Kirjat ovat minulla lainassa siskoltani, kuten olen maininnut. Kaksi ensimmäistä hän luki suomeksi, mutta innostui niistä niin kovasti, ettei malttanut odottaa viimeisen kääntämistä, vaan hankki sen alkuperäiskielellä. Vähän hölmöltä tuntuu nähdä mielikuvituksellinen scifisanasto alkuperäismuodossaan, kun on tottunut käännöksiin, mutta ei se mitään.
Alkuasetelmassa päähenkilö Katniss evakuoidaan suoraan viimeisimmän nälkäpelin areenalta tuhotuksi luullulle 13. vyöhykkeelle, jossa salainen sotilastukikohta on vuosikaudet valmistautunut sotaan. Katnissin taistelutoveri ja friendzone-jumittaja Peeta jää pääkaupunkilaisten kynsiin kidutettavaksi ja aivopestäväksi. Heidän kotivyöhykkeensä pommitetaan tuhannen paskaksi, ja vain muutamat tuttavat ja sukulaiset pääsevät hengissä turvaan.
Vyöhykkeet haluaisivat nousta sotaan pääkaupunkia vastaan. Kukaan ei vain oikein tunnu tietävän, mitä pitäisi tehdä ja miten ja millä resursseilla. Vyöhyke 13 päättää auttaa, ja Katnissille on varattu keskeinen rooli kapinan kansikuvatyttönä, jonka tehtävänä on esiintyä televisiossa taistelujen melskeessä iskulauseita viljellen, ja Jeanne d'Arcin tyyliin kerätä kansa yhteisen tavoitteen taakse.
Kun ensin ollaan aikansa remuttu vyöhykkeillä, päästään hyökkäämään itse pääkaupunkiin. Ansoitetut kadut aiheuttavat huolia ja tappioita, mutta nälkäpeleissä asiaan tottunut Katniss on tilanteen tasalla. Häntä eivät tavalliset sotatoimet kiinnosta, vaan hänen tavoitteenaan on livahtaa kaupungin läpi ja päästä omakätisesti tappamaan presidentti. Lisähaastetta tuovat Peeta, joka on aivopesty luulemaan Katnissia viholliseksi, ja 13. vyöhykkeen kieroileva presidentti, jolla on omat suunnitelmansa maan tulevaisuuden varalle.
Tarina huipentuu verilöylyyn, jossa vain harvat Katnissin ystävät pysyvät hengissä ja vielä harvemmat pysyvät ystävinä. Loppuratkaisu on pääosin looginen, mutta silti ei täysin ennalta-arvattava.
Kirja on - varsinkin jälkimmäiseltä puoliskoltaan - suoraviivaisempaa toimintaa kuin aiemmat osat, ja vaikka niissäkään ei väkivaltaa turhanpäiten siloiteltu, tämä menee paikoin ihan splatteriksi. Katnissista, joka aiemmin murehti, onko oikein pudottaa itsepuolustukseksi tappaja-ampiaisia verenhimoisten kilpakumppanien niskaan, on nyt kehittynyt kylmäverinen lahtari.
Neljä pistettä viidestä. Asiameininki, joskin välillä tarina etenee vähän turhankin ylimalkaisesti ja suoraviivaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti