Onks pakko jos ei haluu?

Joskus aikaisemmin kirjoitin siitä, kuinka Suomessa on tapana säätää lait sillä periaatteella, että niissä on pakko olla jotain vikaa. Joko niillä pyritään ratkaisemaan ongelma, jota ei tarvitsisi ratkaista, tai sitten pyritään ratkaisemaan ongelma tavalla, joka ei vaikuta ongelmaan ja jopa luo uusia ongelmia. Suomalaisessa lainsäädännössä on kuitenkin vielä yksi erityispiirre, joka jäi viimeksi mainitsematta: Koska Suomessa lainsäädäntötyötä tehdään paremminkin virkamiesten ja poliitikkojen virkistykseksi eikä niinkään kansalaisten parhaaksi, lakeja ei ole ihan pakko noudattaa.

Viimeksi jo mainitsin siitä n. 5-10 vuoden (ei jaksa tarkistaa) takaisesta tapauksesta, kun päätettiin, että pyörällä ei saa enää ajaa ilman kypärää. Siihen kuolee liikaa ihmisiä. Ilmeisesti kuitenkin todettiin, ettei se kypärättömyys nyt niin paha juttu ole, kun aina ennenkin on pärjätty, joten ei sitä kypärää nyt ihan koko ajan ole pakko pitää. Siispä laissa lukeekin, että kypärää pitää pitää yleensä pyörällä ajaessa.

Poliisisetä ei voi kuitenkaan tietää, onko sillä satunnaisella veivaajalla aina tapana kulkea pää tyhjänä, vai onko se nyt vain siirtämässä pyörää tallista toiseen jaksamatta täysvarustautua lyhyttä pyrähdystä varten. Siispä tilanne on se, että pyöräillä saa edelleen kypärällä tai ilman kuten aina ennenkin, mutta nykyään poliisi saattaa pysäytellä ja sanoa, että "laitas kypärä päähän, hyvää illanjatkoa ja turvallista matkaa". Kai tästäkin joku työryhmä ansaitsi elantonsa.

Samoihin aikoihin havahduttiin myös siihen, että korkeakouluissa sai olla kirjoilla loputtomasti, eikä sellainen käynyt. Koska meitä uhkaa työvoimapula, kestävyysvaje ja muut maailmanloput, opiskelijat täytyy saada äkkiä sellaisiin töihin, jotka tuottavat enemmän verotuloja kuin osa-aikainen varastomies tai kassaneiti. Niinpä lakia muutettiin niin, että korkeakoulututkintoon saa mennä vain 7 vuotta, tai muuten lentää koulusta pihalle. Paitsi että ei lennä, jos pyytää jatkoaikaa ja kertoo opinto-ohjaajalle, mitä kursseja puuttuu ja miten ne voisi saada suoritettua kohtuullisessa ajassa.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksei koulutustaan saisi parantaa lisäopinnoilla vaikka läpi koko elämän, kun nyt kuitenkin yliopistoilla pitäisi olla kansaa sivistävä tehtävä, mutta jos rajoituslinjalle silti lähdetään, toivoisin touhuun selkeyttä, enkä mitään "ei mutta joo" -ambivalenssia.

Koiranpaskatkin pitäisi kuulemma siivota.

Asiaan. Nythän on niin, että jos Suomeen tulee turvapaikanhakija, ja viranomaiset toteavat, ettei hänellä ollut lähtömaassaan ihan niin kurjaa, että hän ansaitsisi turvapaikan, hänen täytyy poistua maasta. Tämähän on täysin normaalia ja loogista. Nyt julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hänen ei kuitenkaan tarvitse lähteä, ellei hänen kotimaansa suostu ottamaan häntä takaisin, eikä hän itse halua lähteä.

Nykyisen lain mukaan sellainen henkilö, jota ei voida poistaa maasta tai joka ei suostu lähtemään, voi ensin saada vuoden pituisen tilapäisen oleskeluluvan. Tämän jälkeen hän voi saada toisen vuoden pituisen luvan ja sen jälkeen jatkuvan oleskeluluvan.

Voinkin kuvitella tyypillisen keskustelun:

"Mina haluta turvapaika."

"Jahas, ja millä perusteella? Vainotaanko teitä etnisen alkuperänne, uskontonne, kansallisuutenne, yhteiskunnallisen ryhmänne, poliittisen mielipiteenne tai jonkin vastaavan asian vuoksi?"

"Mina olla perse auki. Serkku kerto että teilla olla KELA, joka anta ilmaseks raha."

"No tuota, tuolla perusteella me ei kyllä voida..."

"Parkele."

"Kyllä se on nyt kuulkaa niin, että teidän pitäisi mennä takaisin kotimaahanne."

"Mina ei halu."

"Ai? No OK sitten, tässä oleskelulupanne. Tervetuloa."

Minkähän takia minä edes rupesin kirjoittamaan tätä? Ei kai tästä tilanteesta kovin montaa mieltä voi olla. Haluaisin uskoa, että kukaan anarkisti- ja muiden narkkariporukoiden ulkopuolinen ei voi kannattaa sitä, että lakeja ja sääntöjä pannaan toimeen vain, jos ko. lakien ja sääntöjen rikkojat siihen suostuvat. Ehkä tarkoitukseni oli huomauttaa, että kyseessä ei ole pelkkä maahanmuuttopoliittinen ongelma, vaan koko Suomalaisen hallinnon lävistävä ajattelutapa.

Sinänsä asiallinen kysymys on, että mitä niille turvapaikattomille sitten pitäisi tehdä. Voisin olettaa, että kovinkaan moni ei vapaaehtoisesti halua palata kotiinsa, koska siellä pitäisi tehdä töitä elantonsa eteen ja muuta mälsää. Jos kohdemaa ei niitä halua takaisin, se on hankala juttu, kun ei niitä oikein voi pudottaa laskuvarjolla lentokoneestakaan. Joten mikä avuksi?

Yksi [ratkaisuehdotus] on juuri Räsäsen esitys siitä, ettei jatkuvia oleskelulupia enää annettaisi.

Asian voisi ratkaista noin, tai...

Toisaalta käännytettäviä voitaisiin kannustaa nykyistä voimakkaammin myös palaamaan vapaaehtoisesti.

Minäkin siis suositan, että heidät laitetaan takaisin vastaanottokeskukseen ja pidetään siellä, kunnes joko kohdemaan tai heidän itsensä mieli muuttuu. Tietysti aktivistipiirit alkavat välittömästi kiljumaan keskitysleireistä ja vankiloista, mutta mikäs se sellainen vankila muka on, josta voi heti halutessaan lähteä kotiin?

Konnunsuon vastaanottokeskus näyttäisi ainakin päällepäin tarkoituksenmukaiselta.

Ai eikö siinä tarkoitettukaan tuota?

Vapaaehtoinen paluu on tällä hetkellä siirtolaisuusjärjestö IOM:n avulla tapahtuva järjestely, jossa käännytettävä palaa vapaaehtoisesti järjestön tukemana. Osalle lähtijöistä korvataan matkojen lisäksi myös esimerkiksi ammattikoulutuksen aloittaminen kotimaassa.

Vapaaehtoinen paluu on ensi keväänä aikomus kirjata lakiin ja ministeriössä pohditaankin parhaillaan, minkä suuruisia kotiinlähtöavustukset voisivat olla.

 Eli annetaan niille rahaa, jos ne sitten suostuisivat lähtemään.

No sittenhän tänne ei enää kukaan tule hakemaan perusteettomasti turvapaikkoja.