Väkivaltaviihdettä

Viimeksi uhkasin viettää päivän väkivaltaviihteen parissa protestina käsitykselle, jonka mukaan väkivaltaviihde aivopesee viattomat ihmiset tappamaan toisiaan livenäkin. Uusi tietokone mahdollistaa uusien pelien pelaamisen maksimigrafiikoilla. Se on muuten hieno tunne, mutta valitettavan harvinainen ja ohikiitävä. Oli miten oli, kyseessä olivat uudet Call of Dutyt, Modern Warfare 3 ja Black Ops 2.

Call of Duty -sarja on tunnettu laadukkaista ja suhteellisen realistisista sotapeleistään, joissa juoneen on panostettu kunnolla. MW3:n pelasinkin jo kertaalleen läpi ensimmäisenä yönä ja seuraavana aamuna. Kakkososassahan Venäjä kaivoi vintiltä vanhat neuvostologot ja AK-47:t (joo, -47, ei -74) ja lähti valloittamaan maailmaa, ja pelaaja pääsi pistämään Washingtonin maamerkkejä matalaksi geneerisenä jenkkisotilaana ja jahtaamaan sodan suunnitellutta terroristia ympäri maailmaa SAS-kommandona.

Kolmonen alkaa suoraan siitä, mihin kakkonen loppui. Nyt tehdään turistikierros Keski-Euroopan suurissa kaupungeissa geneerisenä jenkkisotilaana samalla, kun terroristijahti ympäri maailmaa jatkuu SAS-poikien joukkoon eksyneen venäläisen pyssymiehen silmin.

Paskaks vaan kaikki mikä ei oo omaa.

Modern Warfare 3 onkin suomalaisille erittäin sopiva peli, koska siinä pääsee ammuskelemaan sekä venäläisiä että somaleita. Jännä juttu, että nykyisissä sotapeleissä lahdataan neukkuja kuin kylmän sodan parhaina päivinä ja vieläpä moderneissa ympäristöissä. Natseja ei ole näkynyt vähään aikaan, mutta ehkä toinen maailmansota alkaa olla aiheena sen verran kulunut, että scifisodissa on enemmän hyödyntämätöntä potentiaalia. Muslimeja vastaan soditaan nykypeleissä yllättävän vähän, vaikka MW1 vähän siihen suuntaan yrittikin kehittää genreä.

Toisaalta, jos yhdellä vaihtoehdolla on käytettävissään suurvallan tieteellinen, teollinen ja sotilaallinen kapasiteetti ydinaseet mukaanlukien, ja toinen vaihtoehto kiljuu allahuakbaria ruosteisia kalashnikoveja kamelin selässä heiluttaen, on pasifistillekin selvää, kumpi tarjoaa enemmän mielenkiintoa ja jännitystä.

Ympäristöt ja tehtävätyypit vaihtelevat kiitettävästi ja ruumisluku on kunnioitettava, ja mukana oli jopa ykkösessä ihastelemani mutta kakkosesta puuttunut tehtävä, jossa liidellään taistelukentän yläpuolella C-130:lla pommittamassa avuttomia vihuja. Välillä ei kuitenkaan voi välttyä tunteelta, että ollaan ampumaradalla napsimassa harjoitusmaaleja. Toiminta tuntuu melko siloitellulta verrattuna Black Ops -peleihin, ja juoni, joka ykkösosassa oli mielenkiintoinen, on osa osalta mennyt sekavammaksi ja köykäisemmäksi. Silti tämä on ihan viihdyttävää ja näyttävää ajanvietettä.

Black Ops 2 on ihan eri sarjaa. Tutut kaverukset, jotka ykkösessä seikkailivat Vietnamissa ja muissa kylmän sodan maisemissa 60-luvulla, palaavat 80-luvun Afganistaniin ja Keski-Amerikkaan metsästämään latinokommunistia, joka Amerikkaan ruhtinaallisen kyrpiintyneenä haluaa saada aikaan uuden maailmanjärjestyksen. Homma jää puolitiehen, joten päähenkilön poika joutuu jatkamaan vuodessa 2025 aseilla ja varusteilla, jotka nykyään ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Juoni on hyvin vahva, kuten ykkösosassakin. Ykköstä kehuinkin jo toukokuussa.

MW3 sopii nulikoille sotaleikkien aineistopohjaksi, mutta BO2 ei ole lasten peli. Siviilit saavat kuulaa siinä missä sotilaatkin, eikä pahiksia todellakaan kohdella silkkihansikkain. MW3:ssa myös ollaan aina hyvien puolella, kun taas tässä raja välillä hämärtyy ja joskus jopa ohjataan itse pääpahista.

Tässä on jo enemmän sodan tuntua.

Uutena erikoisuutena on se, että pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat pelin kulkuun ja loppuratkaisuun. Pitäisikö teloittaa kaveri, että peitehenkilöllisyys säilyisi, vai uhrata oma henkensä ja yrittää ampua vieressä seisova pahis? Pitäisikö avainhenkilöä ampua päähän vai jalkaan? Mitään mullistavia vaikutuksia valinnoilla ei taida olla, vaan ne lähinnä vaikuttavat loppuanimaatioon ja siihen, millaista taustatukea loppupään tehtävissä saa. On se silti kiva lisä muutenkin jännittävään tarinaan.

Hardcore meininki.

Myös varustuksensa voi valita ennen tehtävää, ja uusia aseita tulee valittavaksi tehtävien edetessä ja lisähaasteita suorittamalla. Maastoon siroteltuihin työkaluvajoihin murtautumalla saa käyttöönsä erikoisempiakin tappovehkeitä, kuten sähkönyrkkirautoja, karhunrautoja ja kranaatinheittimen kranaatteja. Erityisen hupaisaa on virittää krh-kranaatti kiinni karhunrautaan.

Räiskimisen lomassa ehtii baariinkin naisia katselemaan.

Modern Warfare 3 on ihan kiva peli, mutta Black Ops 2:ta suosittelen vilpittömästi. En kuitenkaan kaikkein heikkohermoisimmille.

Lock and load.