Kirja-arvostelu: Jarkko Tontti - Lento

Suomalaisessa Kirjakaupassa suosikkihyllyni on löytöhylly, vai miksi sitä nyt sanottiinkaan. Sieltä löytää sekalaisia kirjoja, joista saattaa olla kansi vähän revennyt, tai sitten niin outoja tai huonoja kirjoja, etteivät ne ole menneet kaupaksi normaalihinnoin. Oleellista on, että hintaa niillä ei ole kovakantisinakaan kuin muutama euro, jolloin on hyvin varaa ottaa riski, että teos ei olekaan jäänyt myymättä siksi, että yleisö ei ole ymmärtänyt sen neroutta, vaan siksi, että se on oikeasti paska.

Käydessäni uutenavuonna Seinäjoella löysin sitten paikallisen Suomalaisen löytöhyllystä tämän kirjan alle kolmella eurolla. Pidän Jarkko Tonttia vastenmielisenä tyyppinä hänen "Mannerheim oli terroristi"-tyylisten kannanottojensa takia ja olen tässä blogissakin kommentoinut häntä ilkeänpuoleiseen sävyyn, mutta samalla olen ajatellut, että yleissivistyksen kannalta olisi kiva tietää, millaista tekstiä kritisoimani henkilö on tuottanut. Eihän se, että olen hänen kanssaan asioista eri mieltä, tarkoita, ettei hän olisi taitava kirjailija. Täyttä 35 €:a en toki olisi maksanut, mutta 3 € sinne tai tänne EVVK.

Päähenkilö on keski-iän ohittanut tähtitieteen professori, joka tykkää naiskennella opiskelijatyttöjä. Valtava asteroidi on törmäyskurssilla Maan kanssa, ja professori, jonka erikoisalaa uhkaavat asteroidit ovat, kutsutaan Tokioon konferenssiin, jonne alan huiput kokoontuvat päättämään, miten uhka saataisiin torjuttua. Useimmat muut kannattavat ratkaisua, jossa asteroidi ammuttaisiin pois radaltaan ydinohjuksilla, mutta päähenkilön mielestä ratkaisu on toimimaton ja tehokkaampaa olisi rakentaa avaruuteen peilejä, joilla suunnattaisiin valonsäteitä asteroidiin ja siten saataisiin aikaan molekyylipurkauksia, jotka toimisivat rakettimoottorin tavoin ja työntäisivät asteroidin pois radaltaan. Koska pelissä on koko ihmiskunnan olemassaolo, päähenkilö pitää itseään maailman tärkeimpänä ihmisenä, ja on välttämätöntä, että hän pääsee ajoissa konferenssiin.

(Voi olla, että Tontti on tehnyt perusteellista taustatyötä ja haastatellut astronomeja päätyäkseen peiliratkaisuun, mutta itse en vanhana avaruustekniikan opiskelijana pidä sitä uskottavana, vaan itse tukisin ydinpommi-ideaa. Toimisi peili-ideakin, mutta tuskin siinä aikaikkunassa, joka kirjassa annetaan.)

Lennolle hän saa seuraansa viehättävän juristinaisen, viehättävän vasemmistopoliitikkonaisen, viehättävän uskovaisen hyväntekeväisyysnaisen, sekä siistin ja sivistyneen, joskin epämääräisesti epäilyttävän muslimimiehen. Hänen ajatuksensa harhautuvat asteroidista siihen, kenen naisen kanssa hän mieluiten harrastaisi seksiä, miten hän onnistuisi harrastamaan seksiä kaikkien naisten kanssa, ja miten hän saisi pelattua muslimimiehen pois kilpailemasta naisista. Lento jää jumiin Moskovaan, mikä saattaa osoittautua tuhoisaksi ihmiskunnan kannalta, mutta toisaalta tarjoaa päähenkilölle hyvän tilaisuuden pokailla naisia.

Kirja on oikein hyvin kirjoitettu, eikä ole epäilystäkään, etteikö Tontti olisi taitava kirjailija. Ärsyttää vain, että asteroidiuhka jää sivuosaan ja kirjan kantava idea on narsistisen seksihullun suhdekiemuroissa. Aivan kuten lähes kaikessa muussakin suomalaisessa viihteessä. Minussa aiheuttaa valtavaa turhautuneisuutta, että aina, kun jotain suomalaista kirjaa lukee tai elokuvaa katsoo, se tiivistyy tähän. Ihan kuin täällä ei mistään muusta tiedettäisi.

Arvosanan antaminen on hankalaa, koska eihän se kirjan vika ole, jos minä arvaan sen genren väärin. Tai on ehkä vähän, mutta ei kokonaan. Sanotaan vaikka näin, että se saa viisi pistettä viidestä, jos lukija toivoo pääsevänsä lukemaan narsistisen, elämänsä sotkuun hässivän äijän mielenliikkeistä, ja korkeintaan kolme viidestä, jos odottaa jotain muuta. Vieläkin olen sitä mieltä, etten olisi maksanut täyttä hintaa kovakantisesta versiosta, mutta ei tämä oikein ansaitse alelaariinkaan joutua. Kympin pokkari menettelisi.