Länsimaisessa yhteiskunnassa kenties vähäisintä yleistä hyväksyntää nauttiva asia on lasten ja muiden puolustuskyvyttömien pahoinpitely. Miehet ovat vapaata riistaa, ja sekin on aika söpöä, kun naiset läpsivät toisiaan, mutta lasten rääkkääminen saa niin kansalaiset kuin poliitikotkin välittömään raivoon.
Toisaalta niin lainsäädännössä kuin varsinkin tuomionjakelussa lähdetään siitä, ettei kukaan ole rikollinen omasta halustaan ja syystään, vaan epäreilu maailmankaikkeus on pakottanut heidät reagoimaan kurjuuteensa. Jos vaikka kukaan ei ole antanut rahaa, sitä on pakko ryöstää jostain. Tai jos tekee mieli antaa ihmisille turpaan, se johtuu siitä, että on itse nuorempana saanut turpaan liikaa tai liian vähän ja muutenkin on ADHD ja peräpukamia. Rikollinen on siis itse asiassa uhri, eikä ole oikeudenmukaista pistää uhria kärsimään vielä lisää rankaisemalla häntä. Rikollisen uhrit ovat vain sekundäärisiä uhreja, eräänlaista collateral damagea, joten heille riittää kun sanoo, että tällaista nyt sattuu, minkäs sille mahtaa.
Kun nämä asiat yhdistetään, oikeuslaitos on vaikean ristiriidan edessä. Miten saadaan esitettyä uhrina vaikkapa tyyppi, joka on väännellyt pikkuvauvalta luut poikki, ravistellut sitä ja ruiskuttanut sen nenään maitoa?
1. IS: Vauvalle aivovaurio - isälle kolme vuotta vankeutta
Pakkohan tuollaista tyyppiä nyt jonkin aikaa on linnassa istuttaa. Lynkatuksihan siinä muuten joutuu, niin tyyppi itse kuin tuomarikin. Maksimirangaistus törkeästä pahoinpitelystä olisi kuitenkin jopa 10 vuotta, joten onneksi alentamisen varaa on reippaasti. Muutamia oikeuden antamia perusteluja, miksi aivovamman tuottaminen pikkuvauvalle voi olla tietyissä tapauksissa ihan jees, tai ei ainakaan niin kovin paha juttu:
- Isällä oli alttiutta vihan ja väkivallan purkauksiin, taipumus toimia hetken mielijohteesta ja kyvyttömyys pitää yllä toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota.Edellisistä vain yksi oli minun itse keksimäni.
- Isän kuurous vaikutti niin, ettei hän pystynyt kuulevan henkilön tavoin täysin ymmärtämään lapsen itkulla ilmaisemaa hätää ja tuskaa.
- Ulkomaalaistaustaisen isän mukaan hänen kulttuurissaan vain naiset hoitavat vauvoja.
- Siihen asti, kunnes lapsi tekee muutakin kuin rääkyy, imee tissiä ja paskantaa, se on vain irtaimistoa, jolle omistaja voi tehdä mitä lystää. Hävitys kuitenkin vain biojätteiden mukana.
2. IL: Jennan surma: Lilolle tuhansien korvaukset valtiolta?
Kaikki varmasti tietävät tapauksen. Käräjäoikeus tuomitsi tyypin elinkautiseen murhasta, mutta hovioikeus vaihtoi nimikkeeksi avunannon tappoon ja pudotti samalla vankeusaikaa, jolloin tyyppi pääsi saman tien vapaalle. Normaali ihminen olisi tässä vaiheessa kiittänyt luojaansa ja pysytellyt hyvin hiljaa, mutta ei Lilo. Lilo on voimiensa tunnossa ja tietää, ettei kukaan voi hänelle mitään. Siispä luonnollinen toimintamalli on elvistellä julkisuudessa ja uhkailla uhrin omaisia.
Onko uusin käänne se, että hänen toimintaansa käytettäisiin raskauttavana tekijänä mietittäessä hänen ehdonalaisensa jatkumisen edellytyksiä, tai edes käräjäoikeuden antaman tuomion lieventämisen järkevyyttä? No ei, vaan hän ansainnee rahallisen korvauksen siitä hyvästä, että hän joutui ensimmäisen tuomion perusteella istumaan kauemmin kuin uuden tuomion perusteella olisi tarvinnut. Ja muistetaan nyt, että hän ei istunut tuomiotaan loppuun ja yliaikaa päälle, vaan hän vain kärsi rangaistuksestaan ehdottomana suuremman osan kuin yleisen käytännön mukaan on ollut tapana.
Olen kuullut, että maailmalla väestön liikakasvu on suuri ongelma. En kuitenkaan arvannut, että se on Suomessakin jo niin vakava asia, että valtio on ryhtynyt maksamaan kansalaisista tapporahaa. Tai kenties tapporahaa maksetaan vain tietyistä yksilöistä; siinä tapauksessa toivoisin valtion julkaisevan ko. henkilöistä listan, koska minullakin olisi muutamalle tonnille käyttöä.
3: IL: Äiti jätti lapset yksin nukkumaan: sai sakot
Vaikka yleensä pahoinpitelijät saavat vähän turhan lieviä tuomioita, joskus käy niin, että alussa mainitsemani ristiriita saa tuomarin reagoimaan päinvastaisesti, mikä on ihan yhtä tragikoomista.
Tässä tapauksessa nainen oli lähtenyt illalla huumepäissään autoilemaan ja jättänyt 9- ja 3-vuotiaat lapsensa yksin kotiin nukkumaan. Hän jäi ratsiaan ja sai huumeista tuomion, mikä ihan oikein onkin, mutta päälle tuli ekstraa lasten heitteillepanosta. Tuonikäisillä kuulemma pitäisi olla aina joku vahtimassa.
Jumalauta. Kun minä olin 9-vuotias, ei kukaan hälyttänyt karhuryhmää apuun, vaikka olin jatkuvasti iltapäivät yksin kotona vanhempieni ollessa töissä, enkä silti onnistunut polttamaan kämppää tai juomaan ksyleeniä. On turha valittaa, että nuoriso on avutonta, jos jopa valtion taholla oletetaan, ettei kouluikäinenkään voi olla kuolematta omaan typeryyteensä, ellei koko ajan ole joku holhoamassa.
4: IS: ”Raparperi” hyväksyttiin tytön nimeksi – tässä ovat vuoden 2013 erikoisimmat lasten nimet
Vaikka lasten fyysiseen pahoinpitelyyn kiinnitetään paljon huomiota, henkisestä pahoinpitelystä pääsee kuin koira veräjästä. Millainen mielipuoli antaa lapselle nimeksi Raparperi?
Eipä tuo kyllä voita läntisen pallonpuoliskon kohtalosisaria. Eräälläkin ghettoneekerittärellä oli nimenä "Abcde", ja toisella "La-a" (lausutaan "Ladasha"). Brasiliassa on eräs nainen nimeltä "Madeinusa".
Itse aion antaa seuraavalle lapselleni nimeksi MacGyver. Siitä ainakin kasvaa henkisesti tasapainoinen.
Se oli oman muistini mukaan jopa paras aika päivästä silloin ala-asteikäisenä se tunnin tai kahden pätkä iltapäivällä ennen kuin vanhemmat tulivat töistä, varsinkin jos itse sattui olemaan se penikka joka pääsi ensimmäisenä koulusta. Ja jos joskus illalla sattui niin (vaikkei kyllä melkein koskaan sattunut) että sai olla yksin kotona kun kaikki muut oli jossain, niin se se vasta euforinen tila oli - paitsi silloin jos teki sen virheen että luki tai katsoi televisiosta jotain turhan jännittävää.
VastaaPoistaSanoisin itse peräti päin vastoin, että ei ole lapselle hyväksi jos se ei koskaan saa olla yksin ilman minkäänlaista valvontaa. Itse olisin ainakin tullut enemmän tai vähemmän hulluksi.
Iltaa, Seth, ja tervetuloa kommentoimaan.
VastaaPoistaTuosta olen ehdottomasti samaa mieltä, ja olen vielä nykyäänkin sellainen, että yksin pitää saada olla paljon. En tiedä sitten, luokiteltaisiinko oman rauhan kaipuuni traumaattisen heitteillejätön aiheuttamaksi mielenviaksi.
Vaikka ei pienenä edes tullut tehtyä mitään sellaista mitä ei vanhempien läsnäollessa olisi tehnyt, oli se silti vapauttava tunne, ja olen varma, että nykylapset kokevat asian samoin. Se olisi heille myös hyvä ensiaskel vastuun ottamiseen itsestään. Voi toki olla, että joskus joku vahingossa kuolisi, mutta jatkuvalla kaitsemisella heistä vain kasvaisi niitä tyyppejä, joiden takia junanratojen reunoille pitää pystyttää aitoja. Kumpikohan sitten on se pienempi paha.
Minähän olen niitä 1970-luvulla mukulaelämääni eläneitä tyyppejä, ja nykyisen ylisuojelumentaliteetin mukaan meistä ei olisi kyllä kukaan säilynyt hengissä. Mutta niin vaan vieläkin eletään ja irvistellään.
VastaaPoistaIltaa Ykä, kiitos kommentista.
VastaaPoistaNiin, siitähän ei ole kauan kun joku totesi jossain lehdessä, että jokainen yli 10-vuotiaaksi elävä poikalapsi on ihme. En tiedä, käyttikö lähteenään omaa kokemusta vai oman kokemuksen puutetta. Hyvin usein kuitenkin saa ihmetellä, että ovatko nuo tyypit itse olleet ikinä lapsia lainkaan.
Tätäkään asiaa ei saisi pohtia syvällisemmin. Alkaa hirvittää, kun tajuaa, että meillä taitaa olla asioista päättämässä tyyppejä, joita itseään piti jo lapsina koko ajan vahtia, etteivät ne saa aikaan mitään peruuttamatonta tuhoa.
Meikäläinen se on aina miettinyt, kummitteliko vanhassa kodissani Kurikassa. Talo oli vanhemmanpuoleinen puutalo, kaksi kerrosta plus kellari. Ollessani ala-asteikäinen sälli olin usein parikin tuntia yksin kotona vanhempien ollessa töissä ja vanhempien veljien oletettavasti polttaessa tupakkaa jossain päin kuntaa. Lueskelin yläkerrassa huoneessani aina jotain (Vihreää varista tai jotain Bert-kirjoja) kun kuulin selvästi miten alakerran ulko-oveen työnnettiin avain, ovi avattiin ja paiskattiin kiinni. Kun sitten ryntäsin ilahtuneena alakertaan tervehtimään tulijaa, oli talo kuitenkin täysin tyhjä! Ja näin kävi muutaman kerran ja muistan ne näin vanhana "Partasuu uroonakin". Myöhemmin toki ajattelin että ehkä se oli joku psykologinen juttu, että kun odottelin perheenjäseniä kotiin niin mieli teki tepposensa. En tiedä, vähän aiheen vierestä mutta tulipa vain mieleen. Voikohan noita sakkoja periä näin takautuvasti, kun vanhempani, nuo perkeleet, jättivät viattoman lapsen yksin kotiin ja vieläpä vihamielisen poltergeistin armoille? T: Caesari
VastaaPoistaP.S. Kommentointi on jäänyt pikkuisen väliin, on ollut kiire. Hyviä kirjoituksia on sadellut taas, pitänee itsekin aukoa päätä vähän useammin.
Justiinsa eilen äiteen luona keskusteltiin tuosta nimiasiasta.
VastaaPoistaKuka perhana menee antamaan pojalleen nimen Kielo?
Ei siinä ainakaan lapsen etua ajatella.
Tuo nykyinen ylisuojeleva lasten kasvatustapa voi tuottaa lapsia, joilla ei ole aloitekykyä eikä realistista käsitystä omista kyvyistään. Omia lapsiahan minulla ei ole, mutta siskon tytöille ja kavereiden lapsille tulee aina välillä opetettua vanhanaikaisa lasten paheita, jotka nykyään on aika tuntemattomia...
Tuossa askettäin "esikatselin" Fallesmannin Arvo ja minä" - tv-sarjaa, jotta voin varmistua siitä, että käykö se siskontytöille.
Näyttää tuokin 1995 tehty tv-sarja olevan jo aika sensuroitu versio Pälsin alkuperäisiin kirjoihin verrattuna.
Huomenta Caesarille ja Ekulle, ja kiitos kommenteista. Ihmettelinkin jo, mihin Caesar oli hävinnyt.
VastaaPoistaNuo poltergeist-jutut ovat aina jänniä, ja vaikuttaa, etteivät ne ole mitenkään harvinaisiakaan. Vanhempani muuttivat entiseen mummolaani Peräseinäjoelle minun muutettuani pois kotoa, ja siellä sisko valitteli, että hänen huoneensa vieressä olleesta työhuoneesta kuuluu öisin naputusta aivan kuin joku kirjoittaisi tietokoneella. Eivät ne kuitenkaan ole aina vihamielisiä; minulla oli edellisessä kämpässäni oikein mukava poltergeist. Nyt kun asia tuli puheeksi, taidanpa kirjoittaa siitä kokonaisen postauksen.
Hitto, nyt vasta itsekin tajusin, että se Kielo tosiaan oli poikien kategoriassa. Vanhemmilla tosiaan on joskus vaikeuksia hahmottaa, että se lapsi on sellainen kärryissä työnneltävä söpö pikkukäärö vain hyvin pienen osan elämästään. Toisaalta jos tällainen trendi saa riittävästi kansansuosiota, voikin käydä niin, että 50 vuoden päästä Kielo on hyvinkin miehekäs nimi.
Lastensatujahan ollaan siistitty jo vaikka kuinka kauan. Grimmin veljesten tarinat alkuperäismuodossaan ovat lähestulkoon splattereita. Huolestuttaa kyllä, millaisia aikuisia kasvaa noin ylisuojelluista lapsista, mutta oikeastaan vielä enemmän huolestuttaa, millaiseksi kehittyy maa, jota kansoittavat sellaiset aikuiset.