Pakkoshonaa ja pakkondebeleä

Minun ei pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta, koska se on ollut kaikkialla loppuunkaluttu jo kymmeniä vuosia, ja nykyään keskustelu muistuttaa nyrkkeilysäkin hakkaamista. Vaikka siihen iskisi millaisen falcon punchin tahansa, aina se heilahtaa takaisin eikä näytä olevan edes tietoinen kohtaamastaan vastarinnasta. Mutta kun se on näyttänyt olevan aiheena joka toisessa uutisartikkelissa jo pari päivää, kai minunkin täytyy kantaa orteni kekoon. Koska, kuten sanoin, kaikki mahdolliset argumentit on jo käyty läpi muiden toimesta, tyydyn vain aukomaan päätäni ja lipsumaan asialinjalle vain, jos kiusaus kasvaa liian suureksi. Voitte sitten kommenteissa kysellä, jos joku argumentti vielä painaa mieltä.

Eli siis, kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta koulujen opetusohjelmista on saanut tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja on lähiaikoina etenemässä eduskunnan käsittelyyn. Aivan kuten aiemmin käsittelemäni aloite turkistarhauksen kieltämisestä, tämäkään ei tule aiheuttamaan toimenpiteitä. Näköjään hallituskin alkaa kyllästyä tämän asian jankkaamiseen ja koko kansalaisaloitetouhuun, koska siellä ei enää viitsitä keksiä tekosyitä, vaan todetaan suoraan, että ei me tuollaista olla meinattu ajaa, painukaa helevettiin siitä addresseinenne:

Hallituspuolueet eivät vie asiaa eteenpäin, sillä sitä ei ole hallitusohjelmassa, uskoo Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman. Hänen mukaansa demarit äänestävät kansalaisaloitetta vastaan.

"Hallituspuolueiden pitää toimia yhteisten linjausten mukaan."

Vilkaistaanpas tässä välissä eduskunnan mielipidettä:

Enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää, jolloin Vasemmistoliitto on jossain asiassa oikeassa.

Sanotaan nyt kertauksen vuoksi, mitä sanoin kansalaisaloitteista turkistarhauksen yhteydessä: Monille on tästä kansalaisaloiteasiasta tullut käsitys, että jos aloitteeseen saa sen 50 000 nimeä kerättyä, sen läpimeno on sitten lähinnä muodollisuus. Eihän se niin mene. Todellisuudessa tilanne on nyt se, että hallitus ja eduskunta tekevät edelleen mitä niitä huvittaa, mutta jos niiden kanta jossain asiassa sattuu olemaan sama kuin aloitteentekijöiden, päätöstä voidaan perustella demokratialla ja kansan vaatimuksilla, ja siten kerätä poliittisia irtopisteitä.

RKP:n edustajat sentään edes vähän yrittävät:

"Toteutuessaan tämä heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Suomi on taloudellisissa vaikeuksissa ja tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitsemme kouluihin enemmän kielten opetusta, emme vähemmän", [Anna-Maja] Henriksson sanoo.

Oikeusministerin keskittynyt ilme, kun hän joko ratkoo talousongelmia tai näkee oravan pihalla.

Oikeusministeri luulee, ettei kansa tiedä, ettei Venäjällä, Kiinassa tai Saksassa puhuta ruotsia eikä hyvälläkään kouluruotsilla saa riikinruotsista juuri selvää. Hänen kaverinsa Mikaela Nylander sentään on rehellisempi, ja toteaa suomenkielisten olevan olemassa palvellakseen ruotsinkielisiä, ja että se pitäisi nähdä suurena kunniana:

"Se olisi kaksikielisen Suomen loppu. Näemme, että opetuksella luodaan kaikille lapsille ja nuorille edellytykset jatkossa petrata ruotsin kieltä ja olla osa palveluyhteiskuntaa."

Hesarin mukaan "kouluruotsin pakollisuudesta on käyty keskustelua jo vuosikymmeniä", ja "keskustelu on jo aikakin käydä korkeimmalla tasolla". Onhan siitä keskusteltu, mutta keskustelu on poikkeuksetta kaikilla tasoilla seuraavanlainen:

Kannattaja: Ruotsia on ehdottoman pakko opettaa koko väestölle, koska X.

Vastustaja: Perustelu X ei ole pätevä, koska Z.

Kannattaja: No joo, onhan tuo totta, mutta ruotsia pitää silti opettaa kaikille. Mainitsinko jo perustelun X?

Kansa ei opi ruotsia, koska sitä ei huvita opiskella sellaista, millä ei tee mitään. Tätä ei hallitus saa muuttumaan mitenkään, paitsi vähintään järjestämällä kielikokeita, joissa reputtajat kaasutetaan kuolemanleireillä. Kun tilanne on mikä on, en ymmärrä, miksi suomenruotsalaisten etujärjestöt, RKP kärjessä, pyrkivät väkisin ajamaan sellaista kielipolitiikkaa, josta ei ole ruotsinkielisille mitään oikeaa hyötyä, mutta joka saa valtaväestön tuntemaan mahdollisimman paljon vihaa ja katkeruutta ruotsinkieltä ja ruotsinkielisiä kohtaan.

Pakkoruotsin vastustajat ovat sitä mieltä, että ruotsin voisi korvata hyödyllisemmillä kielillä. Kannattajat taas ovat sitä mieltä, että ruotsi nimenomaan on hyödyllinen, jos vaikka joskus pitää käydä Ruotsissa eikä osaa englantia tai jotain. Siksi ehdotankin, että korvataan pakollinen ruotsin opetus shonalla ja ndebelellä, Zimbabwen virallisilla kielillä.

Tämä siksi, koska kielitaito on aina arvokasta ja sivistävää, ja siitä on myös oikeasti hyötyä, jos pitää käydä Zimbabwessa eikä osaa englantia, Zimbabwen kolmatta virallista kieltä. Ainakin ruotsinkielen asemasta voitaisiin järjestää kansanäänestys. Juuri nyt minua kiinnostaa muuttaa Zimbabween, koska siellä ei ruveta lässyttämään, ettei noin olisi saanut äänestää:

"Me voitimme niin ylivoimaisesti, että jotkut ihmiset ovat loukkaantuneet. Jos he eivät pysty sulattamaan sitä, he voivat hirttää itsensä", 89-vuotias Mugabe julisti maanantaina.

Aikamme suurin vapaustaistelija ja valtiomies Robert Mugabe

En usko, että muutto Suomesta zimbabwelaiseen yhteiskuntaan aiheuttaisi suurta kulttuurishokkia. Sekä demokratian että talouskasvun turvaaminen ovat molemmissa maissa suunnilleen yhtä taitavissa käsissä.