Itsenäisyyspäivän jälkiselvittelyt

Kävijäkyselyni tulokset tulivat. Vastaajia oli 60, joista vakiolukijaksi tunnustautui 6 kaveriani ja 33 tuntematonta. 14 satunnaista kävijää ilmoitti pitävänsä tarjonnastani; heistä varmaan ainakin osa tulee toistekin, joten oletan, että minulla on vakiolukijoita n. 50. Yksi ei tykännyt ja toinen ei tajunnut, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Viisi vaati lisää tissejä, ja yritän tehdä parhaani epäkohdan korjaamiseksi.

Asiaan. Toivottavasti kaikilla lukijoillani oli mukava itsenäisyyden muistopäivä. Itselläni työkiireet vähän häiritsivät, minkä huomaa jo siitä, että ehdin kirjoittaa aiheesta vasta 9. päivä. Aina ennen päivä on ollut vapaana, ja tapanani on ollut järjestää kunnon juhlat, joissa viini virtaa ja shrapnellit räiskähtelevät, mutta nyt kun vihdoin asun sellaisessa kämpässä, jonne olisi kehdannut kutsua muitakin juhlimaan, ei se onnistunutkaan.

Porstuanjuhliin kutsuttiin jälleen vain henkilökunta. Viehättävä assistenttini Katarina esitteli uusinta iltapukumuotia kättelyjonossa.

Sentään ehdittiin katsoa Talvisota-elokuva, kuten vuosittain on tapana. Se on parempi kuin Tuntematon sotilas. Vaadin kuitenkin, että myös Talvisodan alkuperäinen sarjaversio julkaistaisiin DVD:llä. Oli miten oli, tästä lähtee:

Ja sitten musiikkia:

Maailmalla itsenäisyyspäivää juhlittiin perinteisin menoin. Kyseenalaisesti ansioituneille poliitikoille myönnettiin mitaleita, koska on niin noloa pyöriä Brysselissä kollegojen pilkattavana, kun kaikilla muilla on niitä ja itsellä ei. Sotaveteraaneillakin on mitaleita, ja olisi jotenkin outoa, jos niitä voisi saada ihmisten ammuskelusta, mutta ei yhteiseurooppalaisesta vastuunkannosta.

Anarkistit ja muut liimatilhet kokoontuivat tapojensa mukaisesti kännäämään ja riehumaan protestoimaan, koska on väärin, että yläluokka pröystäilee veronmaksajien rahoilla samalla, kun alaluokkaa kuolee köyhyyteen kuin kärpäsiä, ja itse joutuu juomaan pelkkää pussikaljaa pakkasessa veronmaksajien rahoilla.

Suhtaudun noihin protesteihin melko kaksijakoisesti. Nykyhallintoa sopiikin kritisoida, mutta muutama huomio protestoijien metodeissa ja argumenteissa pisti silmään. Ensinnäkin tuo ryyppääminen. Se on selvä todiste, että tapahtuman pääasia ei ollut mikään protesti, vaan protestointi oli vain tekosyy estottomalle bilettämiselle. Lisäksi voitaisiin tehdä pieni looginen päättelyketju:

1. Alkoholi on kallista ja hyödytöntä.
2. Alkoholi on siis ylellisyystuote.
3. Köyhällä määritelmänmukaisesti ei ole varaa ylellisyystuotteisiin, koska kaikki raha menee hengissäpysymiseen.
4. Tämänkertaiset mielenosoittajat eivät siis ole köyhiä.

Tai no joo, kaikkihan tässä köyhiä ollaan. Ymmärrän senkin, ettei työttömyys ole yleensä oma valinta, ja voi olla, että joukossa oli muutamia, jotka ihan oikeasti luulivat, että tapaus olisi ollut oikea yhteiskunnallinen kannanotto. Silti tämä porukka liioitteli ankarasti meuhkatessaan "luokkasodasta" ja huudellessaan, että "köyhyys tappaa".

Sitten tuli vastaan tapaus, jossa eräs harvinaisen tyylikkääseen hattuun sonnustautunut, poliisihevosten kouluttajana työskentelevä nuorimies tulee poliisihevosen töytäisemäksi. (Mikähän siinä on, ettei Bloggerin videonlisäysnapin kautta löydy kaikkia Youtuben videoita? No kyllä te linkkiäkin voitte klikata.)

Ensin haastattelija toteaa pojan jääneen hevosen alle, ja toivoisin toimittajalta vähän parempaa tarkkuutta. Ainakin minun määritelmäni mukaan jos joku on jäänyt hevosen alle, jostain ruumiinosasta löytyy kavionjälkiä. Oli miten oli, konsensus on, että ihminen saa hortoilla päättömästi missä haluaa, ja muiden velvollisuus on väistää, eikä esim. että kannattaisi pitää silmänsä auki. Huvittavaa on, että poika itse yrittää suhtautua tapahtuneeseen melko asiallisesti, joten toimittaja joutuu puoliväkisin tunkemaan pojan suuhun poliisiväkivaltasyytöksiä.

Kaikkein parasta kuitenkin oli, että väki oli kuulemma "rauhaa ja solidaarisuutta julistamassa". Jos he julistavat rauhaa ja solidaarisuutta pistämällä kaiken vastaantulevan paskaksi ja pieksemällä virkavaltaa jääkiekkomailoilla, en halua ajatellakaan, millaisia demolition maneja he olisivat, jos sotaan pääsisivät. Varmaan kävisi niin kuin nurmolaisille Tuntemattomassa sotilaassa, että pidettäisiin komentopaikalla rautahäkeissä ja päästettäisiin irti sitten, jos tosipaikka tulisi.

Jumalauta, jos jatkosodassa olisi ollut noin kovia jätkiä, Suomen itäraja olisi nykyään vähintään Ohotanmerellä.