Talvisodan hengessä tekosyitä vastaan

Lehtien uutisotsikoissa on muutamia aihepiirejä, jotka kutsuvat päivittäin Internetin sontakuoriaiset joukoittain kommenttipalstoille parveilemaan. Aihepiirin jokaisen artikkelin kommenteissa toistetaan samat argumentit äärimmilleen kärjistettyinä ja järjettömillä vertauksilla. Jotkut aihepiireistä ovat sellaisia, joista on syytäkin marista joka käänteessä, kuten vaikka Suomen kieli- ja rikospolitiikka, mutta päihdepolitiikkaan ja puolustusvoimiin liittyvien uutisten kommentteihin ei kannata täysijärkisen ihmisen vilkaista, ettei ala aivoja särkemään. Tänään on tarkoitukseni puhua tuosta viimeksimainitusta.

Suomen armeijan organisaatiossa ja periaatteissa ei ole suurempia epäkohtia. Toki moni ei tykkää siitä, että komennellaan, ja luontoakin on helpompi arvostaa vaikka äänestyskäyttäytymisellä kuin käymällä paikan päällä. Ilmeisesti onkin niin, että Suomessa on suuri joukko valitettavan oikeustoimikelpoista kansaa, jolle on periaatteellinen ongelma, että Suomella on toimintakykyinen armeija.

Tämä joukko jakaantuu käsittääkseni kahteen alalajiin: vanhat kommunistit, joille kukaan ei ole huomannut kertoa, että on jo vuosi 2013, ja jotka pyrkivät vielä liittymään Neuvostoliittoon; sekä nuoret idiootit idealistit, jotka uskovat, että maailmanrauha saavutetaan, kunhan kaikki armeijat lakkautetaan, ja paras paikka aloittaa lakkauttelu on pieni reuna-alue, jonka armeija on puhtaasti defensiivinen ja jonka toimet eivät maailmalla kiinnosta ketään, saati että kukaan vaivautuisi ottamaan siitä esimerkkiä. Sitten on lisäksi muutamia, joita ei vaan nappaa.

Kutsunnat, mitkä kutsunnat? Eiks joku muu vois?

(Tuvan puolelta huudettiin, että blogissani on jo enemmän kuin tarpeeksi vähäpukeisia naisia. Nyt on sitten tasapuolisuuden nimissä kiintiömieskin.)

Mutta armeijaa pitää vastustaa, koska ideologia käskee. Koska oikeita kritiikinaiheita on hyvin vaikea keksiä, esitetyt argumentit ovat parhaimmillaankin vain puolivillaisia tekosyitä. Katsotaanpas:

1. Armeija on pakko-, jopa orjatyötä, ei ihmisillä pitäisi olla velvollisuuksia.

Tässä mennään metsään siinä, että kuvitellaan varusmiespalveluksen olevan työtä. Ei se ole, vaikka saattaa välillä työltä tuntuakin. Ei valtio saa siitä mitään rahanarvoista (ellei sota syty). Armeijan keskeinen tarkoitus on opettaa sotilaille, miten taistelusta selvitään hengissä.

Se on siis koulunkäyntiä. Asevelvollisuus rauhan aikana on siis täysin verrannollinen oppivelvollisuuteen, enkä muista kuulleeni kenenkään marisevan siitä, että valtio ryöstöhyödyntää lapsityövoimaa pakottamalla muksut yhdeksäksi vuodeksi koulutyöhön.

2. Ainakin siitä pitäisi maksaa kunnon palkkaa.

Päiväraha on nykyään 5, 8,35 tai 11,70 euroa takanaolevista aamuista riippuen. Eihän sillä kukaan elä. Ei tosin tarvitsekaan, kun firma kustantaa ruuan ja majoituksen, ja haettavia tukia tarpeen mukaan, mutta silti. Kohtuullinen palkka teini-ikäiselle hanttihommasta voisi olla vaikka 1500 euroa kuussa, 2000 johtajille. Tästä tulisi päiväpalkaksi 50-67 euroa, jos viikonloputkin lasketaan. Kustannukset siis kymmenkertaistuisivat. Jos palveluksen suorittaa 25 000 taistelijaa vuodessa, vuotuista budjettia pitäisi tämän seurauksena korottaa ainakin puolella miljardilla.

En kuitenkaan ole kuullut yhdenkään palkanhimoisen vaativan noin jyrkkiä korotuksia. Päin vastoin, yleisesti niissä piireissä ollaan sitä mieltä, että puolustusbudjettia pitää aina leikata, oli sen taso mikä tahansa. Tällähän hetkellä Suomi käyttää puolustukseensa rahaa vähän yli puolet sellaisten sotaimperiumien kuin Ruotsi ja Norja tasosta, ja asiantuntijoiden mukaan jo nyt homma pyörii lähinnä rukousten varassa.

3. Velvollisuus koskee vain miehiä, se on epätasa-arvoa.

Naisilla on oikeus mennä armeijaan, ja miehillä on oikeus mennä armeijaan, joten minä en näe tässä ongelmaa. Ongelman näkevätkin lähinnä ne miehet, jotka eivät halua armeijaan. Siksi yhdeksän kymmenestä tämän argumentin käyttäjästä ei vaadi asevelvollisuutta naisille, vaan velvollisuuden poistoa miehiltä. Kohdassa 4 selitän, miksi jälkimmäinen ei onnistu.

Naisilla ei ole asevelvollisuutta, koska yleisesti ottaen naisilla ei tee taistelussa mitään. Toisaalta siksi, koska he ovat fyysisesti heikompia, mutta myös siksi, koska he suhtautuvat konfliktitilanteisiin huomattavasti vähemmällä aktiivisuudella ja aggressiivisuudella. Blogistikollegani Yrjöperskeles myös huomautti fiksusti, että jos ryhmässä on seitsemän miestä ja yksi nainen, ne 7 miestä tapattavat itsensä suojellakseen sitä naista.

Muutamia taistelukelpoisia naisia tietenkin on, ja on hyvä, että heidät päästetään armeijaan jos he haluavat, mutta suurimmalle osalle tulisi kysymykseen korkeintaan jonkinlainen lottakoulutus. Mikäs siinä; jos feministit välttämättä haluavat naisille maanpuolustusvelvollisuuksia, niin en vastusta. Taas päästään kuitenkin budjettikysymykseen. Saapumiserien koon tuplaaminen vaatii valtavasti investointeja majoitukseen ja varustukseen.

4. Kaikilla muilla on palkka-armeija, asevelvollisuusarmeija on muinaisjäänne.

Vapaaehtoisarmeija toimii Amerikassa, koska siellä on niin valtavasti väkeä ja tuotantovolyymiä, että vapaaehtoispohjaltakin voi varustaa ihan oikean armeijan. Ruotsissa luovuttiin asevelvollisuudesta, ja nyt tilanne on ylimmän johdonkin mielestä se, että vaikka palkka-armeijalla voi vielä etsiä metsään eksyneitä sienestäjämummoja, sodassa sillä ei tee yhtään mitään. Perinteisesti Ruotsi on ulkoistanut sodankäynnin Suomelle, ja siellä seurataankin sydän kurkussa, erehtyykö Suomi ottamaan Ruotsista mallia tässäkin asiassa.

Suomi on EU:n harvimmin asuttu maa. Ammattiarmeijaan saataisiin todennäköisesti koottua vain viisinumeroinen määrä sotilaita, kun Suomen uskottava puolustus vaatisi kymmenkertaisen määrän. Helsinkiläisillä usein on se käsitys, että riittää, että puolustuslinja vedetään Kehä-III:n kohdalle, mutta Helsingin strateginen merkitys ei ole läheskään niin suuri kuin he kuvittelevat. Vaikka Helsinki olisi kuinka hyvin suojeltu tahansa, siellä tulee äkkiä nälkä, jos pellot ja tuotantolaitokset jäävät vihollisen puolelle.

5. Ei tänne kukaan kuitenkaan hyökkää.

Jos olet tuota mieltä, tahdon esitellä sinulle A.K. Cajanderin, kolminkertaisen Suomen pääministerin 20- ja 30-luvuilta. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että ei tänne kukaan hyökkää. Ensimmäisen maailmansodan kaltaisen ennennäkemättömän turpasaunan jälkeen ihmiskunta ei enää koskaan uskaltautuisi sotaan. Tämän politiikan myötä puolustusbudjetti ajettiin alas ja hankintoja viivästettiin, ja talvisodan syttyessä monille sotilaille jaettiin sotilasvarustus mallia Cajander, johon kuului vain vyö, kokardi ja kivääri, koska enempään ei ollut varaa.

6. Intissä vietetty aika on poissa työurasta, ja siten kallista koko yhteiskunnalle.

T'ämä taitaakin olla ainoa asia, jossa vihervasemmisto on huolissaan talouskasvusta. Vakavasti puhuen, kyllähän armeijoiden ylläpito on kallista monessa suhteessa, ja kaikille olisi helpompaa ja halvempaa, jos niitä ei tarvittaisi. Se kuitenkin maksaa itsensä takaisin; ilman uskottavaa armeijaa Suomi olisi tällä hetkellä todennäköisesti entinen neuvostotasavalta. Ennen sotia Suomen ja Viron talouksissa ei ollut merkittäviä eroja. Tällä hetkellä Viron BKT henkeä kohden on reilut 22 000 dollaria, mikä tekee siitä entisen Neuvostoliiton rikkaimman maan väkilukuun suhteutettuna. Suomen vastaava luku on 37 000 dollaria. Jokainen voi siitä itsekseen laskea, kuinka paljon armeija on auttanut Suomen talouskasvua.

Kommunismin uhka on poistunut, mutta historia on osoittanut, että armeija on parempi olla olemassa vaikka sitä ei tarvita, kuin että sitä ei ole silloin kun tarvittaisiin.

7. Ei perinteinen armeija kenellekään pärjää kuitenkaan, hankitaan mieluumin ydinpommeja.

Sinänsä ihan hyvä idea. Ongelmana vain on, että jos Suomen nykyisen hallinnon mielestä jopa jalkaväkimiinat ovat niin epäinhimillisiä murhakoneita, että ne pitää kieltää, millä todennäköisyydellä se hyväksyisi ydinaseet? Ja suostuisi vielä käyttämään niitä tarpeen vaatiessa?


Siinä ne keskeisimmät taisivat tulla.