Sivistyneistä yhteiskunnista

Tunnustan tämän seurakunnan edessä, että lueskelin joitain päiviä sitten ruotsalaisia rikosuutisia julkaisevaa viha- ja valhemedia Rähmiksen Sikolättiä. Vihamedia se on siksi, koska se keskittyy lähinnä maahanmuuttajien tekemään rikollisuuteen, ja valhemedia siksi, koska kaikkihan hyvin tietävät, etteivät maahanmuuttajat tee rikoksia.

Siellä oli sitten artikkeli poikaporukasta, joka oli ottanut tavakseen hinkkailla vieraita naisia jossain ruotsalaisessa uimahallissa. Yksi poika ollaan saatu kiinni. Rasistiset lukijat olettavat rasistisesti, että kyse on maahanmuuttajasta, vaikka poika ei edes omista minkäänlaisia henkilöpapereita, joiden avulla kukaan voisi todistaa, ettei hän ole Ruotsista kotoisin. Tapaus itsessään ei monikulttuurisessa yhteiskunnassa ole mitenkään uutiskynnystä ylittävä, mutta otin sen puheeksi, koska kommenteissa nimimerkki Rajoittunut esitti erittäin hyvän ja tärkeän kysymyksen:

Missähän on [rodullistava adjektiivi sensuroitu] miehet, joiden pitäisi suojella [rodullistava adjektiivi sensuroitu] naista? Onko niitä enää?

Kuten moniin hyviin kysymyksiin, tähänkin on monta oikeaa vastausta. Yksinkertaisin on, että keskivertomiehillä on perheet, työpaikat, asuntolainat ja muita vastuita ja velvollisuuksia, eivätkä he sen vuoksi voi osallistua mihinkään radikaaliin liikehdintään ennen kuin liikehdintä on niin suurta, ettei yksittäisiä rivimiehiä voi mitenkään enää ottaa kiinni ja panna syytteeseen. Kynnys liikehdinnän alkamisellekin on hyvin korkea, koska kukaan ei halua olla ensimmäisten joukossa, sillä heitä kyllä rangaistaan ankarimman mukaan.

Toinen vastaus on sitten, että sivistyneessä yhteiskunnassa miehet eivät suojele naisia, koska sivistyneessä yhteiskunnassa ei ole mitään sellaisia uhkia, joilta naisia tarvitsisi suojella. Tämän lisäksi sivistyneissä yhteiskunnissa usein kuvitellaan, että sivistymättömät yhteiskunnat kehittyvät ajan myötä sivistyneiksi, eikä muutosta tapahdu päinvastaiseen suuntaan. Sen takia sivistyneen yhteiskunnan asukkailta saattaa kestää kauan huomata, ymmärtää ja sisäistää tilanne, jos käykin niin, ettei heidän yhteiskuntansa yhtäkkiä enää olekaan sivistynyt.

Joku muu lopettaisi tämän kirjoituksen tähän, mutta minulla on sellainen vaiva, että kaikenmoiset asiat jäävät päähäni pyörimään pitkiksi ajoiksi ja muodostavat toistensa välille yhteyksiä, joita niissä ei välttämättä ole. Niinpä tästä tuli mieleeni pari tekstiä sitten mainitsemani artikkeli siitä, että nykylainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen ensikertalaisuus ikään kuin kasvaa takaisin, jos malttaa olla kolme vuotta perseilemättä, ja blogistiikan oppi-isäni Yrjöperskeleen kommentteihin laittama lisäys, että varsinkin nuoret rikollisenalut saavat vain ehdollisia tuomioita ja tulkitsevat asian niin, etteivät he mitään pahaa ole tehneetkään, kun ei kerran rangaista.

Lisäksi tuli mieleeni lausahdus, johon olen törmännyt useasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin keskustellessani siitä, kuinka ankaria rangaistusten pitäisi olla.

Monet ovat nimittäin sitä mieltä, että yhteiskunnan sivistystaso näkyy rangaistusten ankaruudessa. Sivistynyt yhteiskunta ei harrasta mitään barbariaa kansalaisiaan kohtaan, vaan sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä.

Ja tiedättekös, juuri noinhan se on. Itse väitteestä olen aivan samaa mieltä. Johtopäätöksistä en sitten niinkään.

Todellisuudessahan homma menee niin, että sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä, koska niissä asuu sivistyneitä ihmisiä. Sivistyneet ihmiset eivät tee rikoksia, tai jos tekevätkin, ymmärtävät hävetä niitä ihan oma-aloitteisesti. Rikollista elämäntapaa ei glorifioida, eikä rikosrekisterillä saa mainetta eikä kunnioitusta, ainoastaan paheksuntaa. Sivistyneessä yhteiskunnassa rangaistukset ovat lieviä, koska sivistyneet ihmiset eivät tarvitse rankaisua oppiakseen olemaan ihmisiksi.

Mainitsemani väitteen esittäjät yleensä tulkitsevat väitettä toisin. He käyttävät sitä perusteena rangaistusten lieventämisen puolesta sillä oletuksella, että yhteiskunnan sivistystasoa voisi suoraan kohottaa lieventämällä rangaistuksia. Yhteiskunnan sivistystaso siis määräytyisi vain sen mukaan, miten se kohtelee kansalaisiaan, täysin riippumatta siitä, miten kansalaiset kohtelevat toisiaan.

Oikeastihan tästä seuraa, että yhteiskunta, joka olettaa jäsentensä olevan sivistyneitä ja kohtelee heitä sen mukaisesti, ei osaa suhtautua järkevästi siihen, jos jäsenet eivät olekaan sivistyneitä. Silloin yhteiskunta itse asiassa kannustaa ja kouluttaa heitä pahantekoon.

Vähän sekava kirjoitus. Väsyttää, pitäisi olla jo nukkumassa. Selvennetään muutamalla rautalankamallilla:

1) Yhteiskunnan sivistystasoa ei voi määrittää poliittisella päätöksellä, vaan yhteiskunta on tasan niin sivistynyt, kuin sen jäsenet ovat.

2) Sivistynyt ihminen pitää itsensä kurissa ihan vain koska niin kuuluu tehdä. Sivistymättömän kohdalla tarvitaan pelotteita, kuten rangaistuksia.

3) Sivistys ei ole mikään pysyvä asiaintila, vaan se vaatii jatkuvaa ylläpitoa, tarkkailua ja uudelleenarviointia, eli pitää katsoa huolella, millaista porukkaa kaduilla pyörii, millaisia signaaleja kansalle lähetetään, ja millaista porukkaa yhteiskuntaan päästetään muualta.

Toistaiseksi Suomi on ollut suhteellisen sivistynyt paikka, eikä ole tarvinnut kulkea aseistautuneena. Tai jos jonkinlaista katanaa onkin joskus tullut mukana pidettyä varmuuden vuoksi, on aina ilmankin pärjännyt. Olisi kiva, jos sama jatkuisi vielä seuraavankin sukupolven kohdalla. Merkit vain alkavat olla huolestuttavia.