sunnuntai 25. elokuuta 2013

Call of Duty: Moralist Warfare

Siitä onkin jo monta päivää, kun viimeksi joku nulikka on ammuskellut niin, että kukkahattutädit ovat rientäneet syyttämään asiasta milloin mitäkin stereoista kuulunutta örinää, pleikkarissa pyörinyttä räiskintää tai vieressä ikkunalaudalla nököttänyttä kukka-asetelmaa. Onneksi näitä tulee sen verran usein, ettemme pääse unohtamaan sitä tosiasiaa, että ihmisen väkivaltaisuus kumpuaa ainoastaan väkivaltaviihteestä.

Kunpa tietokonepelit oltaisiin tajuttu kieltää jo sata vuotta sitten. Olisivat jääneet maailmansodatkin sotimatta.
Perheensä aseeseen käsiksi päässyt kahdeksanvuotias poika ampui 90-vuotiaan naisen Slaughterin pikkukaupungissa Yhdysvaltain Louisianassa.
Ei saisi nauraa, mutta jos kaupungin nimi on Teurastus, mitä siellä muka voisi kuvitella tapahtuvan?
Surmatyön tapahtuessa torstai-iltana poikaa vahtimassa ollut nainen katseli televisiota.

Poliisi ei ole tiedottanut surman motiivista, mutta lapsen kerrotaan pelanneen videopeliä ennen kohtalokasta ampumista.
 
Varmaan hän söi jotain, meni kouluun, jutteli kavereiden kanssa ja kävi vessassakin saman päivän aikana, mutta jostain syystä sillä ei vaikuta olevan yhteyttä asiaan. Poika myös leikki ladatulla aseella ilman valvontaa, mutta se nyt on pikkujuttu verrattuna räiskintäpelien tuhoisaan vaikutukseen. Joku voisi ehkä ajatella, että jos lapsenvahti menee katsomaan telkkaria ja jättää vahdittavansa leikkimään pyssyillä, hän on ihan itse tilannut kohtalonsa, mutta eihän noin saa ajatella, koska ei ihmisten pitäisi joutua ottamaan vastuuta omista törppöilyistään.
Pojan pelaama peli, Grand Theft Auto IV, on aikuisille suunnattu jättisuosittu peli, jossa seikkaillaan rikosten maailmassa ja surmataan ihmisiä muun muassa ampumalla.
Lapsipsykologi Kristopher Kalieben mukaan GTA IV:n kaltaiset pelit saattavat voimistaa aggressiivista käytöstä. 
- Käyttäytymisterapian näkökulmasta sanoisin, että se on harjoittelua. Jos pelissä ammutaan kohdetta, on pelaaminen tavallaan kohteen ampumisen harjoittelua, Kaliebe toteaa.
Järkiterapian näkökulmasta sanoisin, että jos joku menee oikeasti ammuskelemaan porukkaa pelin takia, hänellä viiraa päässä jo valmiiksi, ja ennemmin tai myöhemmin hän tekisi vastaavaa joka tapauksessa, pelasi pelejä tai ei.

Tietyillä, yleensä ihmiskuntaan melko naiivisti suhtautuvilla tahoilla on kautta aikain ollut kova hinku selittää tällaiset asiat ihmisen ulkoisilla tekijöillä, ja tekniikan kehittyessä uusia syyllisiä on löytynyt. Nykyään tietokonepelit ohjelmoivat lapsia tappajiksi, mutta aikaisemmin asian hoitivat toimintaelokuvat, ja niitä ennen rock-musiikki. En tiedä, varmaan jo muinaiset kreikkalaiset kirosivat sitä, että nuoret pojat Homeroksen eeposten innoittamina puhkovat toisiltaan silmiä, ja vanhemmat miehet joutuvat sitten harrastamaan seksiä keskenään.

Kai samaa logiikkaa voisi soveltaa muihinkin asioihin. Kokeillaanpas:

1) Perse paljaana kulkevaa nuorta miestä ei voi syyttää julkisesta itsensäpaljastelusta, jos hän kuuntelee rap-musiikkia.

2) Jos joku riipaisee tukevat kännit ja sitten tekee itselleen uuden kampauksen kirveellä ja karamelliväreillä, se ei johdu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä vaan siitä, että telkkarissa näytetään Big Brotheria.

3) Jos joku ylipäänsä riipaisee tukevat kännit, se ei johdu siitä, että kännissä on kivaa, vaan siitä, että alkoholin mielikuvamainonnalla annetaan ymmärtää, että kännissä olisi kivaa.

"Anteeksi kulta, mutta kun TV:stä tuli L-koodi..."
Ai niin, tuon kännijutun olikin jo joku muu tainnut keksiä.

Se on nyt kuulkaa sillä lailla, että näiltä moralisteilta ovat menneet syy- ja seuraussuhteet sekaisin. Väkivaltaiset pelit eivät tee ihmisistä väkivaltaisia hulluja, vaan väkivaltaiset hullut (muiden joukossa) pelaavat väkivaltaisia pelejä, koska he tykkäävät väkivallasta ihan luonnostaan.

*Tässä nimenomaisessa tapauksessa, kuten nimim. Lihapuhe huomautti kommenteissa, täytyy kyllä ottaa huomioon, että tekijä oli vasta 8-vuotias, eikä sen ikäisen voi vielä olettaa voivan käsitellä tuollaisia asioita. Sellainen saattaa ruveta ammuskelemaan uskoen ihan oikeasti, että se on ammuttavankin mielestä hauskaa. Se on varmaan ihan totta, mutta silti on outoa kääntää kaikki huomio ja julkinen keskustelu itse peliin, eikä esim. siihen, että ipana pelasi K18-pelejä vanhempien asiaan puuttumatta. Tämä asenne paistaa selvästi läpi jo artikkelin otsikosta:
8-vuotias ampui mummon - vaikutteita suosikkipelistä?
Otsikko ei suinkaan ole:
8-vuotias ampui mummon - ladattuja pyssyjä lojumassa ympäri kämppää
Tai edes:
8-vuotias ampui mummon - vanhemmat hankkivat kersalleen mummonampumispelejä
Media myy sellaisia otsikoita, mitä kansa ostaa, ja se on ihan normaalia. Siinä onkin sitten pohtimista, miksi suuret massat lukevat mieluumin pahoista peleistä kuin huonoista vanhemmista. Voisiko selitys olla niin kammottava, että koska vanhemmuudesta on niin kovasti vaivaa, on helpompi patistaa joku muu kieltämään jotain, kuin panostaa itse lastensa kasvatukseen?*

Oli miten oli, tänään suoritan protestin. GTA:ta minulla ei ole, mutta pari päivää sitten ostimme uuden tietokoneen ja samalla reissulla siihen pari peliä: Call of Duty -sarjan Modern Warfare kolmosen ja Black Ops kakkosen. Protestina aion tänään pelata noita pelejä, enkä kiusallanikaan murhaa sen jälkeen ketään oikeassa elämässä.

Black Ops 2 on luvan kanssa hardcore.

(*Lisätty 27.8.2013)

7 kommenttia:

  1. Jaa, tota noin. Minähän olen melko huono hemmo kommentoimaan tätä kirjoitusta, mutta kommentoimpa kumminkin. Mullahan meinaan nuo pelaamiskokemukset rajoittuvat siihen, että aikanaan veijoessolla oli jasso, lipperi ja sitten vähän myöhemmin ihan elektronisia pelejä, markka per peli. Mitä niitä oli, pacman, wizard of wor ja joitain muita.Sitten mielenkiinto koko asiaan hävisi kun oli muuta tekemistä. 1990-luvulla tuli pelattua tietokoneella winbrickiä ja nykyisin, kun ottaa kavereitten kanssa kuppia, niin tulee joskus pelattua worms armageddonia, joka on kyllä kovasti väkivaltainen peli. Vaan ei se ole saanut aikaan väkivaltafantasioita.

    Mutta mitä tulee tuohon lapsipsykologiin. Oman pitkän urani (jonka aikana olen ollut tekemisissä eräittenkin psykologien kanssa) perusteella voisin todeta, että mikäli tapaat henkilön, joka kertoo olevansa psykologi, käänny kannoillasi ja poistu välittömästi paikalta. Psykologit eivät ole mitään muuta kuin ylipalkattuja arvailijoita ja oman asemansa ylläpitäjiä ja koko ammattikuntaa ei olisi pitänyt keksiä koskaan ikinä milloinkaan.

    Psykiatrit ovat sitten ihan oma lukunsa. Ne ovat lääkäreitä.

    Tietysti tuolla esim. sotilas- ja urheilupsykologian alalla voi olla huippuhahmoja, mutta minun alalleni ne eivät eksy.

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Ykä, ja kiitos kommentista. Oma kokemukseni psykologeista rajoittuu lähinnä juuri tämänkaltaisiin tilanteisiin, joissa lehtiartikkeliin on kaivettu joku toistamaan oikeauskoista hyikauhiaa hienonkuuloisen tittelin suojista, mutta olen jo ehtinyt huomata itsekin tuon mainitsemasi asian. Tässäkin tapauksessa lausunnosta paistaa kirkkaasti läpi se, että totuus on päätetty etukäteen, ja asiat tulkitaan siihen sopiviksi.

    Reiluuden nimissä täytyy sanoa, ettei itselläni ole yhtään sen enempää tieteellistä dataa kantani tueksi. Perustan väitteeni vain sille, että jos väkivaltapelit oikeasti aiheuttaisivat väkivaltaa, yhteiskunta olisi vajonnut anarkiaan jo vähintään kymmenen vuotta sitten. Kyllähän nuo ammuskelijat yleensä ovat pelanneet räiskintäpelejä ennen ammuskelemaan lähtemistään, mutta se johtuu vain siitä, että nykyään on hyvin, hyvin vaikea löytää nuorta poikaa/miestä, joka ei pelaisi niitä vähintään silloin tällöin. Ammuskelun liittäminen peleihin on siis suunnilleen yhtä vahvalla pohjalla kuin sen liittäminen mainitsemiini syömiseen ja vessassa käyntiin.

    VastaaPoista
  3. Itse on tullut pelailtuakin satunnaisen aktiivisesti ja mm. tuo GTAIV tuli aikanaan kruisailtua läpi. Minulla ei ole mitään raaistavaa väkivalta- ja seksiviihdettä vastaan ja normaalisti itsekin naureskelen tämänkaltaisille väitteille, koska ennen pelejä samoja väitteitä esitettiin televisiosta, rock'n'rollista, sarjakuvista ja niistä uusista liian lyhyistä toogista joita nuoriso käyttää kruisaillessaan valjakoilla pitkin Rooman kujia illan hämärtyessä.

    Eikä minullakaan ole ollut koskaan pakottavaa tarvetta posauttaa kenenkään aivoja lähitolppaan, korkeintaan hyvin satunnaisesti on syyhyttänyt yhdistää oman nyrkin ja satunnaisen idiootin naaman leikkauspisteet aika-avaruuden paikalliskoordinaatistossa ohimennen, mutta tätä hyvin harvakseltaan ja silloinkin tyydyn yleensä vain teoreettiseen pohdintaan.

    Mutta. Tämä nimenomainen tapaus ei mielestäni ole niin yksioikoinen, ihan vain siitä syystä että mutuni mielestä 8-vuotias on aika pirun nuori hanskaamaan tiettyjä juttuja henkisellä puolella.

    On olemassa tosi varhaiskypsiä tenavia ja tenavan tasolle jämähtäneitä aikuisia, mutta nyrkkisääntönä pidän keskimääräistä lasta hemmetin tyhmänä. Ja tämä lämmöllä yhtään väheksymättä tai halveksumatta. Sentään vielä jotain vielä muistaa omastakin lapsuudesta. Totuus vain on se, että ymmärrys kertyy vähitellen kokemuksen kautta ja esim. alle varttivuotiaalla tenavalla se näin pääosin on vielä hyvin hyvin rajallinen, etenkin nykyisin jos elämä on ollut hyvin suojattua. Aika moni alle 10-vuotias taitaa yhäkin uskoa siinä ja siinä joulupukkiinkin, jos näin on hänelle valehdeltu.

    Kokemukset eläimistä ovat lähinnä juutuubista ja kuolemakin on koettu vain ohimennen kun vanhemmat ostivat salaa uuden hamsterin oravanpyörään hirttäytyneen tilalle. Tämä lienee etenkin useimmille (esi)kaupunkilaistenaville se todellisuus, jos ei ole voittanut elämänlotossa ja omaa esim. moniongelmaisia vanhempia, jolloin lapsi taas on joutunut kantamaan suurempaa taakkaa kuin monikaan hänelle toivoisi ja ne kakarat ovat monesti aika pikkuvanhoja olosuhteiden pakosta.

    Tottakai varsinainen ongelma on siinä, mistä 8-vuotias yleensä saa käsiinsä ladatun aseen ja sen k-18 pelin valvomatta, se ei johdu peli- tahi aseteollisuudesta. Pyssyjä on Suomessakin roikkunut hirvensarvista kuinka ja kauan ilman tarvetta kansalliseen hätätilaan ja ehtaa raaistavaa väkivaltaakin on yleensä nähty livenä esim. juuri sen torrakon tai mato-ongen takaa.

    Mutta en kyllä lähde automaattisesti kieltämään sitäkään, että jos tuon ikäinen tenava kuluttaa viihdettä joka ei vielä hänelle millään tavalla kuulu, se ei voisi vaikuttaa hänen henkiseen kasvuunsa, vaan että hänen täytyisi muka olla valmiiksi vinksahtanut tai moniongelmainen saadakseen huonoja vaikutteita.

    Etenkin nykypeleissä, jotka ovat hieman 8-bittistä graafillisempia, jotka olivat itsellä se ensimmäinen kosketus aiheeseen. Siinä sai isompikin mies mielikuvitella pelistä niin väkivaltaisen kuin aivosoluseinät taipuivat eikä se silti ollut niin helppoa.

    Mutta ne ihmisalkioiden pienet aivosolut vain eivät vielä toimi lähellekään kuten niiden pitäisi ja ne vielä pääosin uskovat mitä näkevät ja kuulevat ja tähän nykypelit antavat hyvät pohjat.

    Minulle ei tulisi mieleenkään antaa esmes uudempia GTAita ainakaan alle teini-ikäiselle aivan kuten pyrkisin pitämään hänet mahdollisuuksieni mukaan erossa pornostakin vielä muutaman vuoden, siitä huolimatta että seksikin on yksi luonnollisimmista asioista maailmassa (porno=seksi, doesnotcompute-jooei, mutta menköön tuolla tällä kertaa). Kokemuksieni perusteella en vain voi luottaa että tuon ikäiset osaisivat suhtautua moisiin asioihin "oikein" ja järkevästi että he mm. tajuaisivat mikä on viihteen ja todellisuuden ero. Toki, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

    Sitä että kakarat moiselle altistuvat ei tietenkään voi täysin estää, itsekin niitä kiellettyjä hedelmiä kävi aikoinaan lipomassa kun silmät välttivät, mutta kyllä muitakin vaihtoehtoja on kuin avosylin syleillä tätä nykytilaa.

    - raaistavan väkivaltainen lihamyllypuhe

    VastaaPoista
  4. Kas, Lihapuhe, mukava nähdä sinutkin täällä.

    Tekstini tarkoitus oli pohtia tätä ilmiötä yleisluontoisemmin, mutta myönnän kyllä, että tuo nimenomainen tapaus oli huono aasinsilta juuri mainitsemistasi syistä. Pikkuipanoista ei ikinä tiedä, mitä niiden päässä liikkuu.

    Mietinkin aluksi, voinko kirjoittaa tästä aiheesta tuon artikkelin pohjalta vai pitäisikö odottaa seuraavaa tapausta, johon tuskin montaa viikkoa menee. Päätin kirjoittaa, koska tekijän iästä ja motiiveista huolimatta mukana on tuo pelihysteriaelementti: sen tietää jo, että mediassa tämä tullaan vääntämään niin päin, että lähtökohtaisesti peli on syyllinen ja kaiken pahan alku. Eiväthän vanhemmat mitään peleistä ymmärrä, joten niiden ei voi odottaa tajuavan sitä K18-merkkiä tai ottavan sitä vakavasti. Pyssyt nyt kuuluvat joka talouteen, ja on ihan inhimillistä, että joskus ne unohtuvat keittiönpöydälle. Tuon asenteen näkee ihan selvästi artikkelin otsikostakin, joka on muodossa:

    8-vuotias ampui mummon - vaikutteita suosikkipelistä?

    Ei suinkaan:

    8-vuotias ampui mummon - ladattuja pyssyjä lojumassa ympäri kämppää

    Tai edes:

    8-vuotias ampui mummon - vanhemmat hankkivat kersalleen mummonampumispelejä

    Niinhän tuosta pornostakin sanotaan, että se antaa nuorille vääristyneen kuvan seksistä. Omasta mielestäni tästäkin murehditaan yleensä ihan liikaa, mutta kuulemma on sellaisia tapauksia, että pojalla ei ota eteen normaalin naisen kanssa, koska on pornon kanssa oppinut ns. liian hyvälle. Pitäisi kuulemma olla ensin ymmärrys perusasioista ennen kuin alkaa fantasioimaan.

    Ehkä samaa logiikkaa voisi soveltaa väkivaltaankin. Pitäisi ensin olla ainakin parit välituntinujakoinnit takana ennen väkivaltapelejä, että ymmärtäisi, ettei väkivalta ole saamapuolella yhtä kivaa viihdettä kuin antopuolella.

    VastaaPoista
  5. Tervehdys. Kyllähän sitä noita Yrjön muitakin linkkivinkkejä tulee välillä läpikäytyä, joten olen itsekin osa sitä Ykän suositus-tsunamia.

    Toki noita nimimerkkejä on impulsiiviset hihat täynnä, sitoutumiskammoa lienee, mutta pyrin johdonmukaisuuden vuoksi liimautumaan tiettyyn nimeen per blogi, ihan reiluudenkin vuoksi ja keskustelun helpottamiseksi.

    Mutta tuo uutisointipointti on täysin aiheellinen. Tässäkin tapauksessa on paljon muutakin vialla kuin joku satunnainen räiskintäpeli eikä se ole lähellekään merkittävin osa vaikka sieltä vaikutteita olisi otettukin. Ensimmäisenä alkaisin itsekin perkaamaan vanhempien roolia tai sen puutetta.

    Perusmedia vain harvoin osoittaa älyllistä rehellisyyttä. Ideologian ja/tai lööpin=mammonan takia.

    - lihapuhe

    VastaaPoista
  6. Päivää taas. Tuo yhden nimimerkin politiikka onkin kohteliasta. Periaatteessahan se on aivan sama, minkä niminen tyyppi keskusteluun ottaa osaa, jos kontribuutioissa itsessään on järkeä. Nyymien ja kertakäyttönimimerkkien kanssa keskustelu vain on siitä ärsyttävää, ettei ikinä tiedä, keskusteleeko aina saman kanssa, vai onko jokaisen viestin takana eri ihminen.

    Media myy sitä, mitä kansa ostaa, ja se on ihan normaalia. Siinä onkin sitten pohtimista, miksi suuret massat lukevat mieluumin pahoista peleistä kuin huonoista vanhemmista. Voisiko selitys olla niin kammottava, että koska vanhemmuudesta on niin kovasti vaivaa, on helpompi patistaa joku muu kieltämään jotain, kuin panostaa itse lastensa kasvatukseen?

    VastaaPoista
  7. Kävin muuten referoimassa tämän keskustelumme päätekstiin. Kiitos hyvästä huomautuksesta.

    VastaaPoista