Tekniikan taantumuksesta

Tekniikan kehitys luo tekniikalle lisäpaineita kehittyä entisestään. Esimerkiksi tietokoneiden suoritustehon kasvaessa ohjelmistofirmat tekevät entistä raskaampia ohjelmia, koska uudet koneet pystyvät pyörittämään niitä, ja sitten laitteistofirmat kehittävät vieläkin tehokkaampia koneita, että ko. ohjelmat pyörisivät paremmin. Joskus, ja nykyään mielestäni enenevässä määrin, uudessa hienossa teknologiassa on kuitenkin jokin vika ominaisuus, joka tekee siitä peruskäyttäjän kannalta vanhaa huonomman.

Kaikki muistavat vielä digiuudistuksen. Piti ostaa uusi pömpeli TV:n päälle videoiden ja DVD-soittimen sekaan, jonka jälkeen pystyi katsomaan samoja kanavia kuin ennenkin, mutta tarvitsi siihen yhden kaukosäätimen lisää. Silloin, kun homma toimi, kuvanlaadussa ei ollut ihmissilmin havaittavaa parannusta. Jos taas signaalissa oli häiriö, ennen vanhaan kuva oli suttuinen, mutta ohjelmaa pystyi silti vielä seuraamaan, mutta uudistuksen jälkeen siitä tuli sellaista vingahtelevaa ruutumössöä, ettei siitä saanut enää mitään selvää.

Tuo on kuitenkin vanha juttu. Nykyäänkin tulee jatkuvasti vastaan pienempiä ongelmia, jotka vaikuttavat oikein varta vasten lisätyiltä, ja jotka pistävät ihmettelemään, että mitä niiden suunnittelijoiden päässä on liikkunut.

Minun lapsuudessani oli videonauhureita. Ne olivat näppäriä, kun pystyi tallentamaan yhtä ohjelmaa ja seuraamaan toista. Se oli yleensä enemmän kuin tarpeeksi, koska kanavia oli vain neljä. Nykyään kanavia on kymmeniä, joten ilokseni minullekin on saatu kehitettyä digiboksi, joka pystyy nauhoittamaan kahta ohjelmaa ja näyttämään kolmatta. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Onkin niin, että boksimme pystyy seuraamaan vain kahta "kanavanippua", vai miksikä emäntä niitä sanoi. Jos nauhoittaa ohjelmaa yhdeltä ja katsoo toiselta, niin jos alkaa nauhoitus kolmannelta, enää ei voi katsoa sitä mitä on katsomassa, vaan boksi vaihtaa kanavaa eikä enää päästä takaisin. Mitä vattua?

Kaverini pelaavat netissä räiskintäpelejä joukkuemaisesti, ja ostin hienon kuuloke-mikrofoniyhdistelmän, että voisin pelata tehokkaasti heidän kanssaan. Aina aikaisemmin on riittänyt, että kun tökkää kuulokkeiden piuhan niille kuuluvaan reikään, homma on lähtenyt toimimaan. Ääni on kuulunut yhtä aikaa kuulokkeista ja kaiuttimista, jolloin tarpeettoman on voinut kääntää pois päältä.

Ei kuitenkaan tässä uudessa koneessa. Nyt pitää valita, kumpaa haluaa käyttää, ja valita se sitten alapalkin ääniasetuksista default playback deviceksi. Kun toinen on valittuna, toinen on hiljaa. Miksi?

Windows 8:sta olisi paljonkin sanottavaa, mutta en jaksa. Ongelmat eivät edes rajoitu viihde-elektroniikkaan, vaan ilmiö on levinnyt myös eläinmaailmaan, jossa ennen siedettäville kissoille ollaan ruvettu asentamaan koirien ärsyttäviä bugeja. Oliko tuokin nyt ihan välttämätöntä?

Kuka tästä on vastuussa? Millaiselle ihmiselle tai insinöörille tällaisten lisäongelmien luominen tulee edes mieleen?

Asiantuntijoiden ei sitten tarvitse kommenttiosiossa selittää, miten näihin ratkaisuihin on päädytty. En halua kuulla tekosyitä. Olen varma, että jos kerran on osattu suunnitella monimutkaisilla lisäongelmilla varustettua tekniikkaa, samalla vaivalla oltaisiin saatu aikaan ongelmatontakin.