Hipit ja Hiroshima

Olen vielä sen verran untuvikko näissä blogaushommissa, etten tiedä vielä kaikkia alan niksejä. Opin kuitenkin uutta jatkuvasti, ja mielelläni annan vinkkejä muille samassa tilanteessa oleville.

Mitä tehdä, jos edellisestä päivityksestä on jo aikaa, mutta ei keksi, mistä kirjoittaisi? Etsi jostain typeriä ihmisiä; ne ovat rajaton inspiraation lähde. Mutta mistäs niitä sitten löytää? Lue jotain keltaista lehdistöä, kuten Iltalehteä tai Hesaria. Maailmalla on varmasti tapahtunut jotain niin pöljää, että se saa paatuneimmankin fata- ja nihilistin köhimään. Mutta entäs jos on hiljainen uutispäivä? Lue sitten lehdestä kolumneja. Hiljaisina uutispäivinä lehdet pitävät kansan verenpainetta yllä laittamalla jonkun riivinraudan meuhkaamaan siitä, kuinka paska tyyppi lukija on ja kuinka riivinrautaa kavereineen sorretaan, tai vähintäänkin nolottaa kuulua samaan viiteryhmään lukijan kanssa. Mutta entäs jos kolumnistiksi onkin päässyt lipsahtamaan joku järkevä? Silloin kannattaa valita jokin uutinen ja mennä sen kommenttiosioon. Viimeistään siellä aukeaa sellainen jumalattoman typeryyden maailma, että ongelmana on enää vain se, miten kaiken ketutuksen saa mahtumaan internettiin. Periaatteessa mikä tahansa uutinen käy, joskin tietyt aihepiirit vetävät enemmän typeryyttä puoleensa kuin toiset. Niiden selvittäminen jätetään kotitehtäväksi.

No mutta mitäs tällä kertaa? Kolumnisti on erehtynyt väittämään, että Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitus ei ollut Holokaustiin verrannollinen silmitön massamurha, vaan sillä oli strateginen merkitys ja siitä seurasi jotain hyvääkin. Koska Suomen aseistakieltäytyjäpiireissä vuonna 2013 tiedetään parhaiten, miten Tyynellämerellä vuonna 1945 olisi pitänyt sotia, kolumnin kommenttiosio on täyttynyt raivokkaista vastalauseista.

Nyt aion käydä argumentti kerrallaan läpi sen, miksi ydinaseiden jälkikieltäjät ovat väärässä. Yleensä tällaisissa tapauksissa poimin argumentin taustalla olevan ajatuksen ja muotoilen sen itse ytimekkääseen muotoon, mutta tällä kertaa ajattelin, että käytän suoria lainauksia tuon kolumnin kommenteista. Sen verran stereotyyppistä hippeilyä siellä.

Katsotaanpas. Erään mielestä uhkailu toimisi paremmin kuin teot:

Pommien tehoa ja tuhovoimaa olisi voitu esitellä viholliselle sen omalla meri- tai maa-alueella, mutta ilman kymmeniä tuhansia ihmisuhreja.

Amerikalla oli aseuraania kahteen pommiin. Ensiksi pommitettiin Hiroshimaa, mutta Japani ei vielä antautunut, koska siellä ei uskottu, että jenkeillä olisi ollut enempää kuin yksi pommi. Piti siis pommittaa myös Nagasakia, jolloin japsit alkoivat uskoa, että arsenaalia ja pokkaa löytyy vaikka koko Japanin tasoittamiseen, ja että Tokio on seuraavana listalla.

Ilmeisesti kumminkin uhriton demonstraatio olisi pelottanut enemmän. Seuraavat kaksi tulevat tyypiltä, jonka mielestä on jotenkin outoa, että sodassa kuolee siviilejäkin:

Miksi kukaan kävisi armeijoja vastaan sotaa, jos siviilejä tappamalla saisi paremman lopputuloksen?

Siviilejä tappamalla pääsee parempaan lopputulokseen juuri siksi, koska siviilien suojelemisen katsotaan olevan yksi sodan tärkeimmistä päämääristä. Sotilaista ei ole niin suurta lukua, koska ilmeisesti sotilaat ovat sotaan syyllisiä, kun antoivat itsensä tulla määrätyksi sotimaan. Jos oma armeija ei voi pitää vihollista poissa siviilien kimpusta, tuhoa ei voi välttää muuten kuin antautumalla. Armeijoita vastaan käydään sotaa juuri siksi, että pidettäisiin vihollisen sotilaat poissa omien siviilien kimpusta.

Mitä jos kaikki käyttäisivät ydinpommia ristiin toistensa tuhoamiseksi eli "voittamiseksi"? Voittojuhlat jäisi juhlimatta, ehkä?

Sokeakin kana löytää jyvän. Juuri tuon pelko (ja siis ydinaseiden olemassaolo) on keskeisin syy, miksi kolmatta maailmansotaa ei käyty jo 60-70-luvuilla.

Japani olisi antautunut jo moneen otteeseen jos antautumisvaatimus ei olisi ollut ehdoton.

Yleensä jos totalitaristinen roistovaltio lähtee rakentamaan imperiumia kaikkien naapuriensa kustannuksella ilman sen kummempaa syytä kuin vallanhimo, sen antautuminen vaaditaan ehdottomana. Tämä siksi, että saadaan siivottua hallinnosta pois kaikki totalitaristiset imperialistit, etteivät ne aloita koko touhua alusta heti, kunhan saavat uuden armeijan rakennettua. Saksakin olisi antautunut moneen kertaan, ellei antautumista olisi vaadittu ehdottomana, mutta en muista kuulleeni kenenkään valittaneen siitä, että sotaa jatkettiin niin kauan, että saatiin syöstyä natsit vallasta.

Atomipommit eivät olleet tarpeellisia sodan päättymiselle. Tokio oli täysin tuhoutunut palopommituksissa. Yokohama oli tuhottu, samoin [pitkä lista kaupunkeja] - kaikki raunioina. Atomipommeilla jatkettiin jo voitettua sotaa täydellisen siviilituhon doktriinilla.

Eivät ne pirulaiset silti suostuneet antautumaan, vaan sodan lopettaminen olisi vaatinut miehityksen. Ydinpommituksissa kuoli parisataatuhatta siviiliä; miehityksessä olisi kuollut helposti paljon enemmän jenkkisotilaita, vielä enemmän japsisotilaita, ja varmaan siinä joku siviilikin olisi kuollut.

USA:n armeija myöntää haavoittuneelle tai kaatuneelle sotilaalle purppurasydämen, tämännäköisen prenikan:

Kun maihinnousua Japaniin suunniteltiin, armeija tilasi niitä varastoon tarvittavaksi katsomansa määrän. Se määrä olikin sitten niin suuri, että vuoden 1945 jälkeen heidän ei ole tarvinnut tilata niitä lisää, vaan tänäkin päivänä haavoittuneille jenkkisotilaille myönnettävät purppurasydämet ovat Japanin sodan peruja.

Sitten onkin vuorossa jokaisen sotakeskustelun kiintiöidealisti:

Ydinpommi on pelkästään paha. USA teki väärin kun se pudotti atomipommit Hirosimaan ja Nagasakin. USA ei saa ikinä sitä syntiä pestyä pois kasvoiltaan. Japaniin tehtyjä ydiniskuja ei voida puolustaa millään järjellisillä syillä. Se on faktaa. ... Millainen maa siis USA on? Kysyn vaan?

Ydinpommi on äärimmäinen paha, joten sillä tapetut ovat kuolleempia kuin luodilla tai fosforipommilla tapetut. Siitäkin huolimatta, että ydinpommia käyttäessä joutuisi tappamaan pienemmän määrän ihmisiä kuin muilla keinoin. Myös Amerikka on äärimmäinen paha, joten mikään, mitä se tekee, ei ole hyväksyttävää. Tulisipa Neuvostoliitto takaisin. Sillä oli vain rauhan ydinpommeja.

Joku on miettinyt motiiveja syvällisemmin:

Toinen syy miksi ydinpommit pudotettiin oli että haluttiin näyttää Yhdysvaltojen mahti Neuvostoliitolle ja estää kommunismin leviäminen euroopassa ja aasiassa. Ajankohtakin oli tarkkaan harkittu koska Neuvostoliitto oli juuri lähestymässä Japania, eivätkä Amerikkalaiset halunneet kommunismin vaikutusalueen leviävän Japaniin.

Vaikea ymmärtää että ydinpommi olisi edes jollain tasolla ollut hyvä paitsi Yhdysvaltojen omien tarkoitusperien ajamisessa.

Varmasti jenkeillä oli tuollaistakin taka-ajatusta, ja se ehkä osaltaan vaikutti siihen, että Neukkujen Euroopanvalloitus jämähti toisen maailmansodan loppulinjoille, eikä ydinaseita tarvinnut lähteä testaamaan käytännössä silloin 60-luvulla. Se oli siis hyvä paitsi Yhdysvaltojen omille tarkoitusperille, myös muille länsimaille sekä Japanille, joka siis kärsi tappion, mutta ei sentään joutunut kärsimään kommunismista.

Huomaatko kuinka naurettava rinnastus on väittää, että ihmisten tappamiselle eri muotoisilla pommituksilla ei ole vaihtoehtoja?

Niin no, onhan niitä vaihtoehtoja. Vaikkapa se, että oltaisiin oltu provosoitumatta Pearl Harborin iskusta ja annettu japsien rauhassa rakentaa omaa kolmatta valtakuntaansa ja tappaa kiinalaiset sukupuuttoon, ja miettiä asiaa uudestaan sitten, kun chi-ha-kolonnat jyräävät Los Angelesin kaduilla. Joskus pommittaminen nyt vain on annetuista vaihtoehdoista kaikkein vähiten huono.

Tiedättekös muuten, mitä yhteistä on ydinpommilla ja Vesivehmaan jenkalla?
Vihje löytyy toisesta säkeistöstä: