauksia. Enkä nyt välttämättä puhu niistä pelaajista.
- lihapuhe
Huomenta, Lihapuhe, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaJoo, Keenit tuli pelattua läpi moneen kertaan, ja ne ovat suorastaan poikkeuksellisen väkivallattomia, varsinkin sarjan loppupäässä. Jos oikein muistan, seiskaosassa vihut jopa virkosivat uudestaan muutaman sekunnin päästä. Doom jaksetaan mainita toisinaan vielä nykyäänkin, vaikka siitä alkaa olla jo 20 vuotta, kun se edusti virtuaaliväkivallan shokeeraavinta kärkeä, ja uusimmastakin osasta on jo ainakin 8 vuotta. Ehkä se vain on ainoa peli, jonka pelihysteerikot tietävät nimeltä.
Nintendoraivarit ymmärrän oikein hyvin. Silläkään ei ole tekemistä pelin itsensä kanssa, vaan ketä tahansa ketuttaa, jos joku tulee ja tekee yhdellä napinpainalluksella tyhjäksi monen tunnin työn, ja kehtaa siihen päälle vielä tokaista, että "sehän oli vain peli".
Nykynuorilla ei ole enää sitäkään murhetta, kun useimmat pelit tallentuvat itsekseen muutaman minuutin välein, ja toimintapeleissä on elämiä rajaton määrä. En tiedä, osaisikokaan tässä enää pelata peliä, jossa voi tulla game over.