Kuntavaalit 2017

Kevät on tullut, ja sen myötä, kuten Suomessa tapana on, jonkinmoiset vaalitkin lähestyvät. Kuntavaalit tällä kertaa. Pitäisi ruveta miettimään, kenelle äänensä antaa. Onneksi se on nykyään tehty helpoksi, kun ei tarvitse kuin syöttää mielipiteensä vaalikoneeseen, ja se kertoo, ketä pitää äänestää. Itse valitsen ehdokkaan seuraavalla prosessilla:

1. Mennään vastaamaan johonkin vaalikoneeseen. Hesarin koneessa on kuulemma noudatettu hyvien kansandemokraattisten periaatteiden mukaista ehdokkaiden esikarsintaa, joten käytetään tällä kertaa Ylen konetta.

2. Karsitaan annetuista ehdokkaista kategorisesti pois vanhojen valtapuolueiden ja vihervasemmiston edustajat. Tämä ei ole suuri menetys, koska ei minulle heitä juuri tarjotakaan.

3. Jäljellejääneistä karsitaan pois kaikki, jotka eivät ole perustelleet vastauksiaan sanallisesti. Vaikka he olisivatkin kanssani samaa mieltä, en voi tietää, ovatko he päätyneet vastauksiinsa hyväksyttävällä logiikalla vai ihan vain vahingossa. Luonnollisesti tässä vaiheessa karsitaan nekin, joiden logiikka ei minua miellytä.

4. Jäljellejääneistä otan tarkempaan tarkasteluun muutaman parhaan, joista äänestettäväni valitsen tarkemmalla perehtymisellä.

Tässä välissä täytyy tietenkin varoittaa, että tämä on pitkä, poliittinen ja muutenkin tylsä teksti. Kuten kohteliaisuus vaatii, kompensoin sitä vähäpukeisilla naisilla. Viehättävä assistenttini Xenia:

Xenia muuten teki totta jokaisen tytön - ja miksei pojankin - unelmasta ja meni naimisiin kuusikymppisen miljardöörin kanssa. Itseni ja Porstuan koko muun henkilökunnan puolesta toivotan hänelle onnea ja menestystä.

Mutta niin, katsotaanpas. Ensin kategoria "oppi":

1. Nuoret on velvoitettava jatko-opintoihin tai työharjoitteluun suoraan peruskoulun jälkeen.

Eikö tämä olisi paremminkin eduskunta- kuin kuntavaalikysymys? Oli miten oli, jokseenkin eri mieltä. Yläaste on yhtä helvettiä, koska siellä on paljon porukkaa, joka on jo päättänyt, että pulpetinkulutus ei kiinnosta. Jos heidät velvoitetaan kouluttautumaan pidemmälle, siitä ei seuraa muuta kuin että sama perseily jatkuu seuraavissakin oppiasteissa. Koulutusmahdollisuuksia pitää tarjota, mutta ei pakottaminen mitään auta.

2. Kuntien tulee tarjota lasten päivähoidon varhaiskasvatus ilmaiseksi kaikille lapsille.

Jokseenkin samaa mieltä. Päivähoidon tarkoitus ei ole vain toimia lapsivarastona, vaan se myös antaa lapsille ympäristön sosiaalisten taitojen kehitykselle vertaistensa kanssa. Siksi en oikein ymmärrä tätä jatkuvaa vääntöä päivähoidosta, koska en muista kenenkään koskaan rutisseen siitäkään, että peruskoulu on kaikille maksutonta.

3. Kouluissa pitää olla vähintään kerran viikossa kasvisruokapäivä.

Täysin eri mieltä. Ei jumalauta nyt taas ituhipit, tunkekaa sitä ideologiaanne toistenne kurkuista alas, mutta jättäkää edes lapset rauhaan.

4. Kunnan tulee tukea kulttuuria antamalla tilojaan ilmaiseksi yhdistysten käyttöön.

Jokseenkin samaa mieltä. Eivätkös ne sitä varten olekin? Vähän tietysti pitää katsoa, millaisille yhdistyksille ja mihin tarkoituksiin.

5. Koulujen opetusryhmät ovat jo niin isoja, että oppiminen häiriintyy.

Ohita kysymys. Tällaista olen kuullut, mutta kun en ole pariin vuosikymmeneen käynyt katsomassa, en tiedä.

Sitten "hoito":

1. Vanhuksilla on oltava oikeus palvelukotipaikkaan, koska nykyinen kotihoito ei ole riittävää.

Jokseenkin samaa mieltä. Parempi tietysti olisi, jos kotihoitoa onnistuttaisiin kehittämään riittävämmäksi.

Aika jännä kysymyksenasettelu kyllä. Vastaoletuksenahan on, että vanhuksilla ei kuuluisi olla oikeutta palvelukotipaikkaan, vaikka kotihoito ei olisikaan riittävää. Kyllähän sellaistakin politiikkaa voi joku kannattaa, mutta tuskin kovin moni vaaliehdokas kuitenkaan.

2. Nykyisten kuntatyöntekijöiden työpaikat on turvattava sote-uudistuksessa.

Täysin eri mieltä. Mitä järkeä uudistuksessa sitten olisi?

3. Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuus on tärkeämpää kuin sijainti.

Täysin samaa mieltä. Jossain muualla en ehkä vastaisi näin, mutta muistetaan, että vastaan Espoon näkökulmasta. Täällä sijainti ei aiheuta ongelmia, vaan voidaan täysillä keskittyä toimivuuteen.

4. Kunnallisten terveyspalveluiden yksityistäminen tuo palveluihin tehokkuutta ja säästää kustannuksia.

Jokseenkin eri mieltä. En vieläkään ole hahmottanut, miten olisi matemaattisesti mahdollista sekä parantaa tasoa että madaltaa kustannuksia niin, että rahaa jää vielä sen verran ylikin, että touhu on liiketaloudellisesti kannattavaa.

Omasta työelämästäni olen myös oppinut, että ulkoistaminen ja kilpailutus johtaa vain siihen, että koska käytännössä on pakko ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa, laatu on ala-arvoista, minkä lisäksi on jatkuvasti kommunikaatiokatkoksia ja riitoja sekä palveluntarjoajan kanssa että eri palveluntarjoajien välillä. En ole lainkaan vakuuttunut, että jos tästä joitain säästöjä saataisiinkin, ne olisivat kaiken tuon arvoisia.

5. Avohoidon suosiminen mielenterveystyössä luo turvattomuuden tunnetta.

Jokseenkin eri mieltä. Päihteidenkäyttäjät ovat tässä suuremmassa osassa kuin mielenterveyspotilaat.

Seuraavaksi "raha":

1. Kuntaveroa voidaan laskea roimasti, koska suuri osa tehtävistä siirtyy maakuntahallinnolle.

Ohita kysymys, koska en ole kuullut, mistä maakuntahallinto sitten rahansa saa. Jos se tulee valtion verotuloista, niin sitten joo, mutta loogisesti olisin kuvitellut, että kuntaveroista. Onko tämä taas näitä juttuja, että miksi veronmaksajan pitää maksaa, miksei valtio voisi?

2. Rakentamista on nopeutettava kansalaisten valitusoikeutta rajoittamalla.

Jokseenkin eri mieltä. Rakentamista voisi nopeuttaa, mutta ei siitäkään mitään tule, jos eivät alueella asuvat saa päättää, mitä heidän kotialueelleen tulee.

3. Yksityisautoilijoita suositaan liikaa kaavoitusratkaisuissa.

Jokseenkin eri mieltä. Espoossa on hyvä julkinen liikenne, mutta ei tämä ole sellainen betoniviidakko kuin tuo itäinen satamakaupunki, jossa metrolla pääsee liikkumaan näppärämmin kuin autolla. Yksityisautoilu on hyvä valinta, eikä sitä ole syytä erikseen vaikeuttaa. Kaikki eivät parkkipaikkoja tarvitse, mutta jos joku tarvitsee, olisi hyvä jos niitä löytyisi helposti eikä niistä tarvitsisi maksaa itseään kipeäksi.

4. Kunnan pitää tukea yrityksiä tarjoamalla niille halpoja tontteja.

Jokseenkin samaa mieltä. Kai nyt puhutaan vuokraamisesta eikä myymisestä? Muutenhan joku koijari ostaa niitä muka firmansa tarpeisiin ja sitten myy ne eteenpäin normaalilla markkinahinnalla hyvällä voitolla. Mutta joo, yritystoiminnan tukeminen on hyvä juttu.

5. Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan joustaa, jos siten voidaan lisätä työpaikkoja.

Jokseenkin samaa mieltä, mutta riippuu vähän, mitä tarkoitetaan. Jos puhe on näkyvästä ja konkreettisesti elämänlaatua laskevasta saastuttamisesta ja ympäristötuhoista, niin ei. Jos puhe on jostain yleismaailmallisemmasta ilmastonmuutosjalanjäljestä, niin voi.

Sitten "arki":

1. Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita.

Täysin eri mieltä. Espoossa on jo valtavasti kehitysmaalaisia, ja vaikka heitä sijoitettaisiinkin muualle, suuri osa heistä kuitenkin muuttaa tänne ennen pitkää. Lisäksi mitä vähemmän kunnat suostuvat ottamaan heitä vastaan, sitä selvemmän signaalin se lähettää valtiolle, että maahanmuuttopolitiikassa olisi järkeistämisen varaa.

2. Kirjastojen palveluista voisi periä vuosimaksun.

Täysin eri mieltä. Maksullinen kirjasto olisi vähän sama juttu kuin parkkihalli, jonka sisäänkäynnin edessä on rivi betoniporsaita. Kirjaston koko idea on sen maksuttomuudessa. Muutenkin, pienikin vuosimaksu pudottaisi käyttöasteen kymmenesosaan, kun satunnaiset käyttäjät jättäisivät mieluumin kirjat lukematta.

3. Tulorajat kunnan vuokra-asunnoista on poistettava.

Täysin eri mieltä. Espoossakin vuokrat ovat naurettavan korkeita, joten jos tulorajat poistetaan, pienituloisten mahdollisuudet saada mistään siedettävänhintaista asuntoa pienenevät entisestään.

4. Kuntani käyttää liikaa rahaa urheilupaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon.

Jokseenkin eri mieltä. Ihan hyvä, että kansalaisia kannustetaan liikkumaan. Jos ei ihan vaan periaatteesta, niin edes siksi, että se tuo pidemmän päälle säästöjä terveyspuolelle.

5. Jokaisen pitää päästä palveluiden äärelle joukkoliikenteellä.

Täysin samaa mieltä. Vaikka aiemmin puolustin yksityisautoilua hyvänä vaihtoehtona, ei se silti ole kaikille realistinen vaihtoehto.

Vielä "koti":

1. Espoon ei missään nimessä tule nostaa veroprosenttiaan Länsimetron takia.

Jokseenkin eri mieltä. Juurihan ylempänä vaadin joukkoliikenteen kehittämistä, ja tämä nyt olisi sellaista. Ei nyt kuitenkaan ihan millä hinnalla hyvänsä.

2. Raide-Jokeria ei kannata rakentaa, mikäli kustannusarvio nousee nykyisestä 275 miljoonasta.

Ohita kysymys, koska eihän minulla ole hajuakaan, onko tuo edes paljon vai vähän tuollaiseen projektiin.

3. Espoon tulee luopua investointikatosta homekoulujen osalta.

Jokseenkin samaa mieltä. Tästä ei kannata pihistellä, koska se saattaa myöhemmin kostautua arvaamattoman suurina kuluina terveyspuolella.

4. Espoon tulee osallistua kaupunkiin rakennettavan jalkapallostadionin kustannuksiin ja näin varmistaa, että siitä tulee kansainväliset vaatimukset täyttävä viihdeareena.

Täysin eri mieltä. Vaikka aiemmin puolustin investointeja kansalaisten liikkumismahdollisuuksien lisäämiseksi, viihdeurheilu ei enää mene siihen kategoriaan.

5. Espoon tulee kaavoittaa entistä tiiviimpää asuntorakentamista.

Jokseenkin eri mieltä. Asuntoja saisi tehdä enemmän, jos sillä saisi hintoja alemmaksi, mutta kanakoppiasumisen voi jatkossakin pitää Helsingin puolella.

Lopuksi "arvot":

1. Ennen ei ollut paremmin - suomalaisen elämäntavan muutokset ovat olleet hyvästä.

Jokseenkin eri mieltä. Hyviäkin muutoksia on tapahtunut, mutta huonot ovat olleet isompia ja niitä on ollut enemmän.

2. Tarvitsemme vahvaa johtajuutta, joka voi korjata ongelmat ilman tarvetta kompromisseille.

Jokseenkin eri mieltä. Jos minä pääsen johtajaksi, niin ehkä sitten, mutta enhän minä kuitenkaan saisi johtajaa valita, jolloin kävisi herkästi niin, että ongelmat ratkaistaisiin kompromissittomasti ottamalla lisää pakolaisia ja päästörajoituksia. Ehkä kuitenkin parempi päättää demokraattisesti, vaikka se olisikin hitaampaa ja keskimääräisempää.

3. Lasten on tärkeämpää olla uteliaita ja itsenäisiä kuin hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia.

Outo kysymys. Miksi nuo on asetettu vastakkain? Jos nyt kuitenkin on pakko valita, niin jokseenkin eri mieltä. Minulla menevät hermot ihmisiin, jotka hyppivät silmille ja inttävät vastaan, eikä sellaisia tarvitsisi kasvattaa yhtään lisää.

4. Pohjimmiltaan elämässä vallitsee resurssi- ja valtakilpailu, jossa ei pärjää ilman taistelua.

Jokseenkin eri mieltä. Luonnontilassa kyllä, mutta meillä on sivistynyt ja järjestäytynyt yhteiskunta juuri siksi, ettei noin tarvitsisi olla.

5. Yhteiskunnassamme olisi vähemmän ongelmia, jos ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin.

Jokseenkin eri mieltä. En tarkoita, että ihmisiä pitäisi kohdella epätasa-arvoisesti. Mitä tasa-arvoisemmin ihmisiä kohdellaan, sitä vähemmän ongelmia on. En vain keksi yhtään asiaa, joissa ihmisiä nykyään kohdeltaisiin epätasa-arvoisesti, lukuunottamatta tiettyjä ns. positiivisen syrjinnän muotoja, joissa tasa-arvo sivuutetaan tasa-arvon itsensä nimissä.

6. Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet rikkauteen ja onneen.

Jokseenkin samaa mieltä. Yksilölliset erot tulevat aina ennen pitkää vastaan, mutta yhteiskunnan taholta asiaa on helpotettu niin paljon kuin on käytännössä mahdollista.

No niin. Katsotaanpa tarjokkaat...

Ohhoh, heti ykkösvaihtoehtona 80 %:n yhteensopivuudella on vanha kaverini Jiska Gröhn! En ollutkaan kuullut hänestä muutamaan vuoteen, koska hän oli pappina Pohjanmaalla, mutta muutama viikko sitten häneen törmäsin, joten tiesin hänen palanneen Espoohon. Ei hän kuitenkaan maininnut ehdokkuudestaan.

Eipä tarvitse tätäkään valintaa tämän enempää mietiskellä. En ole ikinä ennen äänestänyt Kristillisdemokraatteja, mutta ei minulla ole erityistä syytä olla äänestämättäkään heitä.

Tällä mennään.

300 ja muita sotaelokuvia

Pahoitteluni, ettei minua ole hetkeen näkynyt täällä. Olen viime viikkoina tehnyt tuplamäärän työtunteja, ja jos en ole ollut töissä, on lapsenhoito vienyt melkoisesti tilaa luovilta prosesseiltani.

Mutta asiaan. Tai siis ei nyt mitään asiaa ole, vaan koko tämänkertaisen kirjoituksen tarkoitus on mainita, että tämä on blogin kolmassadas julkaistu kirjoitus.

Jee!

Heh, 300. Tulikin tuosta mieleen, että se on perhanan hyvä elokuva. Viimeksi kun puhuttiin natsien turpaanvedosta, mainittiin myös artikkeli, jossa slovenialainen vasemmistojulkkis Slavoj Žižek ehdotti, että väärää mieltä olevat pitäisi turpaanvedon sijaan jättää kokonaan huomiotta. Se asia tuli jo viimeksi käsiteltyä, mutta siitä tuli mieleen edellinen kerta, kun kuulin Žižekin mielipiteitä. Silloin häneltä kysyttiin, että mitä vasemmistolaista elokuvaa hän suosittelisi.

Hänen ehdotuksensa oli 300. Sen aggressiivinen, diktaattorin johtama monikansallinen valloittajaimperiumi Persia on kuulemma ilmiselvä viittaus USA:an, ja pieni Sparta urhoollisesti puolustautuu kapitalismin väkivaltaista levittämistä vastaan.

On tietysti ihmisestä kiinni, tuleeko elokuvan Persiasta ensimmäisenä mieleen USA, vai jokin muu maa, kuten vaikka eräs, joka lakkasi olemasta jo ollessani ala-asteella. Se vain ärsyttää, että jostain syystä usein vasemmistolaisten mielestä kapitalismi on yhtä kuin USA, jolloin kaikki amerikkalaisten tekemät vääryydet ovat kapitalismin tekemiä vääryyksiä ja vasemmistolaiseksi kannanotoksi riittää, että jotenkin epämääräisesti haistattelee amerikkalaisille.

Slovenialaiset muuten ovat valtavan ylpeitä Žižekistä. No, kyllähän suomalaisetkin tapaavat torilla aina, kun Suomi jossain mainitaan. Entisissä kommunistimaissa on yleensäkin jännä ilmiö, että vaikka politiikka on suhteellisen oikeistolaista, kommunistiaikojen paskuus on vielä muistissa, eikä poliittista korrektiutta tai muuta punaviherrystä juuri harrasteta, sieltä nousee vähän väliä oikein kunnon vanhan linjan kommareita, eikä asiassa nähdä mitään kummallista.

Mutta joo, minäkin suosittelen tuota elokuvaa. Se kertoo Thermopylain taistelusta, jossa vuonna 480 eKr. Spartan kuningas Leonidas onnistui hyvin pienellä sotajoukolla pidättelemään ehkä jopa satoja kertoja suurempaa persialaista invaasioarmeijaa usean päivän ajan. No, olihan heillä maasto puolellaan, ja tuohon aikaan kreikkalaiset olivat sekä taktisesti että teknisesti niin paljon persialaisia edellä, että olisi ollut sama vaikka niillä olisi ollut siellä konekiväärit rivissä. Sillä erotuksella tietysti, että konekivääreistä loppuvat ennen pitkää panokset. Oli miten oli, kyllähän tuollaista sopii muistella vielä tuhansien vuosien jälkeenkin.

Vaikka elokuva perustuu tositapahtumiin ja historiallisesti se on melko tarkka, on ohjauksessa otettu paljon, eh, taiteellisia vapauksia. Graafisesti se on kaunis, ja erityisesti huomio kiinnittyy siihen, että kun yleensä miekka&kilpi-aikakaudelle sijoittuvissa taistelukohtauksissa kamera heiluu ja tärisee holtittomasti, että katsojalle välittyisi hektisen toiminnan tunnelma, tässä päin vastoin käytetään paljon hidastuksia, että varmasti kaikki ehtivät nähdä, kun tietokoneveri roiskuu.

Dialogi on suorastaan legendaarista, ja pari tylyimmistä lausahduksista itse asiassa historioitsijoiden mukaan sanottiin oikeastikin. Kuten se, kun spartalaisia varoitetaan vihollisia olevan niin paljon, että heidän ampumansa nuolet peittävät auringon, ja joku kuittaa siihen, että saadaanpahan taistella varjossa. Ja se, kun persialaiset vaativat spartalaisia luovuttamaan aseensa, ja Leonidas huutaa takaisin, että tulkaa hakemaan.

Kaikkein parasta tässä elokuvassa kuitenkin on se, että puvustuksessa päätettiin olla haaskaamatta pronssia historiallisesti tarkkoihin rintahaarniskoihin, ja sellaisen sijaan marssitettiin urhot rintamalle pelkkiin uikkareihin puettuina, huippuunsa asti trimmatut lihakset pullistellen ja kimmeltäen.

Porstuan markkinointipäällikkö Candicen virallinen ilmoitus: "Ylläolevasta lausunnosta huolimatta blogistin seksuaalinen suuntautuminen ei ole kyseenalaistettavissa."

Antakaapas kun selitän. Sotaelokuvien kohderyhmää ovat nuoret miehet. Nuorilla miehillä on usein tyttöystävät, tai ainakin he yrittävät käydä treffeillä silloin tällöin, ja elokuvissakäynti on perinteinen tapa viettää treffit. Niinpä elokuvien yleisöt koostuvat hyvin suureksi osaksi pariskunnista.

Tästä seuraa, että vaikka elokuva tehtäisiinkin ensisijaisesti nuorille miehille, on otettava huomioon myös se, että yleisössä istuu merkittävä määrä enemmän tai vähemmän vastahakoisia naisia. Niinpä elokuvassa täytyy olla jotain, joka vetoaa myös heihin.

Hyvin usein tämä ongelma on ratkaistu vääntämällä väkisin mukaan jokin romanttinen sivujuoni, tai sitten stereotyyppisten feministi-ideaalien mukainen naissoturi. Noloimmissa tapauksissa sekä että. Muitakin ratkaisuja näkee silloin tällöin, mutta yhteistä niille on, että elokuvan pituudesta kuluu kaikenlaiseen höperehtimiseen useita kymmeniä minuutteja, jotka voisi käyttää paremmin päiden katkomiseen.

Sama taktiikka toimii toki toisinkin päin. Rakkausdraama voidaan sijoittaa jonkin ison sodan aikakaudelle, että saadaan mukaan vähän räjähdyksiä ja saadaan markkinoitua se "sota"elokuvana, etteivät pojat protestoisi liikaa, kun heidän tyttöystävänsä raahaavat heidät katsomaan sitä. Edellisen kerran haksahdin tähän, kun hankin DVD:nä elokuvan Passchendaelen taistelu. Joissain Youtube-musiikkivideoissa oli kyseisen elokuvan taistelukohtauksia, jotka näyttivät vakuuttavilta. No, olihan siinä toimintaa 5 minuuttia alussa ja 20 minuuttia lopussa, mutta väliin oli lipsahtanut puolitoista tuntia sitä, kun joku solttu istuu kotirintamalla höpisemässä naapurin tytön kanssa Kanadan kauniista maisemista. Harvoin on ollut elokuvan jälkeen niin kusetettu olo.

300:ssa ei kuitenkaan haaskata kenenkään aikaa. Koska naisyleisöongelma on ratkaistu viihdyttämällä heitä komeilla miehillä toiminnan sivussa varsinaisen juonen häiriintymättä, miesyleisön ei tarvitse odotella vuoroaan, vaan molemmat voivat keskittyä nauttimaan elokuvasta yhtaikaa toisistaan riippumatta. Täydellinen ratkaisu.


Ei siitä sen enempää. Vasta vähän aikaa sitten listasin kymmenen mielestäni parasta elokuvaa, ja kommenteissa tuli puheeksi, että voisin myöhemmin tehdä vastaavan listan pelkistä sotaelokuvista. Voisin tehdä sen vaikkapa nyt, kun kerran tuli aihe puheeksi. Siispä:

1. Talvisota. Kuten viimeksi perustelin, tässä ei ole mitään väkisinväännettyjä yleviä juonia tai filosofiaa, vaan pelkkää epätoivoista ylivoimaisen vihollisen torjuntaa. Sotaelokuvat kärsivät usein siitä, ettei ole saatu riittävästi avustajia, jolloin massarynnäkköjä joudutaan toteuttamaan parinkymmenen taistelijan voimin, mutta tässä sitä ongelmaa ei ole, vaan isot taistelut näyttävätkin isoilta. Dialogi on nokkelaa, ja entistä eeppisemmäksi sen tekee suhteellisen uskottavankuuloinen pohjalaismurre.

Täydellinen tämäkään ei ole, koska elokuvaversio on tehty alkuperäisestä sarjaversiosta leikkaamalla vähän holtittomasti. Sarjaversio löytyy Youtubesta, mutta tietääkseni DVD-muodossa sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi julkaista.

2. Starship Troopers. Tulevaisuuden sodankäyntiä avaruuden ötököitä vastaan. Meininki on niin hardcorea ja suhtautuminen militarismiin niin innokas, että se menee itse asiassa parodian ja irvailun puolelle. Sen verran hienovaraisesti tosin, etteivät kaikki katsojat sitä huomaa, ja niinpä tätä onkin moitittu edellämainituista asioista. Sen verran pitää varoittaa, että vaikka tämä nimellisesti perustuukin Robert A. Heinleinin kirjaan, ovat ne kuitenkin niin erilaisia teoksia, ettei yhtä voi suositella toisen perusteella.

3. 300. Perustelut tulivatkin jo käytyä läpi.

4. Zulu. Tämä kertoo Rorke's Driftin taistelusta, jossa pari sataa brittisotilasta puolustutuu kimppuun rynnivää monituhatpäistä zuluarmeijaa vastaan siirtomaa-aikaisessa Etelä-Afrikassa. Onhan tämä jo 60-luvulla tehty, mikä näkyy jonkin verran taistelukohtausten uskottavuudessa, mutta ei niin pahasti kuin monissa muissa vastaavissa.

Tätä on joskus moitittu rasistiseksi, koska elokuvan jälkimmäinen puolisko on aivan estotonta neekerinlahtausta, mutta se ei voisi olla kauempana totuudesta. Zulut kuvataan älykkäinä, kunniallisina ja hyvin urheina sotureina, joilla on hieno oma kulttuurinsa, ja vaikka zulujen tappiolukemat nousevatkin korkeiksi, se on vain luonnollinen seuraus siitä, että hyökätään keihäillä ja nahkakilvillä aseistautuneina kiväärejä vastaan.

Sabaton julkaisi uudella levyllään tästä taistelusta kertovan kappaleen. Joku ystävällinen oli tehnyt videon, jossa musiikin taustalla pyörii kohtauksia tästä elokuvasta:



5. Full Metal Jacket. Vietnamin sotaan sijoittuva klassikko, jossa ensin kärsitään alokaskauden koulutuksesta ja sitten mennään viidakkoon sotimaan. En tiedä, miksei Vietnamista tehdä enempää elokuvia. Onkohan se liian tuore aihe, vai onko siitä vain niin paljon vaikeampaa saada aikaan sellaista selvää "hyvikset antavat pahiksille turpaan"-asetelmaa kuin toisesta maailmansodasta?

Vaikka tämä onkin hieno elokuva monella tasolla, suurin osa sen viehätyksestä perustuu hyviin musiikkeihin ja kouluttajakersanttina simputtelevan R. Lee Ermeyn henkilökohtaiseen karismaan ja viihdearvoon. Aluksi häntä ei haluttu palkata kyseiseen rooliin, joten hän kuvautti videon, jossa avustajat heittelevät häntä appelsiineilla ja tennispalloilla samalla, kun hän häiriintymättä ja itseään toistamatta huutaa alokkaille mielikuvituksellisia hävyttömyyksiä. Hän sai roolin, ja hyvä niin, koska muuten elokuvahistoria olisi jäänyt paljosta paitsi.

6. Rambo - Taistelija. On ehkä kyseenalaista, voidaanko tämä määritellä sotaelokuvaksi, koska se ei sijoitu mihinkään sotaan eikä siinä edes kuole kuin yksi ihminen, mutta väittäisin, että voidaan. Siinä Vietnamin sodan veteraani palaa kotiin ja etsii vanhoja kavereitaan, mutta koska siihen aikaan suhtautuminen Vietnamin sotaan ja sotilaisiin oli hyvin nuivaa, paikallinen sheriffi alkaa vainota häntä ilman järkevää syytä. Rambo pakenee metsään, jossa lainvalvojat yrittävät metsästää häntä lisääntyvällä tulivoimalla, vaikka todellisuudessa Rambo metsästääkin heitä.

Sarjan myöhemmät osat ovat selkeämmin sota- ja toimintaelokuvia ja muutenkin oikein hyviä, mutta jos nyt rehellisiä ollaan, ovathan ne vain Rambon legendaarisella hahmolla tehtyä rahastusta. Tässä ykkösosassa on eniten sisältöä.

7. Perikato. Elokuva Hitlerin viimeisistä päivistä bunkkerissa Berliinin alla. Hieno tunnelma ja loistavia näyttelijäsuorituksia. Nekin, jotka eivät tätä elokuvaa ole nähneet, tietävät sen kaikista niistä parodiavideoista, joissa Hitler raivoaa alaisilleen ja tekstityksissä puhutaan jostain ihan muusta. Ehdoton suosikkini on se, jossa Hitlerillä on ongelmia nopeusvalvontakameroiden kanssa:



8. Gettysburg. Amerikan sisällissodan ratkaisevin taistelu molempien osapuolten näkökulmista. Robert E. Lee on hieno hahmo, ja häntä myös näyttelee hienosti joku Baldwineista.

9. Rautaristi. Saksalaiskersantti ei suostu valehtelemaan esimiehensä puolesta, että esimies saisi himoitsemansa kunniamerkin, jolloin upseeri yrittää tapattaa kersantin ryhmineen toisen maailmansodan itärintamalla. Erikoinen elokuva siinä mielessä, että se esitetään saksalaisten näkökulmasta, vaikka onkin amerikkalainen. Ei olisi luullut tulevan yllätyksenä, että elokuvan menestys jäi julkaisuaikanaan vaatimattomaksi.

10. Länsirintamalta ei mitään uutta. Vähän sama kuin ykköskohdan Talvisota, mutta ensimmäisen maailmansodan Saksassa.


Sellainen lista. Hyviä elokuvia on paljon enemmänkin, mutta tuolle listalle pääsee vain sellaisia, joita katselen toistuvasti. Annetaan nyt kuitenkin vielä muutama kunniamaininta:

Kunnian kentät. Kaikkien aikojen kallein eteläkorealainen elokuva. Se kertoo tositarinan tyypistä, joka pakotettiin ensin taistelemaan Japanin puolesta; joutui Siperiaan vankileirille, josta pakotettiin torjumaan saksalaisten hyökkäystä; ja lopuksi vielä päätyi Saksan riveihin torjumaan Normandian maihinnousua. Tämä on minulle ihan uusi löytö, ja varmaan nousee ylläolevalle listalle jossain vaiheessa.

Helvettiin ja takaisin. Myös tositarina, tällä kertaa USA:n armeijan kaikkien aikojen ansioituneimmasta sotilaasta Audie Murphystä. Oikeita sotaveteraaneja on näytellyt elokuvissa ennenkin, mutta tämä on siitä ainutlaatuinen tapaus, että elokuvan nimikkosankari itse näyttelee itseään.

1944 - Veli veljeä vastaan. Virolainen elokuva, jossa on kunnon rytinää. Ensin kuvataan saksalaisten puolella taistellutta osastoa, josta siirrytään venäläisten puolella taistelleeseen. Siihen aikaan oli kieltämättä ikävää olla virolainen. Erityisesti tätä voi suositella katsottavaksi niille, jotka väittävät, että Suomi olisi toisen maailmansodan aikaan voinut valita olla sotimatta.

Yamato. Japanin Pearl Harboriksi kehuttu elokuva, jossa upotetaan Japanin laivaston suurin ja kaunein sotalaiva.

Red Dawn. Kiinan sisällissotaan 30-luvulle sijoittuva elokuva. Joo, Aasiasta tulee nykyään paljon upeita sotaelokuvia. Tässä alkupuolisko on kunnon rytinää, mutta sitä vaivaa sama ongelma kuin aika usein aasialaisia elokuvia yleensä, eli puolenvälin jälkeen meno hyytyy.

Päivä ilman sotaa. Monet ovat varmaan kuulleet siitä, kun kerran ensimmäisen maailmansodan aikaan saksalaiset ja ranskalaiset sotilaat päättivät omin päin julistaa joulurauhan ja viettää joulupäivän jalkapalloa pelaten ja mukavia jutellen. Tämä elokuva kertoo siitä.

War of the Dead (Stone's War). Joskus talvisodan aikoihin (eli kun natsit ja neukut olivat vielä samalla puolella Suomea vastaan) natseilla on jossain Suomen korvessa salainen tutkimuslaitos, jossa tehdään lääketieteellisiä kokeita. Suomalaiset ja suomalaisten puolella olevat amerikkalaiset sotilaat menevät sinne tutkimaan ja saavat vastaansa natsizombeja. Tätä on pakko suositella ihan jo periaatteesta, koska tämä on suomalainen, ja toisin kuin suomalaiset elokuva-alan päättäjät kuvittelevat, on tällaisten elokuvien teko selvä parannus suomalaiseen elokuvamaailmaan.

Noin. Saa ehdottaa lisää.

Vihervasen koukku ja äärioikea suora

Kaikki varmaan muistavat, kun muutama viikko sitten joku punikki veti turpaan jotain natsia Amerikassa kesken TV-haastattelun. Tapauksen jälkeen ollaankin sitten ympäri maailman keskusteltu, saako natseja ja muita väärää mieltä olevia vedellä turpaan osana yhteiskunnallista keskustelua.

Sivullisen mielestähän koko kysymys on täysin absurdi. Mitä sillä muka voi saavuttaa? Tietysti jos oman ideologian päätarkoitus ei olekaan vaikuttaa käytännön elämään ja asioihin ja muuttaa niitä parempaan suuntaan, vaan pitää vain hyvät bileet käynnissä, silloin ei ole väliäkään vastustajan tai yleisön mielen muuttamisella, vaan oman fiiliksen vahvistamisella, ja siihenhän turpaanveto on oikein tehokas keino.

Eihän kukaan mielipiteitään turpaansaannin seurauksena muuta. Päin vastoin, jos itse saisin mielipiteideni takia turpaani, pitäisin sitä vahvana todisteena oikeassaolostani. Turpaanvetäminenhän tarkoittaa vain sitä, että vetäjä itsekin tietää, ettei pärjäisi sanallisessa väittelyssä.

Mutta mietitään nyt sitten. Tai siis en mieti, vaan kerron, miten asia on. Blogistikollegani Ez ehtikin juuri käsitellä asian siitä periaatteellisesta näkökulmasta, millainen yhteiskunta saadaan aikaan pidemmällä tähtäimellä, jos annetaan vedellä turpaan kaikkia, jotka kulloinkin määritellään vääränmielisiksi, joten en mene siihen. Nyt kerron vain, mitä siitä käytännössä seuraa, jos natseja vedetään turpaan, ja olisiko mahdollista saavuttaa parempia tuloksia joillain muilla keinoilla. Toisin sanoen, en vastaa kysymykseen, että saako natsia vetää turpaan. Vastaan siihen, että kannattaako natsia vetää turpaan.

Ja vaikka tässä nyt puhunkin natseista, kaikki sanomani pätee niin natseihin, natsinvastustajiin, kuin kaikkiin muihinkin mielipiteisiin ja ideologioihin.

Innostuin kirjoittamaan aiheesta juteltuani lempianarkistini kanssa. Hän oli sitä mieltä, että natsit pitäisi sulkea pois yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikkapa peittää heidän kommenttinsa omalla kovaäänisyydellä. Kuulemma natsien mielipiteet eivät ole mitään mielipiteitä, eivätkä ne siten ansaitse mielipiteenvapautta tai puheenvuoroja.

Väärien mielipiteiden mielipidestatuksesta on ollut puhetta ennenkin. Halla-ahokin aikoinaan pohdiskeli, että:

älyllisesti laiskistunut ihminen haluaa nähdä maailman paikkana, jossa on hyviä ja pahoja ihmisiä. Hyvät ihmiset tekevät ja kannattavat kaikkia hyviä asioita ja vastustavat kaikkia pahoja. Pahat ihmiset tekevät vain pahaa ja vastustavat kaikkea hyvää. Tästä seuraten "suvaitsevainen" ei voi ottaa sitä sinänsä täysin hyväksyttävää linjaa, että ilmoittaisi kannattavansa sitä, mikä hänelle on kaikista hyvistä asioista tärkein, ts. monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta, ja vastustavansa niitä sinänsä hyviä asioita, jotka ovat näiden tavoitteiden tiellä, ts. demokratiaa (esim. maahanmuuttokysymysten alistaminen demokraattiselle prosessille) ja sananvapautta.

Sitten niille viisastellaan, että mitäs suvaitsevaisia te muka luulette olevanne, kun ette eriäviä mielipiteitä suvaitse.

Ei siinä käsittääkseni tuosta ole kyse, vaan siitä, että jotkut mielipiteet ovat niin paljon huonompia, että niiden tunnustaminen mielipiteiksi antaa niille ansaitsematonta arvoa ja saattaa saada ihmiset luulemaan, että niiden kannattaminen tai vastustaminen on ihan vaan makuasia.

Tietysti tässä joudutaan sitten väittelemään, että onko natsismi tuollainen asia, ja mitkä kaikki muutkin ovat, mutta ei nyt mennä siihen. Kyllä minä tuon näkemyksen hyväksyn. Ei minua kiinnosta, luokitellaanko natsismi mielipiteeksi, koska sillä ei ole mitään väliä. Antifasistit menevät rytinällä metsään jo heti kättelyssä ruvetessaan saivartelemaan siitä, mikä on mielipide ja mikä ei. Natsit ottavat kantaa ihmisten mieliä vaivaaviin asioihin riippumatta siitä, määritelläänkö heidän kannanottonsa mielipiteiksi, ja jos vastapuolen ainoa kontribuutio keskusteluun on "ei noin saa sanoa", on turha ihmetellä, jos natseja ruvetaan kuuntelemaan.

Jos nyt natsismi kuitenkin uudelleenmääritellään joksikin muuksi kuin mielipiteeksi, toivoisin edes, että samaa logiikkaa sitten sovellettaisiin tiettyihin muihinkin totalitaristisiin murhaideologioihin.

Yleisestikin antifasistien, anarkistien ja muun vihervasemmiston kaikkein suurin ongelma ja virhe on siinä, että he pyrkivät tukahduttamaan vastustajiensa väitteet semanttisella saivartelulla, asian vierestä puhumisella ja muulla mölinällä sen sijaan, että antaisivat suoria vastauksia esitettyihin ongelmiin. Tästä seuraa, että tavalliset ihmiset, joilla niitä ongelmia on, joutuvat kääntymään natsien puoleen, koska ketään muutakaan ei ole.

Ja tosiaan, vaikka olenkin periaatteessa eri mieltä, ymmärrän senkin näkökulman, että väärät mielipiteet pitäisi sulkea ulos keskustelusta. Niin ajattelevat haluaisin toivottaa tervetulleiksi 2000-luvulle. Ei sellainen onnistu enää. Keskustelukanavia on olemassa ihan kaikille, ja jos ei ole, sellaisen luominen onnistuu netissä muutamalla klikkauksella, eikä niitä saa vaiennettua. Ainoa, mitä niille voi tehdä, on boikotoida, ja siitäkin ainoa seuraus on vain, että vääränmielisille ei enää jää vastaväittäjiä, vaan he jäävät vahvistamaan näkemyksiään ja radikalisoitumaan omiin kaikukammioihinsa.

Trumpinkin vaalivoitto perustui juuri näihin ilmiöihin. Trumpista ei välttämättä pidetä, mutta hän kertoi, kuinka hän aikoo tehdä Amerikasta mahtavan, kun vastustajat keskittyivät mölisemään, ettei Trump kelpaa presidentiksi, koska on rasisti ja seksisti. Ihmiset äänestivät häntä, koska heidän mielestään noloa junttia voi sietää, jos se luo työpaikkoja ja parantaa dollarin arvoa. Voi olla, että Trumpin keinot eivät toimi, ja hän saa aikaan vain pahempia ongelmia, mutta eipä vastapuolen suunnalta kuulunut mitään parempaakaan. Mediakin yritti kovasti taistella Trumpia vastaan, ja mitä hän teki? Jätti median omaan arvoonsa ja puhui kansalle suoraan Twitterissä. Tunnetuin seurauksin.

Toinen esimerkki saatiin viime viikolla, kun tuoreen tutkimuksen mukaan jo yli puolet EU-kansalaisista haluaisi lopettaa maahanmuuton muslimimaista. Siis lopettaa kokonaan. Jos oltaisiin kysytty vain rajoittamisesta, en ala edes arvailla, kuinka korkea lukema olisi. Mistäköhän luulette tämän johtuvan?

En usko, että 280 miljoonaa ihmistä on yhtäkkiä huvikseen saanut päähänsä, että jokainen muslimiyksilö edustaa pahuutta, joka on pidettävä loitolla. Tuollaisesta määrästä suurin osa on pakostakin keskiluokkaa, jota ei kiinnosta kainalontuuletus tai muu ääriliikehdintä, vaan pelkkä rauhallinen arkielämä. He ovat tavallisia ihmisiä, joita nykyinen maahanmuuttopolitiikka huolestuttaa. He eivät varmaankaan haluaisi valita rajojen täydellisen sulkemisen ja niiden täydellisen avaamisen väliltä, mutta kun nyt kuitenkin näyttää siltä, että on pakko, he valitsevat sulkemisen pienempänä pahana.

Antifasistit varmasti pitävät tästäkin kovaa meteliä, ettei ihminen voi olla laiton ja lentäväthän linnutkin rajojen yli. Mitään konkreettisia ehdotuksia sieltä suunnalta ei kuitenkaan kuulla. Ja natsien ja natsististen ratkaisujen suosio jatkaa kasvuaan, koska he ovat käytännössä ainoa taho, joka tarjoaa edes jotain.

Antifasistit, miten menee noin niin kuin omasta mielestänne? Toivottavasti sentään on hyvät bileet.

No niin, yhteenveto. Kun nyt selvästikään natseja tai ylipäänsä erimielisiä turpaan vetämällä ei saavuteta mitään, mitä niille sitten kannattaisi tehdä?

Väitän, että ei mitään. Ei heitä saa käännytettyä eikä vaiennettua. Huomio pitääkin kohdistaa keskiluokkaan, koska se on se ihmisryhmä, jonka äänestyskäyttäytyminen määrittää politiikan suunnan, eli se ryhmä, jonka mielipiteillä on oikeasti väliä.

Se tehdään seuraavasti:

1) Kerrotaan, miksi ja miten vastapuoli on väärässä. Ja käytetään sitten faktoja, eikä mitään mielikuvia tai iskulauseita.

Sen jälkeen:

2) Tarjotaan tilalle vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja. Ja sitten sellaisia, että ne tunnistaa paremmiksi ihan maalaisjärjelläkin, eivätkä ne edellytä kansaa hyväksymään mitään epämääräisiä kosmisia velvollisuuksia tai merkittävää elintason laskua.

Jos oikeasti haluaa pysäyttää jonkin ajatusmaailman leviämisen, silloin täytyy osoittaa, ettei sen kannattajilla ole mitään järkevää sanottavaa, ja se onnistuu vain sanomalla itse jotain järkevää.

Sivistyneistä yhteiskunnista

Tunnustan tämän seurakunnan edessä, että lueskelin joitain päiviä sitten ruotsalaisia rikosuutisia julkaisevaa viha- ja valhemedia Rähmiksen Sikolättiä. Vihamedia se on siksi, koska se keskittyy lähinnä maahanmuuttajien tekemään rikollisuuteen, ja valhemedia siksi, koska kaikkihan hyvin tietävät, etteivät maahanmuuttajat tee rikoksia.

Siellä oli sitten artikkeli poikaporukasta, joka oli ottanut tavakseen hinkkailla vieraita naisia jossain ruotsalaisessa uimahallissa. Yksi poika ollaan saatu kiinni. Rasistiset lukijat olettavat rasistisesti, että kyse on maahanmuuttajasta, vaikka poika ei edes omista minkäänlaisia henkilöpapereita, joiden avulla kukaan voisi todistaa, ettei hän ole Ruotsista kotoisin. Tapaus itsessään ei monikulttuurisessa yhteiskunnassa ole mitenkään uutiskynnystä ylittävä, mutta otin sen puheeksi, koska kommenteissa nimimerkki Rajoittunut esitti erittäin hyvän ja tärkeän kysymyksen:

Missähän on [rodullistava adjektiivi sensuroitu] miehet, joiden pitäisi suojella [rodullistava adjektiivi sensuroitu] naista? Onko niitä enää?

Kuten moniin hyviin kysymyksiin, tähänkin on monta oikeaa vastausta. Yksinkertaisin on, että keskivertomiehillä on perheet, työpaikat, asuntolainat ja muita vastuita ja velvollisuuksia, eivätkä he sen vuoksi voi osallistua mihinkään radikaaliin liikehdintään ennen kuin liikehdintä on niin suurta, ettei yksittäisiä rivimiehiä voi mitenkään enää ottaa kiinni ja panna syytteeseen. Kynnys liikehdinnän alkamisellekin on hyvin korkea, koska kukaan ei halua olla ensimmäisten joukossa, sillä heitä kyllä rangaistaan ankarimman mukaan.

Toinen vastaus on sitten, että sivistyneessä yhteiskunnassa miehet eivät suojele naisia, koska sivistyneessä yhteiskunnassa ei ole mitään sellaisia uhkia, joilta naisia tarvitsisi suojella. Tämän lisäksi sivistyneissä yhteiskunnissa usein kuvitellaan, että sivistymättömät yhteiskunnat kehittyvät ajan myötä sivistyneiksi, eikä muutosta tapahdu päinvastaiseen suuntaan. Sen takia sivistyneen yhteiskunnan asukkailta saattaa kestää kauan huomata, ymmärtää ja sisäistää tilanne, jos käykin niin, ettei heidän yhteiskuntansa yhtäkkiä enää olekaan sivistynyt.

Joku muu lopettaisi tämän kirjoituksen tähän, mutta minulla on sellainen vaiva, että kaikenmoiset asiat jäävät päähäni pyörimään pitkiksi ajoiksi ja muodostavat toistensa välille yhteyksiä, joita niissä ei välttämättä ole. Niinpä tästä tuli mieleeni pari tekstiä sitten mainitsemani artikkeli siitä, että nykylainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen ensikertalaisuus ikään kuin kasvaa takaisin, jos malttaa olla kolme vuotta perseilemättä, ja blogistiikan oppi-isäni Yrjöperskeleen kommentteihin laittama lisäys, että varsinkin nuoret rikollisenalut saavat vain ehdollisia tuomioita ja tulkitsevat asian niin, etteivät he mitään pahaa ole tehneetkään, kun ei kerran rangaista.

Lisäksi tuli mieleeni lausahdus, johon olen törmännyt useasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin keskustellessani siitä, kuinka ankaria rangaistusten pitäisi olla.

Monet ovat nimittäin sitä mieltä, että yhteiskunnan sivistystaso näkyy rangaistusten ankaruudessa. Sivistynyt yhteiskunta ei harrasta mitään barbariaa kansalaisiaan kohtaan, vaan sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä.

Ja tiedättekös, juuri noinhan se on. Itse väitteestä olen aivan samaa mieltä. Johtopäätöksistä en sitten niinkään.

Todellisuudessahan homma menee niin, että sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä, koska niissä asuu sivistyneitä ihmisiä. Sivistyneet ihmiset eivät tee rikoksia, tai jos tekevätkin, ymmärtävät hävetä niitä ihan oma-aloitteisesti. Rikollista elämäntapaa ei glorifioida, eikä rikosrekisterillä saa mainetta eikä kunnioitusta, ainoastaan paheksuntaa. Sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä, koska sivistyneet ihmiset eivät tarvitse rankaisua oppiakseen olemaan ihmisiksi.

Mainitsemani väitteen esittäjät yleensä tulkitsevat väitettä toisin. He käyttävät sitä perusteena rangaistusten lieventämisen puolesta sillä oletuksella, että yhteiskunnan sivistystasoa voisi suoraan kohottaa lieventämällä rangaistuksia. Yhteiskunnan sivistystaso siis määräytyisi vain sen mukaan, miten se kohtelee kansalaisiaan, täysin riippumatta siitä, miten kansalaiset kohtelevat toisiaan.

Oikeastihan tästä seuraa, että yhteiskunta, joka olettaa jäsentensä olevan sivistyneitä ja kohtelee heitä sen mukaisesti, ei osaa suhtautua järkevästi siihen, jos jäsenet eivät olekaan sivistyneitä. Silloin yhteiskunta itse asiassa kannustaa ja kouluttaa heitä pahantekoon.

Vähän sekava kirjoitus. Väsyttää, pitäisi olla jo nukkumassa. Selvennetään muutamalla rautalankamallilla:

1) Yhteiskunnan sivistystasoa ei voi määrittää poliittisella päätöksellä, vaan yhteiskunta on tasan niin sivistynyt, kuin sen jäsenet ovat.

2) Sivistynyt ihminen pitää itsensä kurissa ihan vain koska niin kuuluu tehdä. Sivistymättömän kohdalla tarvitaan pelotteita, kuten rangaistuksia.

3) Sivistys ei ole mikään pysyvä asiaintila, vaan se vaatii jatkuvaa ylläpitoa, tarkkailua ja uudelleenarviointia, eli pitää katsoa huolella, millaista porukkaa kaduilla pyörii, millaisia signaaleja kansalle lähetetään, ja millaista porukkaa yhteiskuntaan päästetään muualta.

Toistaiseksi Suomi on ollut suhteellisen sivistynyt paikka, eikä ole tarvinnut kulkea aseistautuneena. Tai jos jonkinlaista katanaa onkin joskus tullut mukana pidettyä varmuuden vuoksi, on aina ilmankin pärjännyt. Olisi kiva, jos sama jatkuisi vielä seuraavankin sukupolven kohdalla. Merkit vain alkavat olla huolestuttavia.

Eläimiä naimassa

Olimme taannoin kavereiden kanssa ravintolaillallisella. En enää muista johdantoa, mutta jotenkin tuli eläimiinsekaantuminen puheeksi, ja mainitsin mielenkiintoisena faktana sen, että Floridassa on laitonta harrastaa seksiä piikkisian kanssa. Pohdiskelin, että jos kerran on pitänyt kieltää seksi vain jonkin yhden tietyn lajin kanssa, miksi valituksi on tullut juuri se otus, joka on jo luonnostaan ehkä kaikkein pienimmässä vaarassa tulla ihmisten raiskaamaksi?

Yksi kaveri ei arvostanut asian huumoriaspektia lainkaan, vaan kiinnitti huomiomme siihen epäkohtaan, että Suomi on yksi Euroopan viimeisiä maita, joissa eläimiinsekaantuminen ei ole laitonta. Melko vihervasemmistolaisena sekä innokkaana seksuaali- ja muiden vähemmistöjen puolustajana hän piti sitä suurena vääryytenä.

Jos nyt jonkun mielestä tuossa on ristiriita, huomautettakoon, että seksuaalisen tasa-arvon esitaistelijat eivät suinkaan kannata ihan kaikkia mahdollisia pervouksia, vaan heidän ohjenuoranaan on, että hyväksyttävää seksuaalisuutta on kaikki sellainen, joka tapahtuu yhteisymmärryksessä oikeustoimikelpoisten henkilöiden välillä. Kun tästä säännöstä poiketaan, heidän huumorintajunsa loppuu hyvin äkkiä.

Eikä siinä mitään, oikein hyvä sääntö tuo on. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaiken maailman kissanraiskaajia pitäisi ruveta suvaitsemaan ihan vain siksi, kun nyt kerran homojakin. Huvittavaa tilanteessa on lähinnä vain se kognitiivinen dissonanssi, johon he törmäävät huomatessaan, että vaikka he ovat taistelleet vuosikymmeniä tehdäkseen epäsopivista seksuaalisuuden muodoista sopivia, ei kaikki ole heidänkään mielestään sopivaa. Silloin heidän yleisin reaktionsa on julistaa, ettei niissä olekaan kyse mistään seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan rangaistuksen ansaitsevasta mielisairaudesta.

Asiaan. Eihän minun tuosta pitänyt puhua, vaan eläimiinsekaantumisen suhteesta lakiin. Vaikka sitä ei olekaan erikseen kielletty, eihän se tarkoita, että eläimiä voisi vapaasti ja kaikessa rauhassa naiskennella Suomessakaan, vaan sellainen menee eläinrääkkäyksen piikkiin. Mikä siis olisi käytännön seuraus, jos eläimiinsekaantuminen vielä kiellettäisiin erikseen? Kaksi vaihtoehtoa:

A) Eläimiinsekaantumisesta saisi ankaramman rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Että tässä olisi järkeä, pitäisi osoittaa, miksi eläimen naiminen on sille kategorisesti haitallisempaa kuin sen hakkaaminen. Muutenhan lain ainoa funktio olisi viestittää, että pervot takaisin kaappeihin häpeämään, ja joku irvileuka saattaisi huomauttaa, että tuollaisia lakeja on ollut ennenkin, pervot vain ovat vaihtuneet.

B) Eläimiinsekaantumisesta saisi lievemmän rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Tätä tuskin haetaan, koska kuten yllä kerroin, kiellon vaatijat eivät yleensä ole itse eläimiinsekaantujia, vaan heidän ankaria vastustajiaan.

Pidänkin omana linjanani, ja suosittelen muillekin eläimiinsekaantumisen vastustajille, että ollaan vaan ihan hiljaa ja pidetään kiinni nykyisestä lainsäädännöstä, koska tämä on taas niitä asioita, jotka eivät sörkkimällä parane.

Eikäs kun luetaankin tuota artikkelia vielä. Kieltoa perustellaankin näin:

Nykyään laki kieltää Suomessa vain sellaisen eläimiin sekaantumisen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kipua tai tuskaa.

Teko halutaan tehdä rangaistavaksi jo itsessään, ilman vaatimusta eläimen kärsimyksestä. 

- Taustalla on se, että nyt kiinnitetään huomiota myös eläimeen ja sen itseisarvoon, kun aiemmin keskityttiin tarkastelemaan asiaa vain ihmisen näkökulmasta, Ruotsalo sanoo.

Eli siis ei sillä olekaan väliä, miten lainmuutos vaikuttaisi käytännössä, vaan kyse on eläinten oikeuksista periaatteellisella tasolla. Hyvä on, hyväksyn. Koska eläimetkin ovat eläviä ja tuntevia luojanluomia, niillä on itseisarvo ja sen myötä oikeus ihmisarvoiseen elämään, että niillä olisi hyvät muistot ihmisistä siinä vaiheessa, kun niille ammutaan pultti otsaan ja ne pistetään lihoiksi.

Jaa... joo. Eläinten itseisarvo kuulostaa kivalta ajatukselta, mutta jotenkin tuntuu, että sen keksijät ovat ajatelleet vain mustejaan ja mirrejään ja unohtaneet, mitä tarkoitusta varten suurin osa Suomen ei-luonnonvaraisista eläimistä on ylipäänsä olemassa. Mielenkiinnolla odotan, miten nämä asiat aiotaan sovittaa yhteen.

Tuskin mitenkään. Tuskin se juolahtaa heille mieleenkään, koska lihahan tulee tehtaasta. Elämmehän aikana, jolloin jopa petoeläinten parittelukohtaus luontodokumentissa aiheuttaa katsojissa mielipahaa ja kirvoittaa heistä järkyttyneitä syytöksiä raiskauksen mainostamisesta. Eräskin vihainen katsoja valistaa:

I'm pretty sure that if she says no that's classed as rape?

Kaipa se on sitten niin, että kun kerran eläimillä on itseisarvo, on niiden aika opetella ihmisten tavoille muiltakin osin ja ruveta pyytämään kirjallisia lupia paritteluilleen.

Vielä yksi asiaan liittyvä tuoreempi uutinen kotimaasta:

Paikalle saavuttuaan sikalanhoitajat olivat löytäneet sikalasta alastoman miehen, joka oli ”karsinassa antautunut noin 250 kg painavan karjun astuttavaksi”.

Toivottavasti sika toipuu. En tiedä, mikä tuosta olisi sopiva rangaistus, mutta eiköhän silläkin pääse jo alkuun, että tyyppi muistetaan loppuikänsä sinä kaverina, joka tykkää antautua karjujen astuttavaksi.

Tästä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että jos joskus liittyisin vigilanteryhmään, joka ottaisi kiinni joukkoraiskaajia ja muita seksuaalirikollisia, nyt tiedän, millaista oman käden oikeutta porukkamme heille jakaisi.

Ei nyt puhuta tuollaisia, vaan tehdään vain kirjoituksen yhteenveto. Ei minua kauheasti haittaisi, vaikka eläimiinsekaantuminen kiellettäisiinkin, mutta sellaisen toiveen vain haluaisin esittää, että ennen lopullista lainsäätöä mietittäisiin loppuun asti, miten se suhteutuu niin muihin olemassaoleviin lakeihin kuin oikeusvaltion periaatteisiinkin. Kyllä meillä on jo ihan riittävästi sellaisia lakeja, joista ei tiedä, pitäisikö niille itkeä vai nauraa.

Lopuksi vielä kevennys, kun oli niin rankka aihe. Tiedättekös, mikä on eläimiinsekaantujien lempielokuva?

No sehän on tietenkin Miehet Mustissa.

Pekka lukee lehteä 21: Hyvien ideoiden muistokirjoitus

Joku ystävällinen lukija oli googletellut hakusanoilla "pekan porstua endorsementti". Kiitän kauniista ajatuksesta, mutta en ole aikeissa virittää mitään systeemiä, jolla minulle voisi tehdä lahjoituksia, jos sellaista tarkoitettiin. Vaikka persaukinen olenkin, en katso aikani olevan niin arvokasta, että ansaitsisin siitä rahallisen korvauksen, tai että tuotantoni laatu olisi niin shakespeariaanista, että siitä kehtaisi pyytää maksua.

Mainosbannereita yritin kyllä taannoin laittaa, mutta AdSense-hakemukseni hylättiin, koska niiden mielestä sivustollani ei ollut tarpeeksi sisältöä. Tai sitten en vaan osaa. Pitäkööt tunkkinsa.

Asiaan. Kun seuraatte yhteiskunnallista keskustelua, oletteko huomanneet, kuinka joskus joku yllättävä taho sanoo jotain järkevää? Joku poliitikko vaikka alkaa ajaa lakia, josta ajattelette, että tuollainen laki olisi pitänyt olla jo alusta alkaen. Tai joku huomauttaa jostain epäkohdasta, joka on ollut kaikille asiaa seuraaville itsestäänselvyys, ja alkaa vaatia asian korjaamista.

Ja juuri kun olette sanomassa, että kerrankin joku puhuu järkeä, hän palauttaa kuulijansa maan pinnalle möläyttämällä jotain niin älytöntä, että olisi kannattanut vain olla hiljaa alusta asti. Huonon lain muuttaminen vesitetään esityksellä, joka ei ole juuri vanhaa parempi, tai epäkohtia halutaan korjata toimenpiteillä, joilla ei ole epäkohdan kanssa mitään tekemistä.

Esimerkiksi vaikka tällainen:

1. Ensikertalaisuuden määritelmä saattaa kiristyä rikostuomioissa

Yleisesti pidetään kohtuullisena, että ensikertalainen saa selvästi lievemmän rangaistuksen kuin rikoksenuusija. Kyllähän ihminen voi pahoille teille erehtyä, ja useimmat kyllä parantavat tapansa, kunhan vain tarpeeksi selkeästi ärähdetään. Suomalaisessa lainsäädännössä on kuitenkin tällainen useasti kirottu ja naurettu kuriositeetti:

Jos ehdonalaiseen tuomittua henkilöä ei kolmen vuoden sisällä ehdonalaiseen pääsystä tuomita ehdottomaan vankeuteen, henkilö lasketaan seuraavalla kerralla taas ensikertalaiseksi.

 Tämä herättää kaksi kysymystä:

1) Minkälaiselle tyypille ylipäätään voi tulla mieleenkään, että termi "ensikertalainen" voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että henkilö ei ole koskaan ennen tehnyt kyseisenlaista rikosta?

2) Miksi ja miten tällaiset tyypit ovat saaneet tallennettua hourailunsa lakikirjoihin?

Mutta ei hätää, koska nyt asiaa ollaan persulaisen oikeusministerin johdolla korjaamassa:

Oikeusministeri Jari Lindström (ps) sanoo, ettei esillä ole vielä ollut aikamääreitä sille, mikä olisi uusi määritelmä ensikertalaisuudelle.

Ei kun jaa, joo. Meillä on edelleenkin puikoissa tyyppi, joka antaa ymmärtää, että ensikertalaisuus voi kasvaa takaisin. Ei sitten mitään.

Noh, katsellaan, miten käy. Sitten on tällainen:

2. Lakutehtailija uskoo "pelleilyn" Suomessa jatkuvan - lakupiippu voisi muuttua Kymijoen merihevoseksi

Tupakointi on huono juttu. Ihmisten tupakointi pitää saada loppumaan hyvällä tai pahalla. Koska kuitenkin ymmärretään, ettei tupakoinnin suora kieltäminen lailla ikinä onnistuisi, täytyy yrittää kieltää ja rajoittaa kaikenlaista tupakointiin liittyvää oheistoimintaa ja toivoa, että kansalaiset ennen pitkää tajuavat vihjeen ja lopettavat itse, kun ei enää maksa vaivaa pitää jokaista pykälää mielessä.

Asiaan kuuluu, että rajoitetaan kaikkea etäisesti tupakkaa muistuttavaa. Lakupiipuista on ennenkin kiistelty, mutta vasta nyt niille viattomien lasten huumekoukuttajille saadaan tehtyäkin jotain. Niitä ei nimittäin enää saa mainostaa, eikä niistä saa ruokakaupassa bonuspisteitä.

En sitten tiedä, paljonko bonusta yhdestä lakupiipusta on tähänkään mennessä kertynyt, mutta tuskin se kovin monta sentin kymmenesosaa voi olla. Voidaan miettiä, kuinka moni lakupiippujen ystävä tämän muutoksen seurauksena toteaa, että ai hitto, enää ei kyllä ole varaa.

Muistattekos, kun joskus pari vuotta sitten kerroin teille Streisand-ilmiöstä? Sen perusteella, miten luulette lakupiippujen myynnille käyneen? Jep:

Lakupiippuja noin 800 000 vuodessa valmistavan Kouvolan Lakritsin verkkokauppamyynti on uuden lain myötä lähes kolminkertaistunut.

Itsellänikin menee usein pitkiä aikoja, etten muista edes koko tuotteen olemassaoloa, mutta onneksi niiden kieltäminen tulee aina tasaisin väliajoin puheeksi. Eihän se mitään edes haittaa, että niiden mainostaminen kielletään, jos kieltokiimaiset poliitikot markkinoivat niitä tehokkaammin kuin minkäänlainen mainoskampanja ikinä pystyisi.

Muutenkin pitää ihan kannatuksen vuoksi ostaa niitä, koska firmalla on tällainen pomo:

- Otan tästä kaiken ilon irti, Nisula sanoo ja naurahtaa.

- Normikuluttajalle uusi lainkirjaus on järjetön asia. Sitä on monen vaikea ymmärtää ihan maalais- tai kaupunkilaisjärjellä. Piipunpoltto ei lakupiippujen vuoksi lisäänny maailmassa - se on ihan varma asia.

Nisula pohtii, milloin kukaan on edes nähnyt kenenkään polttaneen oikeaa piippua.

- Haluaisin nähdä sen virkamiehen, joka kertoo tilastollisen faktan, että lakupiippua syömällä joku aloittaa tupakanpolton. Ihan höpöhöpöä, jolla ei ole mitään merkitystä mihinkään asiaan yleensäkään. Ehkä siellä on ollut joku kukkahattutäti, joka on sitä mieltä, että tällaisia ei tarvita maailmassa, Nisula pohtii.

Vaikuttaa asialliselta tyypiltä. Itse kyllä täytyy lisätä, että jos polttaisin, polttaisin juuri piippua, koska siinä on eniten tyyliä. Tai sitten sellaisia Schwarzenegger-sikareita:

3. Terrorismintutkija tekeytyi turvapaikanhakijaksi ja oleskeli vastaanottokeskuksissa - "Ne ovat terrorismin kasvualustoja"

Sitten ulkomaille. Saksanpakistanilainen toimittaja päätti kierrellä Keski-Euroopan vastaanottokeskuksia pakolaisena esiintyen katselemassa, millainen meininki niissä on. Jotkut pessimistithän ovat pelänneet, että kun maahan tulee täysin ilman minkäänlaista kontrollia valtavasti sekalaista porukkaa alueilta, joissa terrorismi kukoistaa ja tavallisenkin kansan asenteet ovat kaukana länsimaiden sekulaareista ja liberaaleista ideaaleista, on mahdollista, että tulijoiden joukossa on sellaisiakin, joiden mielestä on jollain logiikalla hyvä idea julistaa pyhä sota uudelle maalle ja muuttaa se väkivalloin vanhan maan kaltaiseksi, koska uusi maa on hyvää hyvyyttään pelastanut heidät vanhan maan kurjuudesta. Yllättäen toimittaja havaitsi pelot tosiksi:

- Vastaanottokeskukset ovat salafistien ja terroristien kasvualustoja. Sanotaan, että Saksa tuo maahansa terroristeja. Tosiasiassa ruokimme itse heitä.

- Sitten nämä värväyshommissa olevat salafistit. He ajavat partansa pois ja tarjoavat apuaan avustusjärjestöille.

- Huomasin sen itse. He puhuvat pakolaisille, kutsuvat heidät illalliselle ja vievät salafistien johtamiin moskeijoihin. Esimerkiksi Berliinissä Neuköllnissä olevaan Al-Nurin moskeijaan. Näin turvapaikanhakijat joutuvat vääriin käsiin.

- Puhuin Tempelhofissa syyrialaisen pakolaisen kanssa, joka näytti minulle kuvia Syyriasta. Niissä hän poseerasi aseen kanssa ja kertoi taistelleensa Syyriassa jihadistisen al-Nusran riveissä. Mutta toiset radikalisoituvat vasta täällä Saksassa.

Shams ul-Haqin mukaan turvapaikanhakijat tylsistyvät ja hermostuvat, kun turvapaikkakäsittely kestää niin pitkään.

Luetaanpas artikkelia eteenpäin. Oletan, että toimittaja ehdottaa toimenpiteitä käsittelyprosessin nopeuttamiseksi, vetovoimatekijöiden vähentämiseksi tai vaikka Eurooppaan marssimisen hankaloittamiseksi.

Shams ul-Haqin mukaan Saksassa on keskuksia, joissa ihmiset ovat onnellisia eivätkä hakeudu salafistien moskeijoihin.

- Ongelmapakolaisten määrä on hyvin pieni, mutta heidän määränsä lisääntyy, jos vastaanottokeskusten oloja ei paranneta.

Shams ul-Haqin mukaan jo pienet muutokset parantaisivat turvapaikanhakijoiden elämää. Jos uudistuksia ei tehdä, vastaanottokeskukset ovat turvallisuusuhka Saksalle ja Euroopalle.

Ei kun siis ongelma onkin siinä, että pakolaisia ei kohdella niin hyvin kuin hotellivieraita pitäisi.

Sitten vessat. Ne haisevat, ja niitä voi tuskin käyttää. Ruoka ei maistu kaikille, ja vastaanottokeskuksessa on paljon seksuaalista hyväksikäyttöä.

- Pahinta on kuitenkin se, että ihmisillä ei ole mitään tekemistä. He vain hengailevat päivät pitkät tekemättä mitään. Monet saavatkin päähänsä typeriä ajatuksia.

Pakolaisten pyöriminen terroriporukoissa saadaan siis tehokkaasti ehkäistyä sillä, että siivotaan heidän jälkensä, tarjotaan jotain hienostuneempaa kuin normaali laitosruoka, ja järjestetään harrastuksia ja muita virikkeitä. Nämä kun hoidetaan kuntoon, maahan mahtuu ongelmitta kyllä vaikka kuinka paljon pakolaisia lisää. Hyvä että tuli tämäkin selväksi.

Laitan nyt tämän tähän ihan vain ettei tätä tuomittaisi vihapuheeksi.

Sitten pakolaisjuttuja Suomestakin:

4. KHO päätti: Lukutaidottoman iranilaisen kansalaisuutta ei saanut hylätä kielivaatimuksilla

On aika tavallista, että saadakseen jonkin maan kansalaisuuden, pitää todistettavasti osata maan kieltä niin hyvin, että pystyy käytännössä tulemaan sillä toimeen. Suomessakin on näin. En tarkkaan ottaen tiedä, millainen koe Suomessa on, mutta ottaen huomioon, että tunnen kokeen läpäisseitä ja kansalaisuuden saaneita tyyppejä, joiden kanssa on silti käytännössä pakko keskustella englanniksi, koska heidän suomestaan ei saa mitään selvää, ei se kovin vaativa voi olla.

Voisin kuvitella, että kokeessa on myös jonkinlainen luetunymmärtämisosio. Lukutaito kun on aika oleellinen taito Suomen kaltaisessa maassa, jossa koko yhteiskunta on rakennettu sen oletuksen mukaan, että jokainen esikoululaista vanhempi osaa lukea. Arabialaista kirjoitusjärjestelmää käyttäville iranilaisille asia ei ole niin yksinkertainen kuin voisi asiaa miettimättä olettaa, ja kyllähän minutkin Iranissa luokiteltaisiin lukutaidottomaksi. Tällä kaverilla ei kuitenkaan olisi pitänyt olla ongelmia, koska:

Maahantuloasiakirjoissa iranilainen oli ilmoittanut osaavansa lukea ja kirjoittaa sekä käyneensä koulua neljä vuotta.

Jossain vaiheessa hän koki taitotasonsa romahtaneen:

Selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan iranilainen oli toimittanut suomen kielen opettajansa todistuksen. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus kuitenkin katsoivat, ettei häntä voitu pitää luku- ja kirjoitustaidottomana, koska opettajan lausunnot perustuivat hakijan omaan ilmoitukseen.

Lopulta asiaan saatiin jotain tolkkua korkeimmalta taholta, joka näissä asioissa määritää, mitä tolkku on:

KHO katsoi, ettei maahantuloasiakirjoja voitu pitää luotettavana lähteenä, minkä vuoksi Maahanmuuttoviraston olisi pitänyt käyttää perusteena opettajan todistusta.

Joku kyyninen kusipää saattaisi ajatella, että tyyppi ei päässyt kokeesta läpi, minkä jälkeen hän keksi vedota siihen, ettei sittenkään ymmärtänyt kirjoitettuja kysymyksiä, eikä se nyt voi oma vika olla, jos kielikoe järjestetään kielellä, jota ei osaa. Tämä on hieno esimerkki tilanteesta, jossa hyvä idea, eli kielitaitotesti, sohelletaan pieleen oikein kaksoisvarmistuksella:

1) Koe pitää läpäistä, paitsi pakko ei ole siinä tapauksessa, ettei osaa kieltä edes sen vertaa, että olisi reilut mahdollisuudet läpipääsyyn.

2) Osaamistason määrittelyyn ei luonnollisesti luotettavampaa auktoriteettia ole kuin henkilö itse, ja hän saa vapaasti vaihdella ilmoitustaan tilanteen vaatimusten mukaan.

?

5. Li Andersson: Miksi kaikilla pitäisi olla oma auto - "Eihän kerrostalossakaan jokaisella ole omaa hissiä"

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner haluaisi kovasti yksityistää Suomen tieverkoston ja siinä sivussa määrätä autoihin vehkeen, jolla autoja seurattaisiin, tai siis ei seurattaisi eikä varsinkaan missään nimessä valvottaisi, vaan kunhan vain yksityyttä ja tietoturvaa kunnioittaen pidettäisiin kirjaa siitä, missä kukakin kulloinkin kuljeskelee ja sitten veloitettaisiin sen mukaan. En muista kuulleeni keneltäkään positiivista reaktiota tätä ideaa kohtaan, vaan yleensä kommentit ovat olleet väliltä "onpas harvinaisen huono idea" ja "ei jumalauta nyt taas, mistä näitä hörhöjä aina oikein sikiää?"

Myös Vasemmistoliiton Li Andersson on kritisoinut ideaa. Tai tarkkaan ottaen hänen blogissaan on kritisoitu. Kirjoittaja oli joku "dan". Koivulaakso kenties? Oli kuka oli, hän muun muassa toteaa ihan paikkansapitävästi, että nykyinen yksityistämisvimma on puhtaasti ideologinen, ja tällaisen seurauksena on helposti luonnollinen monopoli, jollainen ei ole kiva kenellekään muulle kuin osakkeenomistajille.

Siinä onkin sitten se piste, jonka kohdalla kirjoittajan olisi kannattanut pistää näppäimistö sivuun ja mennä pelaamaan Miinaharavaa, mutta hän päättikin jatkaa ja esittää reteästi Suomen poliittisen historian osuvimman vertauksen:

Eihän kerrostalossakaan jokaisella asukkaalla ole omaa hissiä pystysuuntaiseen liikkumiseen, miksi vaakasuuntaiseen liikkumiseen tarvittaisiin jokaiselle oma auto. Muuttuva liikennekäyttäytyminen pitäisi myös huomioida esimerkiksi autopaikkanormeja määriteltäessä.

Mitäpä tuohon voisi vastata? Vaikka että hissi liikkuu parin kymmenen metrin väliä edestakaisin, eikä sitä tarvitse kenenkään erikseen palauttaa, ja silti jos hissi on jonkun muun käytössä sillä hetkellä, kun sen itse tilaa, odottamiseen saattaa pahimmillaan mennä kaksinkertainen aika suurimpaan mahdolliseen matka-aikaan nähden. Niinpä jos oletetaan, että auton palvelualueella ei yleensä ole tarvetta puolta tuntia pidemmille reissuille, omaa vuoroaan voi joutua odottamaan tunnin.

Tämä siis olettaen, että yhdellä autolla on suhteellisen pieni käyttäjämäärä, auton saa kotiovelleen automaattiohjauksella nappia painamalla, ihmiset ajavat niillä vastuullisesti ja varovaisesti eivätkä esim. käytä niitä peltoautoina, niitä ei käytetä muuttoihin tai mihinkään muuhun aikaavievään, eikä kukaan päätä lähteä vaikkapa juhannuksena mökille toiselle puolelle maata sillä. Toisin sanoen käyttävät sitä vain sellaiseen liikkumiseen, johon riittävät nykyisetkin julkiset kulkuvälineet ja joihin ei henkilöautoa tarvitsekaan.

Miksi minä edes kommentoin tätä? Kumminkin tämä oli vain joku jäynä, jonka tarkoituksena oli saada pahaa-aavistamattomat blogistit haaskaamaan aikaansa johonkin tavallistakin turhempaan.

Ilmeeni kun yritän käsitellä auto/hissi-vertausta.

En jaksa enää. Laitetaan loppukevennykseksi vielä yksi oikeasti hyvä uutinen:

6. Feministinen puolue on merkitty puoluerekisteriin

Hitto kun en tiennyt, että tuo kerää kannattajakortteja. Olisin itsekin saattanut lähettää. Tai no en tietenkään olisi itse nähnyt asian eteen vaivaa, mutta jos juna-asemalla olisi aktivisti tullut kyselemään nimmareita, olisin antanut.

Ruotsissahan feministipuolue on vaikuttanut jo kauan. Heillä on kunnianhimoisia tavoitteita, kuten kaikkien aseiden lakkauttaminen globaalisti, ja edistyksellisiä talouspoliittisia näkemyksiä, joihin perustuvien laskelmien mukaan pitäisi antaa naisille helpommin pankkilainoja huonoja liikeideoita varten. Suomalainen sisarpuolue ei ole vielä saanut ideoitaan paperille noin suorasanaisesti, mutta täällä voi heidän kotisivuunsa tutustua.

Feministinen puolue on hieno juttu kahdesta syystä:

1) Se syö ääniä Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta. No joo, joku voi huomauttaa, että on aivan sama, onko meillä kaksi vai kolme pienehköä vihervasemmistopuoluetta, jos ne kuitenkin ovat eduskunnassa samaa blokkia ja niiden yhteenlaskettu vaikutusvalta on suunnilleen sama.

2) Se tuo feminismin uusimmat tuulahdukset julkiseen keskusteluun, minkä myötä valtaväestökin näkee, paljonko niillä on enää tekemistä sukupuolten tasa-arvon kanssa.

Luulisin, että ainakin tuosta jälkimmäisestä pointista sekä puolueen vastustajat että kannattajat ovat samaa mieltä. Se sitten jää nähtäväksi, kummat siitä hyötyvät, mutta itse olen turvallisin mielin.

Tissit näkyvillä

Kuten tiedämme, ihmiset pääsääntöisesti luopuivat metsästäjä-keräilijäyhteisöistä noin 10 000 vuotta sitten (plus miinus pari tuhatta), jolloin maanviljelyksen keksiminen mahdollisti paikoilleen asettumisen ja suuremman väestönkasvun. Suurempi yhteiskunta mahdollisti monipuolisemman ammatteihin erikoistumisen tuottaen siten enemmän vaurautta, minkä lisäksi suuremmalla yhteisöllä oli enemmän voimaa ja turvaa barbaareja ja viholliskansoja vastaan.

Todellisuudessahan perimmäinen syy kaupunkien keksimiselle ei ollut tuo, vaan se, että ihmiset saavat mielihyvää loukkaantumisesta, ja mitä enemmän ihmisiä ympärillä on, sitä enemmän tilaisuuksia heillä on tuntea närkästystä toistensa tekemisistä.

Erityisesti tunteita kuumentavat kaikenlaiset seksijutut. Sellaisiksi lasketaan oikeastaan kaikki ruumiintoiminnot ja -eritteet, koska mistäs sitä ikinä tietää, mistä joku pervo kiihottuu, ja on parempi pelata varman päälle, kuin vahingossa hyväksyä jotain, jota ei tarvitsisi hyväksyä.

Tämänpäiväisestä aiheesta en ole ennen kirjoittanut, koska en ole pitänyt sitä millään tavalla kiinnostavana tai tärkeänä, mutta sattuneesta syystä se on viime aikoina tullut minullekin ajankohtaiseksi. Kyse on siitä yhteiskuntarauhaa jatkuvasti uhkaavasta Damokleen miekasta, että kuka tahansa nainen saattaa koska tahansa repiä vaatteet päältään väkijoukossa ja ruveta hieromaan tissejään viattomien sivullisten naamaan.

Eli siis julkisella paikalla tapahtuvasta vauvan rintaruokinnasta.

Tissien esittely julkisilla paikoilla on kuulemma törkeää. Asiaa perustellaan siten, että eihän kukaan mieskään saa vetää asema-aukiolla housujaan nilkkoihin ja esitellä turisteille kyrpähelikopteriaan. Jos ette usko, verrataan kuvia:

Viehättävä assistenttini Denise on verhonnut vartalonsa siveellisesti.

Kansalaisaktivisti Teri Niitin dokumentoimaa offensiivista rietastelua.

Siinäs näette. Tuo Niitin kohu oli kyllä jo vuosi sitten, mutta kuten sanoin, ei minua kiinnostanut kirjoittaa aiheesta kuin vasta nyt. Sivuhuomautuksena täytyy kyllä siitä sanoa, että näköjään seksuaalivähemmistöjen tasa-arvo on jo toteutunut Suomessa täydellisesti. Siitä todistaa se, että julkihomo voi esittää tiukkapipoisia kommentteja tuntemattomien sivullisten siveellisyydestä ilman minkäänlaista ironian- tai suhteellisuudentajua.

Meinaan vaan, että homojen jos keiden luulisi ymmärtävän, että "se inhottaa minua jollain epämääräisen määrittelemättömällä tavalla" on hyvin huono peruste kieltää tai tuomita yhtään mitään.

Mutta joo, joskus muinoin oli lehdessä lukijakysely aiheesta, ja kommentteja tuli puolesta ja vastaan. Mitä yhteistä huomaatte seuraavissa vastustavissa kommenteissa?

1. Minua ainakin inhottaisi kaupassa nähdä jonkun imettävän lastaan.

2. Mä en todellakaan halua katsella imetystä kaupassa, ravintolassa, enkä missään muallakaan!

3. Minua ei häiritse vaan säälittää, jos joku imettää julkisesti.

Minua inhottaa, minä en halua. Sitä ei vaivauduta kertomaan, mikä siinä inhottaa. Ilmeisesti asia on niin itsestäänselvä, että sen kertominen olisi vain lukijan ajan haaskaamista. Jos joku julkisen imetyksen vastustaja lukee tätä, kommenteissa saa selittää asian minullekin. Ja mielellään sitten jokin looginen ja järkevä peruste, jollainen ei ala mainituilla ilmaisuilla "minua inhottaa" tai "minä en halua", kiitos.

Eihän tässä voi olla kyse siitäkään, että tissien näkyminen olisi epäsopivaa, tai että nähdyt tissiyksilöt olisivat epäesteettisiä. Imetyksessä kun ei yleensä näy kuin noin kymmenesosa tissiä, ja senkin näkee vain, jos erikseen kuikuilee sinnepäin. Tissin näkemiseltä välttymiseen ei siis edes tarvita sitä, että katsoo jonnekin muualle, vaan riittää, ettei aktiivisesti yritä nähdä tissiä.

Itse asiassa, jätetäänkin tuo edellinen kysymys kysymättä. Eihän sillä ole väliä, miksi kukakin närkästyy. Närkästyksen tunne kun on puhtaasti henkilökohtainen ja subjektiivinen, joten ei kenelläkään ole asiaa mennä sanomaan toiselle, että et sinä tuosta saa närkästyä. Suomessa on normaalia pahoittaa mielensä ohikulkijan hatusta, niin miksei sitten ruumiinosastakin. Muutenkin närkästyminen on enemmänkin närkästyksen kokijan kuin kohteen ongelma.

Niinpä hyväksynkin sen, että imetyksen näkeminen on joidenkin mielestä ärsyttävää. Kysyn siis uuden kysymyksen. Kumpi on ärsyttävämpää: imetyksen näkeminen, vai pää punaisena nälkäänsä kirkuvan kersan kuunteleminen?


Eipä tässä muuta, paitsi lopuksi pahoitteluni teille Googlen käyttäjille, jotka erehdyitte tänne hämäävän otsikon houkuttelemina. Sovittelun eleenä tarjoan teille vielä toisen kuvan viehättävästä assistentistani Denisestä siveellisesti vaatetettuna:

Matemaattisesti tarkasteltunahan kaksi kuvaa, joissa tissit ovat osittain näkyvillä, on sama asia kuin yksi kuva, jossa ne ovat kokonaan näkyvillä.