Työssäkäyvänä ihmisenä ei enää tarvitse mitata budjettia euroissa, vaan sormien kantolujuudessa. Katsotaanpa, mitä mukaan tarttui:
20 kappaletta metrilakua. Yksi jokaista makua.
Asterix ja piktit. Albert Uderzo on näköjään lopettanut piirtelyn ja René Goscinny on jo aikaa sitten lopettanut maallisen vaelluksensa kokonaan, mutta se ei estä uusien albumien tekoa. Pienenä perin isältäni koko siihenastisen Asterix-tuotannon, ja edelleen pyrin pitämään kokoelman täydellisenä. Saa nähdä, kuinka uudet tekijät ovat pärjänneet tarinan suhteen; ainakin piirrosjälki on äkkivilkaisulla lähestulkoon identtistä vanhaan nähden.
Sokal - Tarkastaja Ankardon tutkimuksia: ensimmäiset tutkimukset. Aku Ankka -tyyliset eläinhahmot seikkailevat synkässä, raa'assa ja paheiden täyttämässä film noir -sarjakuvamaailmassa. Joskus olen selaillut noita, mutta vasta nyt ajattelin kokeeksi ostaa yhden, jos innostuisin niistä enemmän.
Albert Einstein ja Sigmund Freud - Miksi sotaa? Vähän ennen natsien valtaannousua nuo kaksi herraa kävivät kirjeenvaihdon sotien perimmäisistä syistä, ja nyt se on painettu kirjaan. Modern Warfare 3:ssa näytetään välillä historiallisten suurmiesten sota-aiheisia lainauksia, ja yksi niistä on Einsteinin väite, että "samanaikaisesti ei voi välttää sotaa ja valmistautua sotaan." Ostin tämän kirjan lähinnä nähdäkseni, selkiäisikö siitä, mikä sai muuten niin fiksun tyypin puhumaan jotain niin järjenvastaista.
Veikko Huovinen - Koirankynnen leikkaaja. Pidän Huovisen kirjoitustyylistä, joten ostan hänen teoksiaan aina, kun niitä tulee alelaareista vastaan.
Veikko Huovinen - Lampaansyöjät.
Blaine Harden - Leiri 14, pako Pohjois-Koreasta.
Natascha Kampusch - 3096 päivää.
Mikko Porvali - Operaatio Hokki. Suomalainen sotakirjallisuus on sen verran laadukasta, että tositapahtumiin perustuva asiakirjallisuus ei häviä viihdyttävyydessään fiktiolle. Saa nähdä, päteekö sama tähän.
Esa Sirén - Rukajärven korpisissit. Siréniä olen kehunut ennenkin.
Stephen E. Ambrose - Taistelutoverit. Tuohon perustuu se TV-sarja. Ostin, kun eurolla sai.
Robert Sheckley - Jähmettynyt yhteiskunta. Minulla on Sheckleyltä ennestään scifikirja Mielenvaihto, mutta muuta en hänen tuotannostaan tiedäkään. Se on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että ostin tämän toisen suoraan takakantta lukematta.
Hunter S. Thompson - Screwjack ja kaksi muuta novellia. Entinen kämppäkaveri oli kova Thompson-fani, joten kokeillaan nyt sitäkin.
Hannu Rajaniemi - The fractal prince. Jatko-osa Kvanttivarkaalle, yhdelle parhaista lukemistani kirjoista. Tätä minä lähdin messuilta varta vasten hakemaan. Joka paikassa tuota oli tarjolla suomenkielisenä, mutta hetken sai metsästää, ennen kuin se löytyi Akateemisen kirjakaupan osastolta alkuperäiskielellä englanniksi.
Stanislaw Lem - Futurologinen kongressi. Tämän luin teinivuosina kirjastossa, ja siitä lähtien olen yrittänyt löytää sen jostain omaksi. Kalliskin se oli, taitaa olla keräilyharvinaisuus. Mistähän se johtuu, ettei Lemiä ole painettu pokkareina ollenkaan? Täytyy tehdä johonkin valitus.
Clifford Simak - Väliasema. Sama juttu kuin edellinen.
Pari elokuvaa, Harold ja Kumar - täydellisen hampurilaisen metsästys ja 16 blocks. Ensimmäinen taitaa olla tyypillinen teinikomedia, mutta sen sai halvalla, ja jälkimmäisessä on Bruce Willis. Nimimerkki Ihmettelevän suosittelemia Noituri-kirjoja en harmikseni havainnut. Emäntäkin osti ison läjän, mutta blogatkoon hän niistä itse, jos huvittaa.
 |
| Voitin arvalla Helsingin scifiseuran ständiltä. |
Hienoja valintoja! Futurologinen kongressi jäi teinipoikana minunkin aivopoimuihini; myöhemmin vasta hoksasin sen nerokkaan v...uilun reaalisosialismia kohtaan. En ole kirjaa jälkeenpäin lukenut, varmaan pitäisi. Mitäs mieltä muuten olet Dan Simmonsin Hyperionista? Sekin muistaakseni potkaisi lujasti teinipojan mieltä nyrjähtäneellä kerroksellisuudella - olisi varmaan mielenkiintoista lukea uudestaan ja verrata kokemusta. Terv. Achtung
VastaaPoistaIltaa, Achtung. Kiitos kommentista.
VastaaPoistaLem on kyllä aivan käsittämättömän aliarvostettu, vaikka nerokkaita kirjoja löytyy häneltä monta muutakin. Itse en niihin aikoihin edes osannut miettiä kirjaa politiikan kannalta, mutta kiinnitänpä asiaan huomiota loppuviikosta, kun luen sen uudestaan. Reaalisosialismin kritiikkiä kyllä sopii odottaakin 70-luvun puolalaiselta.
Messuilla oli tuota kirjaa divaripuolella 2 kappaletta, ensimmäinen 60 euron hintaan. Sen jätin pahoilla mielin väliin, mutta löysin onneksi toisen 35 eurolla, mikä sekin taitaa olla eniten, mitä olen yhdestä kaunokirjallisesta teoksesta koskaan maksanut, mutta minkäs teet. Huutonetissä sitä näyttää olevan kaupan, mutta ei sitten muualla. Minusta tuntuu, ettei siitä olla tehty kuin tuo yksi painos 70-luvulla.
Hyperion on toki minulle tuttu. Armeijassa jollain oli sarjan 1. osa, ja hän lainaili sitä toisille. Kaikki kehuivat sitä kovasti, joten piti itsekin lukea. Yritin itse asiassa messuilla kaupitella sitä emännälle, mutta hän ei lämmennyt, enkä sitten viitsinyt (vielä) itselleni ostaa. Ehkä ensi kerralla.
Tykkään siitä, koska sen universumi on niin laaja, kekseliäs ja yksityiskohtainen. Hienoa miljöötä ei myöskään olla tuhlattu yhteen mitättömään tarinaan saati luotu useiden pienten tarinoiden loppumatonta ketjua, vaan on luotu oikein eeppinen saaga, jossa mysteerejä ja jännitystä jaksetaan venyttää loppuun saakka.
Pitäisi tosiaan lukea sekin uudestaan. Nulikkavuosien suosikkeja lukiessa on kivaa havaita niissä sellaisia tasoja, joita ei nuorempana tajunnut, mutta siinä on myös se vaara, etteivät ne oikeasti olekaan niin hyviä kuin silloin kuvitteli.
Yhtä lailla minäkin lukaisin Futurologisen Kongressin, ikää oli kai joku 18. Mainio opus. Väittävät, että Matrix-leffa perustuu siihen. En tiedä onko näin, mutta aika kauas siinä on varsinaisesta kirjasta ajauduttu. No, nappejahan siinäkin syötiin.
VastaaPoistaVaan kun nyt scifistä on puhe, niin täytyy kysyä blogin isännältä se perinteinen, eli:
Babylon 5 vai Star Trek?
Huomenta, Ykä, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaMatrixinhan on väitetty pohjautuvan yhteen jos toiseenkin kirjaan ja elokuvaan. Sellainen on ihan tavallista silloin, kun jokin teos saavuttaa huomattavasti suuremman maailmanmaineen kuin jokin aikaisempi samantyyppinen teos. Vaikutteita siihen varmaan on otettu sieltä sun täältä, mutta eipä puhtaan omaperäistä tarinaa taida olla mahdollistakaan enää nykyään keksiä.
Antamistasi vaihtoehdoista valitsen ehdottomasti Babylon 5:n. Trekkejä tulee joskus harvoin katsottua, jos osun TV:n ääreen juuri sopivasti, mutta en ole koskaan aktiivisesti seurannut sitä. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että se oli jo lapsuudessani vakiintunut juttu, joka oli jatkunut ja jatkui ikuisuudesta ikuisuuteen, ja minulle on tärkeää olla seuraamassa henkilöiden kehitystä alusta asti. Kyllähän sitä voisi, kun huomaisi ajoissa jonkin sarjoista lähtevän alusta lähtien uusintakierrokselle.
B5 taas oli kuulemma käsikirjoitettuna alusta loppuun jo ennen ensimmäisenkään jakson tekoa, joten se oli hieno kokonaisuus. Siinä oli myös hyvät henkilöhahmot ja jaksoissa monipuoliset juonet.
Kai DVD-hyllystäsi löytyy Star Wreck: In the Pirkinning? Siinä tätä Babylon/Trek-kiistaa selvitellään hupaisasti.
B5 juuri tuo juonen kaari oli hienoutta, kun vertaa yleisempiin, nitkutellaan tuotantokausi kerrallaan ja katsotaan mitä saadaan lypsettyä kunnes leikkuri heilahtaa, tuotantoihin. Eipä sillä, kyllä siihenkin täytejaksoja väliin mahtui.
VastaaPoistaMuuten juttu aiheutti lukuhimoja, vanhoihin ja uusiin tuttavuuksiin. Kun vaan olisi järkevästi aikaa, pitää koettaa järjestää.
- lihapuhe
Päivää Lihapuheellekin, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaB5:n tapauksessa täytejaksot eivät kuitenkaan haitanneet ollenkaan, koska ne olivat yleensä omaperäisiä ja hauskoja.
Ajanpuute on kroonisena vaivana minullakin, ja tilanne vain pahenee, kun nyt alkaa uusi kurssi, jossa pitäisi lukea ja analysoida ennaltamäärätty kirja per viikko. Hyllyssäni on vielä monien aikaisempien vuosien messuilta lukemattomana paljon kirjoja.
Huomenna pitäisi palauttaa 6-10-sivuinen runoanalyysi, ja enhän minä runoista mitään ymmärrä. Ihan kohta varmaan alan tekemään sitä.
Joo, kyllä minullekin B5 kolahti ihan eri lailla. Tuli oltua sarjaan suorastaan koukussa. Ja G´Kar sekä Londo Mollari olivat suorastaan eeppinen taistelupari.
VastaaPoistaTuo amerikkalainen viihdeteollisuus on vaan scifi-sarjoillekin perin julmaa. Moni lupaava sarja on loppunut ensimmäiseen kauteen ja jääneet tietysti ihan mielettömään cliffhangeriin.
Nyt täytyy tunnustaa, että mulla se In The Pirkinning on vieläkin katsomatta. Täytynee korjata tuo aukko yleissivistyksessä.
Itse taisin olla vielä yläasteella, vai olisinkohan jo ollut lukiossa, kun B5 tuli, ja seurasin kyllä tiiviisti myös. Sen jälkeen en olekaan sitä nähnyt. Pitäisi metsästää sekin DVD:lle.
VastaaPoistaJoo, ei amerikkalaisilla TV-yhtiöillä ole ymmärrystä scifille. Battlestar Galactican sentään onneksi antoivat jatkua loppuun asti. Ei kyllä Suomessa olla yhtään sen parempia: kolmonenhan lopetti Tähtiportin näyttämisen kesken, kun kanavan johto vaihtui ja uudet pomot ilmoittivat, että scifi "ei sovi kanavan imagoon".
In the Pirkinning on Star Wreck -sarjan kuudes osa, joten kannattaa sitten etsiä ne aiemmatkin ihan vain pohjustusta varten. Niistä on mahtavaa seurata, kuinka niiden tekninen toteutus kehittyy osa osalta neljän minuutin tuhrusta ihan oikeaan ammattilaistason elokuvaan.