Joulun aika, homoilun aika

Kolmas kansalaisaloite saatiin eduskuntaan asti, tällä kertaa homoliitoista. Kahta edellistä käsittelin tuolla ja tuolla, joten käsitellään nyt tätäkin ihan johdonmukaisuuden vuoksi, vaikka olenkin aiheesta periaatteessa sitä mieltä, että minun puolestani homoille voidaan antaa vaikka yksinoikeus avioliittoon, jos sillä saadaan tämä jatkuva homoista lässyttäminen loppumaan.

Aloitteet pakkoruotsista ja turkistarhauksesta ohjattiin enempiä ihmettelemättä Ö-mappiin, koska persut ja kettutytöt eivät ole virallisesti vakavastiotettavia kansanryhmiä, eikä heidän mielipidettään siten tarvitse ottaa huomioon. Homot sen sijaan ovat muotia, joten heidän asioidensa julkisesta ajamisesta saa poliittista XP:tä, joten tämä aloite voi jopa mennä läpi.

Esitänpä siis kannanottoni ja odotan, että tätä tekstiä tullaan käyttämään eduskunnassa ohjenuorana asiasta päätettäessä.

Tämä kirjoitus antaa myös näppärän tekosyyn postailla kuvia vähäpukeisista naisista pussailemassa.

Suomi, kuten monet länsimaat, on siitä jännä, että täällä on lain mukaan uskonnonvapaus, mutta siitä huolimatta ei juurikaan uskonnollista vaihtelua tai kilpailua. Ne, jotka eivät ole luterilaisia, ovat pääasiassa lestadiolaisia, jehovantodistajia, mormoneja ja mitä näitä nyt on; porukkaa, jotka poikkeavat luterilaisista lähinnä siinä, että ne jaksavat käydä jumalanpalveluksissa ja kertovat uskonnostaan myös kysymättä. Ateistitkin pääasiassa huomaamattaan noudattavat kristillistä etiikkaa, mikä tietysti johtuu siitä, että kristinuskossa korostetaan harvinaisen paljon lähimmäisenrakkautta vääräuskoisten mestauksen kustannuksella.

Oli miten oli, tästä syystä homoliittoasiaa pitää tarkastella erikseen maallisesta ja uskonnollisesta näkökulmasta. Aloitetaan sillä maallisella.

Homoliittojen vastustajilla ei juuri ole maallista näkökulmaa, vaan argumentit perustuvat tavalla tai toisella uskontoon. Silloinkin, kun ei hoeta suoria raamatunlainauksia, puhutaan "avioliiton pyhyydestä", jota ilmeisesti ei vielä Anna Nicole Smith saanut rapautettua naimalla itseään 62 vuotta vanhemman miehen tienatakseen toista miljardia dollaria perintörahoja. Tai se, että puolet avioliitoista päättyy eroon.

Jos maassa on uskonnonvapaus, kaikki uskontoon perustuvat argumentit täytyy sivuuttaa huomiotta, koska omalla uskonnolla ei voi säädellä muiden ihmisten elämää, jos heitä ei ko. uskonto kiinnosta. Henkilökohtaisesti uskonnollisena ihmisenä en vastustaisi jonkinasteista kristillistä moraalia lainsäädännössä, mutta siinä on se ongelma, etten kuitenkaan pääsisi itse vaikuttamaan siihen, minkätasoinen hihhuli lakeja sitten olisi säätämässä. Tulilinjalle joutuisi helposti sellaisiakin asioita, joista pidän. Ylläolevaa kuvaakaan ei varmaan jonkun mielestä olisi saanut näyttää. Kaikkien kannalta on siis parempi olla menemättä tuolle linjalle ollenkaan.

Homoliittojen kannattajat taas horisevat tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista ikään kuin se, että homojen ja heteroiden liitoille on eri nimet on yhtä paha juttu kuin homojen mestaus, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Liberaaleilla on yleensäkin tapana keksiä uusia ihmisoikeuksia aina, kun he haluavat tehdä jotain eivätkä keksi loogisia perusteluja sille, miksi heidän pitäisi saada.

Tilanne on siis se, että vastustajien kantava argumentti on, että "me ei vaan haluta, että homot pääsee naimisiin", kun taas kannattajien argumentti on, että "me vaan halutaan, että homot pääsee naimisiin".

Itsenäisyyspäivän porstuanjuhlien jatkoilta on vain hämärät muistikuvat, mutta onneksi emäntä oli salaa virittänyt riistakameran ovenpieleen dokumentoimaan.

No kummat sitten ovat oikeassa? Ero on siinä, että homoja itseään asia koskettaa, kun taas vastustajille (joissa en usko olevan juurikaan homoja) asia ei millään tavalla kuulu. Vapautta arvostavana ihmisenä olen edellämainittujen liberaalien kanssa samaa mieltä siitä, että kaiken pitäisi olla sallittua, mitä ei ole syytä erikseen kieltää. Olemme toki usein eri mieltä siitä, mitä asioita sitten on syytä kieltää ja millä perusteilla, mutta en keksi mitään syytä olla päästämättä homoja naimisiin.

Toivoisin tosin homoliittojen kannattajilta rehellisyyttä. Ei ketään kiinnosta, lukeeko papereissa siviilisäädyn kohdalla avioliitto vai rekisteröity parisuhde. Oikeastihan tässä on kyse homoparien adoptiosta; kannattajat tietävät, että se ei menisi eduskunnassa läpi sellaisenaan, vaan pitää ajaa helpommin hyväksyttävää lakia, että voidaan jälkeenpäin todeta, että huppista, tulikin adoptio-oikeus vahingossa samalla.

En tiedä, mitä sukupuolta nuo ovat. Neutraaleja varmaan.

Sitten on se uskontopuoli, josta olen tainnut kirjoittaa aiemminkin. Hurmoksessaan homoliittojen kannattajat vaativat, että kun nyt kerran ruvetaan, saman tien pitää homoille saada kirkkohäätkin. Kirkko puolustaa pyrkimyksiä oikein arkkipiispan suulla.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että onkohan tuo Mäkinen valinnut nyt ihan varmasti oikean uskonnon. Raamatussa kun homoilu kielletään sen verran suoraan, ettei siinä juuri tulkinnanvaraa jää. Uskonnonvapauden luonnollisena kääntöpuolena on, että jos kirkot eivät saa sanella valtiolle, mitä saa tehdä, ei valtiokaan saa sanella sitä kirkoille.

Raamatun homoilukieltoon usein vastataan, että kyllähän siellä kielletään monta muutakin sellaista asiaa, joita suvaitaan. Syödään simpukoita ja jäniksiä, pukeudutaan sekoitekankaisiin, jätetään lepopäivä pyhittämättä ja mitä näitä nyt on. Että ei homoilusta olisi mitään sellaista vahinkoa, mitä ei olisi jo tehty. Niin, kaikenlaisia syntejä suvaitaan, koska anteeksianto on oleellinen osa kristinuskoa, mutta ei niille pyydetä Jumalan siunausta. Muistetaan myös, että Raamatussa tuomitaan vain homoilu, ei homoja itseään, eikä Raamattu tunne lainkaan sellaisia käsitteitä kuin "homo" tai "hetero". Uskonnollinen avioliittoon vihkiminen on nimenomaan siunauksen pyytämistä seksisuhteelle, eikä sillä raamatullisessa mielessä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Tässä voisi taas valittaa Suomen ev.lut. kirkon nolosta alennustilasta ja nöyristelystä jäseniä kerätäkseen sellaisten tyyppien edessä, joita kristinusko ei muutenkaan kiinnosta, mutta siitäkin olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Vielä yksi.

Yhteenveto: homot menkööt naimisiin maistraatissa kaikessa rauhassa, mutta jättäkööt kirkot rauhaan. Jos maailmankuvanne on ristiriidassa uskontonne kanssa, vaihtakaa uskontoa sen sijaan, että yrittäisitte moukaroida uskontonne miellyttävämmäksi itsellenne. Jos yritätte tuollaista moukarointia, ylennätte oman arvostelukykynne valitsemanne jumalan yläpuolelle, enkä osaa oikein kuvitella uskontoa, jossa sellaista katsottaisiin hyvällä.