Pekka kokkaa 7: Valkosuklaakakku

Saimme vihdoinkin sovittua tapaamisen omien vanhempieni ja emännän vanhempien kanssa, he kun eivät ole tässä lähes 8 vuoden aikana kertaakaan aiemmin tavanneet. Kävimme ravintolassa pihveillä ja tulimme sitten meille kakkukahville. Emäntä kokeili täytekakun tekemistä, mutta koska hän ei ollut varma onnistumisestaan, minun vastuullani oli varmistaa, että on edes jotain tarjottavaa.

En siis ottanut itse riskiä, että kaikki menee perseelleen, vaan valitsin vaihtoehdon, jonka osaan jo rutiinilla. Juustokakku valkosuklaalla. Onhan se vähän työläs ja aikaavievä, mutta paljon parempi kuin mikään tavallinen täytekakku.

Aineksiksi tarvitaan:

11 kpl Digestive-keksejä
0,5 ruokalusikallista kaakaojauhetta
75 g voita tai kevytlevitettä
0,75 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
300 g tuorejuustoa
2 kananmunaa
170 g valkoista suklaata
3 kpl liivatelehtiä
2 dl kermaa
Vapaavalintaisia koristeita

Ihan ensiksi tarvitaan kakkuvuoka, josta saa pohjan irti. Sitten taitellaan leivinpaperiarkki 8 sektoriin samalla tavalla, kun pienenä taiteltiin paperi leikatessa lumihiutalekoristeita. Laitetaan paperin kärki vuoan pohjan keskustan kohdalle ja siitä mitaten leikataan paperista ylimääräiset reunat pois niin, että paperin reuna menee sentin tai pari vuoan reunan yli. Tähän malliin:

Sitten vaan pohja vuokaan kiinni ja painellaan ympyränmuotoinen paperi paikalleen. Testataan, onko rommi hyvää.

Ai niin, liivatelehdet on hyvä laittaa likoamaan kylmään veteen jo aikaisessa vaiheessa.

Sitten päästään tekemään kakun pohjaa. Murskataan Digestive-keksit kulhoon. Jotain nuijaa kannattaa käyttää, että saa ne jauhettua mahdollisimman pieniksi paloiksi. Perään kipataan fariinisokeri ja kaakaojauhe. Kaakaojauheeni on mennyt vanhaksi vasta vuonna 2009, joten kai se vielä on hyvää. Sitten sulatetaan voi tai kevytlevite ja kaadetaan sekaan.

Mikä ihmeen "kevytlevite"? Pula-aika meni jo. Pistäkää voita vaan, niin ei tule syöpää luonnottomista ainesosista eikä tarvitse ihmetellä, ovatko margariinissa käytetyt ketunraadot kasvaneet virike- vai tavallisissa häkeissä.

Kun ainekset on vatkattu kunnolla, laitetaan se vuokaan ja painellaan tiiviiksi ja tasaiseksi levyksi pohjalle. Saa runtata nyrkillä kunnolla, ettei se sitten tipahtele murusina pöydälle, kun yrittää syödä.

Se oli yksinkertainen osuus. Sitten itse täytteen tekoon. Laitetaan isoon kulhoon sokerit, tuorejuustot ja munien keltuaiset. Valkuaiset talteen eri kuppiin, koska niitä tarvitaan hetken päästä. Minulla on ollut tapana, että tuorejuustosta 150 g on ollut maustamatonta ja toiset 150 g sitten appelsiininmakuista. Kai niitä muitakin makuja on, jos haluaa testailla.

Kuulin juuri, että ilmeisesti tuorejuusto on eri asia kuin sulatejuusto. Kaikkea sitä oppii. No, en onneksi vielä ole kokeillut tehdä tätä pekonisulatejuustolla.

Mutta joo, seuraavaksi sulatetaan suklaat. Reseptin mukaan pitäisi olla 170 g, mutta minä laitoin 290 g, koska se on sopivan pyöreä luku, kaksi levyä. Yleensäkään suklaan kanssa ei parane pihistellä. Suosittelen sulattamaan sen vesihauteessa, kuten allaolevassa kuvassa. Mikrossakin voi yrittää, mutta silloin pitää olla hyvin varovainen varsinkin näin suurten määrien kanssa, koska mikrossa kuumentaessa suklaa alkaa hyvin herkästi palaa sisältä, ja sitten sitä ei syö kurkikaan vinkumatta.

Vatkataan ensin kulhossa olevat sokerit, juustot ja keltuaiset tasaiseksi liejuksi. Sitten vatkataan sula suklaa joukkoon.

Sitten laitetaan pehmenneet liivatelehdet pienen kattilan pohjalle, lirautetaan perään juuri ja juuri sen verran maitoa, että pohja peittyy, ja sulatetaan lehdet. Sulaminen tapahtuu yllättävän nopeasti, ja pitää olla tarkkana, ettei neste pääse kiehumaan. En tiedä miksi, mutta kai siitä jotain pahaa tapahtuu.

Sula liivate kaadetaan oikein hitaasti ohuena norona kulhoon, koko ajan vatkaten. Kannattaa hankkia viehättävä assistentti lisäkäsipariksi. Jos tätä ei tee kunnolla, liivate saattaa ruveta jähmettymään ennen aikojaan, jolloin täytteen sekaan jää ikäviä kumipalloja.

Seuraavaksi puhdistetaan vatkaimet, otetaan aikaisemmin sivuun laitetut munanvalkuaiset ja vatkataan ne vaahdoksi. Munaa vatkatessa on muistettava, että vehkeiden on oltava ehdottoman puhtaat ja kuivat, koska muuten se ei jähmety kunnolla, ja... No mitä te nyt taas kikattelette siellä?

Vatkataan munavaahto hitaasti ja varovaisesti seokseen.

Sitten vatkataan kuohu- tai vispikerma vaahdoksi ja niin ikään lisätään se hitaasti ja varovaisesti seokseen. Näillä vaahdotuksilla on tarkoitus saada täytteeseen lisää volyymiä. Kai munat ja kermat voisi vatkaamattakin lisätä, mutta sitten kakun luulisi jäävän lässähtäneemmäksi. Tätä kun ei missään vaiheessa paisteta tai kohoteta.

Kun seos on tasaista ja kuohkeaa, sen voi kaataa vuokaan. Laitetaan vuoka jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi jähmettymään, minkä jälkeen kakku on valmis tarjoiltavaksi.

Kai tosiaan hankit sen irtopohjavuoan, etkä vain todennut, että joo joo, aivan sama se nyt on millaiseen kuppiin sen survoo? Kakkua ei saa sieltä ehjänä pois, ellei pohja irtoa.

Koristeluista sen verran, että satuin löytämään kullanvärisiä sokerihelmiä kakun päälle. Koska kullan vastaväri on violetti, laitoin emännän hakemaan sinistä ja punaista elintarvikeväriä, joilla värjäsin kakun violetiksi.

Tai ainakin yritin. En saanut väriä riittävän kirkkaaksi, vaan siitä tuli tuollaista sinitarran näköistä. Taidanpa vaan pysytellä perusväreissä. Ensi kerralla käytän vaikka loppuun tiikerikakustani yli jääneen mustan värin ja komplementoin sitä hopeakuulilla.

Onpas uudessa kännykässäni typerä kuvasuhde. Tuollaisia pitkiä ja kapeita kuvia ottaa. No mutta kakku onnistui värjäystä lukuunottamatta hyvin, ja vierailu oli muutenkin onnistunut.


Lisäys 3.2.: Jos kakku on tehty perjantaina, sitä ei sitten kannata enää syödä keskiviikkona. Tai kannattaa syödä, mutta sitten ei kannata lähteä kovin kauas vessanpöntön läheisyydestä.