perjantai 29. marraskuuta 2013

Musiikkia ja vasemmistoa

Viikonloppuna oli puhetta siitä, kuinka suomalainen yöelämä (ts. kapakoissakäynti) on alennustilassa. Ihmiset yksinkertaisesti eivät halua käydä baareissa. Haastateltu ravintoloitsija epäili syyksi sitä, että liian korkeilla veroilla ollaan höylätty ihmisten ostovoima niin matalaksi, että köyhien kansalaisten on pakko hakea humalansa Virosta.

Tuo on varmasti yksi osatekijä, mutta ei ainoa eikä edes merkittävin. Muiksi syiksi ollaan ehdotettu baarimikkojen kylmäkiskoista palveluasennetta, baarien persoonattomuutta ja geneerisyyttä, järjettömän korkeita hintoja ja sitä, että ihmiset ovat vihdoin hankkineet itselleen elämän ja keksineet parempaakin tekemistä kuin ryyppäämisen. Varmasti nuo kaikki ja monet muut syyt ovat osaltaan vaikuttaneet enemmän tai vähemmän.

Minä väitän, että suurin yksittäinen tekijä on kuitenkin musiikki. Yökerhoissa nykyisin soitettava musiikki on niin kertakaikkisen paskaa, että ihmiset eivät yksinkertaisesti viihdy. Eräässä espoolaisessa baarissa siirryttiin hiljattain käytäntöön, että joka perjantaina soitetaan vain 90-luvun musiikkia, ja vaikutus on huomattu. Toki jotkut alaikäiset huppariolennot ovat valittaneet muutoksen olleen huonompaan suuntaan, mutta henkilökunta sanoo toista: kun tavallisesti lauantai oli ennen viikon kiireisin ilta, nyt on perjantai noussut ohi.

Siksipä tänään tällä kanavalla soitetaankin 90-luvun musiikkia.


Kun asiaa tarkemmin miettii, ei se 90-luvun musiikkikaan yleisesti ottaen niin erikoista ollut. Se vain kuulostaa hyvältä, kun sitä vertaa nykyiseen. 80-luvun musiikkiin verrattuna se on aika huonoa, ja 80-luvun musiikki vuorostaan ei aivan pärjää 70-luvun musiikille. Olemmekin palanneet 60-luvulle, jolloin musiikkia tehtiin sillä oletuksella, että sitä kuunnellaan huumeiden vaikutuksen alaisena.


Ero nykypäivään on kuitenkin se, että silloin käytettiin lähinnä luonnontuotteita kuten marihuanaa ja heroiinia ja mitä näitä nyt on, joiden vaikutus riitti tekemään keskinkertaisesta musiikista hyvää ja hyvästä erinomaista. Nykyään käytössä on erilaisia synteettisiä design-mömmöjä, jotka pistävät kuupan niin ankaraan resettiin, että näiden traagisten ihmisraunioiden harhaisissa mielissä jopa Skrillexin tuotanto kuulostaa hyvältä musiikilta, tai ylipäänsä musiikilta.


Kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla ei ole vielä näkyvissä muutosta parempaan suuntaan. Ehkä sitten 20-luvulla taas. Suomestakaan muutos tuskin tulee alkamaan ainakaan niin kauan kuin kulttuuriministerinämme on sellainen tapaus kuin Paavo Arhinmäki. Iltalehdessä hän on taas jatkanut aiheesta Cheek. Cheekin olympiastadionkeikan viisinumeroinen lippumäärä myytiin äkkiä loppuun, ja Paavo kommentoi asiaa jotenkin kryptisesti.
...ei pitänyt Olympiastadionin Cheek-keikan varausmyrskyä ihmeellisenä asiana.
- Monty Python veti kuitenkin alle minuutissa.
Oltiin vasureista mitä mieltä tahansa, heissä on kuitenkin yleensä se hyvä puoli, että he eivät peittele mielipiteitään. Kok/Kesk/SDP-akselin poliitikot kiertelevät ja selittelevät, koska he itsekin tietävät yrittävänsä vain suhmuroida etuja itselleen ja kavereilleen, mutta vihervasemmisto uskoo vilpittömästi olevansa Oikeassa ja Hyvällä Asialla, eikä siis katso asialliseksi häpeillä. Nyt en kuitenkaan ymmärrä, mitä Paavo vertauksellaan ajaa takaa. Kehuuko hän Cheekiä, vai solvaako Monty Pythonia? Veikkaan jälkimmäistä, koska noissa piireissä katsotaan eduksi, jos ei tajua mistään mitään.


Siinä esimerkkiä Monty Pythonista. Millainen ihmishirviö voisi olla pitämättä tuota hauskana? Ja Cheek, tuo Suomen Will Smith, on toki nykyisistä suomiräppäreistä paras, mutta sillä ei paljoa voi ylpeillä, koska se ei ole mikään suuri saavutus. En nyt linkitä tähän mitään Cheekiä, vaan ihan oikeaa räppiä ajalta, jolloin sitä eivät olleet vielä pilanneet kastroidut pop-laulajat:


Aiemmin kovin sanoin Cheekiä tylyttänyt Arhinmäki mietti ohjelmassa, "onko rahalla, autoilla ja vähäpukeisilla naisilla rehentely nyt ihan se juttu, ottamatta kantaa musiikin tasoon".
Aiemmin, kuten muistamme, hän on sanonut, että:
- Pidän yhteiskunnallisesta Suomi-rapista.
Kaikki lukijani varmasti haluavat esimerkkejä mainitusta Arhinmäen fanittamasta "yhteiskunnallisesta Suomi-rapista" saadakseen jotain käsitystä siitä, mikä "se juttu" nyt sitten olisi. No, eräs mainitunkaltainen artisti, jonka kanssa Arhinmäki on ollut tekemisissä, on Steen1. Hänen tuotannostaan löytyy esim. seuraavat sanoitukset:

"Vitun koulukiusattu, vitun pikkuäpärä, mitä vittuu, vitun homot,
teidät pitäis kaikki saatana tappaa,
mikä vitun syy teil on vittu hakkaa jengii vittu kun ne vähän vittu,
tägää johonkin vitun seinään, vitun homot, vittu,
vittuun koko vitun virkavalta ja vittu muu vitun laki, saatana."

100-prosenttista vihaa ja väkivaltaa,
en suostu virkavaltaa kunnioittamaan.
100-prosenttista vihaa ja väkivaltaa, väkivaltaa, väkivaltaa.

Steen Christensen, voiks sitä syyttää?
Sehän vaan pisti kylmäks pari kyttää.
Tommonen tapa pitäis idäs säilyttää ja aina ku kyttä nähä,
niin sitä turpaan mättää.
Christensen on itäpuolen sankari,
sille pitäis antaa kytäntappomitali.


Muistammehan jo entuudestaan Arhinmäen näkökulman laulussa mainittuun tapaukseen. Takaisin asiaan, vielä yksi kappale:


EDIT: Ai niin, tätä ei saa unohtaa:


4 kommenttia:

  1. Vittu meinasi läppäri iha pudota sylistä, kun luin noita steen1:n lyriikoita. Hahahaa!

    Oi voivoivoi, täytyy sanoa että olen itse sen verran 2000-luvun kuonaa ja tätä uutta musiikista ymmärtämätöntä sukupolvea, etten oikein ymmärrä tuon kasari, ysäri yms. musiikin puolesta. :D Kunha musiikissa on sellanen kiva jumputus taustalla soimassa, niin it is good enough.

    VastaaPoista
  2. Iltaa, Lonegaru, kiitokset kommentista.

    No, eiköhän tämä nykyinenkin musiikki kymmenen vuoden päästä vaikuta hyvältä, kun senaikaiseen vertaa. Mutta 90-lukuhan nimenomaan oli jumputusmusiikin parasta kulta-aikaa! Haet vaan Youtubesta eurodancea, niin siitä lähtee. Hyvä kun muistutit asiasta, meinasikin jäädä Captain Jack kokonaan postaamatta.

    VastaaPoista
  3. Musiikista ja radioohjelmista, olen tainut kirjottaaki jaskan blogiin kommentin, mutta jos toistan kuitenki :) edesmenneen radiomafian parasta antia olivat nämä musiikinyöohjelmat, mm avaruusromua, ulvvat sudet, musiikkia kolmanelle korvalle jne, niin ja tietenki legendaarinen koeeläinpuistoohjelma :).
    Jumputusmusiikista tuli mieleen mc-hammeri jota aina soiteltiin oppilasasuntolassa kun porukalla kännättiin.

    VastaaPoista
  4. Iltaa ja kiitos kommentista anollekin.

    Radio Mafiaa tuli kuunneltua harvemmin, vuosituhannen vaihteessa sitten armeijassa vähän enemmän. Mietinkin tuota kokoelmaa kasatessani, pitäisikö Hammeria laittaa sekaan. Laitetaan nyt sitten, kun yleisötoive on esitetty:

    http://www.youtube.com/watch?v=otCpCn0l4Wo

    VastaaPoista