Yleisempää urheilua

Nyt on ilmeisesti taas jotkin yleisurheilukisat menossa.

Urheilusta yleisesti sanoisin, että se on kiva harrastus niille, jotka sellaisesta tykkäävät. Ammattiurheilun seuraamisesta en ole kovin innostunut, koska se on vuodesta toiseen täysin samaa, ja vaikka joskus voitettaisiinkin, seuraavalla kerralla kaikki alkaa taas alusta, eikä vanhaa menestystä muista enää kukaan. Televisiosta tulee kyllä ihan oikeaakin ohjelmaa, kuten CSI Miamin, Matlockin ja MacGyverin uusintoja, joten nuo hyppelehtimiset voidaan aivan hyvin pitää maksukanavilla lähetysaikaa viemästä. Jos haluan välttämättä katsella, kun mustat miehet juoksevat ringissä pakoon valkoisilta miehiltä, vedän hupun päähän ja laitan ristin palamaan.

Mutta katselkoot urheilua ne, joita kiinnostaa. Katsotaanhan Salkkareita ja deittichattiakin. Ymmärrän myös, että kansojen ja huippuyksilöiden suorituskyvyn vertailu kiinnostaa. Tykkäänhän minäkin selailla Guinnessin ennätyskirjaa, ja naapurimaille on kiva virnuilla. Sen vain sanon, että yleisurheilu nykymuodossaan on väkisintehtyä ja räikeää rahastusta. Nyt kerron miksi, ja miten siitä saisi parempaa.

Ihan ensimmäisenä, miesten sarjat ansaitsevat pienemmän roolin. Naisten kisoja on paljon mielenkiintoisempi katsoa.

1. Juoksut

Juoksu on ehkä kaikkein alkuperäisin kilpailumuoto, tappelun jälkeen tietenkin. Sen on siis ehdottomasti oltava mukana yleisurheilukisoissa. Lisäksi pitkät ja lyhyet matkat vaativat keholta eri asioita, joten niissä pitänee edelleen kilpailla erikseen. Onko kuitenkaan mitään järkeä pitää kokonaan oma kisansa aina sadan metrin välein? Olympialaisissa on omat sarjansa 100, 200, 400, 800, 1500, 5000 ja 10000 metrille ja maratonille, ja lisäksi löytyy harvemmin kilpaillut 150, 1000, 1200, 2000 ja 3000 metriä, maili, kaksi mailia ja puolimaraton. Kyllä yhden pikamatkan ja yhden pitkän pitää riittää. Ja siihenkin riittää yksi juoksija, viestejä voi lähettää kännykällä nykyään.

Sitten on vielä aitajuoksut. OK, mutta mitä estejuoksulla tekee erikseen? Miten se muka eroaa aitajuoksusta? Pidempi matka ja kaatumattomat esteet, lopettakaa nyt jo. Ja se vesieste. Ei se ole mikään vesieste, jos siitä voi suoriutua munat kuivina. Laittakaa sinne enemmän vaihtelua, vaikka vesiesteen lisäksi maa-, ilma- ja tuliesteitä, niin alkaa laji erottua muista ja siten ansaita paikkansa kisoissa.

Siitä lähtee. Tulieste käsillä juosten.

Vielä on erikseen kävely. Juoskaa kunnolla, jos kerran meinaatte.

2. Heitot

Keihäänheitto, moukarinheitto, kiekonheitto ja kuulantyöntö. Vielä ei ole virallista asemaa saappaan- ja kännykänheitolla, mutta mitä järkeä on viskellä jokaista objektia erikseen? Ehdotan, että lajit yhdistetään yleislajiksi nimeltä 'heitto', jossa kappaleen paino on säädetty, mutta sen muoto ja heittotekniikka on vapaa. Materiaalin voisi myös säätää vaikka teräkseksi, ettei kukaan ilmoittaudu kilpailuun millään säähavaintopallolla.

3. Hypyt

Pituus- ja korkeushypyn ymmärrän, mutta jos jokin asia todistaa yleisurheilun olevan väkisin tehtyä rahastusta, se on kolmiloikka. Miksi tuollaisessa kilpaillaan? Kenelle voi edes tulla mieleen tuollaisen lajin luonti?

"Joko pituushyppy meni? Oho, tässähän on vielä tunti ennen ruokataukoa. Hypätäänpäs pojat toisen kerran, mutta koitetaan vähän eri tyylillä, ettei mene tylsäksi. Koitetaan vaikka, kuinka pitkälle päästään kolmella ponnistuksella."
"Kolmella? Miksi ei kahdella?"
"Turpa kiinni, tuohan on ihan absurdia. Kolme sen olla pitää."

Seiväshyppy on ihan sama juttu. Kun hypätä voi normaalisti vain kahteen suuntaan, on kovan brainstormauksen takana kehittää muita variaatioita, että saataisiin lisää lajeja.


Näitä perusohjeita seuraamalla saadaan yleisurheilusta kehitettyä järkevämpää ja kohtuullisempaa. Lisäksi sitten ei enää mene koko viikkoa niissäkään kinkereissä, vaan homma saadaan pakettiin yhdessä iltapäivässä.