Siitä on jo jonkin aikaa, kun pääsi käymään niin, että joku suomalainen ministeri erehtyi sanomaan, että Venäjä on Suomelle turvallisuuspoliittinen haaste. Venäjältä heti vastattiin, että luuletteko te, että meitä kiinnostaa johonkin Suomeen hyökätä, häh. Suomen virallinen johto oli tapansa mukaan välittömästi pyytelemässä anteeksi ja ohjeistamassa yksittäisiä toimijoitaan, että turvat kiinni muotoilkaahan lausuntonne vähemmän provokatiivisesti.
Sitä ennen eräs kansallismielinen porukka julkaisi nettisivuillaan maailmalla kohua herättäneitä tanskalaisia Muhammed-pilakuvia, joista muslimit - ymmärtämättä sanan-, lehdistön- ja uskonnonvapauden käsitteitä - olivat vaatineet Tanskaa pyytämään anteeksi. Tanska ei tainnut taipua, mutta Suomen pääministeri Matti "anteeksi" Vanhanen kiirehti pyytämään anteeksi koko Suomen puolesta, vaikka kukaan ei ollut sellaista edes ehdottanut.
Sitä ennen eräs kansallismielinen porukka julkaisi nettisivuillaan maailmalla kohua herättäneitä tanskalaisia Muhammed-pilakuvia, joista muslimit - ymmärtämättä sanan-, lehdistön- ja uskonnonvapauden käsitteitä - olivat vaatineet Tanskaa pyytämään anteeksi. Tanska ei tainnut taipua, mutta Suomen pääministeri Matti "anteeksi" Vanhanen kiirehti pyytämään anteeksi koko Suomen puolesta, vaikka kukaan ei ollut sellaista edes ehdottanut.
Asia palautui eilen mieleeni, kun meillä oli koulussa Ukrainan maantuntemusta. Ukraina on yksi suosikkimaistani. Ei pelkästään siksi, koska siellä on maailman kauneimmat naiset, kuten on lähes korkeimmalta taholta asti todettu...
 |
| Viehättävä assistenttini Jevgenia on Ukrainasta. |
... vaan myös siksi, koska sielläpäin ei ole ollut tapana nössöillä politiikassa. Vielä tänäänkään ei ole tavatonta, että paikallisen eduskunnan istunnoissa nyrkit heiluvat ja savukranaatit lentelevät, mutta asialla on jo pitkät perinteet.
Tapahtui 1660-luvulla, että Ottomaanien imperiumi yritti laajentaa vaikutusvaltaansa eteläisen Ukrainan alueelle. Zaporižžjan kasakoilta tuli kuitenkin taistelussa turpaan, ja ottomaanien sulttaani Mehmed IV päätti kokeilla diplomaattisempaa lähestymistapaa. Hän lähetti rauhantarjouksen, joka sekin oli kirjoitettu aikakaudelle tyypillisellä kohteliaisuudella ja nöyryydellä:
Minä sulttaani; Muhammedin poika; auringon ja kuun veli; Jumalan pojanpoika ja varakuningas; Makedonian, Babylonian, Jerusalemin, Ylä- ja Ala-Egyptin kuningaskuntien hallitsija; keisareiden keisari; hallitsijoiden hallitsija; poikkeuksellinen ritari, ikuisesti voittamaton; Jeesus Kristuksen haudan vankkumaton vartija; Jumalan itsensä valitsema luottomies; muslimien toivo ja lohtu; kristittyjen voittaja ja suuri puolustaja - käsken teitä, Zaporižžjan kasakoita, antautumaan minulle vapaaehtoisesti ja ilman minkäänlaista vastarintaa, ja lopettamaan vaivaamiseni hyökkäyksillänne.Sanamuodoista ja -valinnoista ei ole täyttä historiallista varmuutta, mutta tiettävästi kasakat vastasivat suurin piirtein näin:
Zaporižžjan kasakoilta Turkin sulttaanille!
Te, turkkilainen perkele ja perkeleen kirottu veli ja ystävä, Luciferin itsensä sihteeri. Mikä pirun ritari te olette, kun ette pysty edes nujertamaan siiliä paljaalla perseellänne. Paholainen paskoo ja teidän armeijanne syö. Te, te nartunpenikka, ette tee alamaisia kristityistä pojista; me emme tunne pelkoa armeijaanne kohtaan, maalla ja merellä me taistelemme teitä vastaan ja naimme äitiänne.
Te Babylonian lakeija, Makedonian kärrynkorjaaja, Jerusalemin oluenpanija, Aleksandrian lampaannussija, Suuremman ja Pienemmän Egyptin sikopaimen, Armenialainen sika, Podolialainen rosvo, Tataarikunnan portto, Kamjanetsin hirttomies, ja koko maailman ja maanalaisen narri, idiootti Jumalan silmissä, käärmeen pojanpoika ja kouristus kullissamme. Sian kärsä, tamman perse, teurastamon piski, ristimätön harjas, nussikaa äitiänne!
Näin julistavat zaporogit, senkin lurjus. Te ette pääse edes paimentamaan kristittyjen sikoja. Me päätämme tähän nyt, koska me emme tiedä aikaa emmekä omista kalenteria; kuu on taivaalla, vuosi on kirjassa, päivä on sama täällä kuin se on sielläkin; siksi voitte pussata persettämme!
Yliatamaani Ivan Sirko, koko zaporogiporukan puolesta.
 |
| Taiteilija Ilja Repinin näkemys vastauksen kirjoitusistunnosta. |
Silloin oli vielä asenne kohdallaan. Toisaalta ihan hyvä, ettei nyky-Suomessa hoideta asioita tuolla tavoin, koska täällä se ilmaistaisiin vain muodossa "höö, haista vittu". Ennen vanhaan osattiin suunsoittokin hoitaa taidolla ja tyylillä.
Vittuilun jalo taito on tosiaankin laimenemaan päin. Jossakin sivustolla, liekö ollut Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria, oli ainakin joskus blogattuna varsin hyvä kokoelma Englannin alahuoneessa poliitikkojen kesken vaihdettuja solvauksia. Suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin, ainakin Winston Churchillin one-linerit hipovat nerouden rajoja. -Caesar-
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Tuoltahan se löytyi: http://teknokekko.vuodatus.net/lue/2009/08/1868-2001-loukkauksia-alahuoneessa
VastaaPoistaHyvää kamaa. Yleensähän näissä asioissa on muotivirtauksia suuntaan ja toiseen, eikä tällainen alennustila voi loputtomiin kestää. Veikkaan, että tulevaisuudessa, kun aikansa ollaan vastattu kuittailuihin kunnianloukkaus- ja kansanryhmäävastaankiihotussyytteillä, päänauontakulttuuri kehittyy sellaiseen implisiittiseen muotoon, että kohde tajuaa vasta viiveellä, että nyt on auottu. En sitten tiedä, riittääkö poliitikoillamme mielikuvitusta sellaiseen.
Kyllähän Suomessa esiintyvä "minä niin mieleni pahoitin"-kulttuuri kieltämättä näivettää mehukasta vittuilua, joka onneksi alemmissa kansankerroksissa vielä hallitaan. Samoin muuten v-sanan varsinkin nuorisossa räjähdysmäisesti levinnyt käyttö näivettää rikasta kirosanakulttuuriamme. Kun suomalainen mies noituu antaumuksella saatapeetä niin ulkomongolialainenkin tajuaa, että nyt noidutaan. Sen sijaan välimerkin, ettei suorastaan sanavälin asemaan nostettu kirkkoveneen synonyymi herättää lähinnä myötähäpeän tunteita.
VastaaPoistaMutta kun olet tuosta Ukrainasta kiinnostunut, niin minkälaisena näet maan tulevaisuuden? Ukrainalla olisi käsittääkseni halua lähentyä länttä kohtaan, mutta maassa on suuri venäläisvähemmistö, eikä Äiti-Venäjä ihan vähällä vieläkään niele niin suurta aluemenetystä. Venäläisethän treenaavat tällä hetkellä Baltian miehitystä ja tätä Zapad-harjoitusta seurataan varmaan Ukrainassakin kylmä rinki perssilmän ympärillä.
Ukrainallehan jäi Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä huomattava määrä asearsenaalia, mutta kuinka suuri osa on kuranttia tavaraa ja kuinkahan paljon on ruostunut varikoissa pilalle.
Iltaa, Ykä, ja kiitos kommentista. Samaa mieltä olen veen hokemisesta. Eihän siinä ole edes kunnolla momenttia; kirosanassa pitää olla kolme tavua, että se saa kerättyä tarpeellisen energian taakseen. Toinen, mikä jurppii, on homoksi haukkuminen. Se on jo sen verran kulunut fraasi, että jos ei mitään muuta keksi, voi sitten yhtä hyvin jättää kokonaan haukkumatta.
VastaaPoistaAika oikein olet Ukrainan tilannetta pohtinut. Venäläisiksi itsensä luokittelevia maassa on alle 20%, ja ne tyypillisesti kannattavat Venäjää varauksetta vähän samaan tapaan kuin suomalaiset ex-kommunistit. Etnisillä ukrainalaisilla on siis sen verran ylivoimaa, että ainakaan demokraattisesti ne eivät liity takaisin Venäjään, elleivät heidän puolensa poliitikot töpeksi kannatustaan kokonaan pohjalukemiin. Nuoriso tietenkin on keskimäärin länsimielisempää kuin vanhempi väestö, joten sillä perusteella kuilun Venäjän ja Ukrainan välillä voisi olettaa vain kasvavan.
Kieli on sitten eri juttu, enkä osaa ennustaa ukrainan kielen tulevaisuutta. Vaikka sen puhujia onkin yli 30 miljoonaa, huomattava osa myös etnisistä ukrainalaisista puhuu äidinkielenään venäjää ja media sekä viihde on melko suurelta osin venäjänkielistä. Sekaperheissä puhutaan usein venäjää tai surzhykiä, venäjän ja ukrainan välistä sekakieltä.
Neukkujen jälkeensä jättämät ydinaseet on (ainakin virallisten tietojen mukaan) purettu. Konventionaalisten vermeiden kunnosta en tiedä, mutta mutu-pohjalta veikkaisin, ettei vanhalla neuvostoteknologialla ole enää niinkään suurta käyttöarvoa kuin aikoinaan. Nykyään siellä ollaan siirtymässä palkka-armeijaan, ja NATO-mahdollisuudesta on ollut puhetta. Se luonnollisesti on hermostuttanut venäläiset, mutta tuskin sekään lähtee niin isoa maata vastaan hyökkäämään. Baltteja on helpompi kovistella, kun kaikki tietävät, että niiden valloitus tapahtuisi päivässä ja kaatuneita tulisi lähinnä vain, jos joku onnistuisi kompuroimaan oman tankin alle.
Tosin sitten kun se iso rähinä Venäjän ja Euroopan välillä tulee - ja kyllä sen luulisi tulevan tämän vuosisadan aikana - silloin Ukraina on avainasemassa suuren väestönsä ja laajan operaatiosyvyytensä takia.
Valkovenäjä on sitten eri juttu, se on poliittisesti sen verran lähellä Venäjää. Voi olla, että kun Lukashenkasta aika jättää, Venäjä käyttää tilaisuuden hyväkseen ja nappaa sekasortoisen maan pois kuljeksimasta, ellei jo aikaisemmin.
Bloggerin kävijästatistiikan mukaan minulla on vakiolukija Ukrainassa. Ehkä hän osaisi kertoa tarkemmin.