Sukupuolten lukumäärästä

Kun nyt olen kirjoittanut pari feministisesti edistyksellistä tekstiä, jatketaan vielä kerran samalla linjalla. Ensi kerralla sitten taas jotain muuta.

Perussuomalaiset nuoret polkaisivat pystyyn kampanjan, jossa vastustetaan nykyistä muotia, jossa sukupuolten olemassaolo kyseenalaistetaan tai niitä keksitään fiiliksen mukaan lisää. Heidän mukaansa:

Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.

Aika selkeää sinänsä. Monet lukijat varmasti komppaavat, että tarvitseeko tuotakaan erikseen sanoa ja katsokaa jumalauta vaikka jalkojenne väliin ja tarkistakaa, jos olette epävarmoja sukupuolestanne.

Samalla kuitenkin ps-nuorten kannanottoa on levitetty edistyksellisempien ihmisten piireissä pilkkanaurun säestämänä ilman yritystäkään esittää mitään vastaväitteitä. Asenne on ollut se, että väite on niin itsestäänselvän mielipuolinen, ettei siihen tarvitse edes sanoa mitään. Vähän sama kuin jos joku vakavissaan väittäisi, että ihmisellä on kolme silmää; ei siihenkään kukaan viitsisi kaivella anatomian oppikirjoja ja kuluttaa aikaansa tieteellisesti ja loogisesti pätevän vasta-argumentin rakentamiseen.

Minkäänlaista keskustelua aiheesta ei synny, ja potentiaalisen väittelyn osapuoletkin vain katselevat toisiaan miettien, että pitäisikö noille soittaa poliisi vai ambulanssi. Kun nyt sivullisen mielestä tässä ei varmaankaan ole mitään tolkkua, ajattelin nyt selittää, mistä on kyse.

Ongelma on siinä, että molemmat ovat oikeassa omassa kontekstissaan. Ps-nuoret lähtevät siitä perusoletuksesta, että sukupuoli on nimen omaan biologinen ja geneettinen ominaisuus, ja kaikenlaiset poikkeamat stereotyypistä ovat vain varianssia kahden pääkategorian sisällä.

Sukupuolivähemmistöjen edustajat ja puolestapuhujat taas perustavat oman ajattelunsa sille, että sukupuoli määräytyy vain ja ainoastaan henkilön oman päänsisäisen sukupuolikokemuksen mukaan, eikä biologialla ole asian kanssa mitään tekemistä. On lähinnä vain hyvää tuuria, jos on sattunut syntymässä saamaan oman sukupuolensa sukuelimet.

Tämä selittää myös sen, miksi noissa piireissä pidetään suoranaisena ihmisoikeusrikoksena sitä, ettei virallista sukupuoltaan voi muuttaa pelkällä ilmoituksella, koska onhan se nyt väärin, että valtio tulee pelkän ulkonäön perusteella kertomaan ihmisille, mitä sukupuolta heidän kuuluu esittää. Heillä on selvästi vaikeuksia ymmärtää, että viralliset dokumentit ovat tunnistusvälineitä eivätkä mitään identiteettimanifesteja. Ajatus on, että jos passissa lukee että M, vaikka tyypillä on hame ja tissit, kunnollisen tullimiehen tehtävä on syleillä diversiteettiä eikä epäillä, että nyt ollaan väärillä papereilla liikenteessä.

Nykyaikaisella miehellä on vaikeaa, koska esim. Porstuan henkilöstöpäällikkö Katarinaa viehättäväksi kehuessaan ei voi enää tietää, onko se heteroseksuaalinen kannanotto, vai ilmoittautuuko sillä tietämättään homoksi.

Mutta eihän se ole mikään ihme, ettei väittelyä sukupuolten määrästä saada päätökseen tai edes alkuun, kun väittelijät eivät edes ymmärrä olevansa eri mieltä siitä, mitä sukupuoli ylipäänsä on. Kyllähän ihmisellä onkin kolme silmää: vasen silmä, oikea silmä ja perssilmä. Yhtä hyvin voisi myös väittää, että vain perssilmä on silmä ja ne päässä olevat valkoiset pallot ovat vain näköelimiä, ja silloin väite, että silmiä on vain yksi, pitäisi paikkansa kyseisen määritelmän puitteissa. Eri asia sitten onkin, onko tämäntyyppisen erimielisyyden vallitessa mitään järkeä väitellä.

Mikäs sitten on oma näkökantani asiaan?

Persujen jaottelussa, jossa on miehet, jotka ovat tällaisia, ja naiset, jotka ovat tuollaisia, on se ongelma, etteivät kaikki nyt vaan sovi siihen muottiin. Sellaisia ihmisiä on varmasti vähemmän kuin seksuaalivähemmistöt haluaisivat antaa ymmärtää, mutta toisaalta ps-nuorten lisäys fyysisesti interseksuaalisten puolesta on myös riittämätön. Jos muottiin sopimattomille ihmisille julistaa, että "kyllä sinäkin olet oikeasti tällainen, kunhan vain hyväksyt itsesi", sillä ei saada aikaan mitään muuta kuin mielenterveysongelmia.

Seksuaaliaktivistit taas ottavat koko jutun aivan liian tosissaan ja kirjaimellisesti. Jos joku mies ei satukaan tykkäämään tisseistä ja jääkiekosta, ei se vielä tarkoita, että hän olisi oikeasti nainen tai jotain epämääräistä kolmatta sukupuolta. Hän on vain mies, jonka yksilölliset mieltymykset sattuvat poikkeamaan monien muiden miesten yksilöllisistä mieltymyksistä. Joltain oikealta transseksuaalilta joskus kuulin, että useimmat itseään transseksuaaleina pitävistä eivät oikeasti ole transseksuaaleja, vaan he vain luulevat olevansa, koska eivät vastaa oman sukupuolensa stereotyyppiä.

Jos tässä nyt pitää puoli valita, kyllä persunuoret ovat oikeammassa. Ei tasa-arvon tavoittelu tai sukupuoliroolien kyseenalaistaminen sitä vaadi, että kiistetään selvät biologiset erot, ja vaikka ihmisten identiteeteissä ja kokemuksissa on eroja, ei se tarkoita, että jokaiselle maailman ihmiselle pitää keksiä oma sukupuolensa ja suuntaumuksensa. Jokaisen suhtautuminen omaan ja vastakkaiseen sukupuoleen on yksilöllinen, mutta vähemmistöjä sanotaan vähemmistöiksi ihan syystä.

Mutta joo, henkilökohtaisesti minulle on aivan sama, keskustellaanko jatkossa sukupuolista ps-nuorten vai heidän vastustajiensa määritelmän mukaan, mutta koittakaa nyt edes jompi kumpi valita, että asia pääsee etenemään, eikä tarvitse kärsiä perusasioiden jankkauksesta tämän enempää.

Olikohan minulla vielä jotain järkevää sanottavaa? Ei jaksa miettiä, menen nukkumaan. Loppuun kuitenkin laitan musiikkia, joka ei mitenkään liity puheenaolevaan asiaan, mutta on sentään paljon viihdyttävämpää: