Anteeksi, saisimmeko pidättää teidät?

Vuosi sitten Vantaalla pääsi käymään niin, että poliisi teki työnsä. 142-kiloinen berserkki aikoi tehdä poliiseista muusia, jolloin poliisit joutuivat rauhoittelemaan häntä etälamauttimella. Sähkösanoma meni perille vasta kahdeksannella yrittämällä, mutta silloin se menikin perille niin selkeästi, että soturin riehumiset loppuivat tästä maailmasta pysyvästi. Toinen virhe tapahtui, kun syyttäjäksi päästettiin mies, joka ymmärsi jotain poliisin työstä, ja jätti asesähköhullut murhaajat syyttämättä. Tutuissa piireissä ollaan taas hermostuttu, ja asiantuntijat latelevat neuvojaan poliisille.

"Maalaisjärjellä voisi ajatella, että poliisi kutsuisi apuvoimia", Johansson sanoo.

Hän pitää epäuskottavana, että kolme poliisia ei saisi taltutettua yhtä, vaikkakin rotevaa miestä.

En nyt ala pohtia sitä, paljonko Suomen Amnestyn toiminnanjohtajalla on kokemusta rotevien miesten taltuttamisesta. On nimittäin positiivista, että hän sentään suosittelee isolla porukalla tapahtuvaa taltuttamista, vaikka se pitäisikin luultavasti tehdä kohdetta satuttamatta ja mielellään kysymällä tältä lupa. Yleensähän noissa piireissä järkytytään syvästi, jos poliisi käyttää mitä tahansa muuta metodia kuin kaunista pyyntöä, kuten tämän artikkelin kommenttiosiosta voidaan lukea. Parhaita paloja:

Tarvitaanko meilläkin kidutusta?

Eikö poliisikoulussa opeteta verbaalisia taitoja ollenkaan?

On kehiteltävä lempeämpiä keinoja taltuttaa sekapäisiä tai muuten virkavaltaa vastustavia ihmisiä. Emmehän halua antaa voimakkaita sähköiskuja eläimillekään.

Jokin olisi kenties kuitenkin voitu tehdä paremmin tai jokin oli vialla. Suostuttelutaitoa tulisi kehittää. Löytyy varmasti suostuttelun lahjakkuuksiakin.Tilannetta olisi osattava katsoa myös suostuteltavan kannalta. Voimakeinoja voidaan keksiä lisääkin ja nimenomaan niiden humaanisuutta katsoen.

Poliiseja kyseenalaistamassa kansalaisten perusoikeuksia.

Nyt onkin taas Pekka-sedän aika paljastaa muutamia elämän tosiasioita.

Ensinnäkin: jos joku on tosiaan niin vajaa, ettei vielä seitsemästä etälamauttimen tällistä ymmärrä, että hänen halutaan lopettavan riehuminen, hänen kuolemansa ei ole mikään tragedia. Se on vain darwinismia käytännön elämään sovellettuna, ja muutenkin vain ajan kysymys.

Toiseksi: etälamautinta käytetään, ettei tarvitsisi ampua. Sitä käytetään vasta sitten, kun pehmeämmät keinot on havaittu riittämättömiksi, mutta halutaan silti saada vastapuoli ehjänä oikeuden eteen. Joskus toki sattuu vahinkoja, mutta keskimäärin etälamauttimet ovat pelastaneet lukemattomia perseilijöitä pysyviltä vaurioilta.

Kolmanneksi: Poliisi ei ammu varoittamatta. Riehujalla on täysi vapaus lopettaa riehuminen, kun poliisi huutaa komennon ja vetää sähköpaimenensa esiin, joten tällin saaminen on jokaisen oma valinta. En ole ikinä ymmärtänyt sitä logiikkaa, jonka mukaan tyyppiin, joka yrittää parhaansa mukaan aiheuttaa mahdollisimman paljon kipua ja tuhoa ympärillään oleville, ei saisi kohdistua minkäänlaista fyysistä epämukavuuden tunnetta, kun hänet pakotetaan rauhoittumaan.

Neljänneksi: riippumatta siitä, mitä äiti tarhaiässä opetti, kaikista ongelmista ei selviä puhumalla. Ei, vaikka kuinka olisi järkkärikurssilla opetettu puhejudoa tai naamasta paistaisi luontainen auktoriteetti. Tämä on tyypillistä varsinkin, jos ongelmanaiheuttaja on humalassa tai muissa aineissa. Lisäksi, kuten poliisit osaavat kertoa, on olemassa ihmisiä, jotka haluavat elää juuri niin kuin itseään huvittaa, ja jotka vastaavat kaikenlaisiin rajoitusyrityksiin ja muihin yhteiskunnan pelisääntöihin hyökkävän vihamielisesti.

En ole poliisi, mutta omassa työssäni on heidän kanssaan yhteistä se, että joudun melko säännöllisesti väittelemään päihteiden vaikutuksen alaisena olevien kanssa. Olen havainnut, että tietyn humalapisteen saavutettuaan aivot alkavat ns. jahdata omaa häntäänsä, eivätkä ne silloin vastaanota minkäänlaista informaatiota. He inttävät samaa asiaa loputtomiin täysin riippumatta siitä, montako kertaa ja millaisin sanakääntein heille on selittänyt heidän olevan väärässä. Heitä ei voi myöskään väsyttää, vaan saman lauseen huutotoisto voi jatkua tuntikaupalla, jos sen antaa jatkua. Yleensä he eivät ala riehumaan, mutta joskus mikä tahansa väärin tulkittu viaton sana voi laukaista äkillisen aggression, ja mitä kauemmin heidän kanssaan yrittää ratkoa ongelmia puhumalla, sitä todennäköisempää on, että tuollainen avainsana lipsahtaa.

Koska tällaiseen henkilöön ei saa sanojen tasolla kontaktia, eikä se lopeta itsekseen, ainoa vaihtoehto on siirtää se pois paikalta käsipuolesta ohjaamalla. Joskus tämä voi johtaa painimiseen, jos kohdehenkilö ei edelleenkään suostu myöntämään, ettei omista koko maailmaa. Amnestyn porukoiden mielestä tämä saattaa olla kamalaa väkivaltaa, mutta riehujat itse yleensä selvittyään ovat asiasta hyvin nöyränä, koska tajuavat saaneensa juuri sitä, mitä itse tilasivat.

Amnestyn porukat usein ylpeilevät sillä, etteivät ole koskaan joutuneet turvautumaan väkivaltaan. He uskovat sen johtuvan siitä, että osaavat ratkaista asiat puhumalla, mutta todellisuudessa kyse on ennemminkin siitä, että he pyörivät lähinnä muiden kaltaistensa joukossa, eivätkä siten ajaudu tilanteisiin ja paikkoihin, joissa väkivallan uhka olisi olemassa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten he aikoisivat ratkaista puhumalla tilanteen, jossa he ovat joutumassa vaikkapa väkivaltaisen katuryöstön kohteeksi. Uskon kyllä, etteivät he silloinkaan turvautuisi väkivaltaan, mutta tuskin se mitään auttaisi.

Konflikteja on vaikea ratkaista puhumalla, jos Rambo rusentaa kurkunpäätä.

Tietysti on helppo vastata, että kun valitsee seuransa oikein eikä mene ihan mihin sattuu, ongelmilta on helppo välttyä, ja se on ihan totta. Poliisilla (ja muilla järjestyksenvalvojilla) tätä mahdollisuutta ei vain ole, vaan he ovat olemassa nimenomaan sen takia, että muiden keinojen loputtua he menevät ja painivat riehujan pakettiin ennen kuin riehuja ehtii vahingoittaa itseään ja varsinkin ympäristöään. Poliisin intresseihin myös kuuluu tehdä se mahdollisimman pienellä vaivalla ja riskillä nimenomaan minimoidakseen ne Amnestyn pelkäämät kivut ja säryt, joten kaikki astalot ja päristimet on otettava käyttöön tilanteen niin vaatiessa.

Amnesty on hyvällä asialla monessa ikävässä paikassa maailmalla. Siksi minua ärsyttää, että se tekee itsestään pellen meuhkaamalla Suomessa asioista, joita tervejärkinen ihminen pitää arkipäiväisinä tai jopa positiivisina. Tässä vielä Amnestyn kavereille ja muille väkivallan vihollisille tiivistettynä ohjeet vastaisen varalle:

1. Olkaa tyytyväisiä, että poliisi edes yrittää olla tappamatta ihmisiä, jotka väkisin yrittävät tehdä poliisiavusteista itsemurhaa.
2. Olkaa kunnolla älkääkä hyökkäilkö poliisin (tai muidenkaan) kimppuun, niin ette joudu etälamauttimen väärään päähän.
3. Jos löydätte itsenne etälamauttimen väärästä päästä, siihen on todennäköisesti hyvä syy. Silloin voitte ajatella omalle kohdallenne aikaisemmin mainitun kommentaattorin viisaita sanoja:

Jokin olisi kenties kuitenkin voitu tehdä paremmin.