Tässä vaiheessa täytyy mainita, etten vielä ole nähnyt elokuvaversiota, joten en osaa verrata kirjaa siihen. Elokuvan saaman suosion perusteella kuitenkin odotukseni kirjasta olivat hyvin korkealla. Harvoinhan käy niin, että elokuva olisi parempi kuin alkuperäinen kirja. Usein on jopa niin, että elokuvista tehdyt kirjaversiotkin ovat parempia kuin alkuperäiset elokuvat, mutta siitä aiheesta lisää joskus toiste.
Tulevaisuudessa yhteiskunta on romahtanut, varmaan ydinsodan tai jonkin luonnonkatastrofin seurauksena. Eihän tällaisissa tuhonjälkeisissä kirjoissa yleensäkään mennä kovin tarkkoihin yksityiskohtiin siitä, mikä se tuho itse asiassa oli. Eipä sillä ole tarinan kannalta merkitystäkään.
USA:n tuhkista on noussut Panem-niminen valtio, joka jakaantuu yhtäällä kekseliäästi nimettyyn Pääkaupunkiin, jossa kaiken haluamansa saa kirjaimellisesti nappia painamalla, ja toisaalla kahteentoista enemmän tai vähemmän primitiiviseen Vyöhykkeeseen, joissa elanto on raskaan työn takana. Jossain vaiheessa Vyöhykkeet kapinoivat Pääkaupunkia vastaan ja aloittivat sisällissodan, mutta saivat turpaansa niin, että tukka lähti. Kostona, rangaistuksena ja yleisenä vattuiluna Pääkaupunki aloitti nälkäpelit, joihin jokaisen vyöhykkeen pitää lähettää joka vuosi yksi teini-ikäinen poika ja tyttö. Nulikat lukitaan areenalle, jossa he joutuvat taistelemaan, ja viimeinen eloonjäänyt on voittaja. Tarina seuraa, kuinka 16-vuotias tyttö Katniss selviytyy kisoissa ja samalla yrittää saada Pääkaupungin väen näyttämään kusipäiltä.
Kirjan perusasetelmassa, jossa nuoriso laitetaan tappamaan toisiaan, ei ole mitään uutta. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin Stephen Kingin Richard Bachman -pseudonyymillä kirjoittama The Long Walk ja loistava japanilainen elokuva Battle Royale (siis ykkösosa. Jatko-osa kannattaa katsoa ainoastaan, jos kärsii unettomuudesta.) Se, mikä Nälkäpelissä on uutta, on kirjan tapa kuvailla pelien vaikutusta yhteiskuntaan. Ainahan näissä tarinoissa on se idea, että nulikat laitetaan tappamaan toisiaan viihteen vuoksi, ja se on olevinaan suosittua, mutta yleensä ei koskaan kerrota, kuka niitä kisoja katsoo, mitä ihmiset niistä ajattelevat, ja miten ne esitetään yleisölle. Muutenkin kirja kuvailee ympäröivää yhteiskuntaa poikkeuksellisen hyvin, kohtuullisen sivumäärän asettamissa rajoissa tietenkin.
Koska kirjan on kirjoittanut nainen ja päähenkilökin on teinityttö, on vaikea välttyä tietyltä epämääräiseltä Twilight-tunnelmalta. Se on kuitenkin vain pintaa, ja päähenkilö onkin loppujen lopuksi aika kova jätkä. Väistämättä silloin tällöin päähenkilö miettii tunteita ja poikia, mutta ei anna sen häiritä, ja romanttiseen lässytykseen sortuvatkin lähinnä pojat tässä kirjassa. Vaikuttaisi jopa siltä, että Katnissin hahmo on tietoinen ja tahallinen nälväisy Twilight-sarjan päähenkilönä bimboilevaa Bellaa kohti.
Viisi pistettä viidestä, siitäkin huolimatta, että viime aikoina olen antanut täysiä pisteitä tasaisella syötöllä. Vanha idea on vihdoinkin toteutettu kunnolla niin, ettei lukijalle herää typeriä kysymyksiä perusasioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti