Eläimiä naimassa

Olimme taannoin kavereiden kanssa ravintolaillallisella. En enää muista johdantoa, mutta jotenkin tuli eläimiinsekaantuminen puheeksi, ja mainitsin mielenkiintoisena faktana sen, että Floridassa on laitonta harrastaa seksiä piikkisian kanssa. Pohdiskelin, että jos kerran on pitänyt kieltää seksi vain jonkin yhden tietyn lajin kanssa, miksi valituksi on tullut juuri se otus, joka on jo luonnostaan ehkä kaikkein pienimmässä vaarassa tulla ihmisten raiskaamaksi?

Yksi kaveri ei arvostanut asian huumoriaspektia lainkaan, vaan kiinnitti huomiomme siihen epäkohtaan, että Suomi on yksi Euroopan viimeisiä maita, joissa eläimiinsekaantuminen ei ole laitonta. Melko vihervasemmistolaisena sekä innokkaana seksuaali- ja muiden vähemmistöjen puolustajana hän piti sitä suurena vääryytenä.

Jos nyt jonkun mielestä tuossa on ristiriita, huomautettakoon, että seksuaalisen tasa-arvon esitaistelijat eivät suinkaan kannata ihan kaikkia mahdollisia pervouksia, vaan heidän ohjenuoranaan on, että hyväksyttävää seksuaalisuutta on kaikki sellainen, joka tapahtuu yhteisymmärryksessä oikeustoimikelpoisten henkilöiden välillä. Kun tästä säännöstä poiketaan, heidän huumorintajunsa loppuu hyvin äkkiä.

Eikä siinä mitään, oikein hyvä sääntö tuo on. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaiken maailman kissanraiskaajia pitäisi ruveta suvaitsemaan ihan vain siksi, kun nyt kerran homojakin. Huvittavaa tilanteessa on lähinnä vain se kognitiivinen dissonanssi, johon he törmäävät huomatessaan, että vaikka he ovat taistelleet vuosikymmeniä tehdäkseen epäsopivista seksuaalisuuden muodoista sopivia, ei kaikki ole heidänkään mielestään sopivaa. Silloin heidän yleisin reaktionsa on julistaa, ettei niissä olekaan kyse mistään seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan rangaistuksen ansaitsevasta mielisairaudesta.

Asiaan. Eihän minun tuosta pitänyt puhua, vaan eläimiinsekaantumisen suhteesta lakiin. Vaikka sitä ei olekaan erikseen kielletty, eihän se tarkoita, että eläimiä voisi vapaasti ja kaikessa rauhassa naiskennella Suomessakaan, vaan sellainen menee eläinrääkkäyksen piikkiin. Mikä siis olisi käytännön seuraus, jos eläimiinsekaantuminen vielä kiellettäisiin erikseen? Kaksi vaihtoehtoa:

A) Eläimiinsekaantumisesta saisi ankaramman rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Että tässä olisi järkeä, pitäisi osoittaa, miksi eläimen naiminen on sille kategorisesti haitallisempaa kuin sen hakkaaminen. Muutenhan lain ainoa funktio olisi viestittää, että pervot takaisin kaappeihin häpeämään, ja joku irvileuka saattaisi huomauttaa, että tuollaisia lakeja on ollut ennenkin, pervot vain ovat vaihtuneet.

B) Eläimiinsekaantumisesta saisi lievemmän rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Tätä tuskin haetaan, koska kuten yllä kerroin, kiellon vaatijat eivät yleensä ole itse eläimiinsekaantujia, vaan heidän ankaria vastustajiaan.

Pidänkin omana linjanani, ja suosittelen muillekin eläimiinsekaantumisen vastustajille, että ollaan vaan ihan hiljaa ja pidetään kiinni nykyisestä lainsäädännöstä, koska tämä on taas niitä asioita, jotka eivät sörkkimällä parane.

Eikäs kun luetaankin tuota artikkelia vielä. Kieltoa perustellaankin näin:

Nykyään laki kieltää Suomessa vain sellaisen eläimiin sekaantumisen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kipua tai tuskaa.

Teko halutaan tehdä rangaistavaksi jo itsessään, ilman vaatimusta eläimen kärsimyksestä. 

- Taustalla on se, että nyt kiinnitetään huomiota myös eläimeen ja sen itseisarvoon, kun aiemmin keskityttiin tarkastelemaan asiaa vain ihmisen näkökulmasta, Ruotsalo sanoo.

Eli siis ei sillä olekaan väliä, miten lainmuutos vaikuttaisi käytännössä, vaan kyse on eläinten oikeuksista periaatteellisella tasolla. Hyvä on, hyväksyn. Koska eläimetkin ovat eläviä ja tuntevia luojanluomia, niillä on itseisarvo ja sen myötä oikeus ihmisarvoiseen elämään, että niillä olisi hyvät muistot ihmisistä siinä vaiheessa, kun niille ammutaan pultti otsaan ja ne pistetään lihoiksi.

Jaa... joo. Eläinten itseisarvo kuulostaa kivalta ajatukselta, mutta jotenkin tuntuu, että sen keksijät ovat ajatelleet vain mustejaan ja mirrejään ja unohtaneet, mitä tarkoitusta varten suurin osa Suomen ei-luonnonvaraisista eläimistä on ylipäänsä olemassa. Mielenkiinnolla odotan, miten nämä asiat aiotaan sovittaa yhteen.

Tuskin mitenkään. Tuskin se juolahtaa heille mieleenkään, koska lihahan tulee tehtaasta. Elämmehän aikana, jolloin jopa petoeläinten parittelukohtaus luontodokumentissa aiheuttaa katsojissa mielipahaa ja kirvoittaa heistä järkyttyneitä syytöksiä raiskauksen mainostamisesta. Eräskin vihainen katsoja valistaa:

I'm pretty sure that if she says no that's classed as rape?

Kaipa se on sitten niin, että kun kerran eläimillä on itseisarvo, on niiden aika opetella ihmisten tavoille muiltakin osin ja ruveta pyytämään kirjallisia lupia paritteluilleen.

Vielä yksi asiaan liittyvä tuoreempi uutinen kotimaasta:

Paikalle saavuttuaan sikalanhoitajat olivat löytäneet sikalasta alastoman miehen, joka oli ”karsinassa antautunut noin 250 kg painavan karjun astuttavaksi”.

Toivottavasti sika toipuu. En tiedä, mikä tuosta olisi sopiva rangaistus, mutta eiköhän silläkin pääse jo alkuun, että tyyppi muistetaan loppuikänsä sinä kaverina, joka tykkää antautua karjujen astuttavaksi.

Tästä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että jos joskus liittyisin vigilanteryhmään, joka ottaisi kiinni joukkoraiskaajia ja muita seksuaalirikollisia, nyt tiedän, millaista oman käden oikeutta porukkamme heille jakaisi.

Ei nyt puhuta tuollaisia, vaan tehdään vain kirjoituksen yhteenveto. Ei minua kauheasti haittaisi, vaikka eläimiinsekaantuminen kiellettäisiinkin, mutta sellaisen toiveen vain haluaisin esittää, että ennen lopullista lainsäätöä mietittäisiin loppuun asti, miten se suhteutuu niin muihin olemassaoleviin lakeihin kuin oikeusvaltion periaatteisiinkin. Kyllä meillä on jo ihan riittävästi sellaisia lakeja, joista ei tiedä, pitäisikö niille itkeä vai nauraa.

Lopuksi vielä kevennys, kun oli niin rankka aihe. Tiedättekös, mikä on eläimiinsekaantujien lempielokuva?

No sehän on tietenkin Miehet Mustissa.