Halusin jakaa oman kokemukseni aiheesta lukijoilleni. En kyllä tiedä, oliko kyseessä poltergeist, Jumalan väliintulo, kotitonttu vai muu-mikä. Tietysti on mahdollista, että asialle on täysin luonnollinenkin selitys, mutta siinä tapauksessa kiinnostaisi kovasti tietää, mikä se voisi olla.
No niin. Oli marraskuinen torstai kaksi vuotta sitten, jolloin vielä asuin yksikseni surkean pienessä yksiössä. Tulin koulusta kotiin kello 17:00. Olin kovin väsynyt, koska olin edellisenä yönä ehtinyt nukkua vain 3-4 tuntia. Tiesin, että seuraavanakin yönä saisin nukuttua vain saman verran, koska suurin osa yöstä menisi töissä, joten päätin ottaa niin pitkät päiväunet kuin aikataulu sallisi.
Töissä piti olla iltakymmeneltä. Säädin herätyskelloon hälytysajaksi 21:30, mikä antaisi minulle juuri riittävästi aikaa vetää vaatteet rauhassa päälle ja kävellä työmaalle. Kelloni oli halpa analogimalli, jossa hälytys säädettiin kääntämällä rullasta hälytysviisari oikeaan kohtaan ja nostamalla takaosasta hälytysnappi ylös. Olin kuitenkin jo niin väsymyksestä tokkurassa, että unohdin nostaa napin ylös, eikä kello siis hälyttänyt.
Olisin nukkunut onnellisesti työvuoroni ohi, mutta sitten kello 21:40 ilman mitään järkevää syytä putosi kirjahyllystäni kirja lattialle, ja heräsin sen aiheuttamaan kolahdukseen. Heitin äkkiä kamppeet niskaan ja kipitin parasta mahdollista vauhtia työmaalle. Perillä olin täsmälleen kymmeneltä.
 |
| Jumalan välikappale. |
Kirjan putoaminen itsekseen hyllystä ei sinänsä ole mikään ihme, vaikka onkin epätodennäköistä. Erikoisempaa on tarkka ajoitus; jos se olisi pudonnut minuuttia myöhemmin, olisin myöhästynyt, ja jos minuuttia aiemmin, minulle olisi jäänyt luppoaikaa. Erityisen jännän tekee asiasta se, että vaikka kirja ei ehkä ollutkaan hyllyssä mahdollisimman tukevasti, oli se pysynyt siellä samassa asennossa jo viikon.
Nyt olisi sitten jonkun ateistin tai muun skeptikon vuoro selittää, että mitä tässä nyt oikein tapahtui.
Ettei mahdollisella esimiehellä sen sijaan ollut jotakin meedion tai vastaavan voimia, joilla hän aisti, että jahas siellä nukutaan työvuoron ohi ja sitten hän jotenki voimillansa lykkäs kirjan hyllystä juuri oikeaan aikaan. :D
VastaaPoistaHeh, voihan se niinkin olla. Tai sitten firma vaan on salaa täyttänyt kämppäni valvonta- ja hälytyslaitteistolla.
VastaaPoistaSuojelusenkeli tai Töistä-Myöhästyvien-Piruparkojen-Suojelupyhimys? Näitä mahdollisuuksiahan on, aika jännä juttu kieltämättä. Aikanaan painoin Nurmoon Atrian palkkalistoilla kesäisin kolmivuorotyötä ja jotenkin aivot tottuivat unirytmiin niin että monena aamuna heräsin paria sekuntia ennen kuin kelloradio pärähti soimaan. Kaipa kyse oli jostain intuitiosta tahi tottumuksesta, eikä näin todellakaan käynyt jokaisena aamuna, mutta joinain viikkoina heräsin järjestään 4:59 ja kerkesin hyvin lyömään hälytyksen pois päältä ennen kuin se alkoikaan. Kirjat eivät kyllä itsestään tippuneet seiniltä, mutta ehkä sekin vielä koetaan. Kaipa 36 neliön kerrostalokaksioon joku lama-ajan räyhähenki mahtuu mellastamaan. Hyvää itsenäisyyspäivää Pekan porstuaan ja kommentoijille, tämä sankari heittää paistin uuniin ja nauttii sitä huomenissa sitten italialaisen rypälemehun kera! -Caesar-
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää Caesarille, sekä kaikille muillekin.
VastaaPoistaTuollaista tiettyyn heräämisaikaan ehdollistumista tapahtuu, minullakin taisi lukiossa olla jossain vaiheessa niin. Se tosin vaatii sen, että joka aamu pitää herätä samaan aikaan. Jos heräämisaika vaihtelee, käy helposti näin: herätyskello soi, sammutan sen täysin unessa (vaikka se olisi huoneen toisella puolella), jatkan unia, eikä herättyäni minulla ole mitään muistikuvaa, että kello olisi soinut ollenkaan. Jotkut kuulemma ovat virkeitä jo heti aamusta, mutta sellaisesta minä en tiedä mitään.
Pidä hyvät juhlat. Itse en ehdi, mutta jos nyt ehtisi katsoa Talvisodan emännän kanssa, niin tulisi edes jotain perinteitä noudatettua.